sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Adventti

"Entä jos ei olisikaan mitään joulukiirettä? Jos olisi kokonainen kuukausi aikaa valmistautua, pikku hiljaa ja kaikessa rauhassa?"

Ensimmäiseksi tuosta – erään viisaan kirkonmiehen – ajatuksesta tuli tietysti mieleen haaveilemani piparintuoksuinen, jouluaskartelun täyttämä ja kiireettömien, mutta sitäkin perusteellisempien ostosten tekeminen. Joulun kunniaksi, tietenkin...

"Entä jos valtaisimme adventin takaisin? Raivaisimme kalenterista ne viikot rauhalliseen odotukseen. Sanoisimme jyrkän ein pikkujouluille, kieltäytyisimme käymästä kaupassa pyhäisin, hidastaisimme tietoisesti?"

Siinä se on. Adventti ja joulu, jota väsynyt sielu ja uupunut kroppa kaipaa. Kun vielä saisi tämän levottoman mielen mukaan samaan juoneen.

Levollista adventin aikaa!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Äänenavausta

video
Käskystä ja luvalla on kiva haukkua!
Enkä kadota ääntäni silloinkaan,
kun siitä kielletään...

torstai 26. marraskuuta 2015

Estoton nenännäyttäjä


Nenäni ei ole vaurioitunut, vaikka siinä näin lähikuvassa
kummallisia viiruja ja värejä onkin.
Ei kannata ihmetellä, jos haistan kaiken!
Kun on, millä haistella =D





tiistai 17. marraskuuta 2015

Kalle otti kopin =)

Haastoimme Kalle-kamun mukaan tähän Liebster Awards -haasteeseen, ja Kalle otti mammansa kanssa kopin! Haasteen ideahan on tuoda tunnetuksi uusia blogeja. Kalle ei ole ehtinyt omaa blogia perustaa, kiireinen kun on. Mutta taatusti tervetullut haasteeseen. Nyt päästetään Kalle ääneen. Ole hyvä, blogimme on sinun!


Kyllä nyt naurattaa! Minä bloggaan, kun kerran Arttuki!


Arttu-Ystäväni haastoi minut vastaamaan muutamaan kysymykseen ja avuliaana koirana lupasi julkaista vastaukseni omassa blogissaan - on se melkoinen epeli. 

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?

Olen kotiutunut juuri pieneltä kotimaan interreililtä. Reissu oli huikea! Pääsin uimaan uimalaan tätini kanssa ja nukkumaan sisarusteni viereen ihan ihmisten sänkyyn. Ennen kaikkea tätä vietin kerrassaan mainion viikonlopun Artun luona :) Nyt kotona mamman kainalossa voin miettiä, kuinka ihania ihmisiä karvakorvineen tunnemmekaan. Ilman Ystäviä maailma olis paljon ankeampi. 

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?

Juuri nyt nukkumalla mamman kainalossa. Viimeiset kuluneet lähes kaksi viikkoa ovat olleet aktiivisia, koiratäyteisiä aikoja. Sydämet ei riitä tähän saumaan. 

3. Onko koirahistoriassasi joku tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Moniakin. Artusta täytyy sanoa, että hää on opettanut minulle paljon tappijalkojen tavoista. Toiseksi voisin mainita, että ensimmäisenä kesänä opin uimaan, ootteko kokeilleet? Kerrassaan käsittämättömän kivaa, ihmiset kutsuvat sitä myös hyväksi liikuntamuodoksi. Minulle se on suurta hupia ja yhdenlainen intohimo. 

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Kaikkia itseäni viisaampia. 

5. Onko joku koiristasi ollut ns. elämäsi koira ja miksi? 
Mamma: Kaikki koirat ovat tavallaan olleet elämäni koiria. Tällä hetkellä Kalle on yksi niistä ja elämäni rakkaimmista.
Kalle: Artun rooli elämässäni on ollut yksi suurimmista. 

6.  Uskotko yliluonnolliseen?
Onko se yliluonnollista, että osaan seistä, istua, kieriä ja vaikka mitä muuta (dobo)pallon päällä...

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
Yhdestäkään pehmostani, vinkuleluistani, luistani... Enkä omasta jalkarahistani (mamman mukaan tämä kuuluu oikeasti ihmisille - jostakin syystä siitä on tullut minulle tärkeä unipaikka). Oho, sanoin jo aika monta, haittaakse?

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
Riittävän hyvällä motivaattorilla (lue: ruualla ja herkuilla) onnistut missä vaan. 

 9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Paimenkoirat ovat erittäin lähellä sydäntä. En keksi syytä, miksi paimenkoirat eivät voisi lisääntyä perheessämme. 

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Avustaja- ja terapiakoira. Kuulemma pätevyyteni ei vielä alkuunkaan riitä moiseen, mutta olis hienoa auttaa muita. 

11.  Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Nukkuminen ihmisvanhempien sängyssä. Tätä ei kuulemma ole mahdollista edes harjoitella. 

Olis kiva haastaa joku, mutta onkohan minulla lupaa siihen, kun tulin vain näin haasteen muodossa vierailemaan Artun blogissa… Olemme kyllä ahkeria lukijoita, joten kaikki koiramaiset vastaukset ovat erittäin kivoja! 

Terkuin Kalle ja mamma


Täs me hoomoilaset taas ollaan hetki aloillamme painiottelun jälkeen!

Kiitos Kalle mainioista vastauksista! Ja on sulla täysi oikeus, on toki. Ottakaa siis kaikki ihanat nelijalkaiset haasteesta koppi, jos ette vielä ole vastailleet melko monessa blogissa kiertäneeseen haasteeseen. 
Tästä se alkaa, Kalle... Laitat mamman koville tulevina kuukausina ja alat naputella kuulumisia. Arttu istuu sitten nenä ruudussa joka päivä =D

maanantai 16. marraskuuta 2015

Liebster Awards!

Saimme Liebster Awards! -haasteen Kuono kirjassa -blogin Sylviltä. Kiitos, kiitos! Vastaamme heti!


Vastaa jo! Vahdin, että menee oikein...


1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi juuri nyt?
Olen nukkunut pitkiä päikkäreitä emäntäni kanssa. Olemme myös sadepäivinä leikkineet pehmopupun piilotusta ja pallottelua, tykkään!

2. Miten vietät koiratonta vapaa-aikaa?
Melkein aina. Torkun nojatuolissa, sohvalla tai oman peittoni alla. Tai älytän emäntää leikkimään. 

3. Onko koirahistoriassasi joku tapahtuma, joka vaikuttaa elämääsi yhä tai jonka haluaisit muuttaa?
Haluaisin asua yhä lähellä kaikkia koirakavereitani. Mutta kun emäntäni muuttaa (usein), mieluiten silti pysyn messissä. 

4. Ihailetko jotain julkisuuden henkilöä?
Victoria Stilwell osaa palkita ja kehua hienosti koiria!

5. Onko joku koiristasi ollut ns. elämäsi koira ja miksi? 
Ronja. Sekarotuinen, turvallinen koiramummu opetti minut luottamaan isompiini heti alussa. Ronja oli "minun" koirani, vaikka ei asunut minun kanssani. Minä kävin lomalla Ronjan luona.

6.  Uskotko yliluonnolliseen?
Pakko uskoa, kun sellaista näkee joka päivä. Emäntäni pääsee käyntiin ja lähtee töihin, vaikka kellon soidessa sitä ei uskoisi kukaan. 

7. Mistä esineestä et voisi luopua?
Namipallosta. Erittäin monikäyttöinen esine. Sitä heitellään, vieritetään, pukataan, se täytetään nameilla ja sitä on kiva pureskella muuten vaan. Eikä se mene rikki.

8. Elämäsi tärkein ohjenuora, johon tartut vaikeissa tilanteissa?
Vaikka läpi harmaan kiven. Toimii. 

 9. Onko sinulla haaverotua, jollaista et kuitenkaan voi ottaa, koska ko. rotuinen koira ei sovi sinulle esim. luonteensa tai vaatimiensa resurssien puolesta?
Tanskandogi ei kuulemma mahdu meille. Sellainen minulla oli leikkikaverina, kun olin 5 kk vanha. Tai  nuori.

10. Mikä oli lapsuutesi haaveammatti?
Tauno Palon tuuraaja... mutta sitten minusta tuli terapeutti, selänlämmitin ja lapsenvahti. Ihan kivoja nekin...

11.  Onko jokin arkipäiväinen taito, jota et hallitse, mutta jonka haluaisit oppia?
Korkeushyppy näyttää kivalta. Mutta sellainen, minkä voisinkin oppia, olisi erilaisten ruokalajien maistelija. Nyt hotkin kaiken, enkä siis ehdi maistaa mitään.

Jos Kalle haluaa ja ehtii vastata haasteeseen, me voidaan julkaista Kallen vastaukset huomenna...
Ja kuka tahansa tykkää ottaa kysymykset, luemme mielellään lisää koiramaisia vastauksia.



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kuvakulma säilyy


Mitä suotta vaihtamaan kuvakulmaa.
Malli on sentään jo silmät auki
ja korva eri asennossa =D

lauantai 14. marraskuuta 2015

Ihmettelyä

Koirapojan on mahdoton käsittää,
miten joskus nukutaan, joskus ei.
Herätys ja ihmisen poistuminen kotoa
viikonloppuna klo 04
meni jo yli ymmärryksen.

Klo 05.30 ihminen palasi,
itkuisen ja  rutiinien välitöntä palauttamista
vaativan koirapojan luo.
Missä olit, miksi jätit,
mihin veit kivat vieraamme 
ja matkalaukut?





torstai 12. marraskuuta 2015

Rehellisyys käy joskus työstä

Pidän itseäni rehellisenä. Ja mitä tulee toisen omaisuuteen, se ei vahingossa eksy omaan taskuuni, missään tilanteessa. Jouduin kuitenkin miettimään parina päivänä, olisinko aina yhtä tunnollinen, jos tietäisin etukäteen, mitä se vaatii. Esimerkkitapauksessa olisin kyllä siltikin rehellinen, mutta hoitaisin ehkä tilanteen itselleni helpommalla tavalla.

Prologi: Jos eri paikkakunnalla työssä käyvä ihminen löytää tuntemattoman lompakon tai muuta omaisuutta kadulta, sen toimittaminen oikealle omistajalle vaatii aikataulutusta, pitkää pinnaa ja pettymysten sietokykyä. Tai mahdollisuutta myöhästyä töistä. Omalla kustannukselle tietysti.

Soitin kadulta löytyneestä lompakosta heti paikkakunnan löytötavaratoimiston ja poliisilaitoksen numeroihin. Jotka ensin kysyin numerotiedustelusta. Omalla kustannuksellani. Kummankin viraston automaattinen tiedote kertoi, että he palvelevat klo 8–16.15. Laitoin löytötavaran pöydälle, näkyvälle paikalle käsilaukun viereen, että varmasti muistan aamulla hoitaa asian ennen töihin menoa.

Varasin aamulla ylimääräistä aikaa ja pujottelin ruuhkassa poliisitalon eteen. Kävin tempomassa ovea, joka oli lukossa. Palasin klo 8.20 autoon soittamaan poliisilaitokselle, ja puheluun vastasi jo ihminen, ei automaatti. Hän totesi saman, minkä näin ovessa olevasta kyltistäkin: poliisilaitos aukeaa klo 9, (automaatin kertoma puhelinpalvelu klo 8). Mutta hän voi yrittää siirtää puhelua vartijalle, jos odotan. Puhelu palasi hetken kuluttua vaihteeseen eri henkilölle, joka kertoi minulle samat kellonajat ja käski palata ovelle ja soittaa summeria. Tein niin. Monta kertaa. Kukaan ei tullut avaamaan, ja oven takana käytävällä palaneet – todennäköisesti liiketunnistimella toimivat, vartijan tai siivoojan liikkeistä syttyneet – valotkin sammuivat.

Palasin autoon ja soitin uudelleen poliisilaitoksen numeroon. Siis sen laitoksen, jonka edessä olin parkissa. Kolmas henkilö kertoi samat asiat kuin edellisetkin, mutta lisäsi vielä loistavan neuvon: voisin jättää lompakon poliisitalon postilaatikkoon saatekirjeen kera... Johon totesin, että samalla voisin sitten heittää sen takaisin kadulle. Mutta eipä poliisitalon postilaatikkoakaan ollut näkyvillä, joten se siitä neuvosta.

Klo 8.30 lähdin pujottelemaan ruuhkassa töihin, etten myöhästyisi tämän arvokkaaksi käyvän omaisuuden takia. Omalla kustannuksellani.

Klo 9.03 soitin poliisilaitoksen numeroon. Kukaan ei vastannut, ei automaatti eikä ihminen.

Klo 11.30 soitin löytötavaratoimiston numeroon. Kukaan ei vastannut. Soitin poliisilaitoksen numeroon, josta sain lisää kullanarvoisia neuvoja. Mikäli en kertomani mukaan voisi toimittaa esinettä virka-aikaan (klo 9–16.15) kyseiselle poliisiasemalla (koska minun on silloin oltava itse töissä toisella paikkakunnalla), voisin viedä sen johonkin kauppaan tai kioskiin!!! tai pysäyttää poliisipartion!!!! tai postittaa kukkaron poliisilaitokselle!!!!! (postittaminen olisi arvatenkin hoitunut paketin lähetyksen hinnalla, omalla kustannuksellani)

Ai niin, voisin tietysti myös viedä sen yhteispalvelupisteeseen samalla paikkakunnalla, jossa käyn töissä. Poliisiaseman vaihde suostui etsimään minulle – kuulemma "googlettamalla" – kyseisen palvelupisteen osoitteen, ettei tarvinnut sitä kysyä numerotiedustelusta omalla kustannuksellani...
Aukioloajatkin sain kysymällä. Perjantaina suljettu, joten kiireeksi pistää, kun on jo torstai. Tuntuisi kohtuuttomalta, että joku onneton joutuisi vielä viikonlopun yli tuskailemaan ilman lompakkoa, joka seikkailee mukanani kotiin ja töihin.

Työpäivän jälkeen klo 16.30 etsin yhteispalvelupisteen, jonka infon suojalasin takana istui nuori vartija. Kun esitin kysymykseni löytötavaroista, hän kohautti olkiaan ja kysyi, mitä minulta on kadonnut...
Sain lasin läpi huonosta kuuluvuudesta huolimatta asiani selkokielisesti kerrottua. Uusi olan kohautus, kun kysyin, ottavatko he vastaan löytötavaran ja meneekö se perille. "En mä tiedä. Kyllä kai."

Hiiltyminen alkoi olla ihan lähellä... kun kerroin painokkaasti vielä kerran, että haluan varmuuden, että tavara toimitetaan omistajalle, vartija totesi, että ainakin se viedään löytöpaikkakunnan poliisilaitokselle ja pyysi että jätän sen hänelle. Katsoin ihmeissäni lasia ja tokaisin, että mistä kohdasta se onnistuu! Lasia raotettiin 10 cm reunasta ja lompakko vaihtoi omistajaa. Lähdin hakemaan lentokentältä vesisateessa värjötteleviä vieraitani ja mietin, olisiko ollut parempi avata lompakko ja soittaa omistajalle suoraan...

Epilogi: Mieleeni muistui se, kun vuosia sitten poliisi soitti ovikelloa illalla klo 21. Ei ollut virka-aika eikä yhtään puheluakaan soitettu. Virkapukuisilla oli tuotavana kadonneen lompakkoni sisältö. Kaikki tärkeät kortit oli heitetty tien sivuun, kun hukkaan menneen lompakkoni löytäjä oli kyllästynyt kantamaan sitä mukanaan. Kympin setelin hän oli sentään ottanut vaivan palkaksi.




tiistai 10. marraskuuta 2015

Kallen visiitti Arttulaan


Tarina siitä, kun pieni gööttipoika tuli kylään.


Ensimmäinen homma on tarkistaa lelutilanne.
Huonolta näyttää!


Onneks tiedän, missä on lisää lelulaatikoita!
Enkä ole kohtuuton, rakastan vaan kaikenlaisia luita.


Leikittiin me yhdessäki...
vähän vaikee vissiin kuvata sitä mylläkkää,
ja tuli sit vaan tämmönen vakava rätinveto!


Arttu on jo aika vanha,
kun se huilaa niin paljon...


Ei siinä auta muu kun tehdä
kaverille seuraa...



...zzz...


...zzz...


 Välillä söin omassa salongissa...


...välillä köökin puolella!


Välillä leikin...


...välillä suunnittelin seuraavaa leikkiä!


Välillä veti haikeaksi.
Tulisko se mamma jo...


...ei se tule...


Meidän piti poseerata kauheen paljon.


Oli pakko ite keksii jotain tekemistä.


Rupes niinku kyllästyttää...


Mamman tossu!?


Mamma, onhan tää nojatuoli kumminki vaan mun?


Heipat sitten!
Mä jatkan matkaa.
Mamma kerto, että oon interreilillä.
Tää mesta on nähty,
jatkan sukuloimaan ja uimaan Satakuntaan.


Häh! Täh? 
Mihin se Kalle hävis?
Just kun mä olisin...

lauantai 7. marraskuuta 2015

Viikonlopusta ja sähköposteista


Hyvää viikonvaihdetta ja isänpäivää!

Huomasin, että vanha sähköpostiosoite (cardmaking@...) oli jäänyt blogin etusivulle.
Sehän oli vilkkaassa käytössä kortti- ja korubuumin aikaan...
 Sähköposti lakkasi jo ajat sitten toimimasta, kun en ollut kirjautunut sinne hetkeen.
Pahoittelen, jos joku on yrittänyt siihen vanhasta muistista mailata,
ja eniten harmittaa, jos on jäänyt saamatta viestit unohduksen takia.
Artun oma sähköposti perustettiin vähän aikaa sitten, ja se toimii varmasti :)