perjantai 28. toukokuuta 2010

Onnittelukortti


Pitkästä aikaa tuli tehtyä onnittelukortti. Paperien värit hiukan vaisut, mutta kortin saaja tykkää beigestä ja vaaleista väreistä. Luulin etten innostuisi 3D-kuvista, mutta sopiva ja aihe ja helposti leikattava kuva saivat toisiin ajatuksiin.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kaunosieluinen perhoskoira

Jos kameran johto löytyisi, postausten tekeminen olisi hauskempaa...

Hiukan vaisu jäljestyskokeilu sai jatkoa, kun Arttu vietiin autiolle talolle, jonka alla on majaillut supikoiria. Olin kieltämättä mielessäni kiitollinen, kun koira innostui vain kerran kurkkaamaan talon alle, jossa häämötti pimeys, sadan vuoden hämähäkinseitit ja tomua...

Mutta vierailu maalaistalossa nosti riemun ylimmilleen! Otsikon mukainen kaunosieluinen perhoskoira heräsi henkiin, ja juoksi sydämensä kyllyydestä kieli ulkona suusta perhosten perässä isoa puutarhaa edes takaisin, kävi tutkimassa rantakaislikon, konesuojan ja takapihan. Koiran vapauden riemu on kesän parhaita juttuja. Sen ilon näki selvästi, kun se tuli luokseni välillä ja katsoi silmiin, kuin olisi kertonut kuinka kivaa täällä on. Tarkoittakoon se katse asiantuntijoiden mielestä nyt sitten mitä vain, ilolta se näytti. Katsekontakti oli muutenkin huipussaan, sen huomasivat talon koirattomat ihmisetkin :) Tuntui kivalta, koirani luottaa minuun ja katsoo mitä siltä seuraavaksi odotan. Eipä muuta kuin jalkojen juoksua, kunnes lähdettiin kotiin ja tultiin tosi hienosti autoon.

Näissä blogeissa kirjoittelevat usein hyvät ja onnistuneet koiranomistajat... Mitä siis vähemmän onnistuneena teen, ettei koira päivystä kotona jokaista hereillä olonsa hetkeä ulko-ovella. Työpäivinä ei yksinkertaisesti ole aikaa ja voimia lenkkeillä enää enempää, eikä se siitä varmasti paranekaan. Päivystys alkaa heti, kun silmät päikkäreiltä aukeaa, joten kyse ei ole liikunnan tarpeesta. Ei sentään parin tunnin välein! Ja melkoisen stressaavaa olla koko ajan koiran dominoivan tuijotuksen alla.

Kaikista kuulemistani vastaväitteistä huolimatta annan neuvon aktiivisen koiran hankkimisesta haaveileville: varmista ensin oma energiatasosi, liikunnallisuutesi ja aktiivisuutesi, samoin harkitsemasi rodun. Varsinkin jos aiot asua yksin koiran kanssa. Tähän olen saanut vastauksia, että monella yksinelävällä on koira. Mutta painotan uudelleen nuo adjektiivit, jotka ainakin Artun tapauksessa tarvitaan kaikki yhtä aikaa ja joka päivä :) Jos joku mäykkykuumeessa miettii koiran hankkimista, mieti ensin tuota näkökulmaa. Koira muuttaa ihmistä ja ihminen koiraa, mutta luonteiden ja ominaisuuksien yhteensovittaminen on helpompaa etukäteen. Kun meillä käy vieraita tai olemme pitkään reissussa, "lauman" keskellä, kaikki on toisin. Mikään aktivointi ei runsaankaan liikunnan lisäksi tunnu riittävän, siihen tarvitaan säännöllistä laumakokemusta, ihmisiä ympärillä.

Enkä tosiaan kadu kanssani asuvan koirakaverin hankkimista, mutta kokemuksien kertyessä niitä voi jakaa :)

tiistai 11. toukokuuta 2010

Tänään olen onnellinen -haaste: 7. päivä

1. Nukuin viime yön tosi hyvin :)

2. Sain tänään tilaisuuden olla avuksi.

3. Odotan ystävän tapaamista viikonloppuna, ja odottaminen on lähes yhtä kivaa kuin itse tapaaminen.

Kiitos Anskukalle hyvästa haastevinkistä. Tämä on ollut toisina päivinä tosi vaikeaa. Aika yllättävää huomata, kuinka negatiiviset tapahtumat voivat hallita ja värittää koko päivän. Aivot piti oikein pakottaa poimimaan edes jotain hyvää joka päivästä. Ja ihan todellisia ne hyvät asiat olivat, ei niitä lopulta keksiä tarvinnut, mutta niiden huomaaminen ja muistaminen oli yllättävän vaikeaa.

Tänään olen onnellinen -haaste: 6. päivä

Kuudes haastepäivä on livahtanut jo yli puolenyön, mutta onnellinen olin tänäänkin:

1. Päärynäpiiras oli tyrmäävän herkullista! Ensimmäisen kerran alkuperäisestä sovellettu resepti toimi onnistuneesti minulla.

2. Sain talon täyteen vieraita :) Onnellisinta asiassa on, se että vain reilu puoli vuotta sitten en edes tuntenut näitä ihmisiä, ja nyt nämä uuden ihanat ystävät kokoontuivat kotiini viettämään iltaa.

3. Arttu "tasaantui" noin puolessa tunnissa... no ehkä hiukan vähemmässä. Ja nukkui lopun iltaa rentona, vaikka vieraat istuivat ja söivät parin metrin päässä.

Tuohon kolmoskohtaan kätkeytyy jo hiukan ironiaa. Mutta koska nyt on tämä positiivisuushaaste kesken, en ala analysoida sen enempää tässä vaiheessa koiran kitarisoja tai desibelien voimakkuutta. Loppu hyvin, kaikki hyvin :D)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Tänään olen onnellinen -haaste: 5. päivä

Äitienpäivän haasteen päätin laittaa valmiiksi kesken päivän. Ties mitä kivaa illalla vielä ehtii tapahtua, mutta ehkä tämä on nyt keskellä sateista sunnuntaina todellakin haasteellisempaa :)

1. Olen onnellinen siitä, että asun Suomessa. Omalle kohdalleni ei ole osunut kultasuonta, mutta kaikkea on riittävästi; lämmin koti, ruokaa, oma auto ja vapaus liikkua ja harrastaa mitä mieli tekee.

2. Olen onnellinen isän tekemästä keinutuolista :) Se kulkee muistona ja löysi tässä uudessa kodissa pitkästä aikaa kunnollisen paikan, jossa voi kiikutella.

3. Koiraonnellisuus on tänään sen kaltaista, että kun emäntä on hiukan uupunut viikonlopun touhuilusta, on ihan kiva että ulkona sataa. Ja että koira on sen tajunnut... ;)

lauantai 8. toukokuuta 2010

Tänään olen onnellinen -haaste: 4. päivä

Haasteen neljäntenäkin päivänä löytyy onnen aineksia:

1. Löysin uuden kodin pihasta pikkuisen mustaviinimarjapensaan! Juuri puhjenneet, väkevästi viinimarjalta tuoksuvat lehdet varmistivat asian. Muuttaessani tähän haaveilin, jos joskus pari marjapuskaa saisin pihaan kasvamaan ;)

2. Kaapista putkahti esille kadoksissa ollut kahvinkeittimen suodattimen suppilo!

3. Metsälenkki koiran kanssa oli riemullinen :) Hiukan pelonsekaisin tuntein päästin Artun irti. Polku kulki mutkitellen pitkälle metsässä, muita koiria ei ollut liikkeellä, ja Artun estotonta riemua oli ilo katsella. Vältin turhia kutsuja, ja koira tuli useita kertoja itsekin luokse, kiinnostui jokaisesta pomimastani kepistä ja kaivamastani kivestä, eli oli täysillä yhteisessä lenkissä mukana eikä lähtenyt omille teilleen liian pitkäksi aikaa.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Tänään olen onnellinen -haaste: 3. päivä

Haasteen kolmantena päivänä löytyi aihetta onneen:

1. Orvokkiamppeli ulko-oven vieressä, ihanan sinisilmäiset kukat toivottavat tervetulleeksi kotiin.

2. Yli 10 vuotta vanha kauraomenapiirakan resepti löytyi. Nostalgisissa tunnelmissa maistelimme perheemme perinneherkkua, joka oli tosi helppo tehdä.

3. Arttu tyytyi tänään kahteen lenkkiin...
Meillä koira saa liikuntaa runsaasti, mutta joskus on päiviä, jolloin ei kaiken muun puuhan lisäksi jaksaisi koko ajan ravata ulkona, ja silloin olen tosi kiitollinen siitä, että koirallakin on erilaisia päiviä. Joskus ulkoillaan enemmän, joskus vähemmän, keskiarvo ratkaisee :)

torstai 6. toukokuuta 2010

Tänään olen onnellinen -haaste: 2. päivä

Onnellisuushaasteen toisena päivänä olen ollut monesti onnellinen:

1. Osasin kerrankin sanoa, etten ole tavoitettavissa iltapäivällä, kun lähdin aiemmin töistä kuin muut. Monta työpuhelua tuli vielä kesken ruuanlaiton, mutta kaikille ilmoitin ystävällisesti käsitteleväni asiat ensi maanantaina.

2. Tein ihanaa makaronilaatikkoa! Se maistui muillekin, ja onnistui taas uudella, makoisalla tavalla.

3. Arttu on rauhoittunut nukkumaan vieraista huolimatta... se ON oikea onnen aihe, kun koiralle kasvaa järki päähän ja sitä alkaa väsyttää iltaisin entisen riehumisen sijaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Tänään olen onnellinen -haaste: 1. päivä

Anskukka aloitti kivan, Tänään olen onnellinen -haasteen. Ideana on kirjata viikon ajan joka päivä kolme asiaa, jotka juuri sinä päivänä tekevät sinut onnelliseksi. Suuria tai pieniä, yleisiä tai erityisiä. Muoto on vapaa, ihan miltä sinusta juuri sinä päivänä tuntuu. Piirrä kuva, kirjoita runo, tai kirjoita muuten vaan, valinta on sinun. Hasteeseen saa osallistua kaikki, jotka haluavat :)

1. Sain töissä paljon aikaan!
Sekavalta tuntuneen päivän saldo oli, että loppujen lopuksi moni työ tuli valmiiksi, kivutta, kiireen imussa.

2. Arttu on taas terve...
Eilinen oksuilu ja kakkaaminen on ohi. Koira on iloinen ja ruoka maistuu taas hyvin :)

3. Vieraiden odottaminen on kivaa. Varsinkin jos tulossa on oma äiti.
Huomenna äitienpäivävieraat tulevat, katsastavat uuden kodin ja iloitsevat koirankin paijaamisesta jo etukäteen. Kivoja suunnitelmia loppuviikoksi: kutsumme kahvivieraita, käymme lemmikkitapahtumassa ja toivon mukaan ehdimme tehdä äitienpäiväkakun.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Jälki

Ensimmäinen jäljen seuraaminen paljasti lähinnä keskittymiskyvyn puutteen, muiden hajujen vetovoiman ja piittaamattomuuden. Eli ei mitään uutta mäyräkoiran luonteessa :)
Naudan veri ei liene kovin houkutteleva tilanteessa, jossa tuuli puhaltaa metsästä ja pellolta riistan tuoksuja ja 10 metrin päässä haukkuu häkissään kettuterrieri sylki roiskuen, suurimpana haaveena päästä vapaaksi saalistamaan mäyräkoiraa... Yhden pienen pätkän Arttu tosin meni jo nenä maassa.
Kokeilemme uudelleen joskus, paremmalla houkuttimella ;) Ehkä jäniksenkäpälällä sivelty pelto olisi saanut sen tärisemään innosta ja haukkumaan kimakasti! Sellainen vaikutus ainakin livenä pomppivilla pitkäkorvilla on ollut.