Kaikki on nyt vähän irrallista. Otsikko ei vastaa tekstiä ja kuvakin on positiivinen virnistys vain sen takia, ettei ole mitään uutta kerrottavaa. Sitä samaa vanhaa vain: räkätautia. Yskä ei ole viime kesän jälkeen loppunut, mutta nyt ei ole kyse allergiasta, jonka takia saatan lääkärin mukaan köhistä puolet vuodesta.
Ihailen koiraa nenäliinojeni ja rohtojeni keskellä. Kun aivastan tai yskin, se tulee ja tuuppaa kuonolla sääreen, ohimennen, kuin puolivahingossa. Katsoo silmiin ja jatkaa matkaa sinne, minne oli menossa. Sohvalle tai parvekkeelle, riippuu onko aurinkoista vai pilvistä.
Eilen otimme megapäikkärit. Siirsin taittopatjan sohvan vierelle, että olisi tilaa nukkua. Koira aloittikin unensa siinä. Mutta kun heräsin muutaman tunnin päästä, olin kääntynyt kasvot seinään päin, oli kuuma ja silti kovin mukava olla. Koira oli löytänyt paikkansa polvitaipeesta ja siinä me lämmittelimme "selät vastakkain" kuin kaksi kekälettä.
Lenkkeily on kipeänä pahinta. Nenä vuotaa, henkitorvi on hengästyksestä tulessa. Vastaantuleville tutuille koirakoille ei pysty sanomaan mitään, ääni sortuu ja hengästyttää. Heilutan kauempaa ja olen koiran kanssa kiireisen näköinen... ja pysähdyn seuraavan mutkan taakse haukkomaan henkeä turhanpäiväisen hosumisen vuoksi. Miksei vaan voi sanoa, että nyt ei juttu luista, jatkamme matkaa sori...
"Aamuauringossa" johtuu nyt siitä, että heräsin tänäänkin liian aikaisin. Mutta toisin kuin muina aamuina, en vedä särkylääkkeen jälkeen peittoa takaisin korville. Koira heitti minuun iltakymmeneltä pitkiä katseita, kun emme käyneetkään myöhäispisulla ulkona. En vaan jaksanut. Ja edellinen lenkki oli kuitenkin ihan hyvä ja riittävän myöhään. Paikkaan asian nyt aamuauringossa, yllätän kuorsaavan koiran ja vien sen aikaisin ulos. Vielä se nukkuu, siirtyi hetki sitten pediltään viereeni sohvalle, kieputti itsensä peittoni alle ja huokaisi tyytyväisenä. Minun pieni Aamuaurinkoni.
Jos haluat piristää kommentilla, kerro joku iloinen asia itsestäsi ja/tai koirastasi. Vaikka kuonon tökkäys tai hauska tapa päivärutiineissanne. Sairaskertomuksen voi jättää omaan arvoonsa. Se on osa minua, mutta ei Sinun vastuullasi.