Arttu täytti lauantaina 3 vuotta. Ja emäntä unohti sen kaikessa työn touhussa... Luunmuotoinen piparimuotti oli hankittuna, mutta pipareista ei tietoakaan! Suivaantunut päivänsankari on keksinyt tänä iltana kaikenlaisia kepposia Basselle.(Paukkuva pakkanen ja sisällä olo ei tietenkään ole aktivoinut tähän ylimääräiseen kepposteluun...)
---
Annoin molemmille puruluut iltalenkin ja -ruuan jälkeen. Arttu söi omansa about vartissa ja meni päivystämään Bassen luuta. Basse järsi tyytyväisenä ja nautiskellen luuta lattiatyynyllä, todennäköisesti tietoisena siitä, että ärsytti kovasti Arttua. Arttu otti pehmokoiran ja alkoi retuuttaa sitä. Koska Basse ei heti lähtenytkään kateellisena ottamaan Artulta lelukoiraa, Arttu lisäsi kierroksia ja tuli mamman jalkoihin, Bassen omalle paikalle... MUKA kerjäämään leikkikaveria. Kissan viikset, arvasin mitä sillä on suunnitelmissa! Kun se lopulta tehosi ja Basse tuli retuuttamaan lelua, Arttu syöksyi salamana luun kimppuun. Hah-haa, kenellä oli taas päätä, kenellä ei :)
Emäntääkin voi siis käyttää välikappaleena pienemmän koiran höynäyttämisessä. Tiesinkin, että minua manipuloidaan, mutta tämä menee jo yli hilseen!
---
Ulkona paukkuu pakkanen, ja sisälläkin on kylmä, ainakin lattialla. Viluinen Arttu viihtyy vankkuripetissään, Basse sen edustalla lampaantaljalla :) Basse nukahtaa siihen usein, kuorsaa ja retkottaa rentona. Ihmettelin, kumpi niistä hinkuu haikeasti... Ääni koveni ja muuttui vinkunaksi. Se oli Arttu, joka herrasmiehenä ei voinut astua Bassen päälle, eikä päässyt pois vankkurista! Kun Basse heräsi ja siirtyi, Arttu meni juoksujalkaa juomakupille. Hirveetä kuolla janoon, kun toinen vaan kuorsaa tiellä...
---
Myöhäinen iltapissa tehdään takapihan puun juurelle. Hätäisempänä Basse ehtii yleensä ensin ovelle, kun emäntä kyselee pissalle menijöitä. Sen turkissa tulee mukana lunta, säästä riippuen enemmän tai vähemmän. Kun emäntä hoputtaa Arttua pissalle, se kiertelee ja kaartelee olohuoneen laitoja pitkin, tuolien alta ja sohvan takaa ovelle... koska lattialla on jokunen lumihiutale! Niihin ei voi astua ennen kuin hyppää ulos ovesta suoraan lumihankeen :D)
---
Postissa tuli paketti koirille :) Antiikkikeinonahkainen mantteli Artulle (onhan siinä jo synttärilahjaa kylliksi!) ja älypeli viikonlopuksi koirille yhdessä pelattavaksi. Paketti oli pehmustettu isolla kuplamuovilla. Siis ne kuplat oli sellaisia isoja, melkein kämmenen kokoisia. Kun Arttu oli pentu, totutin sitä uuden vuoden paukkeeseen erilaisilla äänillä, mm. just noiden isojen kuplien poksauttelulla! Arttu ei ole pelännyt koskaan ääniä, mutta ensimmäinen uusi vuosi jännitti emäntää silti. Nyt Arttu yllätti. Se otti kuplamuovin ja poksautteli kaikki kuplat yksitellen puhki! Ei puhettakaan muovin järsimisestä, repimisestä tai kynsimisestä ennen kuin kaikki kuplat oli puhkaistu! Niin järjestelmällistä työtä piti katsoa suu ammollaan!
Onnea älypää-Artulle :) Jospa pidetään elokuussa tuplasynttärit, kun Basse täyttää 2 vuotta!
1.2.2012
30.1.2012
Ihana tunnustus :)
Sain näin ihanan tunnustuksen Sipalta ja Tiitulta
Vaikka en aina ehdi kuvata postauksiin sopivia aiheita, kamera(t) ovat joko lataamatta, rikki tai hukassa, kiva tietää että joku viitsii lukea blogia.
1. Lempiväri?
-vaaleanpunainen :) ...sininen, lime ja harmaa myös
2. Lempieläin?
-koira
3. Lempinumero?
-en tykkää numeroista
4. Paras alkoholiton juoma?
-piimä
5. Facebook vai Twitter?
-no way
6. Intohimosi?
-kirjoittaminen, suunnittelu
7. Lahjojen antaminen vai saaminen?
-antaminen ekana
8. Mieleisin kuvio tai muoto?
-pystysuora suorakaide
9. Paras päivä viikossa?
-perjantai tai lauantai
10. Lempikukka?
-tulppaani, omenankukka
Luovuttaisin tämän niin monelle eteenpäin, että vaikea valita! Jos joku seuraavista käy blogissa ja ehtii tähän vastata, ole hyvä :)
Olli & Aikku, Marika, Paloma
Vaikka en aina ehdi kuvata postauksiin sopivia aiheita, kamera(t) ovat joko lataamatta, rikki tai hukassa, kiva tietää että joku viitsii lukea blogia.
1. Lempiväri?
-vaaleanpunainen :) ...sininen, lime ja harmaa myös
2. Lempieläin?
-koira
3. Lempinumero?
-en tykkää numeroista
4. Paras alkoholiton juoma?
-piimä
5. Facebook vai Twitter?
-no way
6. Intohimosi?
-kirjoittaminen, suunnittelu
7. Lahjojen antaminen vai saaminen?
-antaminen ekana
8. Mieleisin kuvio tai muoto?
-pystysuora suorakaide
9. Paras päivä viikossa?
-perjantai tai lauantai
10. Lempikukka?
-tulppaani, omenankukka
Luovuttaisin tämän niin monelle eteenpäin, että vaikea valita! Jos joku seuraavista käy blogissa ja ehtii tähän vastata, ole hyvä :)
Olli & Aikku, Marika, Paloma
29.1.2012
Elämää kahden koiran kanssa
Ihmettelen aina, miten hienoviritteisiä koirat ovat. Kommunikoinnissa, havainnoissaan, leikeissään...
Kahden koiran lenkittäminen on käynyt välillä työstä, koska liikkeessä ollessa ja koko ajan vaihtuvassa tilanteessa pitää pystyä viestittämään kummallekin koiralle juuri sen tarvitsemia asioita. Lenkittäjän rentous ja hyvä mieli välittyvät koko laumalle, mutta miten kerrot esimerkiksi itsesi ja toisen koiran välissä tepsuttavalle, että nyt olisi hyvä hidastaa tahtia ja kulkea rinnalla. Tai miten saat sille uloimpana kulkevalle tiedon, että voisi antaa keskellämme kulkevalle hiukan enemmän tilaa :) Tärkein asia, minkä olen koirilta oppinut: "vähemmän on enemmän". Vähemmän sanoja, vähemmän jännitystä, vähemmän jankkaamista. Lenkittäjäkin voi jankata nykimällä koko matkan, toistamalla samaa hyödytöntä kieltoa tai komentoa, antamalla itsestään kireitä ja koiran mielen lukitsevia signaaleja.
Koiran huomioiminen on itsestään selvää, kun sen kanssa eletään samassa kodissa, samoissa huoneissa. Rapsutus ohimennen, pieni leikkituokio, kutsu syömään... Kahden koiran huomioiminen voi tarkoittaa kaikkea sitä tuplana, mutta entä ajoitus? Toisilleen mustasukkaisesti ärhentelevät koirat eivät houkuttele rapsuttamaan kumpaakaan. Ruokakupille kilpaa tungeksivat kiristävät tunnelmaa. Nämäkin asiat on kahden koiran perheessä ratkaistava. Paras ratkaisu on pysähtyminen. Jos ihminen yhtyy lauman mielialaan ja vaatii oman osansa huomiosta, vaikkakin mielestään tilanteen itseoikeutettuna puheenjohtajana, kukaan ei kuuntele ketään.
Huvittavimpia ovat ne tilanteet, kun komennan vanhempaa koiraa ja vasta taloon tullut, mielistelevä nuori yksilö tarttuu toimeen :) Se menee torut saaneen koiran luo, äyskii ja kurittaakin sitä niskasta...
Päinvastainen tilanne, joka ei ihmisen mielestä olekaan niin hurjan hauskaa... on silloin, kun molemmat kerjäävät minulta samaa asiaa. Esimerkiksi ruokaa, ennen kuin on sen aika, tai lenkille menoa taas puoli tuntia aiemmin kuin eilen... Kun tiiviimmin tuijottavalle, vanhemmalle yksilölle sanon tiukasti "Ei nyt", tulee noviisi pari askelta minua kohti - ja sanoo hyvin selvästi, mitä mieltä se kaverinsa kanssa on maailman kehnoimmasta emännästä :)
Koirat opettavat, minä opettelen kuuntelemaan, mitä niillä on sanottavana.
Kahden koiran lenkittäminen on käynyt välillä työstä, koska liikkeessä ollessa ja koko ajan vaihtuvassa tilanteessa pitää pystyä viestittämään kummallekin koiralle juuri sen tarvitsemia asioita. Lenkittäjän rentous ja hyvä mieli välittyvät koko laumalle, mutta miten kerrot esimerkiksi itsesi ja toisen koiran välissä tepsuttavalle, että nyt olisi hyvä hidastaa tahtia ja kulkea rinnalla. Tai miten saat sille uloimpana kulkevalle tiedon, että voisi antaa keskellämme kulkevalle hiukan enemmän tilaa :) Tärkein asia, minkä olen koirilta oppinut: "vähemmän on enemmän". Vähemmän sanoja, vähemmän jännitystä, vähemmän jankkaamista. Lenkittäjäkin voi jankata nykimällä koko matkan, toistamalla samaa hyödytöntä kieltoa tai komentoa, antamalla itsestään kireitä ja koiran mielen lukitsevia signaaleja.
Koiran huomioiminen on itsestään selvää, kun sen kanssa eletään samassa kodissa, samoissa huoneissa. Rapsutus ohimennen, pieni leikkituokio, kutsu syömään... Kahden koiran huomioiminen voi tarkoittaa kaikkea sitä tuplana, mutta entä ajoitus? Toisilleen mustasukkaisesti ärhentelevät koirat eivät houkuttele rapsuttamaan kumpaakaan. Ruokakupille kilpaa tungeksivat kiristävät tunnelmaa. Nämäkin asiat on kahden koiran perheessä ratkaistava. Paras ratkaisu on pysähtyminen. Jos ihminen yhtyy lauman mielialaan ja vaatii oman osansa huomiosta, vaikkakin mielestään tilanteen itseoikeutettuna puheenjohtajana, kukaan ei kuuntele ketään.
Huvittavimpia ovat ne tilanteet, kun komennan vanhempaa koiraa ja vasta taloon tullut, mielistelevä nuori yksilö tarttuu toimeen :) Se menee torut saaneen koiran luo, äyskii ja kurittaakin sitä niskasta...
Päinvastainen tilanne, joka ei ihmisen mielestä olekaan niin hurjan hauskaa... on silloin, kun molemmat kerjäävät minulta samaa asiaa. Esimerkiksi ruokaa, ennen kuin on sen aika, tai lenkille menoa taas puoli tuntia aiemmin kuin eilen... Kun tiiviimmin tuijottavalle, vanhemmalle yksilölle sanon tiukasti "Ei nyt", tulee noviisi pari askelta minua kohti - ja sanoo hyvin selvästi, mitä mieltä se kaverinsa kanssa on maailman kehnoimmasta emännästä :)
Koirat opettavat, minä opettelen kuuntelemaan, mitä niillä on sanottavana.
26.1.2012
Kakkiaiset...
Sähköpostiystäväni kanssa vaihdamme kuulumisia koirista, harva se kerta. Usein joukkoon mahtuu sitä itseään, koiran kakkaa, eri olomuodoissa ja tilanteissa, joko liikaa tai liian vähän, ripuloituna tai pantattuna. Tiedättehän te tämän koiraperheen elämän, joka ei paljon poikkea lastenhoidosta :)
Eilisellä lenkillä Arttu otti vihdoin kirjaimellisesti opikseen Bassen, tuon pienen hätähousun mallista. Basse on nyt ollut meillä reilut kolme kuukautta, ja varsinkin alkuaikoina se kyykistyi asioilleen melkein heti, kun päästiin kadun yli pyörätielle, aivan keskelle kulkuväylää. Ja sama toistui yhden lenkin aikana kolmekin kertaa. Tottumatta aloitettu barf-ruoka luu-lihamurskeineen vaikutti varmaan asiaan myös.
Artun asiointitavat taas ovat rieponeet lenkittäjän hermoja melkein täydet 3 vuotta. Vähänkin vapaammin hihnassaan juoksentelemaan päästettynä Arttu ei löydä kunnollista kakkapaikkaa joka lenkin aikana ollenkaan. Mutta etsimiseen käytetään runsaasti aikaa ja hyörimistä. Jos lenkittäjä erehtyy hoputtamaan, Arttu jähmettyy teatraalisesti paikoilleen tuijottamaan lenkittäjää, tai pyörähtelee lumipenkan vieressä kymmenkunta kertaa puolelta toiselle, kunnes nostaa silmänlumeeksi hiukkasen takajalkaa ja kohdistaa erittäin hämmästyneen katseen...
Ostin kiskomiseen ja ajoittaiseen ryntäilyyn suivaantuneena kahden koiran taluttimen jo ennen joulua, ja sen avulla olen päässyt lenkeillä tilanteen herraksi. Koska koirat kulkevat sivullani rinnakkain, hihna sen verran löysällä, että liikkumavaraa on sopivasti, kumpikaan ei niin sanotusti päätä, koska penkka kutsuu. Basse on ottanut uudelleen käyttöön äkillisen "kyykisty ja kakkaa" -toimintamallin. Muuta eilen Arttu ilmeisen kyllästyneenä tasaiseen tallaamiseen teki saman tempun. Ihmettelin, miksi se vetää TAAKSEpäin poikkeuksellisen kovasti, ja siellähän se tulosti patukoita keskelle tietä.
En ole vielä selvillä, onko tilanteessa siis tapahtunut muutos parempaan (ei enää jatkuvaa kiskomista tien reunaan ja turhaa pyörimistä) vai onko mäyräkoira taas vetänyt minua nenästä. Jos pyöriminen estetään, jäljellä on enää yksi vaihtoehto, että koira saa tahtonsa läpi, ja se on kakkiminen siihen, mihin huvittaa, edelleen! Taidan kysyä sähköpostiystävänkin mielipidettä, tämä menee taas yli ymmärryksen. Lauhoja lenkkipäiviä kaikille!
PS: Kakkalenkki päättyi tulokseen 3-1, Basse johtaa :))
Eilisellä lenkillä Arttu otti vihdoin kirjaimellisesti opikseen Bassen, tuon pienen hätähousun mallista. Basse on nyt ollut meillä reilut kolme kuukautta, ja varsinkin alkuaikoina se kyykistyi asioilleen melkein heti, kun päästiin kadun yli pyörätielle, aivan keskelle kulkuväylää. Ja sama toistui yhden lenkin aikana kolmekin kertaa. Tottumatta aloitettu barf-ruoka luu-lihamurskeineen vaikutti varmaan asiaan myös.
Artun asiointitavat taas ovat rieponeet lenkittäjän hermoja melkein täydet 3 vuotta. Vähänkin vapaammin hihnassaan juoksentelemaan päästettynä Arttu ei löydä kunnollista kakkapaikkaa joka lenkin aikana ollenkaan. Mutta etsimiseen käytetään runsaasti aikaa ja hyörimistä. Jos lenkittäjä erehtyy hoputtamaan, Arttu jähmettyy teatraalisesti paikoilleen tuijottamaan lenkittäjää, tai pyörähtelee lumipenkan vieressä kymmenkunta kertaa puolelta toiselle, kunnes nostaa silmänlumeeksi hiukkasen takajalkaa ja kohdistaa erittäin hämmästyneen katseen...
Ostin kiskomiseen ja ajoittaiseen ryntäilyyn suivaantuneena kahden koiran taluttimen jo ennen joulua, ja sen avulla olen päässyt lenkeillä tilanteen herraksi. Koska koirat kulkevat sivullani rinnakkain, hihna sen verran löysällä, että liikkumavaraa on sopivasti, kumpikaan ei niin sanotusti päätä, koska penkka kutsuu. Basse on ottanut uudelleen käyttöön äkillisen "kyykisty ja kakkaa" -toimintamallin. Muuta eilen Arttu ilmeisen kyllästyneenä tasaiseen tallaamiseen teki saman tempun. Ihmettelin, miksi se vetää TAAKSEpäin poikkeuksellisen kovasti, ja siellähän se tulosti patukoita keskelle tietä.
En ole vielä selvillä, onko tilanteessa siis tapahtunut muutos parempaan (ei enää jatkuvaa kiskomista tien reunaan ja turhaa pyörimistä) vai onko mäyräkoira taas vetänyt minua nenästä. Jos pyöriminen estetään, jäljellä on enää yksi vaihtoehto, että koira saa tahtonsa läpi, ja se on kakkiminen siihen, mihin huvittaa, edelleen! Taidan kysyä sähköpostiystävänkin mielipidettä, tämä menee taas yli ymmärryksen. Lauhoja lenkkipäiviä kaikille!
PS: Kakkalenkki päättyi tulokseen 3-1, Basse johtaa :))
23.1.2012
Tassuista
Joskus tuntuu siltä, että koirat sopeutuvat enemmän ihmisten oikkuihin kuin päinvastoin. Siinä on sulattamista, että koirakaveri napataan emännän syliin selälleen, esille otetaan suriseva hiomakone jonka kolosiin kynneyt työnnetäänvuoron perää. Haju on karmaiseva, kun hiomakivi käryttää kynttä.
Pienemmän koirayksilön kauhua nostattaa käryn ja katkun lisäksi vanhemman koiran takajalkojen teatraalinen tärinä sekä emäntään kohdistettu manipulointituijotus. Intensiteetillä saisi kivenkin heltymään, jos energia olisi käytettävissä toisin. Emäntä ei sula, ennen se kivi.
Kaikkien kynsien hiomisen jälkeen sylitellään, pusutellaan ja täristään vielä hetki. Emäntä kehuu reippaasti ja käskee olemaan rauhassa, kunnes poistumislupa annetaan. Emännän omaksi huonoksi tuuriksi koira on juuri selällään, kun sitä käsketään hyppäämään alas sylistä. Mäyräkoiran pitkä ja jäntevä keho ponnistaa selkävoimilla itsensä oikeaan asentoon, ja sen takaraivon kova luu pamahtaa liikkeen jatkona emännän alahuuleen...
Pienempi koirapainos ei osaa olla varuillaan, kun kuonokoppa sujahtaa sen päähän ja kynsisakset ilmestyvät kuvaan. Sitä ei oteta syliin, ei käännetä selälleen eikä käsketä kylkimakuulle. Emäntä konttaa lattialla ja yrittää löytää pienet, mustat kynnet tuuheiden tassukarvojen joukosta.
Kokonsa verran kiukkua ja vastahakoisuutta sisältävä terrieri-mäyrä-mix ottaa mukaan äänitehosteet. Isompi koira tulee jo huolestuneena viereen, työntää nenänsä pieneen kiinni, tuijottaa emäntää ja yrittää viestittää kaikin tavoin, että lopettakaa kumpikin! Siitä lisää voimaantuneena pieni korottaa ääntä kuonokopassaan, ihmisen hermot alkavat olla jo äärimmillään.
Kun isompi on hätistetty pois, pienemmän kuono käännetty eri suuntaan näköyhteyden estämiseksi, ja ihminen on koonnut itsensä, kynsien leikkaaminen alkaa sujua. Takatassut ovat helpommat, koira ilmeisesti luulee, ettei hallitse selkänsä takana tapahtuvia asioita. Onhan se muutenkin harjaantuneempi käyttämään etukäpäliä, kaivamiseen, pallotteluun, ihmisten komenteluun...
Varhainen epäluulon siemen on kylvetty. Vaikka kynnet leikannut käsi piilottaa sakset ja kuonokopan, heittää palloa, kutsuu leikkiin ja hakee herkkua kaapista, osallistuminen on laimeaa ja palloon haku jää puolitiehen.
Ihmisille ei yleensä riitä mikään. Juuri kun koirat aikovat rentoutua ja armeliaasti unohtaa tapahtuneen, ihmisellä on herkkukaapilta tullessa mukana jotain ylimääräistä. Tassuvoide ei sovi ruokkivaan käteen, jota ei saa purra, tuumii pienempi ja piiloutuu uudelleen nojatuolin alla. Sieltä se pälyilee latteaksi maastoutuneena, pikisilmät seuraavat tarkasti ihmisen touhuja, mustien ripsien yläpuolella kulmakarvatupsut elävät ylös ja alas, poukkoilevat sydämenlyöntien ja hämmentyneiden ajatusten epätahtiin.
Ihmisen on vaikea tulkita, kasvattaako isomman koiran käytös pienen pippurin tyrmistystä vai tottelevaisuutta. Vanhempi koira on näet kasvanut ilman vertaistukea, ihmisen armoilla, omaa lapsellisuuttaan uskoen, että kaikki mitä käsketään, kuuluu toteuttaa. Niinpä se menee yhdestä sanasta lattialla istuvan ihmisen viereen kylkimakuulle, antaa rasvata tassun toisensa jälkeen, vaikka harmistus ja egon latistus paistaa sen vastahakoisesta ilmeestä. Pienempi tulee ja nuolaisee sen tassua.
Kun rasvattu koira jätetään ilman vapautusta, se makaa kyljellään myös sen ajan, kun pienemmän tassut rasvataan taas ihmiselle hyvin hankalassa asennossa. Yhteinen "vapaa" saa liikettä kahdeksaan tassuun, 42 lyhennettyyn kynteen ja kahteen päänuppiin, joissa raksuttaa, onko tulossa ehkä vielä jotain kamalampaa.
Herkut tullaan hakemaan lähietäisyydeltä, mutta sen jälkeen kumpikin katsoo viisaimmaksi vetäytyä joksikin aikaa eri huoneeseen. Sieltä ne tulevat vuoron perää tarkistamaan tilanteen. Ja kun ne huomaavat emännän tekevän samaa kuin joka ikinen ilta, istuvan kirjoittamassa, pienemmpi painautuu kirjoittajan jalkoihin lattialle ja nukahtaa. Isompi menee eteiseen kuljetushäkkiinsä, urahtaa ja nukahtaa.
Pienemmän koirayksilön kauhua nostattaa käryn ja katkun lisäksi vanhemman koiran takajalkojen teatraalinen tärinä sekä emäntään kohdistettu manipulointituijotus. Intensiteetillä saisi kivenkin heltymään, jos energia olisi käytettävissä toisin. Emäntä ei sula, ennen se kivi.
Kaikkien kynsien hiomisen jälkeen sylitellään, pusutellaan ja täristään vielä hetki. Emäntä kehuu reippaasti ja käskee olemaan rauhassa, kunnes poistumislupa annetaan. Emännän omaksi huonoksi tuuriksi koira on juuri selällään, kun sitä käsketään hyppäämään alas sylistä. Mäyräkoiran pitkä ja jäntevä keho ponnistaa selkävoimilla itsensä oikeaan asentoon, ja sen takaraivon kova luu pamahtaa liikkeen jatkona emännän alahuuleen...
Pienempi koirapainos ei osaa olla varuillaan, kun kuonokoppa sujahtaa sen päähän ja kynsisakset ilmestyvät kuvaan. Sitä ei oteta syliin, ei käännetä selälleen eikä käsketä kylkimakuulle. Emäntä konttaa lattialla ja yrittää löytää pienet, mustat kynnet tuuheiden tassukarvojen joukosta.
Kokonsa verran kiukkua ja vastahakoisuutta sisältävä terrieri-mäyrä-mix ottaa mukaan äänitehosteet. Isompi koira tulee jo huolestuneena viereen, työntää nenänsä pieneen kiinni, tuijottaa emäntää ja yrittää viestittää kaikin tavoin, että lopettakaa kumpikin! Siitä lisää voimaantuneena pieni korottaa ääntä kuonokopassaan, ihmisen hermot alkavat olla jo äärimmillään.
Kun isompi on hätistetty pois, pienemmän kuono käännetty eri suuntaan näköyhteyden estämiseksi, ja ihminen on koonnut itsensä, kynsien leikkaaminen alkaa sujua. Takatassut ovat helpommat, koira ilmeisesti luulee, ettei hallitse selkänsä takana tapahtuvia asioita. Onhan se muutenkin harjaantuneempi käyttämään etukäpäliä, kaivamiseen, pallotteluun, ihmisten komenteluun...
Varhainen epäluulon siemen on kylvetty. Vaikka kynnet leikannut käsi piilottaa sakset ja kuonokopan, heittää palloa, kutsuu leikkiin ja hakee herkkua kaapista, osallistuminen on laimeaa ja palloon haku jää puolitiehen.
Ihmisille ei yleensä riitä mikään. Juuri kun koirat aikovat rentoutua ja armeliaasti unohtaa tapahtuneen, ihmisellä on herkkukaapilta tullessa mukana jotain ylimääräistä. Tassuvoide ei sovi ruokkivaan käteen, jota ei saa purra, tuumii pienempi ja piiloutuu uudelleen nojatuolin alla. Sieltä se pälyilee latteaksi maastoutuneena, pikisilmät seuraavat tarkasti ihmisen touhuja, mustien ripsien yläpuolella kulmakarvatupsut elävät ylös ja alas, poukkoilevat sydämenlyöntien ja hämmentyneiden ajatusten epätahtiin.
Ihmisen on vaikea tulkita, kasvattaako isomman koiran käytös pienen pippurin tyrmistystä vai tottelevaisuutta. Vanhempi koira on näet kasvanut ilman vertaistukea, ihmisen armoilla, omaa lapsellisuuttaan uskoen, että kaikki mitä käsketään, kuuluu toteuttaa. Niinpä se menee yhdestä sanasta lattialla istuvan ihmisen viereen kylkimakuulle, antaa rasvata tassun toisensa jälkeen, vaikka harmistus ja egon latistus paistaa sen vastahakoisesta ilmeestä. Pienempi tulee ja nuolaisee sen tassua.
Kun rasvattu koira jätetään ilman vapautusta, se makaa kyljellään myös sen ajan, kun pienemmän tassut rasvataan taas ihmiselle hyvin hankalassa asennossa. Yhteinen "vapaa" saa liikettä kahdeksaan tassuun, 42 lyhennettyyn kynteen ja kahteen päänuppiin, joissa raksuttaa, onko tulossa ehkä vielä jotain kamalampaa.
Herkut tullaan hakemaan lähietäisyydeltä, mutta sen jälkeen kumpikin katsoo viisaimmaksi vetäytyä joksikin aikaa eri huoneeseen. Sieltä ne tulevat vuoron perää tarkistamaan tilanteen. Ja kun ne huomaavat emännän tekevän samaa kuin joka ikinen ilta, istuvan kirjoittamassa, pienemmpi painautuu kirjoittajan jalkoihin lattialle ja nukahtaa. Isompi menee eteiseen kuljetushäkkiinsä, urahtaa ja nukahtaa.
21.1.2012
Kiitos :)
Pitää ihan erikseen kiittää. Sain annamarin blogista hyvät neuvot asentaa Google Chrome, kun kommentointi blogissani lakkas sujumasta. Nyt pystyn vastaamaan kommentteihinne, huojentavaa ettei kukaan luule etten laiskuuttani viitsi vastata mihinkään ;/
Toiset kiitokset, en enää muista kenelle kuuluvat... tassurasvavinkistä! Basse kiittää kovasti, kun anturoiden väliin ei enää kerry jääkokkareita lenkillä. Mehän oltiin Artun kanssa Relaxant Animalin testiryhmässä, joten aineita löytyy, kun vaan muistaa käyttää :) Rasvaus on karmeeta, mutta Arttu yrittää näyttää mallia, miten seisotaan rasvauksen aikana, koska meillä ei armoa tunneta ;D))
Kiitos muille sitten ihan muuten vaan, blogissa vierailusta, juttujemme lukemisesta, kommentoinnista, blogikaveruudesta, teidän kivoista postauksistanne... Nyt herkeän jo tunteelliseksi, mutta totta joka sana :)
Artun ja Bassen matkakertomukset loppuivat, kotiinpaluusta ja parista eka päivästä olis vielä kerrottavaa, lähinnä kahden uroksen hierarkian suhteen. Nyt on mentävä iltalenkille, sitten jatketaan töitä...
Toiset kiitokset, en enää muista kenelle kuuluvat... tassurasvavinkistä! Basse kiittää kovasti, kun anturoiden väliin ei enää kerry jääkokkareita lenkillä. Mehän oltiin Artun kanssa Relaxant Animalin testiryhmässä, joten aineita löytyy, kun vaan muistaa käyttää :) Rasvaus on karmeeta, mutta Arttu yrittää näyttää mallia, miten seisotaan rasvauksen aikana, koska meillä ei armoa tunneta ;D))
Kiitos muille sitten ihan muuten vaan, blogissa vierailusta, juttujemme lukemisesta, kommentoinnista, blogikaveruudesta, teidän kivoista postauksistanne... Nyt herkeän jo tunteelliseksi, mutta totta joka sana :)
Artun ja Bassen matkakertomukset loppuivat, kotiinpaluusta ja parista eka päivästä olis vielä kerrottavaa, lähinnä kahden uroksen hierarkian suhteen. Nyt on mentävä iltalenkille, sitten jatketaan töitä...
Basse reissussa, osa viis
Reissussa oli kaks ihan huippujuttua noitten edellisten lisäks. Ekaks mä näin Artun. No, se kävi melkein heti alkuriehumisten jälkeen mun kainaloihin ja niskaan kiinni, mut onneks sen isottelu loppu aika pian.
Sit mamma tuli taas hakemaan mua ja mentiin yhdessä jonkun hevostätin luo. Mä pääsin niille kylään ja me oltiin siellä yötäki. Ensin ne ihmiset leikki mun kanssa aika monta tuntia, mä vaan määräsin niitä heittelemään leluja ja läähätin innosta. Sit piti mennä nukkuun ja se täti tuli hieromaan mun niskaa ja mulle tuliki kauhee kakkahätä. Mamma lähti mun kanssa keskellä yötä ihan jännille kävelypoluille eikä ollut ees vihanen :) Kakan jälkeen palattiin sisälle ja mä menin heti nukkuun, olin leikittäny niin kamalasti ihmisiä, että väsytti. Nukuin täysillä aamuun asti ja sit se kyläpaikan täti meinas myöhästyy töistä, kun ei se olis malttanu lähtee mun luota :) Setä lähti jo aamulla puol viis, mut en jaksanu siihen aikaan edes murista, kun tiesin kuka eteisessä kolistaa. Se setä konttas illalla mun kans lattialla, joten se oli ihan vaaraton.
Nämä oli ihan huippuja. Mamma voi kertoo, jos sillä on jotain muuta viälä.
Sit mamma tuli taas hakemaan mua ja mentiin yhdessä jonkun hevostätin luo. Mä pääsin niille kylään ja me oltiin siellä yötäki. Ensin ne ihmiset leikki mun kanssa aika monta tuntia, mä vaan määräsin niitä heittelemään leluja ja läähätin innosta. Sit piti mennä nukkuun ja se täti tuli hieromaan mun niskaa ja mulle tuliki kauhee kakkahätä. Mamma lähti mun kanssa keskellä yötä ihan jännille kävelypoluille eikä ollut ees vihanen :) Kakan jälkeen palattiin sisälle ja mä menin heti nukkuun, olin leikittäny niin kamalasti ihmisiä, että väsytti. Nukuin täysillä aamuun asti ja sit se kyläpaikan täti meinas myöhästyy töistä, kun ei se olis malttanu lähtee mun luota :) Setä lähti jo aamulla puol viis, mut en jaksanu siihen aikaan edes murista, kun tiesin kuka eteisessä kolistaa. Se setä konttas illalla mun kans lattialla, joten se oli ihan vaaraton.
Nämä oli ihan huippuja. Mamma voi kertoo, jos sillä on jotain muuta viälä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)