torstai 2. marraskuuta 2017

Hei vaan, hei

 
Pistäydyttiin moikkaamaan, mäykky ja minä. Toi kaveri on ihan mun kaksoisolento, ja onkin saanut sen vuoksi pitää vanut mahassaan. Pehmomäykyn sain Kalle-kamulta joululahjaksi.

Ei olla hetkeen kirjoiteltu, kun meillä on aina niin kiire. Joskus on niin kova kiire, ettei ehdi tulla pois peiton alta ennen kuin lähtee hakemaan aamupalaa...

On ollut myös kiire testata uutta unipussia, johon mamma ompeli päälliset. Kettukangasta mäykyille!

Tässä mä vähän huilaan ja toivun. Otin nimittäin pasillin kennelyskää matkaani, ja sitä piti köhiä hetki peiton alla pois. Sen jälkeen onkin taas virtaa riittänyt, tassuissa ja päänupissa. Voitte kuvitella, että taas meillä on kiire. Minä ohjaan ja mamma tulee perässä, jos kerkee.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Se oli sit siinä


Loma oli tällä erää tässä. Viikonloppua jäljellä ja hillitön suursiivous menossa helteessä.
Kuvan tyyppi sai oman mansikka-banaanitotinsa vähemmän nestemäisessä muodossa, maitohappobakteerijauheen kera. 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Lomasuunnitelmia


Hei kamut, se ois meikämäykylläki loma nyt!
Lähdettäiskö piknikille vai otetaanko ensin torkut.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäretkiä


Kesällä on kiva retkeillä uusissa maisemissa.


Toiset poseeraa, toiset ei... 
Kiitos Kallen emännälle kuvasta.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Vaihtelua koiralle...

Huvipuistoporukka valmiina saamaan uusia virikkeitä ja vaihtelua elämään.

Mittailen, olisiko tämä sopivan kokoinen mökki...
oikeasti yritän kiivetä katolle, jonne joku piilotti pallon.

Pää edellä pallomereen!


Pallo, näen pallon, anna se mulle!!

No jaa, jouduin paiskaamaan tassua, kun aloin komennella.
Saanko sitten sen pallon?

Hei mä löysin pallon!!
Ai mikä pujottelurata, mä menin sen jo kerran – pallon avulla.

Nyt alko emännän ilme kiristyä kummasti.
Eikö tänne siis tultukaan pelkästään pallottelemaan?

No, voin mä tehdä välillä muutakin. Heititkö sä tänne putkeen sen pallon...

---

Kun puistossa oli parikymmentä erilaista aktiviteettiä, joista koira valitsi pallot ja vinkulelut, kävi mielessä, että olisiko itse päässyt vähemmällä ihan kotisohvalla.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Luovutan.Nyt mä luovutan.


Kesä! Kuuluuko?!!
Jos sä olit nyt tässä, ni antaa olla...

Mulla on tänään treffit koirien huvipuistossa kahden ihanan neidon kanssa. Ja kesä viskoo vettä ja kastelee ja pilaa kaikki. Nukun nyt, ei tartte herättää.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuskoirat

Merellinen juhannus Kallen kanssa. Meitä kuvattiin kahden mamman voimin, joten valittiin tähän vaan parhaat kuvat – ja ne missä jompi kumpi ihminen ei ollut mukana viemässä huomiota.

Kalle malttoi istahtaa katselemaan sorsia. Artulla on menevä asento ja hinku lintujahtiin.

Toiset osaa poseerata, toiset kyykkii ja kauhistelee alapuolella olevaa vettä... 
Yli 5 km tuli askelmittariin ja iltapäivä/ilta hujahti vanhoilla kotihuudeilla rantakahvilassa poikkeamisineen huomaamatta. Sitten olikin hyvä palata kotiin juuri kun muut alkoivat sytytellä kokkoja. Onkohan meidän mammat vähän höpsöjä... tai vanhoja! Otettiin Kallen kanssa vielä kunnon matsi päivän päätteeksi ennen kun lähdettiin omaan kotiin. Kiitos kamu!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Jo joutui Armas Arttu luusta luopumaan...

Pääsin mukaan pienelle reissulle, kun en voinut kuulemma mennä hoitoon. Pissavikaiseksi mamma on mua haukkunu viime aikoina. Ihmeen paljon sitä pissaa kyllä pääsikin tulemaan yhden hoitopaikan matolle ja toisen kyläpaikan verhoille... enkä ikinä aikuiskoirana ole sisälle pissiny. Mutta sain kaikki noi tyhmyydet anteeks, kun mulla on jo kolmas lääkekuuri tohon vaivaan.

Vaivoista puheen ollen, mamma on kuskannu mua muutenkin eläinlääkäreissä. Ihan suotta, jos multa kysytään. On pistelty, ronkittu, ultrattu ja ajeltu mahakarvat pois. Pissanäytteet on menny plörinäks, kun mamma sähläs. Ja kaikki ell-asemien ja vakuutusyhtiön ihmiset toivottelee mulle pikaista paranemista. Mokoma pissavika ja maksa-arvot on huolestuttaneet kai niitäkin. Vaikka ei mua mielestäni mikään vaivaa. Hyvin täällä voidaan, vaikka antibioottia tulee jo korvista, tai oikeastaan kainaloista. Ne on ärtyny, eikä keksitä muuta syytä kuin kesän allergeenit ja ab:n heikentämä oma puolustuskyky. 

Meidän minireissulla pääsin hotelliin! Saatiin joku lemmikkihuone, vaikka ei siellä näkynyt muuta lemmikkiä kuin minä. Peitot ja verhot oli kuulemma sävy sävyyn mun turkin kanssa. Aika reilu homma minusta. 
Mun luona kävi kylässä Nainen! Mä olen siis tossa kuvassa etualalla, toi jolla on noi kauheen leveät hartiat... Pidin vahtia, kun kipakka mimmi söi mun puruluuta. Olin säästäny sitä luuta viikkotolkulla, ei vaan huvittanu järsiä. Mimmin käynnin jälkeen olen rouskuttanu luita joka päivä.


Joskus on kiva vaan olla ja köllötellä. Huomenna lähdetään juhannusajelulle Kalle-kamun kanssa. Juhannuksen jälkeen on mäykkytreffit jossakin koirien huvipuistossa. Niin että kyllä mulla touhua ja temmellystä riittää lähiaikoina. Iloista juhannusta kaikille!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kevättä ruukuissa


Nämä rääpäleet yrittää esittää kuukausimansikan taimia. Viisi viikkoa kylvöstä aikaa ja vihdoin on joka brikettiin noussut jotakin pintaan. Nostin taimet pois makuuhuoneen viileältä ikkunalaudalta, jossa ne olivat itämässä. Ihannelämpötila olisi ollut 15-20 astetta. Aika epäuskoinen olen vielä, että noista joskus satoa korjattaisiin, mutta onpahan hauska seurata niiden kasvamista.


Kurpitsan taimet viikko sitten ennen ruukkuihin koulimista.

Kurpitsan ja retiisin taimet ovat päässeet lämpiminä päivinä jo parvekkeelle ulkoilemaan. Aurinko paistaa partsille 3-4 tuntia illansuussa, ja lämpötila oli parhaana päivänä varjossa jo 26 astetta. 


Retiiseillä on ruuhkaa.


Miksi minut haettiin pois auringosta, kun vähän vaan riiputin alaleukaa ja näytin nuutuneelta. Onko näin muka parempi?

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kuulumiset


Pitkään olen harkinnut, laitanko Artun tarkempia kuulumisia. Kun näitä Artun kaventuneita kuvia katsoo, joku selitys kuitenkin lienee paikallaan. Vaikka en itsekään vielä tiedä, mitä on tulossa ja mistä kaikki johtuu.

Viime kesästä alkoi Artun terveyden suhteen paras jakso, kun koirien ravintoneuvojan ohjeilla muutettu ruokavalio lisäravinteineen lopetti kortisonisuihkeen ja Malaseb-pesujen kierteen. Iho rauhoittui, karva kasvoi takaisin järsittyihin kohtiin, anturat eivät vaivanneet, askelkin oli lenkillä kepeämpi kuin aikoihin. Korvat pysyivät puhtaampina ja turkki muuttui taas kiiltäväksi. Ja itse asiassa, tuo kaikki pitää kyllä edelleen paikkansa.

Viime vuonna Artun ikeneen kasvoi patti, joka syyskesällä leikattiin pois. Patteja löytyi operaatiossa suusta vielä toinenkin, mutta ne todettiin hyvälaatuisiksi. Tässä kohdassa kiristi hermoa ainoastaan vakuutusyhtiö, joka ei Artun atopiasta ja allergiataipumuksesta johtuen korvaa mitään ihomuutoksia. Tähän oli tyydyttävä. Pääasia, että koira oli terve.

Ienpattien poiston yhteydessä otetut verikokeet osoittivat kuitenkin maksa-arvojen lievää kohoamista. Tilannetta oli määrä tarkkailla, ja seuraava kontrollinäyte osoitti kohoamisen jatkuvan. Saimme lähetteen vatsaontelon ultraukseen, jossa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Seuraava verikoekontrolli tehtiin samalla kun poistettiin hammaskivet. Maksa-arvojen nousu oli jatkunut, ja Artulle suositeltiin ruokavalion muutosta sekä maksaa tukevaa lisäravinnetta, jonka hinnaksi näyttää tulevan 80 euroa / kk. Ravintoneuvojamme ohjeisti ruokavalion suhteen, joka menikin taas ihan uusiksi. Hiilaripitoiset annokset nostivat jo tuskan hien pintaan. Pelotti ihan tosissaan, alkaako hiiva- ja bakteerikasvu ja kaikki iho-ongelmat taas alusta. Toistaiseksi ei näin ole käynyt. 

Hammaskiven poistossa todettiin, että parodontiitti jatkaa olemassaoloaan, mutta se ei sentään ole edennyt hurjaa vauhtia.

Vasta viikon kuluttua käynnistä tuli ell-asemalta hyvin pelkistetty ruokintaohje, jossa oli selvä ristiriita ravintonuevojan ohjeisiin. Lisäkysymyksiin ell-asemalla ei kuulemma ollut aikaa vastata sähköpostitse. Totesivat vain, että voin periaatteessa jatkaa vaikka vanhallakin ruokavaliolla. No toki, kun on kallis ell-aseman lisäravinne käytössä. Mutta mulle se ei riitä. Kaikki se on tehtävä, mikä suinkin on mahdollista.

Seuraava maksa-arvojen kontrolli oli suositeltu taas n. 2 kk päähän. Mutta juuri ennen vappua huomasin, että Arttu pissaa myös verta. Soittelin päivystäviä eläinlääkäreitä ja sainkin hyviä, tosin hiukan ristiriitaisia neuvoja. Veripissat jatkuivat seuraavana päivänä, vappuaattona, ja Arttu olisi nukkunut koko ajan sylissä kerällä. Lääkekuuria vaativan pissatulehduksen merkit olivat muutenkin niin selvät, että soitin päivystykseen ja sain ohjeeksi tulla jonottamaan. Olin antanut stressin aivosumussa Artulle jo aamupalan, joten jouduin odottamaan sen kanssa kotona vielä pitkät 10 tuntia, että labrakokeet näyttäisivät koko totuuden... Pyysin nimittäin, että maksa-arvot kontrolloidaan samalla ja se luvattiin tehdä, kun koira on paastonnut 10-12 tuntia. 

Ell-asemalla Arttu ultrattiin, siinä näkyi virtsakivi (tai hematooma, tai kasvain, tai pissatulehduksen aiheuttamaa limakalvon paksuuntumaa...) ja saimme antibioottikuurin pissanäytteen perusteella todettuun tulehdukseen. 

Niitä pyytämiäni verikokeita ei päivystyksessä ehditty ottaa enkä saanut esittää kysymyksiä atoopikon, kohonneiden maksa-arvojen ja virtsakiven ruokintakombinaatioon. Ensimmäisenä arkipäivänä sain ko. ohjeet ravintoneuvojalta saman tien. 

Ensi viikolla on virtsakiven kontrollikäynti, jossa taas ultrataan. Verikokeet on nyt luvattu ottaa, koska maksa-arvot ovat (minulle) suurin huolenaihe. Hyvänä kakkosena tulee sitten se virtsakivi tai kasvain, joka on ehkä leikattava.

Kriittinen sävyni ell-asemia kohtaan johtuu siitä, että
- luvataan toimenpide, jota ei tehdä
- postitetaan kotiin perässä lasku muualle analysoitavaksi lähetetyistä näytteistä, vaikka asiasta ei ollut mitään puhetta, kun maksoin käynnin
- ruokinnan suhteen menee sormi suuhun ja vedotaan "ajan puutteeseen"
- kaikki Artun systeemit (iho, maksa ja struviittikiteet) vaativat kukin tilannetta tukevaa ja lisäongelmia ehkäisevää ruokavaliota, joka jää sivuseikaksi – paitsi jos suostun ostamaan teollisen papanapussin, joka todennäköisesti johtaisi taas yliherkkyysongelmiin

Ihan pienesti olen purnannut mielessäni, miksi meille kasaantuu kaikkea, vaikka välitöntä hengenvaaraa ei nyt olekaan. Jos olisin pistänyt surutta koiran kuppiin mitä sattuu, voisin syyttää itseäni. Mutta kun yrittää parhaansa, selvittää ja hankkii tietoa, punnitsee ja mittaa, rasvaa ja puunaa. Joskus tuntuu, ettei jaksa enää. Sitten tulee pieni koira, tökkää kuonolla ja rullautuu syliin. Se on kaiken sen arvoista, vaikka helpomminkin asia voisi mennä.

Niin, Artun laihtuminen on vielä se mysteeri. Arttu on pudottanut painoa yhteensä liki 3 kg, ja maksaa tukeva ruokavalio tekee massan takaisin saamisen hyvin haasteelliseksi. Mutta ehkä tähänkin joku ratkaisu löytyy. 

Halusin vaan kertoa koko potin, se oli siinä ja nyt takaisin iloisiin, keväisiin tunnelmiin :) 

tiistai 2. toukokuuta 2017

Jotain lämmintä, jotain sinistä


Partsi on parasta! Voin paahtua vaikka kuinka kauan, ellei kutsuta syömään :D
Ja voin suositella tätä terassimattoakin, on pehmeä. Mamma sai haluamaansa väriä, joka on kuulemma poistumassa mallistosta. Sehän on aina vähän ajasta jäljessä... tai sitten ikuinen sinisen ystävä.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kullan kallis, mutta ei täydellinen


Omaan kotiin on kiva palata, mutta kun täällä on vaan tollanen hengetön kaveri, jonka kanssa ei voi leikkiä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Karva-kaveri


Karvainen kaveri on parasta, mitä koiralla voi olla!

(Kuvan © Kallen mamma)

Mutta miten käy kaverin, jos se vaihtaa vaatteita koko ajan...!?

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Laatikon salaisuus


Ihme touhua... heti kun häntänsä kääntää, laatikossa rapsahtaa. Mutta eikö tänne lennäkään herkkupaloja lisää, jos olen jo valmiina ottamaan kopin?!!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kevätkurkistus


Olisko sitä aika näyttää kuononsa täälläkin. Kovasti olen ottanut jo aurinkoa uudella partsilla, enkä nyt ihan hirveästi haukkunut niitä ohikulkijoitakaan...

Mamma on kylvänyt jotain juttuja multaan. Tulette varmaan näkemään niistä viidakkokuvia kesän mittaan. Elleivät ne kuivu ennen sitä. Hallan vaaraa ei nyt ole, kun partsilla on lasit ja ilta-auringossa jo parikymmentä astetta lämpöä.

Ahkerasti ollaan luettu kaikkien blogeja. Ja monta kertaa on ollut jo tassut kommentointinäppäimillä, mutta jotenkin tuo ruoste vaivaa meistä vanhempaa ja kirjoitustaitoisempaa. 

Keväiset terkut, pysytään kuulolla.

Arthúr ja mamma





torstai 26. tammikuuta 2017

Rodunomaista nukkumista


Luolakoira teki sen taas. Aamutakin hiha oli lämmin nukkumapaikka. Niin tiukassa kapalo oli rintakehän kohdalla, että sakset tarvittiin taas persoonallisen yöasun riisumiseen. Hyvästi aamutakki!


Joskus mahdottoman rohkea koira ansaitsee pienen tuliaisen, kun emäntä on ollut reissussa monta päivää ja ikävä on raastanut mäyräkoiran sydäntä... ainakin sen sekunnin, kun tuttu hahmo ilmestyy taas ovesta matkalaukkujen kanssa.

Tammikuun loppumetreillä siirrämme itsemme ja "muutaman" pahvilaatikon uuteen kotiin, kirjaimellisesti taas tuliterään, korkkaamattomaan asuntoon. Johan tässä vanhassa tuli toista vuotta majailtua ;)