lauantai 12. marraskuuta 2011

Lauantaiaamuna



Pienempi karvanassu herättää räyskäytyksellä sängyn vieressä. Olenpa nukkunut hyvin, ensimmäinen herätys vasta nyt. Arvioin kellon olevan jo yli kahdeksan.

Nukahdan. Yö oli sittenkin liian lyhyt. Kirjoittelin illalla liian myöhään, katsoin jonkun ohjelman ja suunnittelin selaavani vielä yhden lehden. Perjantai-iltana haluaisi ehtiä kaikkea, mikä ei muina päivinä ole muka sallittua ;) Laiskottelua ja lukemista, kaupasta ostettu herkku ja hyvää teetä...

Isompi nelijalkainen antaa matalan, vaativan herätysäänen, kun kello on puoli yhdeksän. Siitä arvaan, että on aika nousta. Se on ottanut tavaksi toistaa pienemmän pyyntö, jos en heti reagoi. Kuvittelenko, vai tuleeko se kertomaan, että nyt tolla kakaralla on hätä, toimitaan ripeästi...

Kiskon makuuhuoneen hämärässä vaatteita ylle, otan koirat kylppäriin mukaan, ettei se kakara vain toimita itseään sillä välin nojatuolin jalan luo. On ollut vaikea muistaa, miten hätäinen rakko voikaan vuoden vanhalla vielä olla. Varsinkin kuivamuonan rouskuttajalla, joka vetää vettä kupista tolkuttomat määrät. Viikko sitten aloin antaa molemmille samaa ruokaa. Se on helpompaa, ja juominen on vähentynyt tosi paljon. Kasvissoseet, raaka jauheliha ja muutkin barf-pöperöt sisältävät paljon nestettä. Vettä on toki aina tarjolla.

Ensimmäiset metrit ulkona tekevät melkein kipeää, kun väsyttää. Mutta ilma on raikas, vastaantulijoita vähän eikä yhtään räyhättävää koirakkoa tänä aamuna :) Tämän vuoksi kannatti herätä. Poikkean metsään, kun pienempi näyttää sinne päättäväisesti haluavan. Unisena ja ajatukset vielä sikin sokin ei jaksa ottaa kenenkään kohtaamisen riskiä. On mukavampi mennä rauhassa kapeaa polkua, katsella ja pysähdellä koirien tahtiin. Pienempi kiilaa usein ison edelle, työntää nenänsä samoihin ruohotupsuihin, nostaa jalkaa samoihin puihin. Apinoita ovat, mutta ihmettelen taas, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä aamuhetket metsässä. Kun minulle näytetään, että täällä on paras olla ja hengittää, täällä ei autot kaasuta eikä ole kiirettä.



Lenkin jälkeen olen herännyt ja minulle on muodostunut selvä käsitys tästä päivästä. Koirat odottavat ovensuussa hihnojen ja pantojen riisumista. Mietin taas, miten nopeasti ne senkin oppivat. Muutama viikko sitten yritin kuoria lenkkivaatteita, jarrutella kuraisia koiria ja lenteleviä flexejä...

Koirien jalat ja mahat pyyhitään suurin piirtein kuiviksi - pesu odottaa myöhemmin. Koirat makkariin, ruokakupit perässä. Moppi esille, pikainen roskien lakaisu ja sitten moppaamaan kahdeksan tassun tallaamat lattiat. Protestit makkarissa vaimenevat, niille on tullut selväksi, mitä "odota" tarkoittaa. Se on paikalleen jäämistä, poistumiskielto, kirjaimellisesti odottamista :) Ei loputonta tunnetta siitä, että joku on unohtanut, vaan palkitsevaa. Odottamisen jälkeen tapahtuu aina jotain kivaa. Saa juosta hulluna ympäri taloa, hakea namia kätköstä, lähdteä lenkille, mitä milloinkin.

Tällä hetkellä koirat touhuilevat omiaan, kirjoitan lauantaiaamun rauhassa ja kaikkien odotus on palkittu. Sain lattiat puhtaiksi, koirat saivat minut takaisin :) Koirien pesu on vuorossa heti, kun makkarin lattia on mopattu.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kyläilijät

Kyläreissu tänään oli varsin erikoinen. Nelijalkaiset vilistivät lattialistojen, tikkaiden, liisteriämpärien ja ihmisten seassa. Emäntä tarttui lähimpään tapetin kulmaan ja kiskoi sen alas seinältä pala kerrallaan. Pihapiiriin tutustuminen päättyi nelijalkaiten osalta ties minne, emäntä luovutti kutsumisen ja palasi sisään odottamaan. Tassuväki palasi yksi kerrallaan retkiltään, ilmeisesti onnistuneilta. Teehetki maistui ruhtinaalliselta alas kiskotun väliseinän jäännösten päällä istuen.

Kotiin palattua on otettu päikkärit pitkällä kaavalla ;) Telmuaminen alkoi sillä sekunnilla, kun otin läppärin raportoidakseni, että olemme hengissä, vaikka emme jaksa ja ehdi nykyään paljon kirjoitella. Puolustan sohvalla omaa kolmannestani, vaikka kaksi liiankin virkistynyttä apinaa yrittää vallankaappausta.

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa ja viikonloppua.


PS: Hurjan kylmiä nuo vanhemmat talot, kun tapettiakin on pitänyt laittaa liki kymmenen kerrosta... ;D)))