lauantai 31. joulukuuta 2011

Uuden vuoden pellet



Haluamme toivottaa kaikille hurjan kivoille blogikamuille muikean mukavaa uutta vuotta :)

perjantai 30. joulukuuta 2011

Jouluposeeraukset

Kylvetetty ja kammattu Basse kiharoineen :)


Jahas, kamera onkin siellä...


Kattokaa MUA, ei tota tylsää sohvaa, johon ei saa jouluna mennä.


Ääh, miksei saa olla niin kun huvittaa...


Artun nenä vissiin pääasia...


Mä EN jaksa enää...

torstai 29. joulukuuta 2011

Basse hoitaa possua

Possu, nyt lenkille!


Olet kyllä hankala possu!


Siitäs saat, kun olet noin mahdoton! Lenkille on mentävä, vaikka sataa vettä.


Basse: Mamma, possu ei tottele, voiko sen vaihtaa?
Minä: Kulta, ei sinuakaan vaihdettu...


Täältä tullaan taas!


Sainpas sen ulkoilutettua!


Possulla on kyl huono kunto! Väsähti noin kovasti lenkillä.


Laitan possun nukkumaan, siitä se virkistyy :)


Lapsenhoito on kamalan rankkaa. Mamma, vahdi mun luuta ja possua, nyt nukuttaa...

Jouluseimi


Joulu on jo mennyt, mutta tämä aihe ei vanhene. SItä paitsi, tietäjätkin tulivat vähän myöhässä :)
Seimen hahmot on tehnyt liki 30 vuotta sitten minulle hyvin tärkeä henkilö. Tämänvuotinen asetelma näyttää tältä. Pehmokuuset ja -tähdet olen tehnyt itse muutama vuosi sitten.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Aika kuluu

Vuodenvaihde on kohtaamisten aikaa. Perheet, suvut ja ystävät viettävät sitä yhdessä, lemmikit otetaan mukaan ulkoiluun, matkoille, herkutteluun ja lepäilyyn, aika tuntuu pysähtyvän ja niin sen toivoisi tekevänkin, edes hiukan pidemmäksi tuokioksi. Näihin pieniin hetkiin, jotka ovat murto-osa elämästä. Mutta ne ovat myös voimavara, jonka avulla tasaisena jatkuva arki ei tunnu niin raskaalta.

Kohtaaminen edeltää eroa, yhdessäolo erilleen joutumista. Kauneinkaan hetki ei kestä ikuisesti. Sen muisto tekee joskus niin kipeää jälkikäteen, että melkein kaduttaa, kun on tullut oltua mukana. Mikä tekee kauniista kipeän, ihanasta surullisen, unohtumattomasta taakan? Luopumisen tuska. Irti päästämisen kipu. Voimavarasta tulee hetkeksi heikko kohtamme, haavoittuvan sydämen murtaja.

Vielä ei ole aika, mutta ihan pienen hetken kuluttua hyvästelemme ystävämme, lempeän ja viisaan koiravanhuksen. Ellei tapahdu ihmettä, se hetki tulee aivan liian pian. Kipu on jo alkanut, suru hiipii vieraaksi. Tulkoon hetkeksi, mutta emme huoli asumaan. Haluamme kaiken jälkeen palata kauniisiin muistoihin, yhdessä elettyihin hetkiin, kesän leikkeihin ja ystävyyteesi, jota sinulla olisi ollut annettavana vielä enemmän kuin meillä koskaan oli aikaa ottaa vastaan.

Rakas ystävä, olen pahoillani, koska tiedän jäähyväisistä ennen sinua. Vielä enemmän olen surullinen ajasta, jota emme viettäneet yhdessä, vaikka vielä olisi ollut mahdollista. Elämä kuljettaa, aika kuluu, sinä olet sydämessäni aina.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulusta arkeen

Ensimmäinen joulu koirien seurassa on ollut rentouttava ja rauhallinen:

-huolimatta aattoillan protesteista (pienempi hermostui herkkuluiden vaihtumisesta, mutta onneksi emännän pyjamanlahje oli viitisen senttiä arvioitua kauempana...),
-välittämättä joululahjapossun omistuskiistoista (sen merkiksi pienempi kasteli Artun fleece-peiton, jossa tekstinä "The Boss"... vai ei koirat osaa lukea)
-pelästymättä ympärillämme kaatuneista metsistä (liki 30 puuta muutaman sadan metrin sisällä, muutama omalla rivitaloalueellamme, useampi poikittain kävelytiellä),
-tuntematta liiallista orpoutta Artun lähdettyä reissuun jo joulupäivänä ilostuttamaan koiratonta tuttavaa
-hätäilemättä muutaman tunnin sähkökatkosta, toiset muualla päin Suomea ovat vieläkin kylmissään...

Jatkamme Bassen kanssa talvilomaa, jonka aikana teemme pienen reissun ja menemme taloudenhoitaja-viihdyttäjä-yhdistelmänä ennen uutta vuotta jakamaan iloa muuallekin. Seuraava etappi onkin sitten uusi vuosi, sekin Bassen kanssa ensimmäinen ja samalla kahden vietettävä. Juhlijoita emme ole kumpikaan, joten lisäämme radioon volyymiä, jos paukutus pelottaa ja keksimme sisäleikkejä :)

On kiva palata arkeenkin, kun tiedossa on taas uusi mielenkiintoinen vuosi, paitsi näiden omien karvanassujen, myös teidän persoonallisten ja ihanien blogiystävien ja lemmikkienne kanssa, kiitos teistä :)

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulun iloja

Pientä tassutusta makuuhuoneen ovelle asti, pysähdys ja inahdus. Nostan pääni tyynystä ja tassutus tulee juoksuna luokseni. Toiset, rivakammat tassut sukeltavat vankkuripetistään ulos ja liittyvät seuraamme.
-Hyvää Joulua, koirat :)

---

Aamulenkillä pariskunta menee ohitsemme, kun tappijalat nuuskuttelevat ihmeissään muiden jättämiä joulukortteja.

Mies: Älä tyttö juoksuta niitä enää, kun on jalat jo noin lyhkäset :)
Minä: Juu, niin on, mutta päänupeissa riittää virtaa ;)
Basse: ,;` (Miten hymiöistä saadaan aikaan innosta läähättävä ilme, ja ihmisten luo ruopiva karvakasa...)

---

Lenkin puolivälissä huomaan ennen koiria !!! omakotitaloalueella vapaana pihalta tielle tulossa olevan koiran. Sekin on ajatuksissaan, nenä maassa, etsii naapurin jättämää joulukorttia... Koiran omistaja on kauempana pihalla, oikeastaan autotallissa, jonka pariovet ovat onneksi auki.

Minä: Onko toi teidän koira...
Mies: Juu, onhan se. (Lähtee tulemaan kohti tietä.)
Minä: Onks se poika? Ajattelin vaan, että kohta tulee iso rähinä...
Mies: On se poika. (Pistää juoksuksi.)

Koira huomaa meidät vasta, kun isäntä kutsuu sitä. Valpas pää nousee maasta. korvat höristyvät siihen tuttuun tervehtimisvalmiuteen, jonka Arttu ja Basse lukeavat aina väärin... Mies luotsaa koiransa (aivan liian helposti, kade minä) kauemmas tiestä, omalle pihalle.

Minä: Kiitti... ;)
Mies:...kiitos! :)

---

Olimme melkein ainoat ulkoilijat, joten joulurauha toteutui täydellisesti, kiitos teille ihanille, jotka nostatitte hymyn huulille ja saitte jouluaattomme alkamaan entistäkin paremmin :)

Joulurauhaa ja iloa kaikille, vielä kerran :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluiloa!


Arttu, Basse ja henkilökunta toivottavat kaikille lukijoille, mäyriksille, mäyrisihmisille ja ihan jokaiselle Rauhallista Joulua!

tiistai 20. joulukuuta 2011

(Joulu)valvomisia

Tänne se lelu! Se on Minun, kaikki täällä on Minun!


Senkin kakara, näytän sulle kieltä, siinä kaikki mitä sinusta juuri nyt ajattelen.


Koirien ei kuulu esittää haavoittunutta sorsaa saadakseen haluamansa...


Meillä tapahtuu kummia. Emäntä käyttäytyy kummallisesti, toisinaan Bassekin. Minä sen sijaan yritän etsiä rauhallisia nukkumapaikkoja, jonne ei radion, vispilän ja monitoimikoneen äänet (kyllä, kaikki ovat olleet yhtä aikaa päällä) kuulu. Viimeinen vetoni oli mennä kylppärin lattialle ja haudata pääni syvälle vaatekasaan. Basse kävi antamassa käskyjä, mutta en reagoinut, ja se lähti lopulta, emännän perässä kuten aina.

Tänä yönä on rapissut paperi ja sellofaani. Välillä tuoksuu hyvältä, myös ne rapiseviin papereihin piilotetut jutut. Minua huolestuttaa, koska ennen kaikki paperiin tai pahvilaatikkoihin piilotetut annettiin Minulle avattavaksi ja herkuteltavaksi. Nyt paketit nostetaan kiharaisine nauhoineen (Bassen) ulottumattomiin. Onko tämä palvelujen vähentämisen alkua? Mihin voin valittaa ennen kuin on liian myöhäistä??

Iltaisin emäntä istuu pöydän vieressä ja rapistelee toisenlaisia papereita, laittaa niihin liimaa, leikkaa ja välillä puhisee. Pääasiassa on kuitenkin hiljaa ja keskittyneen näköinen. Saamme häädön aina, kun yritämme asettua emännän työtuolin pyörien tuntumaan tarkkailemaan. Miten niin on vaikeaa, kun ei voi liikkua senttiäkään?

Päivitämme kuulemma blogia kunnolla vasta jouluna. Sitä vietämme emännän kanssa kotona. Aika erikoista, mutta ehkä se on kivaakin. Kuin pidempi viikonloppu, ja enemmän safkaa. Emännän toiveissa olis lumisadetta ja pitkä rauhallinen lenkki... Kenen kanssa se sellaisen aikoo tehdä? Täällä ei ole ainakaan vapaaehtoisia mihinkään haavekävelyyn...

Olen varovaisen toiveikas Joulun suhteen. Tänään tuli iso paketti postista ja sieltä ilmestyi tylsiä, pehmeitä tavaroita. Mutta olin näkevinäni, että emäntä teki toisen tilauksen, jossa oli aivan erityisiä luita Minulle... Toimitus jouluksi, joten vetäydyn nyt uudelleen unille ja hiomaan sotasuunnitelmaani. Basse ei nimittäin tule saamaan siivuakaan luistani, sehän on täällä vasta ensimmäistä joulua... Emäntä lienee toista mieltä.

torstai 8. joulukuuta 2011

Mallin töitä


Olen vissiin aika komea koira, kun minusta on ennenkin tehty taideteoksia. Nyt olen taas päässyt taiteilijan malliks. Hurjan mielelläni olen mallina, koska siitä saa hyvää palkkaa! Mun palkalla mä ja Basse ollaan mässäilty kovasti ja palkkakaapissa on vielä paljon palkkaa jäljellä. Tilikirja on mamman takataskussa vissiin, koska saan aina vaan pienen määrän kerralla. Ihan ku ihmiset käy pankkiautomaatilla ja ottaa pari seteliä. Meillekin maistuu Bassen kanssa aina pari siivua kuivattua kanaa :) Ja parit luut joulukalenterista jälkkäriks.

Ai niin, mamman käski laittaa tähän loppuun vielä linkin mun kuvaan:
www.hauhau.fi

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Bassen joulukalenteri


Lupa, lupa, pliiiis...


Annas kun autan, toi voi olla hankala homma...


Mua et puijaa, tää on mun luukku!


Mam-mam, lurps!

Joulukalenteri

Kyllä meitä onni potkaisi, kun emäntä osallistui johonkin kirjoituskilpailuun! Me saatiin iso laatikko herkkuja, esimerkiks tää kalenteri. Josta ei olla saatu aukasta vielä yhtään luukkua ennen ku tänään! Emäntä järkeili, että kun on kaks koiraa ja yks kalenteri, täytyy pitää välillä taukoa avaamisessa, että molemmat saa samana päivänä herkkuja.
Siinä palkinnossa oli vielä melkein puol kiloo kuivattua kanaa, pussillinen kuivamuonaa ja kaks pakettia jotain hammashoitoherkkuja. Ei oltais arvattu, että emännän raapustukset oliki näin hyviä :)


Mikä ihme toi on? Haisee hyvältä!


Kumpi on eka?


Saadaanks me lupa...


Ääh, kestää taas kauan, mä luovutan! Ja Arttu saa kumminki avata eka luukun.


Nam, nam!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Piparkakku N:o 3


Pipareita ei tule puuttumaan :)

Eilisen postauksen vintage-kuvasta on tulossa samanlainen "tuote" kuin tästä :)



En ymmärrä, miks pitää ostaa uusi imuri ja parkkeerata se mun petin viereen! Onneks väri sointuu mun käpäläkarvoihin, muuten nakittaisin Bassen tihutöihin... Noi männynneulaset ei sit oo mun takia tuolla imurin mahassa. Eikä noi kamalat villakoirat...

lauantai 3. joulukuuta 2011

Piparkakku N:o 2


Toinen piparikortti. Kuka käski kuvata hämärässä, värit EI ole oikeasti kellertävät.


Kuka arvaa, mitä tästä on tulossa :)


Tämäkin odottaa adventtia 2012...

Joulun odotusta


Piparikortteja on iso pino, tässä ensimmäinen maistiainen :)


Adventti on valmistautumista ja joulun odotusta. Tämä adventtikalenteri joutuu odottamaan aika kauan... ehkä ensi jouluun, koska ei tullut valmiiksi ajoissa.


Voisinks mä opetella ite rillaamaan meille aamupalaa, jooko? Kestää niin kamalan kauan aina toi sun annostelu.


Anna jo sitä muonaa!!