Lumi tuli ja meni. Toinenkin lumi tuli, ja tuolla se nyt liottaa varpaitaan vetisessä maassa, kuten mekin.
Viime viikkoina ollaan opittu se, että mitään ei kannata odottaa. Ei ainakaan sitä parempaa huomista, koska kaikki hyvä ja mukava on tehtävä just ja nyt. Muuten voi käydä niin, että selkä napsahtaa, eikä hetkeen (lue: pitkään aikaan) voi tehdä yhtään mitään muuta kuin yrittää hengitellä ja olla olemassa, kunnes kipu hellittää ja jalat taas kantaa kunnolla.
Se pelätty välilevynpullistuma iski vaisumman viikonlopun jälkeen toissa viikon maanantaina. Lääkärin opioidipiikki ei pahemmin asiaa auttanut. Kävimme seuraavana päivänä neurologilla, ja pääsin magneettikuviin. Siellä se vihollinen paljastui, rintarangan rajalta. Palattiin kotiin koppihoitoon. Vaikka ei minua tarvinnut kahteen viikkoon kopittaa, kun en halunnut liikkua kuin muutaman askeleen. Aluksi takajalat tahtoi jäädä kokonaan kyydistä. Ihmishissi toimii lääkärin ohjeen mukaan ulos asioille ja takaisin sisälle, vähintään 2–3 viikkoa.
Meikäpojalla on hyvä ihmishissi-kotisairaanhoitaja. Vai mitä tuumitte siitä, kun ensin se oli vähällä tainnuttaa minut lääkkeillä ja soitti sitten paniikissa keskellä yötä ainakin kahdelle eri eläinlääkärille ennen kuin uskalsi mennä nukkumaan. Ehkä autoin asiaa, kun nostin pääni ja pyöräytin silmää. En ollutkaan ihan koomassa.
Ainut hyvä puoli asiassa on se, että tämä vaiva iski sen verran ajoissa, että saadaan tuo henkilökohtainen hoitaja taas paniikkimoodista järkevien kirjoihin jouluksi. Tämähän meiltä käy jo rutiinilla: kaksi vuotta sitten paukahti silmä, nyt selkä, juuri joulun alla.
Ei haluttu tulla pahimpina hetkinä pilaamaan muiden joulunodotusta. Eikä kirjuri kyennyt näppäilemäänkään. Nyt joka päivä on parempi edellistä. Kivut on hallinnassa, jalatkin alkaa toimia pikku hiljaa paremmin. Voin arvata, että fyssarin ovi käy tiuhaan, kun saadaan lääkäriltä lupa aloittaa. Nyt pitää pullistuman parantua ja selän rauhoittua kunnolla.
Pitäkää selkänikamistanne huolta, kamut. Yksikään loikka sohvalta tai takitta kylmässä tehty lenkki ei ole tämän kaiken arvoista. Vaiva tulee, kenelle on tullakseen, mutta jos selkä vähänkin oireilee, varottehan niitä loikkauksia alas ja kylmää, joka jumittaa.
