Tassunpainalluksia

Artun päivä

2012-02-01T23:09:00.001+02:00

Arttu täytti lauantaina 3 vuotta. Ja emäntä unohti sen kaikessa työn touhussa... Luunmuotoinen piparimuotti oli hankittuna, mutta pipareista ei tietoakaan! Suivaantunut päivänsankari on keksinyt tänä iltana kaikenlaisia kepposia Basselle.(Paukkuva pakkanen ja sisällä olo ei tietenkään ole aktivoinut tähän ylimääräiseen kepposteluun...)

---

Annoin molemmille puruluut iltalenkin ja -ruuan jälkeen. Arttu söi omansa about vartissa ja meni päivystämään Bassen luuta. Basse järsi tyytyväisenä ja nautiskellen luuta lattiatyynyllä, todennäköisesti tietoisena siitä, että ärsytti kovasti Arttua. Arttu otti pehmokoiran ja alkoi retuuttaa sitä. Koska Basse ei heti lähtenytkään kateellisena ottamaan Artulta lelukoiraa, Arttu lisäsi kierroksia ja tuli mamman jalkoihin, Bassen omalle paikalle... MUKA kerjäämään leikkikaveria. Kissan viikset, arvasin mitä sillä on suunnitelmissa! Kun se lopulta tehosi ja Basse tuli retuuttamaan lelua, Arttu syöksyi salamana luun kimppuun. Hah-haa, kenellä oli taas päätä, kenellä ei :)

Emäntääkin voi siis käyttää välikappaleena pienemmän koiran höynäyttämisessä. Tiesinkin, että minua manipuloidaan, mutta tämä menee jo yli hilseen!

---

Ulkona paukkuu pakkanen, ja sisälläkin on kylmä, ainakin lattialla. Viluinen Arttu viihtyy vankkuripetissään, Basse sen edustalla lampaantaljalla :) Basse nukahtaa siihen usein, kuorsaa ja retkottaa rentona. Ihmettelin, kumpi niistä hinkuu haikeasti... Ääni koveni ja muuttui vinkunaksi. Se oli Arttu, joka herrasmiehenä ei voinut astua Bassen päälle, eikä päässyt pois vankkurista! Kun Basse heräsi ja siirtyi, Arttu meni juoksujalkaa juomakupille. Hirveetä kuolla janoon, kun toinen vaan kuorsaa tiellä...

---

Myöhäinen iltapissa tehdään takapihan puun juurelle. Hätäisempänä Basse ehtii yleensä ensin ovelle, kun emäntä kyselee pissalle menijöitä. Sen turkissa tulee mukana lunta, säästä riippuen enemmän tai vähemmän. Kun emäntä hoputtaa Arttua pissalle, se kiertelee ja kaartelee olohuoneen laitoja pitkin, tuolien alta ja sohvan takaa ovelle... koska lattialla on jokunen lumihiutale! Niihin ei voi astua ennen kuin hyppää ulos ovesta suoraan lumihankeen :D)

---

Postissa tuli paketti koirille :) Antiikkikeinonahkainen mantteli Artulle (onhan siinä jo synttärilahjaa kylliksi!) ja älypeli viikonlopuksi koirille yhdessä pelattavaksi. Paketti oli pehmustettu isolla kuplamuovilla. Siis ne kuplat oli sellaisia isoja, melkein kämmenen kokoisia. Kun Arttu oli pentu, totutin sitä uuden vuoden paukkeeseen erilaisilla äänillä, mm. just noiden isojen kuplien poksauttelulla! Arttu ei ole pelännyt koskaan ääniä, mutta ensimmäinen uusi vuosi jännitti emäntää silti. Nyt Arttu yllätti. Se otti kuplamuovin ja poksautteli kaikki kuplat yksitellen puhki! Ei puhettakaan muovin järsimisestä, repimisestä tai kynsimisestä ennen kuin kaikki kuplat oli puhkaistu! Niin järjestelmällistä työtä piti katsoa suu ammollaan!

Onnea älypää-Artulle :) Jospa pidetään elokuussa tuplasynttärit, kun Basse täyttää 2 vuotta!

Ihana tunnustus :)

2012-01-30T18:00:00.000+02:00

Sain näin ihanan tunnustuksen Sipalta ja Tiitulta

Vaikka en aina ehdi kuvata postauksiin sopivia aiheita, kamera(t) ovat joko lataamatta, rikki tai hukassa, kiva tietää että joku viitsii lukea blogia.

1. Lempiväri?
-vaaleanpunainen :) ...sininen, lime ja harmaa myös

2. Lempieläin?
-koira

3. Lempinumero?
-en tykkää numeroista

4. Paras alkoholiton juoma?
-piimä

5. Facebook vai Twitter?
-no way

6. Intohimosi?
-kirjoittaminen, suunnittelu

7. Lahjojen antaminen vai saaminen?
-antaminen ekana

8. Mieleisin kuvio tai muoto?
-pystysuora suorakaide

9. Paras päivä viikossa?
-perjantai tai lauantai

10. Lempikukka?
-tulppaani, omenankukka

Luovuttaisin tämän niin monelle eteenpäin, että vaikea valita! Jos joku seuraavista käy blogissa ja ehtii tähän vastata, ole hyvä :)
Olli & Aikku, Marika, Paloma

Elämää kahden koiran kanssa

2012-01-29T19:59:00.000+02:00

Ihmettelen aina, miten hienoviritteisiä koirat ovat. Kommunikoinnissa, havainnoissaan, leikeissään...

Kahden koiran lenkittäminen on käynyt välillä työstä, koska liikkeessä ollessa ja koko ajan vaihtuvassa tilanteessa pitää pystyä viestittämään kummallekin koiralle juuri sen tarvitsemia asioita. Lenkittäjän rentous ja hyvä mieli välittyvät koko laumalle, mutta miten kerrot esimerkiksi itsesi ja toisen koiran välissä tepsuttavalle, että nyt olisi hyvä hidastaa tahtia ja kulkea rinnalla. Tai miten saat sille uloimpana kulkevalle tiedon, että voisi antaa keskellämme kulkevalle hiukan enemmän tilaa :) Tärkein asia, minkä olen koirilta oppinut: "vähemmän on enemmän". Vähemmän sanoja, vähemmän jännitystä, vähemmän jankkaamista. Lenkittäjäkin voi jankata nykimällä koko matkan, toistamalla samaa hyödytöntä kieltoa tai komentoa, antamalla itsestään kireitä ja koiran mielen lukitsevia signaaleja.

Koiran huomioiminen on itsestään selvää, kun sen kanssa eletään samassa kodissa, samoissa huoneissa. Rapsutus ohimennen, pieni leikkituokio, kutsu syömään... Kahden koiran huomioiminen voi tarkoittaa kaikkea sitä tuplana, mutta entä ajoitus? Toisilleen mustasukkaisesti ärhentelevät koirat eivät houkuttele rapsuttamaan kumpaakaan. Ruokakupille kilpaa tungeksivat kiristävät tunnelmaa. Nämäkin asiat on kahden koiran perheessä ratkaistava. Paras ratkaisu on pysähtyminen. Jos ihminen yhtyy lauman mielialaan ja vaatii oman osansa huomiosta, vaikkakin mielestään tilanteen itseoikeutettuna puheenjohtajana, kukaan ei kuuntele ketään.

Huvittavimpia ovat ne tilanteet, kun komennan vanhempaa koiraa ja vasta taloon tullut, mielistelevä nuori yksilö tarttuu toimeen :) Se menee torut saaneen koiran luo, äyskii ja kurittaakin sitä niskasta...

Päinvastainen tilanne, joka ei ihmisen mielestä olekaan niin hurjan hauskaa... on silloin, kun molemmat kerjäävät minulta samaa asiaa. Esimerkiksi ruokaa, ennen kuin on sen aika, tai lenkille menoa taas puoli tuntia aiemmin kuin eilen... Kun tiiviimmin tuijottavalle, vanhemmalle yksilölle sanon tiukasti "Ei nyt", tulee noviisi pari askelta minua kohti - ja sanoo hyvin selvästi, mitä mieltä se kaverinsa kanssa on maailman kehnoimmasta emännästä :)

Koirat opettavat, minä opettelen kuuntelemaan, mitä niillä on sanottavana.

Kakkiaiset...

2012-01-26T15:12:00.000+02:00

Sähköpostiystäväni kanssa vaihdamme kuulumisia koirista, harva se kerta. Usein joukkoon mahtuu sitä itseään, koiran kakkaa, eri olomuodoissa ja tilanteissa, joko liikaa tai liian vähän, ripuloituna tai pantattuna. Tiedättehän te tämän koiraperheen elämän, joka ei paljon poikkea lastenhoidosta :)

Eilisellä lenkillä Arttu otti vihdoin kirjaimellisesti opikseen Bassen, tuon pienen hätähousun mallista. Basse on nyt ollut meillä reilut kolme kuukautta, ja varsinkin alkuaikoina se kyykistyi asioilleen melkein heti, kun päästiin kadun yli pyörätielle, aivan keskelle kulkuväylää. Ja sama toistui yhden lenkin aikana kolmekin kertaa. Tottumatta aloitettu barf-ruoka luu-lihamurskeineen vaikutti varmaan asiaan myös.

Artun asiointitavat taas ovat rieponeet lenkittäjän hermoja melkein täydet 3 vuotta. Vähänkin vapaammin hihnassaan juoksentelemaan päästettynä Arttu ei löydä kunnollista kakkapaikkaa joka lenkin aikana ollenkaan. Mutta etsimiseen käytetään runsaasti aikaa ja hyörimistä. Jos lenkittäjä erehtyy hoputtamaan, Arttu jähmettyy teatraalisesti paikoilleen tuijottamaan lenkittäjää, tai pyörähtelee lumipenkan vieressä kymmenkunta kertaa puolelta toiselle, kunnes nostaa silmänlumeeksi hiukkasen takajalkaa ja kohdistaa erittäin hämmästyneen katseen...

Ostin kiskomiseen ja ajoittaiseen ryntäilyyn suivaantuneena kahden koiran taluttimen jo ennen joulua, ja sen avulla olen päässyt lenkeillä tilanteen herraksi. Koska koirat kulkevat sivullani rinnakkain, hihna sen verran löysällä, että liikkumavaraa on sopivasti, kumpikaan ei niin sanotusti päätä, koska penkka kutsuu. Basse on ottanut uudelleen käyttöön äkillisen "kyykisty ja kakkaa" -toimintamallin. Muuta eilen Arttu ilmeisen kyllästyneenä tasaiseen tallaamiseen teki saman tempun. Ihmettelin, miksi se vetää TAAKSEpäin poikkeuksellisen kovasti, ja siellähän se tulosti patukoita keskelle tietä.

En ole vielä selvillä, onko tilanteessa siis tapahtunut muutos parempaan (ei enää jatkuvaa kiskomista tien reunaan ja turhaa pyörimistä) vai onko mäyräkoira taas vetänyt minua nenästä. Jos pyöriminen estetään, jäljellä on enää yksi vaihtoehto, että koira saa tahtonsa läpi, ja se on kakkiminen siihen, mihin huvittaa, edelleen! Taidan kysyä sähköpostiystävänkin mielipidettä, tämä menee taas yli ymmärryksen. Lauhoja lenkkipäiviä kaikille!

PS: Kakkalenkki päättyi tulokseen 3-1, Basse johtaa :))

Tassuista

2012-01-23T21:58:00.004+02:00

Joskus tuntuu siltä, että koirat sopeutuvat enemmän ihmisten oikkuihin kuin päinvastoin. Siinä on sulattamista, että koirakaveri napataan emännän syliin selälleen, esille otetaan suriseva hiomakone jonka kolosiin kynneyt työnnetäänvuoron perää. Haju on karmaiseva, kun hiomakivi käryttää kynttä.

Pienemmän koirayksilön kauhua nostattaa käryn ja katkun lisäksi vanhemman koiran takajalkojen teatraalinen tärinä sekä emäntään kohdistettu manipulointituijotus. Intensiteetillä saisi kivenkin heltymään, jos energia olisi käytettävissä toisin. Emäntä ei sula, ennen se kivi.

Kaikkien kynsien hiomisen jälkeen sylitellään, pusutellaan ja täristään vielä hetki. Emäntä kehuu reippaasti ja käskee olemaan rauhassa, kunnes poistumislupa annetaan. Emännän omaksi huonoksi tuuriksi koira on juuri selällään, kun sitä käsketään hyppäämään alas sylistä. Mäyräkoiran pitkä ja jäntevä keho ponnistaa selkävoimilla itsensä oikeaan asentoon, ja sen takaraivon kova luu pamahtaa liikkeen jatkona emännän alahuuleen...

Pienempi koirapainos ei osaa olla varuillaan, kun kuonokoppa sujahtaa sen päähän ja kynsisakset ilmestyvät kuvaan. Sitä ei oteta syliin, ei käännetä selälleen eikä käsketä kylkimakuulle. Emäntä konttaa lattialla ja yrittää löytää pienet, mustat kynnet tuuheiden tassukarvojen joukosta.

Kokonsa verran kiukkua ja vastahakoisuutta sisältävä terrieri-mäyrä-mix ottaa mukaan äänitehosteet. Isompi koira tulee jo huolestuneena viereen, työntää nenänsä pieneen kiinni, tuijottaa emäntää ja yrittää viestittää kaikin tavoin, että lopettakaa kumpikin! Siitä lisää voimaantuneena pieni korottaa ääntä kuonokopassaan, ihmisen hermot alkavat olla jo äärimmillään.

Kun isompi on hätistetty pois, pienemmän kuono käännetty eri suuntaan näköyhteyden estämiseksi, ja ihminen on koonnut itsensä, kynsien leikkaaminen alkaa sujua. Takatassut ovat helpommat, koira ilmeisesti luulee, ettei hallitse selkänsä takana tapahtuvia asioita. Onhan se muutenkin harjaantuneempi käyttämään etukäpäliä, kaivamiseen, pallotteluun, ihmisten komenteluun...

Varhainen epäluulon siemen on kylvetty. Vaikka kynnet leikannut käsi piilottaa sakset ja kuonokopan, heittää palloa, kutsuu leikkiin ja hakee herkkua kaapista, osallistuminen on laimeaa ja palloon haku jää puolitiehen.

Ihmisille ei yleensä riitä mikään. Juuri kun koirat aikovat rentoutua ja armeliaasti unohtaa tapahtuneen, ihmisellä on herkkukaapilta tullessa mukana jotain ylimääräistä. Tassuvoide ei sovi ruokkivaan käteen, jota ei saa purra, tuumii pienempi ja piiloutuu uudelleen nojatuolin alla. Sieltä se pälyilee latteaksi maastoutuneena, pikisilmät seuraavat tarkasti ihmisen touhuja, mustien ripsien yläpuolella kulmakarvatupsut elävät ylös ja alas, poukkoilevat sydämenlyöntien ja hämmentyneiden ajatusten epätahtiin.

Ihmisen on vaikea tulkita, kasvattaako isomman koiran käytös pienen pippurin tyrmistystä vai tottelevaisuutta. Vanhempi koira on näet kasvanut ilman vertaistukea, ihmisen armoilla, omaa lapsellisuuttaan uskoen, että kaikki mitä käsketään, kuuluu toteuttaa. Niinpä se menee yhdestä sanasta lattialla istuvan ihmisen viereen kylkimakuulle, antaa rasvata tassun toisensa jälkeen, vaikka harmistus ja egon latistus paistaa sen vastahakoisesta ilmeestä. Pienempi tulee ja nuolaisee sen tassua.

Kun rasvattu koira jätetään ilman vapautusta, se makaa kyljellään myös sen ajan, kun pienemmän tassut rasvataan taas ihmiselle hyvin hankalassa asennossa. Yhteinen "vapaa" saa liikettä kahdeksaan tassuun, 42 lyhennettyyn kynteen ja kahteen päänuppiin, joissa raksuttaa, onko tulossa ehkä vielä jotain kamalampaa.

Herkut tullaan hakemaan lähietäisyydeltä, mutta sen jälkeen kumpikin katsoo viisaimmaksi vetäytyä joksikin aikaa eri huoneeseen. Sieltä ne tulevat vuoron perää tarkistamaan tilanteen. Ja kun ne huomaavat emännän tekevän samaa kuin joka ikinen ilta, istuvan kirjoittamassa, pienemmpi painautuu kirjoittajan jalkoihin lattialle ja nukahtaa. Isompi menee eteiseen kuljetushäkkiinsä, urahtaa ja nukahtaa.

Kiitos :)

2012-01-21T18:41:00.005+02:00

Pitää ihan erikseen kiittää. Sain annamarin blogista hyvät neuvot asentaa Google Chrome, kun kommentointi blogissani lakkas sujumasta. Nyt pystyn vastaamaan kommentteihinne, huojentavaa ettei kukaan luule etten laiskuuttani viitsi vastata mihinkään ;/

Toiset kiitokset, en enää muista kenelle kuuluvat... tassurasvavinkistä! Basse kiittää kovasti, kun anturoiden väliin ei enää kerry jääkokkareita lenkillä. Mehän oltiin Artun kanssa Relaxant Animalin testiryhmässä, joten aineita löytyy, kun vaan muistaa käyttää :) Rasvaus on karmeeta, mutta Arttu yrittää näyttää mallia, miten seisotaan rasvauksen aikana, koska meillä ei armoa tunneta ;D))

Kiitos muille sitten ihan muuten vaan, blogissa vierailusta, juttujemme lukemisesta, kommentoinnista, blogikaveruudesta, teidän kivoista postauksistanne... Nyt herkeän jo tunteelliseksi, mutta totta joka sana :)

Artun ja Bassen matkakertomukset loppuivat, kotiinpaluusta ja parista eka päivästä olis vielä kerrottavaa, lähinnä kahden uroksen hierarkian suhteen. Nyt on mentävä iltalenkille, sitten jatketaan töitä...

Basse reissussa, osa viis

2012-01-21T06:00:00.007+02:00

Reissussa oli kaks ihan huippujuttua noitten edellisten lisäks. Ekaks mä näin Artun. No, se kävi melkein heti alkuriehumisten jälkeen mun kainaloihin ja niskaan kiinni, mut onneks sen isottelu loppu aika pian.

Sit mamma tuli taas hakemaan mua ja mentiin yhdessä jonkun hevostätin luo. Mä pääsin niille kylään ja me oltiin siellä yötäki. Ensin ne ihmiset leikki mun kanssa aika monta tuntia, mä vaan määräsin niitä heittelemään leluja ja läähätin innosta. Sit piti mennä nukkuun ja se täti tuli hieromaan mun niskaa ja mulle tuliki kauhee kakkahätä. Mamma lähti mun kanssa keskellä yötä ihan jännille kävelypoluille eikä ollut ees vihanen :) Kakan jälkeen palattiin sisälle ja mä menin heti nukkuun, olin leikittäny niin kamalasti ihmisiä, että väsytti. Nukuin täysillä aamuun asti ja sit se kyläpaikan täti meinas myöhästyy töistä, kun ei se olis malttanu lähtee mun luota :) Setä lähti jo aamulla puol viis, mut en jaksanu siihen aikaan edes murista, kun tiesin kuka eteisessä kolistaa. Se setä konttas illalla mun kans lattialla, joten se oli ihan vaaraton.

Nämä oli ihan huippuja. Mamma voi kertoo, jos sillä on jotain muuta viälä.

Artun loma 3.

2012-01-21T06:00:00.006+02:00

Tapasin reissussa joka lenkillä uusia koiria. Yhdelle rotikalle näytin joka kerta närhen munat. Lomaihmisten kanssa oli muutenkin kiva lenkkeillä, fleksistä käytettiin hyödyksi koko mitta eikä vaan metrin pätkä alusta. Emäntä maksaa turhasta, kun ostaa meille talutushihnoja, jotka pidetään lyhyenä ja teputetaan sivulla kuin puudelit...

Samalla sohvalla taas reissussa, mutta huomatkaa mun rentoutunut, isäntämäinen olemukseni. Olen kotiutunut :)

Basse reissussa, osa neljä

2012-01-20T18:00:00.002+02:00

Mulle ostettiin reissussa uusi kaveri! Se on samanlainen kun mein lokikamulla Ollilla. Tässä on sen kaverin kuva, lainattu Ikean sivuilta. Mä oon tehny kaverin kans paljon kaikkee, mm. ravistanu, raahannu, hyppiny, nylpyttäny (ihan hetken vaan...), nukkunu, vieny ihmisille heiteltäväks ja sit antanu sen vaan huilata mun vankkuripetin vieressä. Vankkuriin sisälle sillä ei oo mitään asiaa, vedin sen joka kerta ulos, kun mamma laitto sen vankkuriin. Ja kun ei mamma uskonu, että se on mun peti, näytin tolle kaverille, kuka tääl oikein määrää...

Artun loma 2.

2012-01-20T06:00:00.002+02:00

Söin matkalla emännän mukaan laittamia NEU-ruokia, mutta pistelin kyllä sujuvasti kinkkua, makkaraa ja muutakin herkkua :) Enkä selitellyt kummemmin, kun emäntä ihmetteli, miksi pakasteruokia tuli niin paljon takas kotiin...

Tässä kuvassa mä pyydän mun lomaväeltäni vähän lisää herkkuja. Mun katse tehos joka kerta, toisin kuin kotona...

Basse reissussa, osa kolme

2012-01-19T18:00:00.002+02:00

Reissussa mulla oli moottori mukana. Se surisi mun kurkussa melkein koko ajan ainaki aluks. Joskus aamulla mamma hermostui ja otti mut viereensä nukkuun, kun käynnistin moottorin heti aikaisin, kun käytävästä alko kuulua ääniä. Mä tein vaan työni kunnolla, vahdin ja varotin. Mutta mamma luulee olevansa vahvempi... onkse niin, en tiä.

Pari kertaa kyäkkäsin, ja mamman mielestä se johtu mun jatkuvasta pörinästä. Se otti kyl kurkkuun aika paljon, mut en voinu jättää vahtihommia kesken. Postinjakajalle avasin ääntä ihan kunnolla, kun tuli kolmelta yöllä heittämään jotain lehtikasoja mein postiluukusta! Sit mammaki avas sen ääntä. Me ollaan kyl hyvä pari, matkallaki :)

Päivälläki pörisin vähän, mut sit mamma keksi viedä mut aina käytävään juoksemaan, ja unohdin pöristä. Mamma on joskus ihan viisas <3

Artun loma 1.

2012-01-19T06:00:00.001+02:00

Kävin lomalla erilaisissa paikoissa, matkustin paljon autossa, päivystin autossa, kun ihmiset kävi kaupassa, nukuin sohvalla, matolla, sängyssä, tuolissa, sylissä... Huomatkaa muuten näissä matkakuvissa, kuinka hyvin sisustus sointuu mun kuosiin.

Hauskinta oli olla huomion kohteena. Kotona kiitinkäinen tahtoo omia emännän, tai tunkee ainakin väliin juuri, kun olen saamassa päivän rapsutusannosta, joka on muuten pienentynyt viime aikoina. Emäntä puhuu jostakin tottelevaisuuden tarpeesta, ja ettei koiralle (mulle?) voi höpöttää eikä sitä saa huomioida ihan joka sekunti... Miksei? Kertokaa joku, mistä noi uudet hömpötykset tulee, eihän tässä uskalla lähteä rentoutumaan, kun emäntä sekoilee heti.

Tässä lomakuvassa lepään rullalla. Toi sohva oli Mun päivälepopaikka.

Bassen seikkailut osa kax

2012-01-18T09:00:00.003+02:00

Tein matkalla ihan oikeita töitäkin. Heti melkein kun päästiin palveluskotiin, mun työvuoro alko. Hyvä, etten myöhästyny, kun olin tosi tarpeellinen. Yks sellanen hoitotäti tahto viedä mut isoon huoneeseen, jossa oli paljon taputtelijoita. Ne oli just sitä varten siellä, kun mä tulin. Mä olin siellä ihan rohkeena, vaikka mamma oli muualla. Ne hoitotädit luki nimilaatasta mun nimenki, ja sillai me päästiin hyvin jutun alkuun. Mä olin vaan oma itteni ja sain paljon kehuja. Mamma tuumi, että mun itsetuno kasvo sillä reissulla. Mitä lie, mut en kulje enää joka hetki kotona mamman perässä. Mulla on ihan omiaki juttuja, niinku toi työ :)

Toisen kerran yks hoitotäti sanoi, että musta vois tulla kamelikoira. Se on semmonen, joka saa oman huivin ja käy usein palveluskodissa. Mä tahtoisin olla sillai töissä, kun se on kivaa. Olen kuulemma vielä liian nuori. Mut siihen asti voin käydä mamman kans harjottelemassa aika usein :)

---

PS: Kameli = kaveri... Ja edelleen en pysty vastaamaan tällä lainamasiinalla teidän kivoihin kommentteihinne, kiitos niistä silti tosi paljon :)

EDIT: "oikeat" työt oli B:n mielipide, epävirallisestihan me siellä ihmisiä viihdytettiin.

Arttu muutosten keskellä

2012-01-17T13:48:00.003+02:00

Tulin kotiin. Siis Minun kotiini, jossa tuo kiitinkäinen on ilmeisesti asustanut koko ajan poissa ollessanikin. Ainakin päätellen siitä, että se on jättänyt tassujen, kuonon ja vähän pyllynkin hajuja lähes kaikkialle. Onneksi se on tajunnut jättää Minun kuljetuskoppani eteisessä rauhaan. Olen nyt lepäillyt siinä aina, kun siltä tuntuu, yövynkin siinä, koska se on riittävän iso Minulle. Aamuisin tosin menen herättyäni vankkuripetiin, tungen itseni sinne kiitinkäisen luolaan ja olemukseni saa sen lähtemään yöpesästään ihan suosiolla. Useimmiten emännän jalkoihin nojailemaan... vauva ;/

Tarkoitus oli aloittaa matkakertomus, mutta nämä Minun kotipesäni muutokset sekoittivat pääni siinä määrin, että aloitankin niistä. Tuon vajaamittaisen karvaipanan kaikkialle laajentuneen reviirin lisäksi löysin jotain tyrmistyttävää. Osoituksen emäntäni todella vähäisestä älykkyydestä ja lähes kyvyttömyydestä koirien kanssa elämiseen. Makuuhuoneen ovelle on ilmestynyt jokin valkoinen, jossa on ovi, ja toisinaan se suljetaan. Portti lienee ihmisten käyttämä sana, minusta se on eläinsuojelurikos, kulkulupani rajoittamista ja sinällään henkistä nöyryytystä.

No, oletan että se on hankittu tuota pikku-apinaa varten. Onhan täällä vieraillut poissa ollessani ihmisiä, myös sellaisia jotka pelkäävät Minua ja kiitinnkäistäkin. (Sohvalla oli vielä melko hyvin havaittavia aromeja hajuvedestä, nahkalaukusta, ripaus jostain herkusta mitä oli tarjottu kahvin kanssa...)

Mutta miksi portti suljetaan aamulla, kun olen virkeä rauhallisten yöunien jälkeen ja haluan ehdottomasti valvoa emännän pukeutumista. Sukkien jalkaan vetäminenhän on selvä merkki lenkille lähtemisestä. Sen vuoksi on minusta asiallista juosta ulko-oven ja sukkien kanssa hidastelevan ihmisen välillä. Hypin hänen polviaan vasten, pyörin matolla selälläni, urisen ja olen kaikin puolin miellyttävä koira. Minusta portti on aivan väärässä paikassa. Se pitäisi laittaa vessan oveen. On nimittäin ajan haaskausta poiketa aina sinne ennen Minun lenkille lähtöäni!

Tämä tästä. Toivottavasti ensi kerralla pääsen asiaan, matkamuistelmiini.

Bassen terapeuttisen reissun osa yx

2012-01-16T22:02:00.004+02:00

Olin sellasessa paikassa, missä Arttuki on kuulemma ollu jo ennen kun mua oli haettu meille asumaan. Nimittäin palveluskodissa. Se on sellanen paikka, mihin vanhat ihmiset menee asumaan ja sitte koirat käy niitten luona huvittamassa ihmisiä.

Ekana taputtelin ne ihmiset etutassuillani, joitten luo mentiin kylään. Tai siis ketä mentiin hoitamaan. Me oltiin mamman kans hyviä hoitsuja, saatiin paljo kehuja. Ainaski mää. Ne oikeet hoitsut rupes heti haaveilemaan omasta koirasta sinne palveluskotiin.

Seuraavaks kaikki taputteli mua. Tykkäsin.

Sitte juostiin mamman kanssa pitkin käytävää pallon perässä. Mä rupesin riehumaan ja otin mammaa sukasta kii, kun ei sen olis tarttenu juosta... Muuten meni käytäväjuoksut oikein hyvin, sain taas paljon taputuksia, hyppäsin monen syliin ja poikkesin kylään kaikkiin huoneisiin, joitten ovi oli unohtunu auki. Mä vähän luulen, että ne oli jättäny ne tahallaan auki mua varten... Ainaki mua sanottiin tervetulleeks vieraaks.

Paitsi että mamma haki mua aina pois niistä huoneista, se unohti kameran koko reissusta. Niin että nyt saatte uskoa vaan mun kertomisiin. Tänään en jaksa enempiä, tassut on vielä vähä hellät, ku iltalenkuralla jotain valkosta jääty mun varpien väleihin. Mamma sulatteli niitä sen käsillä kesken lenkuran, mut loput otettiin yhdessä sit kotona eteisen lattialla. Söin ne tassuja kiusanneet valkoset, mitäs tekivät mulle kipeetä.

Haukotus, mä meen mun lattiatyynylle ja taljalle nukkuun...

Kotona!

2012-01-16T00:14:00.004+02:00

Reissusta on palattu, koko porukka :) Mutta en pystykään näköjään tällä lainakoneella kommentoimaan omia postauksiani eli vastaamaan muiden jättämiin kommentteihin OMASSA blogissani, muiden kylläkin. Joten kiitos edellisen postaukseni kivoista kommenteista, vaikka en saa niihin vastausta kirjoitettua.

Annan bloggausvuoron reissuapinoille heti, kun aika antaa myöden. Toinen niistä yrittää jo nukkua matkaväsymystä eteisessä, kuljetuskopassa. Toinen, jo päivän kotona levännyt härnää ja närppii pallon kanssa väsynyttä hereille, häkin etuovella sekä takaseinän verkon takaa...

Nyt on muutama päivä nakutettava konetta tosissaan työn tahtiin, rästiin jääneitä hommia kertyi viikossa melkoisesti. Palaamme kertomaan kuulumisia pian.

Älkää palelluttako tassujanne, nauttikaa lumisista lenkeistä ja toisistanne :)

Basse tiedottaa

2012-01-05T21:51:00.004+02:00

Bassen harakanvarpaista suomentanut mamma:

Olemme reissussa viikon. Palattuamme Arttukin mahdollisesti kotiutuu pian, ja saamme uusia ideoita blogiin pojan reissukuvista :)

Kaiken kukkuraksi mamma juotti mehua kotitietokoneelle... Koneelle kävi kurjasti, mutta kumma kyllä, näppäimistön alla vilistävä pieni hiiri (tai tonttu?) jolla on taskulamppu, se ei ollut moksiskaan, siellä se valaisee yhä. Yritämme saada ensi viikolla lainakoneen koska oma on huollossa, kun emme voi elää ilman blogikamujen kuulumisia (joita poikettiin lukemaan iltalenkillä työpaikalle, onko mamma vähän addikti... perusteli kyllä että päivällä töissä on liian kiire.) (Niin ja perusteli lainakonetta silläkin, että jollakin niitä töitä on tehtävä, reissussakin. Tylsää...)

Mukavaa Loppiaista ja viikonloppua!

Ulkoilija

2012-01-01T09:00:00.000+02:00

Tämä sinapinvärinen ;D) talvikolttu ei sopinut Artun rintakehälle, mutta Basselle koko on ihan sopiva. Pimeisiin iltoihin, kun kaikki muut kurasuojapuvut on pesussa ;)

Keväänvihreä matto ja sinappitonttu valmiina uuteen vuoteen :)

Uuden vuoden pellet

2011-12-31T09:00:00.000+02:00

Haluamme toivottaa kaikille hurjan kivoille blogikamuille muikean mukavaa uutta vuotta :)

Jouluposeeraukset

2011-12-30T18:00:00.000+02:00

Kylvetetty ja kammattu Basse kiharoineen :)

Jahas, kamera onkin siellä...

Kattokaa MUA, ei tota tylsää sohvaa, johon ei saa jouluna mennä.

Ääh, miksei saa olla niin kun huvittaa...

Artun nenä vissiin pääasia...

Mä EN jaksa enää...

Basse hoitaa possua

2011-12-29T21:00:00.012+02:00

Possu, nyt lenkille!

Olet kyllä hankala possu!

Siitäs saat, kun olet noin mahdoton! Lenkille on mentävä, vaikka sataa vettä.

Basse: Mamma, possu ei tottele, voiko sen vaihtaa?
Minä: Kulta, ei sinuakaan vaihdettu...

Täältä tullaan taas!

Sainpas sen ulkoilutettua!

Possulla on kyl huono kunto! Väsähti noin kovasti lenkillä.

Laitan possun nukkumaan, siitä se virkistyy :)

Lapsenhoito on kamalan rankkaa. Mamma, vahdi mun luuta ja possua, nyt nukuttaa...

Jouluseimi

2011-12-29T12:48:00.004+02:00

Joulu on jo mennyt, mutta tämä aihe ei vanhene. SItä paitsi, tietäjätkin tulivat vähän myöhässä :)
Seimen hahmot on tehnyt liki 30 vuotta sitten minulle hyvin tärkeä henkilö. Tämänvuotinen asetelma näyttää tältä. Pehmokuuset ja -tähdet olen tehnyt itse muutama vuosi sitten.

Aika kuluu

2011-12-28T23:34:00.005+02:00

Vuodenvaihde on kohtaamisten aikaa. Perheet, suvut ja ystävät viettävät sitä yhdessä, lemmikit otetaan mukaan ulkoiluun, matkoille, herkutteluun ja lepäilyyn, aika tuntuu pysähtyvän ja niin sen toivoisi tekevänkin, edes hiukan pidemmäksi tuokioksi. Näihin pieniin hetkiin, jotka ovat murto-osa elämästä. Mutta ne ovat myös voimavara, jonka avulla tasaisena jatkuva arki ei tunnu niin raskaalta.

Kohtaaminen edeltää eroa, yhdessäolo erilleen joutumista. Kauneinkaan hetki ei kestä ikuisesti. Sen muisto tekee joskus niin kipeää jälkikäteen, että melkein kaduttaa, kun on tullut oltua mukana. Mikä tekee kauniista kipeän, ihanasta surullisen, unohtumattomasta taakan? Luopumisen tuska. Irti päästämisen kipu. Voimavarasta tulee hetkeksi heikko kohtamme, haavoittuvan sydämen murtaja.

Vielä ei ole aika, mutta ihan pienen hetken kuluttua hyvästelemme ystävämme, lempeän ja viisaan koiravanhuksen. Ellei tapahdu ihmettä, se hetki tulee aivan liian pian. Kipu on jo alkanut, suru hiipii vieraaksi. Tulkoon hetkeksi, mutta emme huoli asumaan. Haluamme kaiken jälkeen palata kauniisiin muistoihin, yhdessä elettyihin hetkiin, kesän leikkeihin ja ystävyyteesi, jota sinulla olisi ollut annettavana vielä enemmän kuin meillä koskaan oli aikaa ottaa vastaan.

Rakas ystävä, olen pahoillani, koska tiedän jäähyväisistä ennen sinua. Vielä enemmän olen surullinen ajasta, jota emme viettäneet yhdessä, vaikka vielä olisi ollut mahdollista. Elämä kuljettaa, aika kuluu, sinä olet sydämessäni aina.

Joulusta arkeen

2011-12-26T22:06:00.002+02:00

Ensimmäinen joulu koirien seurassa on ollut rentouttava ja rauhallinen:

-huolimatta aattoillan protesteista (pienempi hermostui herkkuluiden vaihtumisesta, mutta onneksi emännän pyjamanlahje oli viitisen senttiä arvioitua kauempana...),
-välittämättä joululahjapossun omistuskiistoista (sen merkiksi pienempi kasteli Artun fleece-peiton, jossa tekstinä "The Boss"... vai ei koirat osaa lukea)
-pelästymättä ympärillämme kaatuneista metsistä (liki 30 puuta muutaman sadan metrin sisällä, muutama omalla rivitaloalueellamme, useampi poikittain kävelytiellä),
-tuntematta liiallista orpoutta Artun lähdettyä reissuun jo joulupäivänä ilostuttamaan koiratonta tuttavaa
-hätäilemättä muutaman tunnin sähkökatkosta, toiset muualla päin Suomea ovat vieläkin kylmissään...

Jatkamme Bassen kanssa talvilomaa, jonka aikana teemme pienen reissun ja menemme taloudenhoitaja-viihdyttäjä-yhdistelmänä ennen uutta vuotta jakamaan iloa muuallekin. Seuraava etappi onkin sitten uusi vuosi, sekin Bassen kanssa ensimmäinen ja samalla kahden vietettävä. Juhlijoita emme ole kumpikaan, joten lisäämme radioon volyymiä, jos paukutus pelottaa ja keksimme sisäleikkejä :)

On kiva palata arkeenkin, kun tiedossa on taas uusi mielenkiintoinen vuosi, paitsi näiden omien karvanassujen, myös teidän persoonallisten ja ihanien blogiystävien ja lemmikkienne kanssa, kiitos teistä :)

Joulun iloja

2011-12-24T15:48:00.003+02:00

Pientä tassutusta makuuhuoneen ovelle asti, pysähdys ja inahdus. Nostan pääni tyynystä ja tassutus tulee juoksuna luokseni. Toiset, rivakammat tassut sukeltavat vankkuripetistään ulos ja liittyvät seuraamme.
-Hyvää Joulua, koirat :)

---

Aamulenkillä pariskunta menee ohitsemme, kun tappijalat nuuskuttelevat ihmeissään muiden jättämiä joulukortteja.

Mies: Älä tyttö juoksuta niitä enää, kun on jalat jo noin lyhkäset :)
Minä: Juu, niin on, mutta päänupeissa riittää virtaa ;)
Basse: ,;` (Miten hymiöistä saadaan aikaan innosta läähättävä ilme, ja ihmisten luo ruopiva karvakasa...)

---

Lenkin puolivälissä huomaan ennen koiria !!! omakotitaloalueella vapaana pihalta tielle tulossa olevan koiran. Sekin on ajatuksissaan, nenä maassa, etsii naapurin jättämää joulukorttia... Koiran omistaja on kauempana pihalla, oikeastaan autotallissa, jonka pariovet ovat onneksi auki.

Minä: Onko toi teidän koira...
Mies: Juu, onhan se. (Lähtee tulemaan kohti tietä.)
Minä: Onks se poika? Ajattelin vaan, että kohta tulee iso rähinä...
Mies: On se poika. (Pistää juoksuksi.)

Koira huomaa meidät vasta, kun isäntä kutsuu sitä. Valpas pää nousee maasta. korvat höristyvät siihen tuttuun tervehtimisvalmiuteen, jonka Arttu ja Basse lukeavat aina väärin... Mies luotsaa koiransa (aivan liian helposti, kade minä) kauemmas tiestä, omalle pihalle.

Minä: Kiitti... ;)
Mies:...kiitos! :)

---

Olimme melkein ainoat ulkoilijat, joten joulurauha toteutui täydellisesti, kiitos teille ihanille, jotka nostatitte hymyn huulille ja saitte jouluaattomme alkamaan entistäkin paremmin :)

Joulurauhaa ja iloa kaikille, vielä kerran :)

Jouluiloa!

2011-12-23T22:59:00.003+02:00

Arttu, Basse ja henkilökunta toivottavat kaikille lukijoille, mäyriksille, mäyrisihmisille ja ihan jokaiselle Rauhallista Joulua!

(Joulu)valvomisia

2011-12-20T02:35:00.006+02:00

Tänne se lelu! Se on Minun, kaikki täällä on Minun!

Senkin kakara, näytän sulle kieltä, siinä kaikki mitä sinusta juuri nyt ajattelen.

Koirien ei kuulu esittää haavoittunutta sorsaa saadakseen haluamansa...

Meillä tapahtuu kummia. Emäntä käyttäytyy kummallisesti, toisinaan Bassekin. Minä sen sijaan yritän etsiä rauhallisia nukkumapaikkoja, jonne ei radion, vispilän ja monitoimikoneen äänet (kyllä, kaikki ovat olleet yhtä aikaa päällä) kuulu. Viimeinen vetoni oli mennä kylppärin lattialle ja haudata pääni syvälle vaatekasaan. Basse kävi antamassa käskyjä, mutta en reagoinut, ja se lähti lopulta, emännän perässä kuten aina.

Tänä yönä on rapissut paperi ja sellofaani. Välillä tuoksuu hyvältä, myös ne rapiseviin papereihin piilotetut jutut. Minua huolestuttaa, koska ennen kaikki paperiin tai pahvilaatikkoihin piilotetut annettiin Minulle avattavaksi ja herkuteltavaksi. Nyt paketit nostetaan kiharaisine nauhoineen (Bassen) ulottumattomiin. Onko tämä palvelujen vähentämisen alkua? Mihin voin valittaa ennen kuin on liian myöhäistä??

Iltaisin emäntä istuu pöydän vieressä ja rapistelee toisenlaisia papereita, laittaa niihin liimaa, leikkaa ja välillä puhisee. Pääasiassa on kuitenkin hiljaa ja keskittyneen näköinen. Saamme häädön aina, kun yritämme asettua emännän työtuolin pyörien tuntumaan tarkkailemaan. Miten niin on vaikeaa, kun ei voi liikkua senttiäkään?

Päivitämme kuulemma blogia kunnolla vasta jouluna. Sitä vietämme emännän kanssa kotona. Aika erikoista, mutta ehkä se on kivaakin. Kuin pidempi viikonloppu, ja enemmän safkaa. Emännän toiveissa olis lumisadetta ja pitkä rauhallinen lenkki... Kenen kanssa se sellaisen aikoo tehdä? Täällä ei ole ainakaan vapaaehtoisia mihinkään haavekävelyyn...

Olen varovaisen toiveikas Joulun suhteen. Tänään tuli iso paketti postista ja sieltä ilmestyi tylsiä, pehmeitä tavaroita. Mutta olin näkevinäni, että emäntä teki toisen tilauksen, jossa oli aivan erityisiä luita Minulle... Toimitus jouluksi, joten vetäydyn nyt uudelleen unille ja hiomaan sotasuunnitelmaani. Basse ei nimittäin tule saamaan siivuakaan luistani, sehän on täällä vasta ensimmäistä joulua... Emäntä lienee toista mieltä.

Mallin töitä

2011-12-08T22:25:00.005+02:00

Olen vissiin aika komea koira, kun minusta on ennenkin tehty taideteoksia. Nyt olen taas päässyt taiteilijan malliks. Hurjan mielelläni olen mallina, koska siitä saa hyvää palkkaa! Mun palkalla mä ja Basse ollaan mässäilty kovasti ja palkkakaapissa on vielä paljon palkkaa jäljellä. Tilikirja on mamman takataskussa vissiin, koska saan aina vaan pienen määrän kerralla. Ihan ku ihmiset käy pankkiautomaatilla ja ottaa pari seteliä. Meillekin maistuu Bassen kanssa aina pari siivua kuivattua kanaa :) Ja parit luut joulukalenterista jälkkäriks.

Ai niin, mamman käski laittaa tähän loppuun vielä linkin mun kuvaan:
www.hauhau.fi

Bassen joulukalenteri

2011-12-07T09:15:00.000+02:00

Lupa, lupa, pliiiis...

Annas kun autan, toi voi olla hankala homma...

Mua et puijaa, tää on mun luukku!

Mam-mam, lurps!

Joulukalenteri

2011-12-07T09:14:00.001+02:00

Kyllä meitä onni potkaisi, kun emäntä osallistui johonkin kirjoituskilpailuun! Me saatiin iso laatikko herkkuja, esimerkiks tää kalenteri. Josta ei olla saatu aukasta vielä yhtään luukkua ennen ku tänään! Emäntä järkeili, että kun on kaks koiraa ja yks kalenteri, täytyy pitää välillä taukoa avaamisessa, että molemmat saa samana päivänä herkkuja.
Siinä palkinnossa oli vielä melkein puol kiloo kuivattua kanaa, pussillinen kuivamuonaa ja kaks pakettia jotain hammashoitoherkkuja. Ei oltais arvattu, että emännän raapustukset oliki näin hyviä :)

Mikä ihme toi on? Haisee hyvältä!

Kumpi on eka?

Saadaanks me lupa...

Ääh, kestää taas kauan, mä luovutan! Ja Arttu saa kumminki avata eka luukun.

Nam, nam!

Piparkakku N:o 3

2011-12-04T15:00:00.001+02:00

Pipareita ei tule puuttumaan :)

Eilisen postauksen vintage-kuvasta on tulossa samanlainen "tuote" kuin tästä :)

En ymmärrä, miks pitää ostaa uusi imuri ja parkkeerata se mun petin viereen! Onneks väri sointuu mun käpäläkarvoihin, muuten nakittaisin Bassen tihutöihin... Noi männynneulaset ei sit oo mun takia tuolla imurin mahassa. Eikä noi kamalat villakoirat...

Piparkakku N:o 2

2011-12-03T21:00:00.006+02:00

Toinen piparikortti. Kuka käski kuvata hämärässä, värit EI ole oikeasti kellertävät.

Kuka arvaa, mitä tästä on tulossa :)

Tämäkin odottaa adventtia 2012...

Joulun odotusta

2011-12-03T01:45:00.007+02:00

Piparikortteja on iso pino, tässä ensimmäinen maistiainen :)

Adventti on valmistautumista ja joulun odotusta. Tämä adventtikalenteri joutuu odottamaan aika kauan... ehkä ensi jouluun, koska ei tullut valmiiksi ajoissa.

Voisinks mä opetella ite rillaamaan meille aamupalaa, jooko? Kestää niin kamalan kauan aina toi sun annostelu.

Anna jo sitä muonaa!!

Lauantaiaamuna

2011-11-12T10:48:00.004+02:00

Pienempi karvanassu herättää räyskäytyksellä sängyn vieressä. Olenpa nukkunut hyvin, ensimmäinen herätys vasta nyt. Arvioin kellon olevan jo yli kahdeksan.

Nukahdan. Yö oli sittenkin liian lyhyt. Kirjoittelin illalla liian myöhään, katsoin jonkun ohjelman ja suunnittelin selaavani vielä yhden lehden. Perjantai-iltana haluaisi ehtiä kaikkea, mikä ei muina päivinä ole muka sallittua ;) Laiskottelua ja lukemista, kaupasta ostettu herkku ja hyvää teetä...

Isompi nelijalkainen antaa matalan, vaativan herätysäänen, kun kello on puoli yhdeksän. Siitä arvaan, että on aika nousta. Se on ottanut tavaksi toistaa pienemmän pyyntö, jos en heti reagoi. Kuvittelenko, vai tuleeko se kertomaan, että nyt tolla kakaralla on hätä, toimitaan ripeästi...

Kiskon makuuhuoneen hämärässä vaatteita ylle, otan koirat kylppäriin mukaan, ettei se kakara vain toimita itseään sillä välin nojatuolin jalan luo. On ollut vaikea muistaa, miten hätäinen rakko voikaan vuoden vanhalla vielä olla. Varsinkin kuivamuonan rouskuttajalla, joka vetää vettä kupista tolkuttomat määrät. Viikko sitten aloin antaa molemmille samaa ruokaa. Se on helpompaa, ja juominen on vähentynyt tosi paljon. Kasvissoseet, raaka jauheliha ja muutkin barf-pöperöt sisältävät paljon nestettä. Vettä on toki aina tarjolla.

Ensimmäiset metrit ulkona tekevät melkein kipeää, kun väsyttää. Mutta ilma on raikas, vastaantulijoita vähän eikä yhtään räyhättävää koirakkoa tänä aamuna :) Tämän vuoksi kannatti herätä. Poikkean metsään, kun pienempi näyttää sinne päättäväisesti haluavan. Unisena ja ajatukset vielä sikin sokin ei jaksa ottaa kenenkään kohtaamisen riskiä. On mukavampi mennä rauhassa kapeaa polkua, katsella ja pysähdellä koirien tahtiin. Pienempi kiilaa usein ison edelle, työntää nenänsä samoihin ruohotupsuihin, nostaa jalkaa samoihin puihin. Apinoita ovat, mutta ihmettelen taas, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä aamuhetket metsässä. Kun minulle näytetään, että täällä on paras olla ja hengittää, täällä ei autot kaasuta eikä ole kiirettä.

Lenkin jälkeen olen herännyt ja minulle on muodostunut selvä käsitys tästä päivästä. Koirat odottavat ovensuussa hihnojen ja pantojen riisumista. Mietin taas, miten nopeasti ne senkin oppivat. Muutama viikko sitten yritin kuoria lenkkivaatteita, jarrutella kuraisia koiria ja lenteleviä flexejä...

Koirien jalat ja mahat pyyhitään suurin piirtein kuiviksi - pesu odottaa myöhemmin. Koirat makkariin, ruokakupit perässä. Moppi esille, pikainen roskien lakaisu ja sitten moppaamaan kahdeksan tassun tallaamat lattiat. Protestit makkarissa vaimenevat, niille on tullut selväksi, mitä "odota" tarkoittaa. Se on paikalleen jäämistä, poistumiskielto, kirjaimellisesti odottamista :) Ei loputonta tunnetta siitä, että joku on unohtanut, vaan palkitsevaa. Odottamisen jälkeen tapahtuu aina jotain kivaa. Saa juosta hulluna ympäri taloa, hakea namia kätköstä, lähdteä lenkille, mitä milloinkin.

Tällä hetkellä koirat touhuilevat omiaan, kirjoitan lauantaiaamun rauhassa ja kaikkien odotus on palkittu. Sain lattiat puhtaiksi, koirat saivat minut takaisin :) Koirien pesu on vuorossa heti, kun makkarin lattia on mopattu.

Kyläilijät

2011-11-05T20:04:00.004+02:00

Kyläreissu tänään oli varsin erikoinen. Nelijalkaiset vilistivät lattialistojen, tikkaiden, liisteriämpärien ja ihmisten seassa. Emäntä tarttui lähimpään tapetin kulmaan ja kiskoi sen alas seinältä pala kerrallaan. Pihapiiriin tutustuminen päättyi nelijalkaiten osalta ties minne, emäntä luovutti kutsumisen ja palasi sisään odottamaan. Tassuväki palasi yksi kerrallaan retkiltään, ilmeisesti onnistuneilta. Teehetki maistui ruhtinaalliselta alas kiskotun väliseinän jäännösten päällä istuen.

Kotiin palattua on otettu päikkärit pitkällä kaavalla ;) Telmuaminen alkoi sillä sekunnilla, kun otin läppärin raportoidakseni, että olemme hengissä, vaikka emme jaksa ja ehdi nykyään paljon kirjoitella. Puolustan sohvalla omaa kolmannestani, vaikka kaksi liiankin virkistynyttä apinaa yrittää vallankaappausta.

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa ja viikonloppua.

PS: Hurjan kylmiä nuo vanhemmat talot, kun tapettiakin on pitänyt laittaa liki kymmenen kerrosta... ;D)))

Kiitos :)

2011-10-31T21:52:00.004+02:00

Saimme tällaisen kauniin ajatuksen askartelevalta Sirpalta suurkiitokset sinulle!

Ojennamme tästä kukkakimpusta edelleen

Terapeutille,
Nirpulle synttäreiden kunniaksi,
Marian pojanviikareille,
Marja-Leenan Ossille,
Aikun Ollille ja
Annamarin nelijalkaisille :)

Mukavaa viikon alkua kaikille lukijoille. Meille tuli oikein kiva koiraperheeseen sopiva yllätysmeili heti maanantaina, kerromme siitä myöhemmin lisää ;))

Saimi tunnustaa :)

2011-10-20T17:57:00.004+03:00

Kuva: © Saimin emäntä

Saimi vastasi haasteeseen ja kirjoitti...
Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa: Kiitos Arttu ja Basse!
2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle: ei ole ketään muita tuttuja bloggaajia..
3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

1. Olen äärimmäisen ihmisrakas, enkä selviäisi jos minua ei huomattaisi.
2. Ruoka maistuu paljon paremmalta aktivointipallosta, kuin ruokakiposta!
3. Lempiluuni on frisbee-luu, ja lempileluni häntäheikki (kuminen vinkulelupallo, josta lähtee häntä. Hännästä on kiva ottaa kiinni ja riepottaa!)
4. Osaan monenlaisia temppuja ja opin ne nopeasti: istu, maahan, kieri, läpsy, istu nätisti, sano päivää, pum (kaadun kuolleena maahan, tämä vielä työn alla) ja "tee joku temppu" (yleensä kierin, mutta saatan istua myös nätisti)
5. Olen värivirheellinen, mutta luonteeltani kympin arvoinen!
6. Pelkään vähän muita koiria, varsinkin isoja.
7. Tykkään Anniinan hevosesta, vaikka se ei taida tykätä minusta...
8. Hännän jahtaaminen on uusin huvini.

Korvat auki ja silmät kiinni

2011-10-19T16:42:00.004+03:00

Käänsin korvat auki, kun haukuttiin kuuroksi... Puhtaat ne ainakin on!

Mahdoton häslinki yhden kakaran takia. Kyllä tässä nyt muutkin osaa olla söpöjä kuin tuo keskenkasvuinen.
Väsyttää...

Tutustumisia

2011-10-17T23:19:00.002+03:00

Meistä löytyy muutakin kuin söpöilyä ;)

Tulen päivä päivältä vakuuttuneemmaksi, että juuri tämä koirakombinaatio on paras mahdollinen. En ajattele nyt kummankaan hyviä tai huonoja puolia, vaan toisiaan täydentäviä piirteitä. Osittain samaa rotua olevina ne ovat kuitenkin tyystin erilaiset, ja on erittäin suuri onni, että osuivat kohdalleni juuri tässä järjestyksessä. Ensin Arttu ja sitten Basse.

Arttu on ollut sylivauva melkein aina, ja Bassen tulon myötä se "sairastui" vakavaan hellyydenkipeyteen :) Basse turvautui alkuun minuun ja kiipeili syliin, kun uusi tilanne tuntui oudolta. Mutta hyvin pian tajusin, että se on itsenäinen nuori herra, joka tulee syliin, kun se on vapaana, mutta vetää paljon mieluummin koirakaveria korvasta tai härnää sen leikkimään takaa-ajoa.

Arttu on Aikuinen (nyyh, mun pieni mäyris...) ja Basse 1v. 1kk. melkoinen kakara, ihanan pentumainen :) Joskus vaihdamme Artun kanssa katseen, kun pieni myllertää maailmaamme ja kotiamme... joskus taas Basse tulee aivan kuin kielimään, että Arttu kiipeilee taas nojatuolin kautta työpöydälle hakemaan pehmolelua! Ota näistä selvää, mikä on totta!!

Lenkillä on Arttu itsenäinen, totinen torvensoittaja, joka ei toivo marssiaan häirittävän. Basse ehtii nuuskia sitä ja tätä, mutta vilistää Artun perässä joka paikkaan.

Arttu arvostaa vapaapäivänä pitkiä aamu-unia. Basse on tirpakkana viimeistään kahdeksalta, polkee jalkaa ja näyskii sängyn vieressä, jos emännän peitto ei ala heilahtaa :) Ja saa sitten tietysti lopulta vanhemman koiran innostumaan mukaan yhteisherätykseen... Molempi parempi, kyllä tässä talossa on nukuttu vapaapäiviä jo riittävästi ;D)

Arttu pyytää katseella lupaa, kun Basse on jo mennyt läpi esteiden ja pinkoo kohti päämäärää :) Tosin ne tasoittavat toisiaan tässäkin: Basse ottaa nopeasti mallia Artun reaktioista, mutta Arttu puolestaan alkaa oikoa asioita ruokakupilla ja ovella, kun pienempi ansiokkaasti näyttää, miten koiramaista elämä joskus voi olla :D))

Listaa voi jatkaa aina, kun tulee uusia saman- tai erinkaltaisuuksia vastaan. Tänään koirat saivat 3 ystävää. Naapurin tyttö toi kaksi kaveriaan pihalle, kun tulimme lenkiltä, ja hetken aikaa ilmassa vilisi pieniä käsiä, häntiä, nuolaisuja, tassuja ja iloisia ilmeitä :) Lasten kanssa on aina ilo tutustua, ja koirat tekevät sen parhaalla mahdollisella tavalla, mutkattomasti.

Onni on suosinut!

2011-10-16T18:32:00.004+03:00

Veljekset löivät kuonot yhteen, tuumivat hetken, ja saivat kasan taiteltuja lappusia lautasella eteensä. Arttu työnsi yhden kuonolla reunan yli lattialle, valinta oli suoritettu :) Basse harkitsi, katsoi emäntää silmiin, siirteli lappusia, nuuski ja katsoi taas. Lopulta se otti yhden lapun suuhunsa ja poistui sivummalle.

Artun arpomana villapaita-arvonnassa voitti Sunan ja Pinja.
Bassen toimiessa onnettarena kokoonpanomme uutisen arvauksen arvonnassa voitti Nelli, Fanni ja Iina.

Lämpimät onnittelut :)

Tarvitsisin meiliosoitteet tai jotain...

8 satunnaista totuutta

2011-10-15T23:59:00.000+03:00

Kiitos Pinjalle ja emännälle kivasta tunnustuksesta :)

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Koska meillä on nyt ollut melkoisen suuri elämänmuutos Bassen myötä, ajattelin kerätä totuudet siitä näkökulmasta. Suurin muutos nimittäin on tapahtunut Bassen tultua juuri Artussa, eikä todellakaan kaikilta osin kielteiseen suuntaan.

Bassen tultua joukkoomme:

1. Arttu aloitti vahtimisen myös lenkillä ja haukkuu tutuillekin (ihmisille) tosi pelottavasti! Never before!

2. Arttu lopetti jokailtaisen ja -öisen ramppaamisen makuuhuoneessa.

3. Arttu lopetti myös ulko-ovella notkumisen.

4. Artun vatsan toimintakin on parantunut. Ilmeistä yksinolon stressiä aiemmin.

5. Arttu tottelee paljon pienemmästä käskystä (kuiskauksesta) kuin ennen.

6. Arttu on kyllä minusta mustasukkainen, mutta vain sen verran, että työntää puolta suuremman nenänsä väliin, kun pienempi saa rapsutuksia :)

7. Arttu luopui sohvastaan saadakseen pieneltä nukkumarauhan, mutta palautin arvojärjestyksen asiaan :)

8. Arttu tutustui ensimmäisen kerran pieneen ihmisvauvaan viikko sitten. Kauniisti ja keskittyneesti se tutki ja nuuski ja nuoli pientä nyrkkiä.

En ole varma, ketkä kaikki ovat jo saaneet tämän tunnustuksen, mutta toivoisin, että te hiljaiset, jotka luette blogiamme, uskaltaisitte vastata :) Miten olis, Saimi?

Uutinen

2011-10-15T00:01:00.001+03:00

Kiitos kaikille mainioista arvauksista, joita lukiessa sai hymyillä aika hersyvästi :) Yleisin arvaus oli, että taloon on tullut vauva, ihminen tai mäyräkoira. Molemmat väärin arvattu (pyyhkii tuskan hikeä otsalta...).

Arvauksia oli myös kodin remontin, nettikaupan perustamisen, korttikurssin vetäjän roolin ja uuden työpaikan puolesta. Valitan, pieleen meni.

Hihii, avaruusolio päiväkahvilla ;D)) No juu, tosi elollinen ja hoitoa tarvitseva, ihana, mutta huti arvaus :)

Hoitolapsia-, eläimiä ja lapsenlapsia ehdoteltiin. Hmm, ei mahdollista edes teoriassa tuo viimeisin...

Vastaus on kuvassa :) Olkaa hyvä, tässä on Basse, 1v.

Sir Arthur tarkkana uusien velvollisuuksien kanssa...

10001 kävijää :) + arvonnat

2011-10-08T21:23:00.004+03:00

Mietinkin, kumpi tulee ensin, 10.000 kävijän raja vai 15.10. koiran villapaidan innostama arvonta. Muistakaa silti arvontakin, pari postausta aiemmin löytyy ohjeet! Kävijöitä on nyt oikeasti 20.000, koska laskuri nollautui jo kerran kymppitonnin jälkeen.

Muitakin uutisia olisi, mutta niistä joskus myöhemmin. "Uutiset" on uuvuttaneet sen verran, että kaadun iltaisin yhä varhemmin sänkyyn ja toivon, että jo huomenna osaisin olla rauhallinen ja johdonmukainen... Niin että mikä? Siitä sitten, kun täällä on ensin totuteltu uuteen tilanteeseen, joka ei ole mitään negatiivista, mutta yllättävän paljon valppautta tämä vaatii päivisin :D))

Ja hei, jos et voi osallistua koiran villapaidan neuloneiden kesken järjestettyyn arvontaan, laita arvaus tähän postaukseen, mistä mahtaa meillä nyt olla kyse, ja osallistut pienen "lohdutuspalkinnon" arvontaan 15.10. mennessä :))

Haukotus... taidanpa taas alkaa hiipiä kohti rauhallisia unia...

Onnittelut avaruustyylillä :)

2011-09-29T20:39:00.005+03:00

Onniteltavien hauskat harrastukset ja ammatit inspiroivat joskus kortin suunnittelussa parhaiten.

Kortti edestä.

Ja takaa.

Tuote-esittelijä

2011-09-24T20:42:00.002+03:00

Tässä emännän itse tekemä lelu, josta tykkään kovasti. Voisin pitää vaikka tollaset koirakutsut, joilla esittelisin lelukoppani sisällön ja välipalana otettais emännän pöperöitä. Kukahan tulis, jos tämä olis kutsu ;))

PS: arvonta edellisessä postauksessa, 15.10. asti.

Vuosi sitten... arvonta jatkuu :)

2011-09-16T09:49:00.005+03:00

Tekemättömät työt ja annetut lupaukset on varmaan rasittavimpia asioita, joita tiedän. Siis jos ne jäävät keskeneräisiksi.

Vuosi sitten blogissani oli arvonta liityen koiran villapaitaan. Lupasin tuolle arvonnalle jatkoa, kunhan Artun oma villapaita on valmis. Siitä olen jo julkaissut keskeneräisenä kuvan, ja parempia ei ole vieläkään otettu, joten tässä linkki meidän paitaan :)

Jos ja kun joku innostui silloin kutomaan koralle villapaidan, tai jos olet niitä muuten tehnyt, nyt voi osallistua arvonnan jatko-osaan 15.10. mennessä. Linkitä tekemäsi villapaidan kuva (mielellään koirasi päälle puettuna:) kommenttilootaan ja jätä pieni viesti itsestäsi. Vastanneet osallistuvat arvontaan.

Tervetuloa mukaan :)

Pala sitä vai tätä

2011-09-14T21:34:00.002+03:00

Koira mokeltaa pientä keksinmurusta pitkän tovin, ottaa suuhunsa ja pudottaa pois, noukkii valkosuklaamurun, sylkee pois, aukoo suutaan kuin hengen hädässä saatuaan kuivatun karpalonpalasen keksistä hampaisiinsa…

Sama koira käy raakaan lihaiseen luuhun alkuvoimaisella taidolla ja vaistolla, vaikka edes emonsa ei varmaan ehtinyt tuota opettaa ennen kuin julma maailma ja ihmisten lemmikinkaipuu erottivat nöösipojan muusta perheestään.

Olet rakas, keksinmokeltaja ;)

Suosikkirodut

2011-09-08T17:28:00.002+03:00

Annamari aloitti mukavan haasteen. Listaan tässä (ainakin) 10 suosikkikoirarotuani kautta aikojen. Kaikkia rotuja ei olisi mahdollista edes harkita itselle kotikoiraksi, mutta kaikissa niissä on jotain, mikä viehättää omalla tavallaan. Sydämenmurskaaja on mäyräkoira forever, mutta siksipä jätän minäkin sen listalta pois liian ylivoimaisena voittajana :)

Tässä suosikkikoirani, ei paremmuusjärjestyksessä vaan sulassa sovussa. Leikkimielisesti olen keksinyt jokaiselle rodulle myös "käyttötarkoituksen", vaikka koira onkin todellisuudessa tärkeä ihan itsensä vuoksi, ei koristeena. Koiran nimeä klikkaamalla voi katsoa koiran kuvan.

1. Kultainen noutaja
Kultsi on ollut mielestäni aina ihan erityinen rotu. Siinä on kokoa, lempeyttä ja pehmeitä piirteitä. Halittava koira.

2. Bokseri
Tämä rotu tiikerinraidallisena (ehdottomasti luppakorvaisena) oli pitkään haaveeni talon vahdiksi.

3. Dalmatiankoira
Niin kaunis, sisustusta täydentävä koira :)

4. Welsh Corgi
Tämä on ihan uusimpia ihastuksiani. Sopisi Artulle leikkikaveriksi.

5. Dandiedinmontinterrieri
Tämä vaan on! Mäykkymäinen keho, ihania värejä, sopivan kokoinen, ja luonnetta löytyy. Tarina kertoo, että tämä koira sai nimensä romaanin fiktiivisen henkilön mukaan.
Olkoon tämä sitten se mäykyn jälkeen eniten omistajaansa kasvattava koira!

6. Cockerspanieli
Kaunis.

7. Beagle
Mitä tästä nyt voisi sanoa... Se on hellyttävä, hassunkurinen pönöttäjä, joka olisi sopivankokoinen mukaan otettava. Hauska.

8. Perun tai meksikonkarvatonkoira
Tämä kuva kertoo kaiken! Ihana nahkavauvahauva...

9. Vehnäterrieri
Mukava vehnäpellon värinen kiharainen koira, josta kaiken lisäksi ei juuri lähde karvaa. Allergiaystävällinen.

10. Punainen Irlanninsetteri
Tämän rodun hankkisin, jos haluaisin tehdä vaikutuksen :) Setteri liikkuu kauniisti ja on näyttävä koira.

+ 1 Iso villakoira
Jos mäyräkoirankin jälkeen vielä haluaisin viisaan mutta rauhallinen koiran, luulen että tässä olisi yksi vaihtoehto.

Jos Ossin Marja-Leena ja Myrskyn äippä ehtivät esitellä omat suosikkinsa, jatkakaa haastetta :)
Kuka tahansa voi kertoa suosikkinsa!

Puoli poroa, kiitos!

2011-09-02T00:32:00.003+03:00

Loppukesällä sain sen saman porokärpäsen pureman, joka melkein epidemiana tuntui leviävän täällä blogimaailmassamme. Yksi toisensa perään havahtui poron luiden ylivertaisuuteen ja etsimään niitä omista lähikaupoista tai supermarketeista. Lukeudun varmaan ahkerimpiin etsijöihin, koska hakureissut eivät jääneet paikallisten kauppojen tasolle. Ajoin lähikaupunkiin ja kulutin aikaa pakastekaappien ja -altaiden reunoilla enemmän kuin monikaan elokuvafriikki dvd-hyllyn luona. Lopputulos oli sama pyöreä nolla kuin kotikaupungin kaupoissa. Niiden lemmikkiruokahyllyt osasinkin jo ennestään melkein ulkoa, mutta kävin silti kaikki vielä kerran uskollisesti läpi.

Syöksyin internetin Google-avusteiseen maailmaan. Hakusanat poron luiden ja koiranruokien välillä tuli kokeiltua laidasta laitaan. Myyntipaikkoja löytyi pohjoisesta etelään. Latelin sähköposteja tavarantoimittajille, joilta sain verkkaisia vastauksia muutaman päivän viiveellä. "Liian aikaista, porojen listiminen alkaa vasta lokakuussa." "Kyllä valikoimaamme kuuluvat poron LIHAT." (kysyin LUITA!!! ÄRrrrgghhRRR...) "Toimitamme porotuotteita sesonkiaikana etupäässä vakioasiakkaillemme..."
Lopulta sain tilattua 4 kiloa poron luita "sopivina annospaloina", sisältäen mm. selkärankaa ja kylkiluita. Jos olisin löytänyt ostopaikan vain 2 tuntia aiemmin, olisin ollut muutamaa luuta viisaampi jo samana päivänä. Nyt jouduin odottamaan seuraavaa toimituspäivää kuukauden.

Kuukauden malttamattoman odottelun jälkeen ajoin pakasteauton lähimmälle pysäkille. Auto oli myöhässä. Soitin kuskille, joka rauhoitteli, että olen oikeassa paikassa, ja hän on tulossa..

Jonotin muutaman muun koiranomistajan kanssa vuoroani. Auton takakontista nosteltiin pahvilaatikoita ja muovikasseja. Muistan miettineeni, kenelle nuokin menevät, on rehvakkaan kokoinen tilaus jollakin. Varmaan koiralla on iso nälkä ja suuri suu.

Vuorollani kuski haki yhden pienen paketin eteeni. Kärkkäästi ilmoitin tilanneeni myös poron luita. Sanat tuntuivat oikein hyvältä ja laadukkailta suussani. Tunsin nousseeni koiran omistuksessa seuraavalle tasolle, pois ikiaikaisten naudan rustoluiden ja koiranmakkaran ostajien joukosta. Leijailin poron luiden omistuksen odotuksessa. Nautin etukäteen siistien luubrikettien tarjoilusta koiralle, joka nautiskellen vetäytyisi omiin oloihinsa järsimään pohjoisen Suomen puhtaassa ilmassa kasvaneiden luonnonvaraisten eläinten luihin varastoimia hivenaineita ja vitamiineja...

Tuijotin eteeni siirrettyjä muhkuraisia muovikasseja, joista sojotti huolimattomasti solmittujen kädensijojen välistä ja muovin läpi epäilemättä jotain kylkiluihin viittaavia suikaleita. Kuski ilmoitti hinnan, jonka maksoin samalla, kun barffaajan viitta valahti vähitellen harteiltani, kiepahdellen hetken kolkoksi käyneessä tuulessa ja jääden asfaltille. Tartuin kuin unessa kasseihin ja kannoin ne autoon.

"Sopivien annospalojen" sovittaminen pakastimeen oli seuraava haaste. Jos poron luut säikäyttivät minut puolikuoliaaksi, kurkistus strutsin luita sisältävään kassiin sai jo tuntemaan silkkaa kauhua. Vaikka en ollut olettanut, että annospalat ovat tasakokoisia legoja, joita voi tarjoilla hopealautaselta, omista mielikuvista siirtyminen näihin ruhon osien todellisuuteen sai miettimään moottorisahan hankkimista.

Poron luut ovat lasten leikkiä koiran hampaissa. Ongelma onkin siinä, että salamannopea herkuttelija kiskoo vatsansa umpiluuksi, jos en vahdi vieressä ja ota (suden annospalan kokoista) luuta sopivalla hetkellä pois. Eli täydellinen paluu naudan rustoluiden syömiseen, mikään ei muuttunut, vaikka saimme puoli poroa ja strutsin kaupan päälle! No, onhan niissä sentään ne vitamiinit.

Tinkimätön ja lahjomaton

2011-08-31T18:41:00.002+03:00

Olen yllämainittujen lisäksi päättäväinen, määrätietoinen ja päämäärähakuinen. Joita ominaisuuksia emännässäni on vain silloin, kun se haluaa estää jonkin noista mielentiloistani toteutuvan.

Jos haluan ulos (koska muistan, että joku typsy-tipsu oli jättänyt paremmat tuoksut kuin viime viikolla...), teen sen selväksi. Emäntä poisti eteisestämme maton, koska viihdyin liian hyvin siellä. Vaativa tuijotukseni vei kuulemma hermot. Oliko täällä jossain ennen sitä hermot... Tinkimätön olen kuitenkin 2-3 ulkoilun verran päivässä, muu on ekstraa. Jos emäntä on jostain käsittämättömästä syystä hyvin huonolla tuulella, vaadin häntä vielä useammin ulos. Lenkkeily kohottaa mielialaa!

Jos haluan emännän illalla sohvalle, makaan hänen työpöytänsä vieressä matolla ja urahdan kärsivästi vähän väliä. Tai makaan niin lähellä työtuolin pyöriä, että hänen on mahdoton vaihtaa asentoa vilkaisematta aina, ovatko tassuni vaarassa. Katsekontaktia odotankin, sen olen opettanut ihmiselle alusta pitäen. En tingi rutiineista, ja niihin kuuluu se, että pitkän työpäivän(i) jälkeen kanssani seurustellaan sohvalla joko palloa heitellen tai uusinta hanskaleluani vetäen. Voin myös viihdyttää tylsää tietsikkaa tuijottavaa emäntää tökkimällä häntä sillä hanskalla, törmäämällä hyöriessäni hanskan kanssa läppärin mokkulaan tai hyppimällä sohvan takana olevaan ikkunaan kärpäsen perässä. Kun emäntä alkaa näyttää kaikesta huolimatta erittäin tympääntyneeltä, hyppään neronleimauksen saaneena alas sohvalta, juoksen lelulaatikolleni, etsin kovaäänisesti puoliksi mäyhelletyn luun ja tuon sen hänelle! Hän yrittää joskus käskeä minut petilleni lattialle, mutta olen lahjomaton! Niin pemmeää petiä ei tänne voi tuoda, että luopuisin muista oikeuksistani.

Olen huomannut, että takapihalle pääsen helpommin pissalle kuin etuovesta lenkille. Niinpä käänsin asian voitokseni. Menin takaovelle istumaan, ja kun emäntä tuli katsomaan, juoksin etuovelle. Kerran se toimi, mutta kun tyhjä kakkapussi tuli takaisin kotiin, toisella kerralla minut tuupattiin takapihalle juoksunaruun. Silloin emäntä oli vaihteeksi päättäväinen. Erittäin epäinhimillistä.

Tarkkaavaisena koirana keksin asioita, jotka yritetään pitää minulta piilossa. Keittiössä on lipasto, jonka päällä on mikro ja sen päällä kulho. Riittävän korkealla, kuvitteli ihminen. Mutta minullapa on NENÄ! Aloitin haistelun jo sohvalla. Nostin kuonon korkealle ja haravoin ilmamolekyylien seasta ne sillä kertaa tarvitsemani vihjeet pehmeästä tuoksusta. (Onhan ihmisilläkin joitakin makuja makeasta suolaiseen. Tietäisittepä, miten paksu hakusanakirja tulisi tuoksuista!) Vähäisillä pään liikkeillä ylös ja alas löysin etsimäni! Juoksin mikron eteen ja ynisin. Huonokuuloinen ihminen nousi kai joskus viidennellä kerralla katsomaan, mikä leluista on mennyt mikro-lipaston alle!! Voi pöljä... Niitä pehmokoira-avaimenperiä minä kaipasin, jotka ovat siinä kulhossa mikron päällä! Päämäärähakuisuuteni ei tuottanut tulosta.

Kun ihminen ei tajunnut, mökötin sohvalla. Kunnes yhtäkkiä meni hermo. Syöksyin hänen villasukkiensa kimppuun lattialle! Juu, ei meidän Arttu ole koskaan ottanut sukkia, kenkiä...

Kertaus on opintojen mäyräkoira, eli muistattehan sen temppuni, jonka opetin pentuna emännälle. Koska en saanut aina kaikkia tavaroita, joita olisin tarvinnut, aloitin määrätietoisen koulutuksen. Vaikeat tehtävät eivät mene perille kerralla, joten pilkoin opetattavan asian pieniin palasiin. Ensin opetin emännän tulemaan ovelle käskystä. Seisoin eteisen lonksuvan oven edessä ja painelin sitä hartiallani. Sisäkuivaa koiraa toivova emäntä juoksi ovelle, oli kehumisvalmiudessa ja päästämässä minua ulos pissalle.Mutta sillä ratkaisevalla sekunnilla minä juoksin keittiöön. Niin, että ihminen tajusi asiayhteyden: ovi > kolkutus > luoksetulo > tavaroiden antaminen. Lipaston päällehän jemmattiin aina ne tavarani, jotka olisin halunnut pistää palasiksi. Sillä kerralla jäin ilman tavaroitani. Ihmiseni oli hidas oppimaan.

Olen ollut tänään emännän mielestä erittäin hyperaktiivinen (virkeä, sanoisin), kuriton (kekseliäs!) ja ärsyttävä (eihän eteisessä muriseminen ole paha juttu! Sen kun tulet katsomaan, mitä haluan!). Jään odottamaan poron luita tuon tylsän tietokoneen saadessa toistaiseksi kaiken huomion.

Koirasta ja lukijoista

2011-08-28T11:33:00.003+03:00

Koiran aktivointihan on salatiedettä. Toisinaan siihen tarvitaan kalliit älypelilaudat, ruualla täytetyt kongit ja aktivointipallot. Emäntä hulluna hyppimään ja kätkemään etsittäviä namipaloja. Nenätyön väsyttävän ominaisuuden toivossa emäntä väsytti itsensä toisenkin kerran mäyräkoiran aktiivisimmassa iässä... Hetkinen: aktiivisessa iässä > aktivointia. Tässä oli ehkä ensimmäinen kompastus, sillä virikkeistämistähän koira kaipaa, jos sillä on energiaa liikaa.

Mutta, tähän päivään. Suuremmitta esipuheitta, otetaan yksi sormikas, joka on mielellään pehmeää fleeceä tai muuta neulosta. Kämmenpuolen nahkapaikka on eduksi. Joustava resori luetaan myös plussaksi. Tungetaan hanskaan koirien puruköysi (se sellainen punottu köydenpätkä, jossa on solmut molemmissa päissä) ja annetaan koiralle.

Tällä aktivointilelulla meillä on menty jo jokunen päivä. En tiedä, mikä tuossa lelukombinaatiossa viehättää, mutta sen kanssa ollaan selällään, potkotetaan joka suuntaan, sitä ravistellaan tappomeiningillä, mutta solmuköyttä ei ole näköjään tarkoituskaan saada kokonaan ulos hanskasta. Ja mikä parasta, tuosta lelusta ei irtoa paperisilppua, pieniä nieltäviä osia eikä se satu, vaikka mäyräkoira sillä sattuu huitaisemaan emäntääkin touhuissaan :)

Lukijoista

Taas on yksi lukija kadonnut sivupalkista. Jos olet hävinnyt samoin kuin muutamat vakiokommentoijat, eli blogin oikkuilun seurauksena, tulethan takaisin :) Jos joku poistaa profiilikuvansa itse, hyvää jatkoa muualla blogimaailmassa ja kiva kun kävit täällä :)

Sleepy Dog

2011-08-26T10:44:00.002+03:00

Koiran unessa (olipa se sitten koiranunta, syvää unta tai REM-unta) tuntuu olevan tärkeää ainakin seuraavat 3 seikkaa:

-Pehmeä peti. Ei ole väliä valmistajalla, värillä tai designilla, karvalankamatto käy yhtä hyvin kuin pesuhuoneen lattialle jäänyt lakanmytty. Pehmeys kuuluu koiran nukahtamiseen pehmeän alustan muokattavuuden vuoksi. Samoin makuulle heittäytyminen on miellyttävämpää pehmeällä alustalla, erityisesti yksilöillä, joille ei kylkiluiden päälle ole runsaasta valveillaoloajan puuhailusta johtuen ehtinyt kehittyä mainittavaa pehmustetta. Pehmeä peti houkuttelee poikkeamaan päikkäreillä kesken muun touhuilun. Mitä pehmeämpi peti, sitä enemmän se jättää mielikuvitukselle varaa nukahtamisasennon suhteen. Reunan yli retkottavat takajalat eivät tarkoita äärimmäistä uupumusta kesken nukkumaanmenon vaan mukavan petin tuomista mahdollisuuksista. (Vertaa: ihmisten moottoroidut sängyt joustin- ja petauspatjalla.)

-Lauma. Yksin nukkuminen on koiralle verrattavissa ihmisillä siskonpetistä pois potkituksi joutumiseen. Toisin kuin ihmislasten siskonpeti, koirien laumassa nukkuminen liittyy vahvasti se lajiominaisuuksiin, joita ei jalostuksellakaan olla pyritty poistamaan. Onhan koira mitä enimmässä määrin haluttu ottaa ihmisperheen laumanjäseneksi. Tämä laumakäyttäytyminen ilmenee vahvasti silloin, kun koiran keinopeti yritetään siirtää eri huoneeseen. Koira joko siirtää sen takaisin tai nukkuu omistajiensa joustinsängyn vieressä kovalla lattialla. Samoin on tuttua päiväunilla mieluummin ihmisen jalkoihin sohvalle ahtautuva koira kuin lattiatasolle jätettyyn petiinsä asettuva. (Vertaa: siskonpeti, johon mahtuu koko porukka, ketään ei jätetä yksin eri huoneeseen.)

-Lelu. Nukkumapaikan läheisyydessä on usein päivän saaliita; puruluiden jämiä, kovempia kokonaisia luita, pehmoleluja ja palloja. Miksi koira jättäisi aarteensa eri paikkaan nukkuessaan. Mitä lähempänä kaikki tärkeät asiat nukkuessakin ovat sitä syvempi ja virkistävämpi uni. (Vertaa lukitsematta jätetty ulko-ovi ja kevyt uni murtovarkaiden pelossa.)

Iltahetki

2011-08-21T23:51:00.003+03:00

Loppukesän myöhäinen ilta, syksyyn kallistuva ja mailleen painumassa tämäkin päivä. Peltojen notkoissa ajelehtivat pienet sumuriekaleet ja puolihämärässä pilkottavat heinäpaalit. Ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun näen luonnon tässä valossa ja iltahetkessä. Kotiin päin ajellessa nousee mieleen opiskeluvuodet, kun myöhään elokuun lämpiminä iltoina poljettiin asuntolaan, ilta-auringon kultaamien peltojen ja laidunten välistä hiekkatietä, väsyneinä, mutta täynnä energiaa ja intoa.

Kuu kiikkuu pellonreunassa metsän latvassa, suurena ja oranssinpunaisena. Kollegansa aurinko on painunut jo toiselle pallonpuoliskolle, mutta jätti meille vähän valoa :) Käännyn kotipihaan ja sammutan auton. Koira käy puun juurella ja vilistää ulko-ovelle. Sisällä se järjestää touhukkaana palloja ja tsekkaa huoneet. Iltaruuan jälkeen haluaa hetken olla lähellä, esittelee puruluuta ja on selvästi ihan poikki, mutta nukkua ei vielä malta. Lopulta menemme yösijoillemme, väsyneinä, mutta täynnä hyvää oloa ja levollisuutta.

Metsä

2011-08-19T12:36:00.003+03:00

Aurinko paistaa, lämpimässä lepattaa vielä jokunen perhonen. Varpujen joukossa puolukoiden marjakimput erottuvat jo selvästi, ja metsä tuoksuu erilaiselta kuin kesällä. Siellä täällä on mustikoita: näistä ei enää ämpäri täyttyisi, mutta mukava syy kumartua ja pistellä isoimmat suuhun.

Sammaleissa upottaa hiukan, mutta yösade alkaa haihtua ja imeytyä maahan. Rohkaisen koiraa hyppäämään kaatuneen rungon yli. Se ottaa vauhtia - ja on ollakseen, minun pieni retkikaveri.

Kotona lämmitän molemmille ateriat. Mietin, mitä tekisimme iltapäivällä, jos ei olisi töitä. Menisimme toiseen metsään. Teemme sen viimeistään huomenna.

Syksy

2011-08-17T22:26:00.004+03:00

Tänään on paistanut aurinko. Tervemenoa sadepilvet, ropina oli viime yönä oikein nukuttavaa, nyt nautittiin vuorostaan kirkkaasta syyspäivästä, joka oli tosi lämpöinen. Kotitoimistolta tehty työpäivä antoi "liikkumavaraa" ;) Tosi uninen Arttu heräili lopulta vasta puolilta päivin ja kävimme tekemässä mukavan lenkin ilmaa/tienpientareita nuuskutellen.

Kävin kaupassa ja löysin koiralle lelun. Ensimmäinen pehmolelu, joka oli ehjä vielä vartin päästä... Se on pitkulainen ötökkä, jolla on pienet tassut ja korvat, veikeä ilme naamalla ja kaksi vinkua sisällä: mahassa ja päässä! Niiden etsiminen oli koirasta kivaa ja järsiminen jäi vähemmälle. Pelastin ötökän yläkaappiin ennen kuin siitä ehti tulla kertakäyttölelu.

Palloakin heiteltiin tänään, uusilla säännöillä. Pallo lähti lentoon vasta, kun koira istui sivulla. Vaikeaa, mutta mahdollista (ainakin sisätiloissa :)

Emännän uudet hiuslenkit ovat muodostuneet Artulle suureksi kiusaukseksi :) Parturille olisi jo aika mennä, mutta ensiavuksi löytyi kaupasta ihanan sinisiä hiuslenkkejä. Makuuhuoneen työpöydän reunalla on laatikko, josta pienikin koira voi poimia mieleisensä hiuskoristeen suoraan omalta tuoliltaan...
(Samalle tuolille Arttu hyppäsi illalla nukkumaan, ja nousi etutassuilleen tuolin selkänojalle - nähdäkseen kuvansa peilistä, joka on tuolin takana... Pitäisikö koiralle ostaa omia kauneudenhoitotarvikkeita ;D)))

Kolmas aktivointi tälle päivälle tuli eteisen lehtilaatikosta. Se sama, jonka sisälle Arttu jäi joskus jumiin ;) Olen kerännyt mainoslehtiä ym. roskapostia (paperista;) laatikkoon. Piilotin puruluun pienempään pahvirasiaa, jonka laitoin ison laatikon sisälle ja kansiläpät päälle. Arttu käytti itse nakertamaansa aukkoa laatikon päädyssä ja taiteili pikkulaatikon ulos, puruluun esille ja sitten alkoi viimeinen työ ennen yöunille kaivautumista.

Mitä muuta? Kukkakaali on hyvää ja edullista. Ja suomalaista. Keltaiset lehdet lisääntyy joka päivä, kohta ne rapisevat aamupakkasessa. Syksy on, ja se on hyvä juttu. En jaksaisi helteistä kesää kuukaudesta toiseen. Aina yhtä korkealta paistavaa aurinkoa, valoisia aamuja ja T-paitoja. Välillä on saatava kietoutua syksyn ja talven hämärään, palattava lenkiltä kohmeisin käsin kodin lämpöön ja etsittävä komerosta isompi pipo. Sitten vasta tuntuu, että uusi kesä voi taas tulla :)

Matkanjohtajana metsässä

2011-08-14T11:25:00.004+03:00

Matkanjohtajan raportti:
Minä, Arttu Arthúr olin matkanjohtajana eräretkueella (kax koiraa ja kax ihmistä)! Reitti oli lapsellisen helppo, mutta pakkohan sen oltava, kun Saimi-baby oli mukana... No, onhan se jo Nainen, mutta annoin tossa pikkusen takaisin siitä tempusta, minkä teki matkanjohtajan arvovallalle. Ei siitä sen enempiä tässä.

Suuntavaistoton emäntä tuli turvallisesti mun kannoilla koko matkan, olinhan mä mennyt saman reitin joskus ennenkin. Vaivaiset 5 km + mutkittelulisät = about kympin lenkura, aika hyvin mulle ja Saikulle. Se mutkitteli ehkä viel vitosen lisää, kun palas useammin tarkistamaan, että mammerot on mukana.

Olen muuten suorittanu asevelvollisuuden siinä sivussa. Pyrin antamaan ohjeita metsään eksyneille maastopukuisille alkoasressuille, mutta mua ei päästetty. Kun olin taas vapaalla jalalla, otin spurtin yksinään varvikossa juoksevaa kohti, mutta emännän keuhkojen vuoksi jätin aikeen puolitiehen. Houkutteli kyllä kokeilemaan, olisko emännän kurkusta tullut sen jälkeen muutamaan päivään pihaustakaan...

Saikku kävi lässyttämässä niille maastopukuisille. Väitti tuntevansa jokaisen, mutta mä kolautin sen maan pinnalle ja sanoin, ettei ihmisiä voi monistaa. Ei edes Saimin rakkainta Miästä, joka taitaa olla sitä paitti viikonloppulomilla.

Lopuks me jahdattiin perhosia parkkipaikalla. Ja juotiin vettä. NaM! Nyt olen maailman eniten väskä.

Saimin eräkokemus:
Mä olin varamatkanjohtaja, ja tulin hätiin viime tipassa! Aatu veti hienosti (My Boyfriend, by the way!) retkuetta, mut aikoks se tehdä jäynän vai saiks se Wainun, en mä tiä, mut loppumetrosilla se poikkes ihan polulta. Emännät huomas heti ja jatko matkaa oikein, mut mä menin vähäks sekasin ja lähin Aatun messiin. Äkkiä huomasin, ettei mamma oo enää kannoilla ja palasin. Aatulla otti vähän aikaa, kun se ei olis halunnu vaihtaa kurssia. Menin sitä vastaan ja komensin, kyllä se sit tuli. Otin kunnon niskaotteen, kun harmitti jätkän pualesta!

Parasta oli, kun metsästä tuli paljon Reiskoja* ja mä yritin pussata niitä kaikkia! Yks oli ihq ja rapsutteli ja hymyili mulle *huoks*.
Mamma ei vaan tykänny, että menin paukkuvan ja kepeillä osoittelevan porukan keskelle. Eikä ne tuoksunu Reiskalta, tarkistin jokaisen puntit ja pompin korkeelle, että näkisin silmien värin. Ei ollu Reiskaa...

...mut se oottikin mua kotona, kun palasin <3

(* Nimi muutettu. Jutun kuva ei liittyisi henkilöihin, jos kuva olisi muistettu ottaa.)

Iso koira

2011-08-06T13:01:00.004+03:00

Mäyräkoira tuskin huomaa, että maailmassa on paljon sitä suurempia asioita. Se pitää itseään aina ja kaikkialla suurena, vahvana ja keskipisteenä. Jos jonkun esteen yli ei pääse (tai siis halua mennä) sen voi kiertää.

Heiniä ja poron luita

2011-08-03T22:38:00.010+03:00

Arki on aloitettu, ja tänä vuonna täytyy sanoa, että työrutiineihin oli vaikea palata. Mutta ulkona on yhä kesä, ja siitä voi toivon mukaan nauttia vielä pitkään. Sen jälkeen tulee syksy, ihanan raikas, kirpakka vuodenaika. Ei ihan vielä, mutta ajallaan tykkään siitäkin tosi paljon.

Olisin tässä lomamatkalla valmis lähtemään vähän kaupungille ostoksille, kun ihmiset ymmärtäis jo tulla.

Lomalla puhkesi koiralla taas ilmeisesti joka kesän allergia. Innostuimme juoksentelemaan heinäpellossa (tosin siitä oli heinät korjattu, mutta uutta kasvoi kovaa kyytiä), nurmikolla ja ylipäänsä kaikkialla, missä kukki ja siitepöly levisi... Olenkin hurjan kiitollinen, että nyt allergia tuntuu rajoittuvan kesään ja heinäaikaan. Ja näyttää myös talttuvan, kun ajoissa seerumilla suihkuteltiin kainalot ja huuhdeltiin korvat ja on pysytty poissa heinikosta. Pelkona oli, kun kainaloiden rapsuttelu alkoi, että koira kehittää taas itselleen kierteen: kainalo kutiaa > rapsutusta > yöllä on kuuma > kainalon mussutusta > kainalo muhii kosteassa > kutisee enemmän > rapsutusta enemmän > iho menee rikki ja tulehtuu jne jne jne. Mutta seerumi helpotti kutinaa heti alkuun, korvat olivatkin tällä kertaa pahimmat, jos ei hilseileviä ja kutiavia silmäluomia lasketa... Nyt ollaan voiton puolella, jatketaan barfausta ja otetaan rennosti aina kun voidaan :)

Citykoira lukee mun huivissaki...

Arttu on ollut puoliksi raakaruokinnalla jo kauan. Mutta muiden blogeista innostuneena sain taas uutta potkua barfaukseen ja lähdin metsästämään poron luita. Kaupoista siis :) Kiersin tosi monta paikkaa, mutta pakastealtaissa poroa oli vain käristyksen muodossa. Naudan luita löytyy melkein mistä tahansa, mutta ne luujärkäleet tukkivat Artun mahan kertaheitolla. Ja kesken syömisen on aina kurja vahtia, koska luu pitää korjata talteen. Jääkaappiin unohtuneena loput helteessä järsitystä luusta ei herättele kenenkään ruokahalua!
Poron luita löytyi lopulta nettikaupasta "suupalan kokoisina" pakasteina. Löysin poron luista lisäksi näin mainion kommentin: "Koirat rakastavat poronluun makua, raakana ja kypsennettynä. Runsaasti vitamiineja ja hivenaineita sisältävä poronluu on myös terveellistä."

Missä ne porot menee?

Savustettuja poron luita löytyi välipalaherkuksi eläinkaupasta, samoin kylkiluita, broilerin sydämiä, naudan keuhkoa jne... Arttu päivystääkin aina iltaisin sen kaapin luona, josta herkkujen tuoksut leijailee :) Luonnollisia herkkuja on mukava antaa, vaikka kohtuus silti siinäkin. Herkkujen lisäksi löysin apteekista Inupekt Fortea, ja kas kummaa, Artun maha ei ole ollut viikkoon kertaakaan löysällä! Kun pakastimesta löytyi vielä purkki tekemääni kasvissosetta ja kaupasta lihakasvispullia koiralle, olemme taas saaneet vaihtelua barfaukseen.

Heinämaalla oli kivaa!

Mukavaa elokuun alkua!

Arki häämöttää

2011-07-29T23:54:00.003+03:00

Olen ihan lomalla! Emäntä menee kuulemma maanantaina töihin! Luulin, että tällaista elämää kestää ikuisesti; heräämme kun huvittaa, otamme päikkärit, kun väsyttää. Aion protestoida töihinpaluuta huomattavasti, olen jo ilmaissut hermostumiseni emännän hetkelliseen poissaoloon jättämällä sen päivän ruuat syömättä.

Hepokatti

2011-07-28T23:53:00.005+03:00

Lomareissulla tein tuttavuutta tällaisen otuksen kanssa. Istuin parkissa kaupan pihassa, kun jokin lensi auton lasiin. Luulin lentäjää sudenkorennoksi, mutta lasille tulikin tällainen pitkäsääri!

Otin kuvan myös auton lasin läpi, ja tästä katselukulmasta näin sen mahan ja rintakehän nousevan ja laskevat hengityksen ja/tai sydämensykkeen tahdissa!
Kaupan ovella seisoi ihmisiä, minusta noin parin metrin päässä. Suomalaiseen tyyliin ei puhuttu eikä juuri katsottu, mutta kun tämä härveli lensi autoni ikkunaan, alkoivat aikuisetkin osoitella sormella otusta (ja samalla siis minua ja autoa :)
Viereisestä autosta tuli juoksujalkaa nainen kännykkäkamera ojossa suoraan autoni tuulilasin luo! Vasta kuvan saatuaan hän heitti kuin ohimennen omaan autoon palatessaan: "On kyllä harvinaisen iso!"

Lopulta hepokatti kiipesi auton katolle ja surautti helikopterillaan menemään!

Hassua minusta oli, että ihmiset ovat kaupungillakin kulkiessaan jokainen omassa lokerossaan, mutta kun jotain tapahtuu, uteliaisuus vie voiton, ja silloin voi astua toisen "reviirille". Ihan hauskaa, mutta hassua.

Aktivointilaatikko

2011-07-24T22:19:00.009+03:00

Pahvilaatikko voi pelastaa pienen koiran päivän - hetkeksi :) Ainakin jos laatikossa on savupalvin tuoksu...

...ja sen sisällä on kuivattuja kananpalasia!

Oho, jouduin jotenkin tälle puolelle laatikkoa!

Nyt on herkut syöty, haluaisin jo pois täältä...

...voitko auttaa, joku tässä nyt pistää hanttiin...

PS: Kapeavyötäröinen Arttu oli ihan kummissaan, kun ei päässyt ulos laatikosta, mutta yritin pysyä asialinjalla, ja NOSTIN koiran pois laatikosta ;D))))) Tytöillä on niin paljon helpompaa leikkiä laatikoissakin!

Keltaista

2011-07-22T21:51:00.003+03:00

Lupasin tänään vielä tehdä keltaisen kortin. Väsyneenä ei kannattais, mutta tässä se on. Eikä taas tosiaan päivänvalolla kuvattukaan...

Turkoosia :)

2011-07-22T18:15:00.000+03:00

Vieläkin näitä putkahtelee. Taitaa loma kääntyä hiljalleen viimeiselle neljännekselle, kun tulee kiire tehdä kaikkea, mitä "sitten lomalla" on haaveillut tekevänsä.

Henkilökohtainen askarteluavustajani on kiskonut hirsiä tämänkin päivän. Kumma juttu, se taitaa vainuta, että ulkona on liian helle (+28, ja kuulemma naapurin mittarissa 3 astetta enemmän...) vaikka meillä on sisällä mukavan vilpoista. Hetkeksi avustaja väsähti nukkumiseen ja kävi poimimassa työpöytäni alahyllyltä tyhjän pahvikotelon hampaisiinsa. Olin jemmannut sitä korttien postitusta varten, mutta en tohtinut kollegalta materiaalia takavarikoida...

Korttipäivä

2011-07-22T15:54:00.006+03:00

Neliökortteja

2011-07-21T22:20:00.005+03:00

En tunne oikein "omikseni" näitä kortteja, mutta aika kiva niitä oli tehdä. Kun on kukat rakennettuna ja pohjat stanssattuna, kokoamminen olikin helppoa ja nopeaa. Seuraavaksi sitten pitää tehdä taas sarjana erivärisiä kukkia, niissä menee eniten aikaa.

Kysymys: pitäisikö näissä olla joku onnittelu tai tagi, vai annanko olla tuollaisena? Jokainen voi sitten kortin sisälle kirjoittaa toivotukset?

Kesäkortteja

2011-07-21T15:36:00.000+03:00

Nämä olis ostettu jo "malleiksi"... Toki omaksun itsekin ideoita muiden tekemistä, mutta suora kopiointi ei ole ostettavissa jälleenmyyntiin yhden kortin hinnalla. Jokainen idea on itsellä työn ja tuskan takana, jokainen kortti on kokonaisuus, johon vain tekijän oma luovuus antaa omaperäisen leimansa.

Nämä eivät ole myytävänä, vaan menevät onnittelukorteiksi. Alempi kortti on hiukan epätasapainossa, mutta kun en löytänyt yläkulmaan sopivia kukkia, laitoin tagin tapaisen odottamaan onnittelutekstiä tai vuosia.

Kuka on aidan kimpussa!

2011-07-19T22:13:00.004+03:00

Iltalenkillä kohtasimme hassun luonnontapahtuman. Ohitimme aidan, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Puhelinpylväistä tai vastaavista tehdyt pystytolpat ja verkkoaitaa, koko laitos oli hieman kallistunut tietä kohti. Yksi tolppa oli melkein 45 asteen kulmassa, ja ehdin juuri miettiä, minkä lajin kotieläintä aidan on alun perin ollut tarkoitus pidätellä pihassa. Kallistunut tolppa alkoi heilua verkkoaidan varassa aika reippaasti. Pysähdyin katsomaan, kun siili hääräsi tolpan alapäässä, ihan kuin yrittäisi kammeta sitä kokonaan irti :) Totuus lienee, että lahonneen tolpan sisältä löytyi matoja tai muuta iltapalaa sillille, lihansyöjälle. Mutta piikkipallon punnerrus oli aika huvittavaa. (Arttu keskittyi heiluvaan aidanseipääseen ja siili jäi huomaamatta. Joskus ihmettelen, missä tuon koiran vaistot ovat!)

Kohtasimme koiriakin. Beagle-kuumeeni nousi taas asteita, kun puolitoistavuotias neitonen nuuskutteli Artun kanssa ja oli niiiiin suloinen. Ehkä kaunein kohtaamani beagle... (sori vaan Tyyne ja kumppanit, fanitan teitä edelleen!).

Toinen koirakohtaaminen oli erilainen, mutta päättyi hyvin. Pienikokoinen, iäkäs mies ja suuri, dominoiva koira. En ehtinyt nähdä, kumpaa sukupuolta, mutta veikkaisin urosta, jonka dominointituijotus oli sitä laatua, että jopa Arttu luovutti, nosti vaan selkäevät pystyyn. Miehellä oli täysi työ koiransa hallinnassa (pyörätien leveys ei niin sanotusti tuntunut riittävän, kun koira näytti mihin se tahtoo mennä). Mutta hän puhui hyvin lempeään sävyyn Tassu-koiralle. Toivon että heillä on kotona kumminkin parempi hierarkia... Koira tuijotti Arttua niin pitkään "yli niskojensa", että mies katsoi viisaimmaksi poiketa sivutielle. Arttu ei lopulta noteerannut koiraa, vaan nuuski tienpientareita, minkä tulkitsin kyllä tässä kohdassa välttelyksi. Tavallisesti koira kuin koira voittaa voikukat ja nokkoset ;D))

Höpinää

2011-07-18T19:13:00.004+03:00

Yleensä tulee päivitettyä blogia, kun on mielessä jotakin, minkä haluaa jakaa muiden kanssa. Nyt vaan kyllästyin odottamaan kirjoitusfiilistä ja katselemaan edellistä postausta, ja tämä on "pöydän putsaus" -postaus ;)

Kesäflunssa on enää ärsyttävä muisto hukkaan menneestä lomaviikosta. Tänään on ehkä viimeinen päivä ennen sitä luvattua ennätyshellettä. Katsotaan, riittääkö siitä tänne asti. En toivo, mutten torjukaan. Vielä toistaiseksi on toimiva jäähdytyslaite, jos olo käy kovin tukalaksi.

Arttu ja Saimi tapasivat 2kk tauon jälkeen. Tapaamiseen liittyi korvannuolemista, takaa-ajoa ja sohvan alle juuttumista. Hauskaa oli sekin, että kummallakaan koiralla ei ollut mitään hinkua lähteä pihasta. Siinä ne juoksivat peräkanaa tontin rajoja mukaillen. No, naapurin pihoilla ei ollut koiria, muuten tilanne olisikin ollut toinen.

Perinteinen parin viikon valvoskelu on toivon mukaan taas tältä kesältä suoritettu... Siihen ei näemmä auttanut pimennysverhokaan. Kun uni ei tule, olen tehnyt öiden kuluksi Big Shotilla kukkasia ja muita testauksia. Pitkät leikkuulevyt unohtui tilata stanssien kanssa, nyt en pääsekään leikkelemään kirjaimia ja tekstejä, kun vihdoin löysin mieleiseni kirjainstanssit.

Mustikoita on mustanaan lenkkipolkumme varrella. Huomenna pitää muistaa ottaa kippo mukaan. Ehkä myös kamera, kun saman polun päässä kukkii valtoimena merenä jotain, mitä en tunnista. Koira, mustikkakippo, kamera, kakkapussi, talutin, juomapullo, avainnippu ja kännykkä... reppu taitaa olla tarpeen.

Lähden viimeistelemään korttia, tämä tarina ei tästä kummene.

Onko ihan pakko...

2011-07-12T18:31:00.005+03:00

...kehittää itselleen joku flunssa loman ensimmäisenä virallisena päivänä! (Viime viikolla vain yritin jäädä lomalle, eilen se lopulta onnistui).
Eilen leikkasin nurmikon, siivosin, pesin koiran, tiskasin, kävin kaupassa, otin vieraita vastaan... illalla tunsin, että kurkussa on kaktus, päätä alkaa jomottaa ja olo on heikko.

Tänään isompi kaktus ja heikompi olo. Olen onnellinen, että ne pahimmat helteet ei ole juuri nyt.

Tämä sama kuvio ollut jo kouluaikoina. Keneltä muulta joulujuhlassa lensi laatta, kukapa muu makasi kuumeessa heti samana iltana, kun ruuhka-aika työpaikassa hellitti, kuinka moni loma on alkanut samoin kuin nyt jne. jne...

Mä lähden lomalle, uikkarit kassiin ja menoks ;D)

Oli siis pakko antaa periksi, kun koiraa pyydettiin 3 päiväksi toisen haukun riehumiskaveriksi, mökkeilemään ja isossa puutarhassa kirmailemaan... En parempaa ajoitusta keksi, vaikka haikein mielin pienen mäyrikseni luovutin. Sen verran aamupäivällä yrityksemme lenkkeillä otti hengityssysteemin päälle, että ehkä näin on parempi, molemmille.

Kierrätyskukka

2011-07-11T09:00:00.002+03:00

Big Shotin stansseilla olen viikonlopun aikana lävistänyt isot kasat kukkia. Kaikenvärisiä ja -kuosillisia papereita on kertynyt niin paljon, että niille on tehtävä jotain. Paperinäytekansioita, -kirjoja ja viuhkoja on kyllästymiseen asti. Jos muistan, että jossain on "se tietty" paperi, jota tarvitsisin juuri tähän korttiin, kestää etsiminen kauemmin kuin kortin tekeminen...

Silputtuani siis murto-osan papereista kukkasiksi, keksin kokeilla samaa kiiltävän aikakauslehden kansista. Lopulta totesin, että vaikka ne laadukkaista papereista tehdyt oli kauniita, tässä on sitä jotain! Retroa tai kierrätystä, joka tapauksessa enemmän itse tehdyn leima!

Stanssasin kukkaa varten 3 erikokoisella stanssilla n. 6 terälehtisarjaa kutakin kokoa, 2 arkkia lehteä aina kerralla. Kiinnitin terälehdet suurimmista pienimpiin haaraniitillä. Nostelin terälehtiä hiukan ylöspäin, päällimmäisiä enemmän.

Taustalla näkyy niitä luxus-papereista väsättyjä, vielä irrallisina olevia terälehtiä.

PS: jos tarkkaan katsoo, kierrätyskukan keskustaan on osunut lehtileikkeestä sana UUTUUS :)

Kesäpuuhaa

2011-07-10T17:19:00.007+03:00

Nyt sen keksin, alan lukea näitä kaikkia kirjoja, jotka ei mahdu enää emännän kirjahyllyyn! Sittenhän sekin työ on tehty, ja luetut kirjat voi kai heittää pois? Ai, ei vai? No, johan on kumma.

Tylsistyneenä yritin jo askarrella, mutta en saanut ottaa kuumaliimapyssyä, en foliopainettuja askartelupapereita, enkä muuten kelvannut Big Shotin koneenkäyttäjäksikään! Vaikka osasin heti kiertää kammesta.

Emäntä hoki koko ajan "tassulla", mutta se nyt olis ihan sama, jos mä sanoisin emännälle, että "hampailla"!!! Eihän siitäkään mitään tulis ;D))) Mä askartelen ihan omalla tyylillä.

Ai että nyt olis sopiva päivä mennä käymään rannassa!!! No, tajushan se vihdoin. Uimaan en mene, mut siellä on paljon perhosia, ja niitä on kiva jahdata.

Rippikortti 2

2011-07-09T19:49:00.006+03:00

Tässä piti olla ensimmäinen tekemäni rippikortti. Josta unohdin ottaa kuvan ennen kuin annoin eteenpäin. Ehkä kuva tulee joskus myöhemmin, ja ehkä se on parempi kuin esim. tämä, josta piti taas ottaa kuva ukonilmalla lampunvalossa.

Tulkaa hyvänen aika joku auttamaan... tääl on tylsää! Ei kai emännän loma enää pitkään kestä...

PS: Artun asiattomaan kommenttiin toteaisin vain, että tosiaan tämä helle/ukonilman vaihtelu ei sekään ole koiran henkilökunnan aiheuttamaa. Ja kiitollisuutta odottaisin siitä, että helteellä saa nukkua eikä ukonilmallakaan pistetä pihalle...

No Hot Dogs

2011-07-07T17:00:00.002+03:00

Tämä on hyvä kampanja helteillä! Asian takana ovat SEY ja Kennelliitto.

Koko tarina ja painokelpoinen tarra tästä linkistä:
http://deski.fi/page.php?%20page_id=23&tiedote_id=13465&aika=9111259x071451061101

Väsyttää...

2011-07-05T23:30:00.000+03:00

Ensimmäinen lomapäivä ei mennyt ihan mallikkaasti. Kesällä kuuluu ulkoilla ja huitoa pihalla aamusta iltaan. Meillä nukuttiin pitkään, vetkuteltiin kauan, syötiin myöhäinen aamiainen. Iltapäivällä emäntä nukahti sohvalle, ja koira oli saman tien polvitaipeessa, kolme tuntia katosi tajuttomuuteen :)

No, tilannetta tasoittaa taas huominen puolikas työpäivä, ehkä sen jälkeen voidaan alkaa häätää tosissaan työväsymystä pois. Loppuloma voisi olla jopa virkeämpi.

PS: iltalenkillä paikattiin päivän liikkumattomuus. Mukavasti meni emännältä Artun vieressä tassuttelu tällä kertaa :)

Muotokuva

2011-07-05T14:06:00.003+03:00

Myrsky julkaisi muotokuvansa blogissaan ja samalla muistin, että Arttukin on saanut kunnian olla mallina! Pahoittelen taiteilijalle, että valokuvaukseni on kehnoa ja kuvankäsittelytaitoni yrittää kovasti olla nyt kesälomalla, joten kuvassa on liian tummia varjoja sielläkin, missä ei pitäisi. Mutta tämä on ihana, jonakin päivänä vielä tauluna, kun keksin sille sopivat kehykset. Kiitos, Anniina :)

Ruualla saa leikkiä!

2011-07-03T17:01:00.002+03:00

Ennen ja jälkeen.

Arttu napsii Osteomax-K -tabletteja 1-2 tabun päivävauhtia. Syynä on se, että puoli-barffauksemme halutaan täydentää tarvittavilla vitamiineilla ja kalsiumilla yms., joita emäntä ei osaa ruuan ravintoarvoista koota ja laskea, lieneekö se edes mahdollista puurolla ja lihalla sekä satunnaisilla kasviksilla?

Edellinen purkki tyhjeni, ja päätin käyttää sitä vielä koiran aktivointiin. Laitoin sisälle ensin muutaman kuivanappulan (joita meillä ei syödä ruokana, näin herkkunakin todella harvoin ja vähän). Rapiseva purkki kiinnosti tietysti kovasti, mutta varsinaisen ihmetyksen aiheutti se, että koira osasi avata tuon purkin kannen sitä rikkomatta. Kesti ihmeen pitkään saada ne muutama nappula ulos purkista. Alaleuka sovitettiin purkin sisälle ja kielellä yritettiin tavoittaa purkin pohjaan jämähtäneet napurat.

Kun purkki oli tyhjä, täytin sen kokeeksi koiran ruoka-annoksesta, joka ei taas aamupäivällä kelvannut lenkin jälkeenkään. Sama juttu: kansi auki ja sisältö tyhjeni ilman purkin rikkomista. Vasta neljännellä täyttökerralla ruoka alkoi ilmeisesti maistua siltä samalta kuin kupistakin, tylsältä, ja purkki pistettiin kuvan mukaiseen malliin.

Kiva kokeilu, harmi vaan ettei purkki kestä toista käyttökertaa. Intensiivinen puuha ruuan parissa väsyttikin koiraa, joka rauhoittui aika pian sohvalle päikkäreille.

Koiramaista touhua

2011-06-27T09:00:00.000+03:00

Olen keksinyt uuden jekun. Otan peiton kulman hampaisiin, kierähdän lattialla selälläni ja menen sitten emännän luo peitto ympärilläni, kompastelen siihen. Emäntää naurattaa ja saan sen tulemaan lattialle kanssani. Tehokas temppu.

Tähän temppuun tarvitaan teitä blogikamuja. Emäntä postailee ja meilailee, kunnes nukahdan tohon tyynyille. Valahdan pikku hiljaa muhkean tyynyn päältä emännän olkaa vasten, sitten kylkeen, lopulta läppärin päälle... Itse en muista tästä hetkestä enää mitään.

Nojatuolille ei saa mennä. Paitsi jos joku ottaa syliin. Sitten taas ei tuolille saa mennä. Paitsi kun käsketään poseeraamaan kameralle! Outo tuo emäntä joskus.

Juu, tää postaus saa nyt riittää, nähdään taas kun otollisempi kuvausvalaistus...

Vaaleanpunainen uni

2011-06-26T19:52:00.003+03:00

Verkkainen lenkki koiran kanssa, juhannus on kääntymässä kohti arkea ja työtä.

Tien penkassa kasvaa siankärsämöitä. Mietin taas, miksi niin kauniilla kukalla on sellainen nimi. Muistelen rakasta, vanhaa tätiä, jonka tunsin liian vähän aikaa. "Vaaleanpunainen lapsen uni", hän sanoi, kun katselimme siankärsämöitä, niitä harvoja, joissa on valkoisten rinnalla hento prinsessan sävy. Hänen isoisänsä oli sen sanonut hänelle, hän minulle, ja lukuisille muille lapsille. Huomaan, että on taas ikävä.

Ajatukset karkaavat takaisin juhannukseen. Siihen lehden pääkirjoitukseen, jossa mainittiin juhannuksen merkitys. Toinen lause kutoi sen yhteen suomalaisen kostean juhannusperinteen kanssa. Tuntui pahalta, mutta onneksi kaikkien asioiden arvo ei katoa edes enemmistön mielipiteiden voimasta.

Lenkin jälkeen koira syö ja tulee kanssani lepäämään, etsii tyynyjen seasta pehmeän lepopaikan, huokaisee ja vaipuu uneen. Hymyilen. Sen rento, pieni keho on hellyttävä. Se näkee unta kuin prinssi pieluksellaan, huolehtimatta huomisesta. Luottamusta ainakin voisi oppia lemmikiltä. Ja niitä vaaleanpunaisia, huolettomia unia :)

Juhannus on ovella

2011-06-23T08:13:00.004+03:00

Mukavaa keskikesää kaikille blogikamuille, tutuille ja uusille lukijoille.

Ääh, mä etsin vaan sitä juhannusta, tulkaa auttamaan.

Äitienpäiväkortti

2011-06-20T18:45:00.000+03:00

Tästäkin kortista on vihdoinkin kuva. Se oli varmaan ensimmäisenä valmistunut kortti tämän kesän poikkeuksellisen suuresta onnittelukorttimäärästä, joten esitelläänpä tämäkin vielä.

Olen kotona

2011-06-19T21:00:00.001+03:00

Olen palannut kotiin. Emäntäni myös. Tarvitsen palvelusväkeä joka päivä.

Olen ollut sellaisessa paikassa, jossa oli paljon tätejä, joku setäkin, ja kaikki halusivat rapsutella minua. En mennyt ihan kaikkien luo, oli muuta nuuskuteltavaa. Siellä paikassa haisi koiralta, kuulemma jotain kaverikoiria ovat kuljettaneet paikalle joskus. Minä kyllä korvasin ne kaikki pelkällä olemuksellani, jota kutsuttiin vankaksi... en ymmärrä mitä tekemistä sillä on lihaksikkaan ja vastustamattoman kanssa. Korjaan heti mahdollisen väärinkäsityksen, että painoni on rotuni ihannemitoissa, tasan 9 kg.

Sain kirppikseltä pehmoleluja, joita kannoin puutarhassakin mukana. Räyhäsin töyhtöhyypiölle pellolla, hämmensin emännän tassuttelemalla lenkillä ihan mallikelpoisesti. Selitys: ei ollut mitään nuuskuteltavaa, siellä päin ei tuntunut liikkuvan koiria ollenkaan! Siis se oli sitten jo toinen paikka, jossa kävimme reissulla. Kaupungissa oli erilaista, haistelin joka kohdan tarkkaan, ja haapotin hihnassa ehtiäkseni kaikkien tolppien juureen.

Olen kaasuttanut emännän hengiltä. Maitohappobakteerit unohtui kotiin, ja sain vissiin hiukan vatsanväänteitä. Emäntä pääsi nukkumaan mulle laitettuun makkariin, ja oli kai henki meinannu salpaantua yöllä. Olis laittanu pään peiton alle, kuten minäkin nukkuessani.

Yhtenä päivänä satoi niin kovasti, että jouduin suihkuun lenkin jälkeen. En tienny että suihkuja on joka paikassa. Olen ensi kerralla tarkkana, enkä mene ulos autosta, jos talossa on sellainen huone, jossa ihmiset heittää nahkansa nurkkaan ja seisoo veden alla.

Kuvassa olin siellä matkalla jonkun ison puskan juuressa. Emännästä se oli hauska näky, joten asettelin itseni toivotulla tavalla.

PS: emännän hivenen rasittunut kommentti: Lomasta puhutaan, mutta toinen meistä oli työpuhelimessa koko matkan ja hyvän osan päivästäkin. Että se siitä. Ensi kerralla suljen puhelimen, vaikka mikä uhkaisi sortua, kun "korvaamaton" ihminen yrittää olla poissa pari päivää...

60-vuotiskortti 3.

2011-06-15T16:25:00.003+03:00

Nyt tulee tauko kortteihin. Pakkaamme aamulla auton ja lähdemme Artun kanssa loppuviikoksi muihin maisemiin. Hyvää loppuviikkoa, toivon mukaan kesäistä joka kolkkaan Suomessa.

Ylioppilaskortti 2.

2011-06-14T23:46:00.002+03:00

Tämä jäi juhlahulinassa julkaisematta. Korttipahvi on puhtaan valkoinen, mutta nämä hämyssä kuvatut... and so on :)

Turkoosi-pinkki

2011-06-14T19:50:00.002+03:00

Onnittelukortti

2011-06-12T18:05:00.001+03:00

Miksi aina pitää ottaa kuvat illalla hämärässä... Salamavalosta loppui patterit ja yksikään sivukuva kortista ei onnistunut :) Korkeutta on tässäkin, kukat ja rusetit on koholla.
Korttipohja on vaaleankeltainen, kortin sävyt tummanpunaista ja vihreää pääasiassa.

Tämä kortti on myytävänä, jos tämä tai joku muu malli/väri kiinnostaa, lähetä meili maikki2 (at) netti.fi
Muita malleja voi katsoa kategoriasta "Kortit". Kortteihin saa onnittelutagin tarpeen mukaan sekä sisäarkille tulostetun tekstin.

Onnittelukortti syksyyn

2011-06-12T17:57:00.002+03:00

Kortissa on sekä syksy että kevät, omenankukkia ja hedelmiä:)

Saimin painajainen

2011-06-12T09:00:00.014+03:00

(Tämän postaukset huopahauvat ovat kotoisin täältä)

Mä olen Saimi, ja oikeesti tää blogi on vähän nyös mun.

Oon niin naisellinen, että esimerkiks pyörryn heti kun vaikka näenkin ihania kukkia.

Tää on mun poikakaveri Arttu. Lihaksikas makarooni, eiks vaan ;D)))

Me ollaan kovia kuiskuttelemaan.

Mä määrään muutenki mitä tehdään.

Arttuki tykkää kukkasista, mut ei sentään pyörry.

Apua, mikä toi on...

Mee pois!

Ääh, apua, Arttuuuu!!!

Onkohan mun tukka hyvin, ja kaulaliina suorassa...

Mä oon vahva, mutta naisellinen. Artun mielestä ainaki :)

Artun päiväuni

2011-06-11T18:30:00.006+03:00

Olen niin hualissani. Koko ajan väsyttää, mun kunto on laskenu. Oon tullu vanhaks...

Saimillaki on jokku juaksut. Tiäs vaikka löytäis jonkun toisen, kun mä en jaksa muuta kun nukkuu ja syädä...

Mut ihan sama, en jaksa kyl surrakaan.

Jaa helle vai? Väsyttääks se mua vai? Et narraa?

Kyl mä sit oonki viälä aika vaffa jätkä :)

Koiran hyvinvointi kyselyn muodossa

2011-06-10T21:37:00.005+03:00

Illan viilenemistä odotellessa mukavammaksi lenkkiä varten nappasin Alfien blogista tällaisen kyselyn.

Koiran Ravinto & hoito:

1.Mitä ruokaa koirasi syö?
Pääasiassa riisi- tai kaurapuuroa, kasvissosetta, raakaa jauhelihaa, kypsää kanaa, mahapullia, joskus kananmunaa. Lisäksi Nutrolin-öljyä, Osteomax-K -vitamiinia ja karpalojauhetta :) Jos puuro on lopussa, otetaan Beiflocke-hiutaleet avuksi.

2.Vaihdatko ruokamerkkiä kun ruoka loppuu?
Olen niin monesti turhaan kokeillut vaihtaa Murremixiin yms. valmiisiin raakaruokiin, että en yritä enää väkisin muuttaa koiran makutottumuksia.

3.Minkä perusteella valitset ruuan?
Jos kokeilen valmisruokia kaupasta, varmistan, että niissä ei ole säilöntä- tai lisäaineita. Lihaprosentti on myös ratkaiseva, samoin vehnättömyys.

4.Liotatko kuivaruokaa ennen kun tarjoat sen koiralle? Miksi? Miksi et?
Kun pentuna syötin kuivamuonaa, joskus liotin, mutta kuivat maistui paremmin. Ainakin aktivointipallosta tarjottuna. Halusin liottaa, koska koira hotki ja yski kuivamuonaa. Se joi myös tuohon aikaan tosi vähän itse.

5.Tarjoatko säilykeruokaa? Miksi? Miksi et?
Joskus ostin Hau Hau:n säilykettä, jossa luvattiin olevan lihaa yli 90%. Sekin aiheutti allergiaa, joten lopetin.

6.Kuinka usein annat koiralle puruluita tai muita hampaille hyviä väliherkkuja?
Vain ydinluita, jotka kestää kuukaudesta toiseen, ja muutaman kerran viikossa naudannahkainen puruluu iltapuuhaksi.
Joskus kuivattua mahaa, ankkaa tai siankorva. Harvemmin kuin kerran viikossa. Vielä harvemmin kätketään kuivatusta kanafileestä leikattuja paloja, joita koira saa etsiä ympäri kämppää.

7.Kuinka usein koira saa koirankeksejä yms?
Ei mitään keksejä.

8.Saako koira kotiruuan jämät?
Ei saa jämiä. Jos koiran oma ruoka on vähissä, voin laittaa jatkeeksi kalapuikon, jauhelihapihvin tai nakin, mutta erittäin harvoin allergian pelossa (mausteet, lisäaineet yms.)

9.Syökö koira BARF-ruokaa?
Sitäpä juuri.

10.Montako kertaa koira juo vettä päivän aikana?
Jos keitän löysää puuroa lihan sekaan, ei välttämättä kertaakaan. Kuivalihan ja muun ruuan lisäksi voi juoda pari kertaa päivässä, helteellä onneksi nykyään joka lenkin jälkeen ja muulloinkin.

11.Kuinka usein vaihdat koiran veden?
Joka päivä, viimeistään joka toinen.

12.Juoko koira kupin kerralla tyhjäksi vai vähän silloin tällöin?
Silloin tällöin.

13.Kuinka usein harjaat koiran?
Karvanlähtöaikaan käytän kumisukaa tai märkiä käsiä karvojen irrottamiseen. Muulloin harjataan harvoin.

14.Kuinka usein peset koiran hampaat?
Hampiharja ja tahna on kaapissa avaamatta.

15.Montako ateriaa koira saa päivässä?
2-3

16.Moneltako tarjoat ruuan/ruuat?
Jos ruoka maistuu aamulla, työpäivinä aamiainen klo 8-9, viikonloppuna sitten kun herätään.
Jos aamuruoka ei maistu, ateria klo 16-17 on isompi.
Iltaruoka klo 20-22, aika riippuu edellisistä, jos on syöty vasta myöhemmin, sitten iltaruoka vasta nukkumaanmennessä.

17.Kuinka usein leikkaat koiran kynnet?
Tarve on minusta kerran viikossa, käytäntö kerran kahdessa.

18.Kuinka usein trimmaat koiran?
Heh, siilitukkaa ei trimmata.

19.Kuinka usein peset koiran turkin? P
Kurakelillä maha ja tassut joka lenkin jälkeen, muuten shampoopesu (tällä tuotteella, joka ei ole niin "shampoo" kuin monet todella pesevät tuotteet) ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuussa.

20.Kuinka usein puhdistat koiran korvat?
Heti kun ruskeaa karstaa kertyy ja koira ilmoittaa sen raapimalla.

Ulkoilu & koulutus:

21.Kuinka monta kertaa käytät koiran ulkona päivässä?
2-3

22.Kuinka pitkiä lenkkejä käytät?
Vajaa puoli tuntia - 1,5 tuntia.

23.Annatko haistella vastaan tulevia koiria?
En. Vain tutut koirakaverit saavat haistella. Lenkillä kävellään eikä vouhkata jokaisen vastaantulijan perässä.

24.Osaako koira olla vapaana lenkillä eikä huomioi esim. muita eläimiä?
Ei. Vain talvella saa olla vapaana metsätiellä, jossa ei ole vaaraa autoista tai muista koirista.

25.Osaako koira ohittaa kauniisti muut koirat?
Ei kaikkia. Provosoituu helposti uroksista, ihastuu yhtä helposti tyttöihin :)

26.Osaako koira odottaa hiljaa kaupan ulkopuolella, kun käyt kaupassa?
Pari kertaa olen jättänyt, hyvin jaksoi odottaa, nuuski maata kun tulin takaisin.

27.Käytkö koirapuistossa? Miksi? Miksi et?
Pentuna käytiin paljonkin. Sitten oli taukoa, jonka jälkeen koira ärhenteli niin kovasti uroksille, etten ole montaa kertaa kehdannut mennä. Koirapuistossa on vain harvoin ymmärtäviä ja osaavia ihmisiä, joiden kanssa ja avulla voi tutustuttaa koiran toiseen urokseen ja rähinä loppuu. Yleensä omistajat seisovat tumput suorassa tai ottavat oman koiran syliin, homma kaatuu siihen.

28.Hallitseeko koira perustottelevaisuuden?
Hmm. Kyllä mielestäni, mutta käyttää sitä toisinaan vain, jos motivoituu tarpeeksi. Minun kanssani kahden tottelee paljon paremmin.

29.Harrastatko koiran kanssa mitään? Kuinka kauan olet harrastanut?
Kotona treenataan etsimistä ja pieniä temppuja. Metsässä on jäljestetty kerran, se olisi mainiota hommaa useamminkin.

30.Kilpailetko koirasi kanssa missään lajissa? Millä tasolla?
En.

31.Onko koira missään lajissa valio?
Kiltteydessä minua ja ihmisiä kohtaan :)

32.Tietääkö koira, mitä EI tarkoittaa? Totteleeko se sitä?
Kyllä. Ja kyllä tottelee, liiankin helposti kotona, muualla suoraan verrannollisesti ympärillä olevaan häiriötekijään.

33.Keräätkö koirasi kakat? Miksi? Miksi et?
Kerään yleisiltä kulkuväyliltä, metsästä en. Siksi ettei ihmisten ja muiden koirien tarvi kävellä kakkakasoissa, hyvänen aika.

34.Saako koira tulla tuoleille, sohville, sängyille? Miksi? Miksi ei?
Yhdellä sohvalla on koiran peti, myös yöllä. Muille huonekaluille ei saa mennä. Ennen kävi yksin ollessaan tuoleilla, mutta sohvapetin saatuaan muut ei kiinnosta.

35.Valitsitko pennun nimenomaan kotikoiraksi vai harrastuskäyttöä ajatellen?
Kotikoiraksi ja kaveriksi lenkille.

Terveys:

36.Onko koiralla mitään perinnöllistä sairautta? Mikä?
En tiedä. Mielestäni se on allerginen, mutta testeissä ei olla käyty.

37.Rajoittaako se mahdollista harrastusta?
Ei. Ainoastaan uimista mietin, pahentaako se oireita, vai sattuiko viime kesänä liian monta allergiakuormitusta samaan aikaan.

38.Joutuuko koira olemaan lääkityksellä?
Ei.

39.Onko koiralla ollut satunnaisia haavoja tai onko se ollut tapaturmissa?
Ei.

40.Onko mahdollinen sairaus/tapaturma rajoittanut koiran normaalia elämää mitenkään?
Ei.

Valmistumiskortti

2011-06-09T11:38:00.005+03:00

Vihreät kukat hukkuu kuvassa lehtiin, väritys on niin sama.
Pienenä yksityiskohtana kortissa on käsiveska, jossa lukee Onnea. Noita veskoja pitää alkaa suunnitella, kunkin korttiin sopivia. Entäs miehille? Olisiko muovikassi... ;)))

Syntymäpäiväkortti 50v.

2011-06-07T13:05:00.008+03:00

Tilattu kortti, ystävän äidille. Nuori äiti, mutta niin on ystäväkin :)
Näissä korteissa alkaa olla niin paljon tavaraa, että alan harkita kehystämistä vitriiniin...

Tässä askarteluapulaiseni :) Nukkui melkein koko kortin teon ajan suloisesti tossa tyynyllään. Tämä kuva ei laadullaan loista, mutta laitoin sen vuoksi, kun huomasin hassun jutun. Koiran kieli on luun takana tooosi pitkänä, varmaan haukotusta kehitellen, salamavalosta hämillään :)

Valokuvahaaste

2011-05-31T22:59:00.005+03:00

Aikku ja Olli Valosta varjoon -blogista haastoivat tähän kisaan.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Taisi olla neljäs yritys (valokuvakansioita on useammassa paikassa koneella) ennen kuin löysin aiemmin julkaisemattoman kuvan. Kohde on silti sama kuin blogissa muutenkin, mutta muita kuvia ei tällä koneella askartelujen lisäksi ole :)

Tyypillinen Artun korvankääntö- ja silmänpalvontatemppu, puruluusikari suupielessä, pallo riittävän lähellä että sen saa napattua heti kun leikki alkaa. Onneks on korva puhdas, kelpaa esitellä.

Kuvassa koiran silmät oli salamavalosta kirkkaanvihreät. Korjailin niitä vähän, joten tuijotus vaan parani ;)

Jatketaan haastetta ja katsotaan lähtevätkö nämä mäyrikset mukaan leikkiin:
Eve ja Doris, Veera, Milo ja Tyyne, Alma ja kumppanit sekä MariaM ja nakeroiset

Ylioppilaskortti 1.

2011-05-30T19:10:00.006+03:00

Tämä kortti on tilattu, toivottavasti tilaaja ja kortin lopullinen saaja ilahtuvat. Mitään muuta järkevää ei viikonloppuna tapahtunutkaan, ellei sadekävelyä ja pitkiä päikkäreitä lasketa.

Sininen unelma

2011-05-29T01:00:00.000+03:00

Äidin syntymäpäivän kunniaksi haluan näyttää hänen kädentaidoistaan yhden tilkkupeiton :)

Tämä on sininen unelmani, jonka luonnonvalkoiset palat ei näissä kuvissa näytä luonnollisilta, mutta oikeasti ovat kauniin värisiä. Puhtaan valkoiset palat olisivat tähän pastelliseen peittoon liian kovat. Kuvitelkaa värit pehmeiksi, unelmiksi :)

Epävirallinen tutkielma koiran muutostensietokyvystä

2011-05-28T17:00:00.008+03:00

Rrrrakastan nukkua kauniiden tyynyjen ja pehmeiden peittojen keskellä...

...mutta en pidä yhtään siitä, että olet tänään sitä ja huomenna tätä. Päätä hyvä ihminen mitä haluat!

Lomareissullaan Arttu nukkui ihmisten sängyssä. Tiiviisti kyljessä kiinni, joka ikinen yö. Sen käytöstä ja oheisviestintää en ollut näkemässä, eivätkä lomaihmiset osanneet tai halunneet tulkita koiraa niin syvällisesti kuin minä, riittihän heille että koira viihtyi ja sen loma oli kaikille mukava. Hyvä niin :)

Koiran kotiuduttua:

Meillä koira ei pääse sänkyyn. Avasin siis vuodesohvan...

1. yö:
Koira viihtyi jalkopäässä, vaikka yritin houkutella sitä ylemmäs. Se halusi peiton alle, vaikka yritin saada sen pysymään omalla peitollaan minun peittoni päällä. Tilanne siis 2-0, koiran hyväksi. Matkaväsynyt koira nukkui hyvin, minä en. Se oli levottomien jalkojeni tiellä, ja häiriintyi ja väisti kauemmas aina kun kääntyilin.

2. yö:
Koira viihtyi edelleen jalkopäässä, mutta vähäistä rentoutumista ja enemmän lähellä pysyttelemistä oli havaittavissa. Yö oli melkein edellisen kaltainen. Pistetilanne oli sekava...

3. yö:
Päivällä havaittavissa täydellistä riippuvuutta minusta. Alkavaa ovella notkumista, jonka pystyin tulkitsemaan heti lenkin jälkeenkin tapahtuvana taas minun koettelemiseksi. Tuijotusta, syyllistävää, istuskelua vieressäni, petille ei mennä, ellen itse mene avatulle vuodesohvalle lukemaan lehteä. Silloin jatkuvaa huomiontavoittelua... Pistetilanne 100-0.
Yöunet rauhallisemmat, mutta tuskaisen kuuma! Koira on lähempänä koko ajan, paiskautuu kylkeeni, huokaisee ja nukahtaa. Odotan vielä ihmettä, että sen päiväkäyttäytyminen rauhoittuisi, kun se saa nyt näin paljon läsnäoloa, nukkuessakin!

4. yö:
Koira liimautui viereen, piti leukaansa omistavasti jalan tai säären päällä. Tulkitsin yölläkin sen hallitsemista ja nukuin levottomasti omaa tyhmää testaustani harmitellen.
Päivällä riippuvuus kasvaa entisestään. En voi tehdä mitään, ettei koira roiku perässä, levottomana ja katseella koko ajan jotain vaativana. Siis ihan koko ajan.

5. yö:
Illalla vuodesohva palautui entiseen muotoonsa, koira sai siihen omat peittonsa ja emäntä sijasi makuuhuoneessa puhtaat lakanat! Rauhallinen, vilpoinen yö. Koira kävi aamuyöllä makuuhuoneen ovella, makoili hetken matolla ja palasi omalle petilleen. Emäntä nousi 9 aikaan, meni kurkkimaan rentoa koiraa, joka heilutti häntää ja oli hyvin iloinen "yksinäisestä" yösijastaan huolimatta! Aamupisut takapihalle ja syöksyminen takaisin omalle petille sohvannurkkaan! Kello käy nyt kahtatoista, eikä koiralla ole kiire mihinkään, ei notku perässäni, ei ovella, vaan nukkuu! Kävi moikkaamassa hetki sitten, mutta meni omia aikojaan takaisin unille.

Summa summarum. Koiran kanssa kannattaa olla johdonmukainen. Mutta se ei mene lopullisesti rikki ihmisten toilailuista, jos ne ovat vain hyvää tarkoittavia poikkeuksia. Ja liiallinen inhimillistäminen on turhaa. Jos koira on tottunut johonkin, ei se haikaile muuta.

Hääkortti

2011-05-27T21:21:00.002+03:00

Aikomukseni oli tehdä ihan muunlainen kortti, mutta hääkortti siitä tuli. Jos ihan rehellisiä ollaan, piti laiskotella tämäkin ilta, on jotenkin veto pois. Mutta johonkin ärsyyntyneenä ajattelin tehdä jotain, ja tulos on tässä.

60-vuotiskortti 2.

2011-05-25T17:22:00.004+03:00

Kortin sisäpuolella on tämä "tägi".

Kylläpä on vihreät kuvat! Mutta juhlat oli ihanan kodikkaat, kiitos ja onnea ystävälle!

Kotiinpaluu

2011-05-23T21:37:00.009+03:00

Olen kotona. Vähän vaikea nyt moikata pallo suussa...

Mulle oli ilmestynyt lelulaatikko! Avasin ensitöikseni siitä yhden seinän, että on parempi hakea tavaroita. Seinät ja aidat on turhia! Ja vessan ovet.

Näin menin lelulaatikkoon...

...ja löysin sen parhaan, kovaäänisen palloni! Pallo on tässä sekunnin triljoonasosaa ennen kuin isken.

Tätä olen odottanut! Pallon kuritusta!

Kokeilen tätäkin, mutta kyllä kuvassa etualalla oleva äänipallo oli parempi. Tämän tennispallon jyrsin seuraavaksi...

Emäntä luuli että poseeraan. Valokuvasta paljastuu katseeni suuntaus: emäntä oli kameran kanssa lattialla polvillaan (tiedän, kamera oli vain rekvisiitta, hän on täysin pauloissani;) ja äänekäs palloni oli hänen edessään! En tietenkään irrottanut pallosta silmiäni hetkeksikään.

PS: Kun tapasin tänään emäntäni 2 viikon, 4 päivän, 19 tunnin ja 15 minuutin eromme jälkeen, en ollut tuntea häntä! Ei mitään kampaus- tai vaatejuttuja, niistä en juuri piittaa, mutta emäntä jätti työt sikseen (ajatelkaa mikä uhraus ylisuodattajalta, vai oliko se suorittaja), istui lattialle, otti kaikki pusuni vastaan, rapsutteli ja lörpötteli, ja lopulta veti kanssani rättiä vaikka kuinka kauan. Siinä vaan emännän toimiston keittiön lattialla, keskellä kulkuväylää. Hän vei minut kesken päivän myös ulos. Eikä vaan kärttyisenä lähimmän puskan juureen ja takaisin, vaan kivan pienen kierroksen puiston ympäri, jonka aikana ehdin tuijottaa yhtä kultaista noutajaa, tehdä kakat ja nostella koipea.

Nyt en voi jatkaa pidempään. Makaan emännän vieressä, kun hän istuu sohvalla, minulla kuono hänen kämmenellään. Emäntä naputtaa saneluni (ajatteluni) mukaan yhdellä kädellä eikä raaski liikahtaa, koska olen ihan liki. En kanna kaunaa suihkusta, johon taas jouduim telmuttuani koirakaverin kanssa pihalla, kompostin vaiheilla ja vanhan, ulkoilmassa hyväksi pehmenneen räsymaton päällä.

Kotiin oli mainio tulla, unen rajamailla mietin, jatkuuko emännän palvovat katseet huomennakin? Sen näkee sitten... zzzzZZZZ

Kihlajaiskortti

2011-05-22T22:33:00.006+03:00

Olihan tämä odotettavissa, mutta ajankohta oli lopulta yllätys kaikille muille paitsi sulhaselle :)
Vauhdilla ryhdyin taas yhden kortin valmistukseen, mielessä vain kihlaparin lempivärit. Kaikki muut sitten menikin överiksi: morsian tykkää pelkistetyistä asioista, selkeistä ja yksinkertaisista linjoista. Ja mitä minä teen? Alan romantisoida ja kasata kukkaa ja nauhaa päällekkäin :)
Jaa että mistä sulhanen tykkää? No, ihanan vallattomasta morsiamestaan tietty;)

Onnea teille molemmille!

Nimet PShoppasin kuvasta pois, kun ei ole minun asiani tiedottaa uutista ennen kihlaparia ;)

Läksiäiskortti

2011-05-21T08:30:00.001+03:00

On hienoa tuntea eri-ikäisiä ihmisiä. Ystäväpiirissäni on vähiten itseni ikäisiä, joukkoon mahtuu hädin tuskin parikymppisiä ja reippaasti eläkkeellä olevia. Pidän heistä kaikista :)
Nuorten ihmisten kanssa ystävystyessä voi jo lähtökohdassa olla varma, että luopumisen aika tulee. Nuoret opiskelevat, menevät naimisiin, muuttavat ja keksivät uusia työpaikkoja toiselta puolelta maapalloa. Suon sen heille, elämä on edessä, enkä mitään muuta halua niin heille toivottaa kuin että elävät omaa elämäänsä, itsensä näköistä, kaikkia niitä hyviä ideoita ja suunnitelmiaan toteuttaen, joita nuorena pää pursuilee :)

Tämä kortti on yhdelle lähtijälle, johon tutustuin kaksi vuotta sitten. Jokaviikkoinen kokoontumisemme ystäväpiirissä on kohta yhtä tulijaa pienempi, yhden ideoita köyhempi, mutta hänet tuntemaan opittuamme olemme yhtä ystävää rikkaampia. Aina.

Mitäpä muuta opiskelemaan lähtijä tarvitsee niin kipeästi kuin teesiivilöitä ja muumikulhon :) Hyvää matkaa!