keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Bestikset

Kallen "läksiäiset". Tarjoilut oli hurjat, lusikat vaan lenteli, ja koirat kerjäsi =D

Vuosi 2013: muutettiin Artun ja Bassen kanssa Vuosaaren Aurinkolahteen. 
Mahtavat maisemat, meri, kanava, hiekkaranta ja huiput naapurit. 

Alkuvuosi 2014: Naapuriin tuli Kalle-vauva! Ihan mahtavaa. Yksi tukkapölly Artulta, ja sen jälkeen pojat olivat erottamattomia. Arvojärjestys on säilynyt, vaikka kokoero on kasvanut.

Syksy 2015: Muutimme Artun kanssa pois Kallen naapurista. Vähän työn perässä, vähän tilavampaan asuntoon, paljon tylsempiin maisemiin. Totesimme, että välimatka ei ole este, vaan hidaste ;)

Alkuvuosi 2016: Kalle muutti tosi kauas. Aavistimme, että vielä se kamu palaa... 

Vuosi 2017: ...ja niin kävi, Kalle palasi koti-Suomeen, iloitsimme siitä!

Syksy 2019: Kalle muutti kauas. Nyt ei enää piipahdeta iltapäiväpainille tai tylsän päivän yhteislenkille. Ehkä jonakin kesänä nähdään, koirat ei kuitenkaan mieti niin pitkälle. 


Yksi vaihe päättyi, mutta me ollaan kiitollisia Kallen poppoolle, että olette olemassa. Iloisia lumilenkkejä uusissa maisemissa, koko perheelle :)

tiistai 29. lokakuuta 2019

Unta ja terveellistä ruokaa


Kyllä uni maistuu makelta, kun nappaa särkylääkkeen, käy ulkona asioilla ja yrittää hetken riehata... Ihminen on koko ajan peittelemässä, mutta kerkesin hiukan tuulettamaan, kun silmä vältti.


Selkäterveyden lisäksi meillä intoillaan muutakin. Mikro sai lähtöpassin, ja tilalle tuli tämmöinen härveli. Sillä on tehty jo lihapullia, munakasta, pannaria, suklaakakkua... eiköhän se terveys tule siitä, mitä tuonne masiinaan laittaa kypsymään. 

maanantai 28. lokakuuta 2019

Yksi viidestä

Olen opetellut hyväksymään sen, että minulla on seniori-mäyräkoira. Joka ei vaikuta vanhukselta lainkaan. Mutta on omalle mielelle terveellistä tutustua tulevaan ja nähdä muiden ikääntyvien koirien elämää. Niinpä liityin facebookissa ikääntyvien lemmikkien ryhmään.

Mäyräkoiran omistaminen on venäläistä rulettia. Joku yksilö on terve vauvasta vaariin, toiselle kertyy kaikki jalostuksen ja perimän rasitteet. Ja muutama muu päälliskaupaksi. Luin juuri toisesta mäykky-blogista, että geenitutkimusten mukaan kaikilla mäyräkoirilla on perimässään geenimutaatio, joka aiheuttaa selän välilevyjen rappeuman, ja jo vuoden ikäisellä koiralla kaikki välilevyt ovat rappeutuneet. Sitä suurempi haitta on, että rappeumat altistavat välilevytyrälle. Jopa 20 % mäyräkoirista häviää pelin tässä ruletissa. Osa toki kuntoutuu, leikkauksella tai levolla. Mutta monella vaiva myös uusiutuu.

Meillä ollaan nyt kahden viikon tujulla lääkekuurilla, toivotaan ettei alaselkä sen loputtua mene uudelleen huonommaksi, mutta voidaan toki joutua loppuiäksi kipulääkkeiden käyttäjäksi. Röntgenkuviin ei ohjattu, niissä kuulemma tieto lisää tuskaa, koska löydöksiä on ikään ja rotuun liittyen varmasti. Leikkausta vaativa tilanne oireilisi todennäköisesti voimakkaammin.

Pahin kipu on viikon mittaan lääkkeillä taltutettu, vaikka ei olla otettu edes maksimimäärää. Lääkepöllystä iltapäivisin virkoava lepopotilas on kuin nuori varsa, jonka hyppyjä ja kirmailuja pitää kaikin voimin estää. Mutta kankeahko meno ulkona ja varovaiset loikat (joita ei saisi tehdä ollenkaan, mutta aina ei sana tehoa) kynnyksen yli osoittavat, että emme ole voitolla, vaikka kohti sitä vahvasti muuten menossa.

Somen koirakeskusteluja en pysty enää seuraamaan. (Tuskastuin koiran järkevänkin pukemisen ihmettelyyn ja lynkkaamiseen.) "Kyllä meillä mennään raput ylös ja alas, ja mitään ei ole koskaan tullut!" "Ei meillä tarvita mäykyllä vaatteita edes kovimmilla pakkasilla!"
No, meillä ei olla menty eikä mennä rappusissa, koska tässä ruletissa ei kannata ladata kahta panosta, jos yhdelläkin on elämä jännittävää. Nivelvaivaisten ihmisten en myöskään usko liikkuvan toppatakitta pakkasessa. Ylihuolehtiminen on joskus parempi kuin jälkiviisaus. Ja silti ei kaikelta välty, kuten taas nähtiin.

lauantai 26. lokakuuta 2019

Tekemistä vailla


Tässä olisi vaihteeksi yksi koira ja pallo vailla leikkikaveria. Taloudessa asuva pallonheittokädellinen tekee koko ajan töitä, paras leikkikamu muutti kauas toiseen päähän Suomea, ja ulkona keli ei ole suunniteltu mäyräkoiralle. Jotain tekemistä on siis keksittävä, heti.


Tämän blogin ihminen muistaa aina, kuinka sai ammatinvalintatestissä suositukseksi esinesuunnittelijan. No, tulipahan tuossa muina mäyräkoirina rakennettua luola, ilman mitään testejä ja ammattia. Se tekee, joka osaa ;)

maanantai 11. helmikuuta 2019

Huonot osingot, sopimattomat naurut


Olis se tortilla mullekin maistunu...


Entä jos lähestyn asiaa täältä kulmasta??


Onhan oma muonapurkki kiva juttu...


...mutta mikä tässä nyt on niin huvittavaa??


sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Täys kymppi


Mikäs kumma sinä olet, minun tuolillani!?
Ei kai sinustakin vaan varise karvoja... kohta meinaan imuri ja tarraharja taas heiluu ;)


Jos olen unohtanut kertoa, mulla oli synttärit pari viikkoa sitten. Nyt olen ihmisen mielestä täys kymppi kahdella eri merkityksellä ;) Luu ei ole synttärilahja, vaan kaappiin unohtunut jemma. Mummu – siis minun ihmiseni äiti – oli kirjoittanut siihen paketin päälle: "Pikku Arttu". Höh... tulisko tuosta tippa silmään vai näytteliskö olevansa jo iso jätkä. Sitäpä en kerro teille.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Koiran arkea


Hei, tämä on takuulla mun paketti! Nyt vilkkaasti tänne auttamaan, ruokasäkki painaa enemmän kuin minä!


Mitä nostit pöydälle, anna heti takaisin minulle tilatut herkut!


Noni, nyt alan maistella valita mieluisinta laatua iltaruuaksi.


Eipä tämä elo pelkkää juhlaa ja herkuttelua ole ollut... Syyttäisikö näistä tamineista säätä vai sitä ihmistä, joka minulle on tähän talouteen riesaksi annettu ;) Kaikesta huolimatta onnistuin niillä kovilla pakkasilla pudottamaan melkein joka ulkoilulla yhden tossun. Harmi vaan, että ihmisellä on väärässä paikassa hoksottimet tallella, ja kaikki pudottamani tossut napattiin talteen.


Pitääkö kynsien leikkuukin kuvata... Minulla ei ole enempää kommentoitavaa.


Otan nyt unet, jos sopii. Ei kiitos, en halua tossuja, palttoita, silmätippoja, kainalorasvaa, korvanpuhdistusta enkä edes välipalaa nyt hetkeen. Mene näpyttelemään vaikka kauppalistaa ja kirjoita sinne, että paljon herkkuja kiusaamallesi koiralle. Valmista myös joutessasi niistä uusista ruokalaaduista maistuva illallinen. zzzZZZZZZZ!