lauantai 17. marraskuuta 2018

Silmäreissu


Tässäkään postauksessa ei varsinaisesti kuvilla pröystäillä, mutta  oli laitettava nähtäväksi parin viikon takainen kuva marraskuunkaktuksesta, joka ensin näytti tekevän vain kaksi kukkaa. Mutta jos tarkasti kuvaa katsoo, avoimesta kukasta yläviistoon vasemmalle on minikokoinen nupunalku yhden oksan päässä. Ja nyt niitä on jo rutkasti enemmän! Pian koko kaktus on täynnä kukkia, niin paljon se innostui uudesta kasvivalosta. Kukkia voi riittää lähes jouluun asti.

Yritin aamulla herättää ihmistä kahdesti. Tepastelin kuuluvasti olohuoneeseen ja komensin sieltä kurkkuäänellä. Pitihän se arvata, että väärä taktiikka aiheuttaa vain itselle harmia. Ihminen murahti takaisin ja jatkoi uniaan...

Ajoimme lauantain alkajaisiksi naapuripitäjässä päivystävään kunnaneläinlääkäriin näyttämään Artun silmää, joka oli ollut ärtynyt jo jokusen päivän, mutta tulehtunut yön aikana niin, että vilkkuluomi peitti melkein koko silmän. Vähemmästäkin sitä hermostuu, jos aamulla silmä ei kunnolla aukea ja näkökentän edessä on kelmu... voisi tässä itseltäkin päästä jokunen äänekäs kommentti, jos niin kävisi.

Silmätippoja ja kortisonitabletteja riittää seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Toivottavasti silmät rauhoittuvat nyt vähän pidemmäksi aikaa kuurin myötä. Samalla märästä kelistä ärtynyt ihokin rauhoittuu kortisonikuurista. Ensimmäinen kortisoniannos veti Artun kuvan mukaisesti vaisuksi, eikä silmien tulehduskaan tunnu varmaan mukavalta. Onneksi on viikonloppu, jonka aikana saadaan lääketipat annettua aikataulun mukaisesti pitkin päivää, 6–8 kertaa vuorokaudessa. Työpäivinä lääkeiden anto sitten vähän muuttuu, mutta sille ei nyt voi mitään.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kolminkertainen treeni


Esittelen tässä tehokkaan tavan järsiä luuta. Samalla treenaan reisilihaksia ja lankutan ja punnerran. Eikös tätä yhdistelmää voisi jo kutsua mäyräkoira-triathloniksi, kun uinti ei oikein sovi hipiälle, tassut ei yllä pyörän polkimille ja juoksu rajoittuu varisten jahtaamiseen.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Tuumailtavaa


Joka puolelta kuuluu nykyään vauvauutisia...
eikä tämä hassumpaa hommaa olekaan!
Ihmettelen vaan, miksi vain emokoirat
muka saisivat hautoa ;)

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kadonneet pökäleet

Syksyiset kävelylenkit ovat parhaita. Tässä vaiheessa ennen pakkasia pienet vilunpuistatuksetkaan eivät haittaa. Mitä tahansa ennemmin kuin sitä viime kesän loputonta hellettä. Näin kauniina syksynä on vielä helppo hehkuttaa...

Eiliset kaveribileet – jotka jatkuivat vielä iltapäivän ajan kotiin kyydityn kaverin luona, vinkulelu- ja pehmotaivaassa – ja torstain rapujuhlat veivät Artusta turhat mehut. Tämä päivä oli jo iltapäivän puolella, kun kävin ilmoittamassa Sir Mäyrälle, että nyt on todellakin aika nousta "aamuaskareille".
Mutta kuinka ne askareet sitten hoituikaan?

Muutamat koirat kuulemma tekevät tuotoksensa puskaan, ojaan tai muuhun harmittomaan paikkaan, josta niitä ei tarvitse edes kerätä pois. Artun tyyli on ollut aina parkkeerata pyörimään pihojen edustalle, risteykseen, mahdollisimman vilkkaaseen ja avoimeen ympäristöön. Tänäänkin vähän ennen neljän tien risteystä löytyi se kohta, jossa sopi kyykistyä. Seisoskelin muovipussi kourassa ja toivoin, ettei kovin moni auto luule, että odotan pääsyä suojatielle...

Kun aioin kääräistä pussiin sen, minkä koiranomistajan kuuluu, tuli pieni ongelma. Ruohikolla oli paljon keltaisia lehtiä, ja vaikka miten tarkkaan tuijotin, en löytänyt pökälettä, joka liittyisi mukana olleeseen koiraan! Vilkkaan risteyksen tiedostaen tein parhaan mahdollisen sijaistoiminnon, nappasin maasta pussiin jonkun muun (varmasti samalla tavalla kadonneet) pökäleet ja kiikutin ne roskiin. Tulipa pussille käyttöä, ja julkiselle seisoskelulle syy.


Jos naamioidun ööö... tyttöbulldogiksi, menisimmekö minä ja vieraat pökäleet täydestä? Ai ei vai...??





perjantai 28. syyskuuta 2018

Rapubileet


Meillä alkoi tällainen luontoystävällinen ravustuskausi.
Pehmorapu oli paras ostos vuosiin. Se olisi väkisin viety lenkillekin, mutta kieroudella saatiin jätettyä kotiin. Lenkillä tavallisesti hyvin säästeliäästi merkkaileva koira teki asiansa hirveällä kiireellä,  juoksi lenkin mahdotonta vauhtia kotiin, kiskoi ihmistä perässään, ja pääsi takaisin rakkaan ravun luo! Illalla ei tahtonut uni maistua, kun ravun raato jäi olohuoneen matolle. Sitä piti käydä vielä katsomassa ennen nukkumaan kömpimistä.

Tänään tuli Kalle-kamu viettämään viikonloppua kanssamme, joten rapubileet jatkuu! Siskonpeti laitetaan olkkariin, luita järsitään, ja kaikilla on ihan hyvä mieli. 

Mukavaa viikonvaihdetta sinulle myös.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Verryttelystä pelin pyörteisiin

Mikä nyt on homman nimi?

Au-au, tämä sattuu herkkiin anturoihin!

No ei kuule auta, vaikka vaihtaa tassua, hoopo...

Se olikin alkuverryttely kotitekoiselle pelituokiolle! Joka palloon ja puruluuhun oli tungettu herkkuja, ja olin kyllä vähän aikaa pyörällä päästäni, mistä aloittaisin. Mutta kun vauhtiin pääsin, häntäkin meni ihan näkymättömäksi :D Kokeilkaas, tuossa hommassa kuluu aika mukavasti. Pallomeri vaan puuttui. Oli kuulemma liian työlästä hakea kevythäkki varastosta ja pallot vaatehuoneen ylähyllyltä.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kesän ja syksyn rajamailla


Syyskuu muuttuu kuulemma myrskyisäksi, joten sohva ja viltit kutsuu taas pian lenkkien jälkeen lämmittelemään. Kuonot kohti seikkailuja, kyllä niitä riittää ympäri vuoden meidän nelijalkaisten matkassa :) Reipasta alkavaa viikkoa.