torstai 26. tammikuuta 2017

Rodunomaista nukkumista


Luolakoira teki sen taas. Aamutakin hiha oli lämmin nukkumapaikka. Niin tiukassa kapalo oli rintakehän kohdalla, että sakset tarvittiin taas persoonallisen yöasun riisumiseen. Hyvästi aamutakki!


Joskus mahdottoman rohkea koira ansaitsee pienen tuliaisen, kun emäntä on ollut reissussa monta päivää ja ikävä on raastanut mäyräkoiran sydäntä... ainakin sen sekunnin, kun tuttu hahmo ilmestyy taas ovesta matkalaukkujen kanssa.

Tammikuun loppumetreillä siirrämme itsemme ja "muutaman" pahvilaatikon uuteen kotiin, kirjaimellisesti taas tuliterään, korkkaamattomaan asuntoon. Johan tässä vanhassa tuli toista vuotta majailtua ;)

perjantai 30. joulukuuta 2016

Uutispommi ja muutama muu pienempi paukku tulossa


Tulin ilmottamaan, että huomenna paukkuu! Enkä tykkää yhtään.

Mutta nyt pudotan teille semmosen pommin, että mulla on tyttöystävä, josta kyllä tykkään! Ei haitannu yhtään kurakeli eilen puistossa, kun se tyttö mennä viipotti vierellä. Painelin paidan hihat märkinä joka paikkaan mukana. Plätsähdin nimittäin suoraan vesilammikkoon, kun se tyttö tuli ulos autosta ja mulle tuli kiire ja ne hihat kastu. En huomannu koko asiaa puistoilun aikana. Lopuks pussattiinki. Mamma sotkeutu asiaan sanomalla, että kyllä mäyräkoirat toisensa tuntee. Minut kutsuttiin jo tyttiksen kotiinki tutustumaan lähiaikoina. Ja sit pääsen kylään sinne niin, ettei mamma änkee mukaan! 

Mutta teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Ja jos joku muukaan ei tykkää niistä paukkuvista, kannattaa pysytellä lähellä mammaa, äippää, iskää, siskoa, veikkaa, mitä turvallisia hahmoja kenelläkin sattuu kotona olemaan. Pian se pauke on ohi, ja meille nelitassuisille alkaa uusi, jännittävä vuosi.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joululahjavalvojaiset


Mitkä ihmeen joululahjavalvojaiset? Eikö joulunakaan saa nukkua.
Valvo sinä, mutta älä rapistele niitä papereita...

lauantai 17. joulukuuta 2016

Koirien välistä ystävyyttä


Vuoden erossa olon aikana ei varmasti unohdu se, kenen kanssa on leikkinyt ja myllännyt, kenen korvia on natustanut, keneltä on pentuna kerran saanut köniinsä ja ketä on salaa kaukana poissa ollessaan ikävöinyt.


Kohtaaminen oli innostunut ja iloinen, mutta aikaa ei kulutettu ihmisten tavoin vuoden kuulumisia pälpättämällä. Nuuhkittiin yhdessä viimeisimmät koirapostit, vedettiin yksi pehmolelu riekaileiksi ja sitten asetuttiin lepäämään.
Ystävyys on...

torstai 15. joulukuuta 2016

Sporttinen diagnoosi


Tiedättekö kuka on:
"...hyvässä kunnossa, sporttinen, normaalipainoinen."

Entäs kenellä on:
"Erittäin hyvä lihasmassa."

Ja keneen sopii kuvaus:
"Turkki ja iho hyvässä kunnossa."

Lepäilen tässä vähän maistelemassa noita mukavia lauseita. Normaalipainoinen viittaa kyllä vaarallisesti siihen, että ruoka-annokset eivät merkittävästi suurene, vaikka olin keventynyt pari kiloa kesästä...

Ai niin. Samassa paperissa luki ihan pienellä präntillä (ettei mamma näkisi sitä tekstiä koko ajan, kun se on tehnyt jonnin joutavaa surutyötä viimeisen viikon, ihan turhan päiten):
"Epänormaalit seerumin maksa-arvot."

Tiistaina kävin niiden seerumien takia mamman kanssa ultraäänitutkimuksessa. Vahingossa jouduinkin itse tutkimuspöydälle, pehmustettuun kouruun selälleni, mutta sain siitäkin tulokseksi puhtaat paperit:
"Ultraäänitutkimuksessa ei todettu maksassa tai muissa vatsaontelon elimissä epänormaalia."
Siinä oli vielä sisätautien erikoiseläinlääkärin puumerkki, joten kyllä siihen paperiin on uskominen.

Eikö mekämäykylläkin nyt voi olla joku heikkous tai pieni epätäydellisyys... Ja joudun taas parin kuukauden päästä luovuttamaan verta putkiloon, että nähdään, jatkuuko arvojen nousu, vai oliko kaikki vain huonosti ajoittuneen ripulin syytä. 

Mamman pään voisi kyllä kuvata vaikka heti. Sillä on selvästi ollut kohonneita verenpainearvoja, ylimitoitettua paniikkia ja keskivaikeaa katastrofiajattelua. Eipä taida ell-asemalla olla mamman kokoista kourua, missä se pysyisi aloillaan kuvauksen ajan.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Nenä näkyvissä


Näytän taas mallia, miten kaamos kuluu parhaiten...


Nenä kannattaa pitää hereillä, vaikka koira nukkuu.


Nousin kysymään, mitä saan iltapalaksi.
Sain lenkkivermeet niskaani!


Ketä ihminen kuvittelee huvittavansa,
itsensä lisäksi...

Kuulumisia on vaikka muille jakaa,
mutta tässä tällainen kevyt aloitus.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Tauko ja tuumaus



Olen tässä tuuminu, mistä oikein kirjottais.


Ulkona on jo niin kylmä, että nokka täytyy piilottaa varpaisiin.


Välillä kävi aika pitkäksi ja
hermostuin laatikolle.
Se oli tyhjä!


Pistäydyin päällysmiehen hommissa.
(Ex-systerin takki oli lämmin työasu.)


Kotimatkalla pääsin etupenkille!
Hyvistystä, kun emäntä oli
viikon lomalla ilman koiraansa.


Takaisin peiton alle tuumailemaan.


Että mistä sitä oikein kirjottais...


Syksy on tullut, mutta sen kaikki jo tietää.

Me halutaan kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat olleet paikalla ja käytettävissä, kun Arttu on tarvinnut hoitopaikkaa, lenkittäjää, seuraneitiä, kaupassa kävijää tai muuten vaan pään silitystä. Kiitos!