torstai 31. joulukuuta 2009

Uusi Onnellinen Vuosi

Riemuisan reipasta ja kaikin tavoin hyvää uutta vuotta 2010!

Arttu valitsemassa kynttilää poltettavaksi uuden vuoden kunniaksi. Tökkäsi nenänsä heti tämän joulun lahjakynttilään :) Äiti ostaa minulle joka vuosi yhden koristekynttilän, joista osa on kuvan kaapissa tallessa. Näitä kynttilöitä ei oikeasti polteta ainakaan toistaiseksi pitkään, pitkään aikaan.
Tällä koiraherralla on ikää varmasti yli 50 vuotta, lieneekö liki 100...

Tuliainen Pietarista.
Makoisia kynttilöitä, joita joku luuli oikeiksi leivoksiksi, kun olivat olohuoneen pikkupöydällä lautasella :) Keskellä muistaakseni viime joulun lahjakynttilä.


Kun kamerassa on näin paljon toivomisen varaa, ei ole kuvaajalla ja mallillakaan paineita :) Arttu toivottaa blogin lukijoille ja iloisten kommenttien jättäneille parhainta uutta vuotta. Uusi matto on Artun suosikki, siinä on "aina skarppi" koirakin oppinut vetämään nakkivartalonsa kyljelleen, ja on sinä otettu yhdessäkin päikkärit. Iloitsen jokaisesta blogiystävästä, tavataan taas uutena vuonna, jolloin toivoakseni askartelutkin palaavat tämän blogin valikoimaan.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Pitkä loma kuluu ulkoillen

Ulkoilua, kerrospukeutumista, lumen kaivuuta, lumilyhtyjen tuhoamista, koirakaverin kanssa lenkkeilyä... ;) Kaikkea kivaa on Arttu harrastanut pitkän lomamme aikana, ja lisää on luvassa. Artusta on vauhdikkaitakin kuvia, mutta emännän kameran iästä ja laadusta johtuen se ei tarkenna liikkeessä olevaan, joten päättömiä ja hännättömiä koiria on kuvissa paljon :D))) Niinpä julkaisemme edelleen näitä apaattisia "nuuskin tai nukun" -kuvia, kunnes saamme paremman kameran.
Lumenreijittäjäkoira.


Kerrospukeutuja. Tässä oli pakkasta 10 astetta, joten fleece alle ja topaliivi päälle, ihan tarpeen oli, viis kalsarinlahkeita muistuttavasta alusasusta :)

Kamera on syönyt kuonosta ja hännästä palan...

lauantai 26. joulukuuta 2009

Ensimmäinen joulu

Muiden paketit olivat Artulle täyttä ilmaa, kun omasta sai repiä esille isot solmuluut :)
Ensimmäinen joulu toi kohta 11kk täyttävälle Artulle kivoja uusia kokemuksia paksuun lumeen hukuttautumisesta, kyläilystä ja riistan mausta. Joulupäiväksi säästetystä paketista löytyi poron rusto, joka rouskui hetken hampaissa. Vasta tänään joulureissusta palannut ja nettiyhteyden avannut Arttu toivottelee blogikamuille iloista vuodenvaihdetta!

* * * * *

Se ihan ensimmäinen joulu,
kaukana täältä,
ilman lumihiutaleita,
vailla kynttilöiden lämpöä
ja vähäisin eväin.

Lämpöä talliin toi
eläin tai ehkä useampi,
pehmeyttä oljet,
rakkautta Taivaallinen Isä,
jonka Poika oli syntymässä.

Lumijouluissamme samat toiveet:
lämpöä, suojaa ja leposija.
Sama Rakkaus riittää
tallin hämyyn
ja valaistuun kotiin.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Luulot pois luusta

Neuvoista on otettu opiksi, ja puruluut otettu taas esille. Näistä ei vatsaa väännä. Kiitos huolenpidostanne. Luuton tulevaisuus mietityttää...


Vaikka miten päin kuivattua naudannahkaa jauhais, ei se luuksi muutu ja alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää...

Öinen ohjelmanjärjestäjä

Arttu sai sunnuntai-illan ajankuluksi pitkästä aikaa oikean luun. Reilun tunnin nakertelun jälkeen päättelin, että kiintiö on täynnä, ja luutakin herkullisemmalla (kuivattu naudan mahatikku - arvatkaa mikä H A J U niissä on, hyhhhhhhhhhhh) huijattuna pois luun luota poika ei huomannu, että luu meni takaisin jääkaappiin seuraavaa järsimistä odottelemaan.

Mutta seuraava vuorokausi... kuivaa, valkeaa luukakkaa päkisteltiin yhteensä yli 10 kertaa, ja osa tuli matolle, kun olin töissä tai nukuin.
Nyt on toinen yö aluillaan. Luukoira on ollut nukkumassa jo pari tuntia, mutta ravaa välillä makuuhuoneen ja eteisen oven välillä, kolauttaa ovea ja saa minut nousemaan kakan pelossa/toivossa. Kun uninen emäntä on saanut pujotettua ulkovaatetta ylleen, koira on kuvan mukaisissa asemissa: "Ulos vai? Mää vai? Ny vai? Oleksää emäntä seonnu, olkkarin matto on vallan mainio paikka..."

Siitä huolimatta on käyty ulkona jo kaksi kertaa, turhaan. Luut nipistelee vatsaa silti selvästi.

Onko mäykkyperheissä kokemusta, pitääkö luita alkaa antaa useammin mutta vähemmän, että tottuu ??? Vai eikö kaikkien vatsa kestä koskaan!?

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kortti on syntynyt...

Tilauksesta tehty kortti, ja sen salaperäinen sisäsivu, hopeisen kuitupaperin verhoamana.




maanantai 30. marraskuuta 2009

Sanojen opettelua ja jäljestyksen odottelua


Meitä ei ole täällä näkyny taas, mut olen temppuillu viime aikoina, kun on niin sateista, että ei jaksais koko ajan ulkoilla. Ja sitten ei taas jaksais olla sisällä, jos ei oo mitään tekemistä, kun ei voi niin paljoo ulkoilla. Osaanki jo monta uutta sanaa, tai sen mitä niillä sanoilla mun odotetaan tekevän.

Lepo-sanalla menen kyljelleni, laitan poskenki maahan ja odotan namia.
Paikka-sanaa hoetaan yhtenään... milloin pikkueteisessä, kun mamma laittaa lenkkareita jalkaan, milloin suojatien edessä, joskus jopa ennen autoon hyppäämistä!
Odota on vähän lyhyemmän ajan odottamista varten. Niinku lenkillä, kun olen saanu aikaseks kunnon pötköt, ja mamma kerää ne pussiin, osaan odottaa, kun se pyytää. Olis kai kurjaa, jos kiskoisin hihnasta, kun niitä pötköjä pussitetaan...
Istu-maahan-tassu, ne hoitelen ihan sarjana nykyään, että varmasti saisin namia :) Teen varmuuden vuoksi niitä kaikkia monta kertaa peräkkäin, kun sillai saa mamin nauramaan. Osaan ne kyllä erikseenki.
Etsi on maailman kivoin sana! Odotan hievahtamatta, ja kun saan luvan, nenä viistää pitkin lattioita niin kauan että kaikki namit löytyy!
Pallo on kans kiva sana, sillon mami voi heitellä sitä vähän aikaa.
"Tuo pallo" on jo takuuvarmaa pallon heittelyä ja namia!
Petille... hmm, tästä en taida tykätä, mutta joskus tulee siitäkin namia. Sillon ei tullut, kun natustelin meillä vieraana olleen tytön karvareunaista puseroa. Tuli vaan "petille", eikä sit mitään muuta pitkään aikaan...
Mene tutumaan tarkottaa, että mamma on väsyny ja mun tarttis kans laittaa ruotoni petille. Mjoo, olen aika iltauninen, joten harvoin tarttee käskee.
Omalle paikalle; missä sit ollaankin ja jos mulla on oma pikkumatto mukana, TIEDÄN kyllä mitä toi tarkottaa. Joskus olis vaan kivampi häslätä työtuolin pyörissä, mamin työkavereiden farkkujen lahkeissa tai muuten vaan jaloissa... Mutta usein "omalla paikalla" saa luun, aidon tai puruluun :)
"Mennään" on huippua! Silloin mennään eikä meinata, mihin vaan, ulos, autoon, lenkille, kylään, (ja lenkillä se sit tarkottaa että nuuskuttelut on siltä erää ohi, ja mamma haluaa mennä...).
Ei vedä on kyl tiedossa, mutta miksi? Haluan ymmärtää ennen ku noudatan kaikkia juttuja mitä pyydetään.
Sit on näitä "odota täällä" (autossa tai kotona), tule, tänne, sapuskalle... noi on niitä arkisia juttuja, mut kerätään nyt nekin mun sanakirjan luonnosta varten tähän.

Joskus mamma vois ajatella mitä puhuu! Kerran se nimitti mua HASSUKS, ja ihmetteli kovasti kun mä tarjosinki tassua... että pitiki mennä halpaan ja vielä tollasen sanan kohdalla.

Kieri-sanaa opettelen, käden avustuksella.
"Anna olla" on kummallinen sana. Yleensä täytyy tehdä jotain, mutta siinä pitää vaan istua ja pälyillä mammaa silmiin, että koska se antaa namia, vaikka nenän edessä matolla on toinen nami... outo sana siis!

Tossa alussa olleessa kuvassa on uusin sana, "pidä"... Pidin rengasta nenällä aika kauan, mutta tossa kuvassa pääsi hiukan häiritsemään kamera, herkkupala, käsi, käsky ja kaikkiin niihin piti keskittyä yhtäaikaa ;/ Mutta kuulemma joskus vielä pidän herkkupalaa nenällä hievahtamatta... saas nähdä, mihin asti mua tässä koetellaan, jos sadesäät jatkuu yli joulun! Pääsen kuulemma sitä ennen kerran jäljestämään, se on hurjan kivaa, koska olen jo hihnan päässä jäljestäny puistopupuja, ja näin niistä seuraavana yönä untakin niin etten jaksanu aamulla nousta ylös! Unissani olin kai haukkunu jäljen perässä, eikä ihme!

Me editoidaan tätä illalla, jos tulee vielä jotain muuta mieleen. Ja kiitos edellisen kuvani kommenteista. En tosiaan ollu surullinen, vaan uninen :) Meillä saa kyllä nukkua pitkään, mutta tossa kuvassa olin valvonu liki kahteentoista, ja mamma kolisteli yhä keittiössä...

PS: Mitä sanaa mun kannattais seuraavaks opettaa mammalle???

maanantai 2. marraskuuta 2009

tiistai 27. lokakuuta 2009

Voi ei

Meidän mamma on ihan kajahtanu! Se ei askartele enää yhtään, vaan hössöttää mulle tämmösiä kankaita ja kahisevia sadeasuja päälle, hiukan ottaa ylvääseen mäykynpäähän toi touhu, mutta kun ei sille oikein voi pistää hanttiinkaan tällasissa jutuissa... Ruokaa tipahtelee kumminki vastaavasti toistaseks reilusti, etten viitti paljoo äksyillä, sen verran hyvät edut mulla täs huushollissa on.
Mamma väittää että mä tärisen ulkona ilman näitä kummia kledjuja ja mä yritänki ainaki koirapuistos olla kovasti tärisemättä, etten sais niskaani niitä naurettavia kuteita ja tulis nolatuks...
Tässä mulla on nyt yks "puku". Kun mulla on tää lenkillä, en viitti edes vetää kauheesti hihnassa, että mamma uskois kuin karsee olo mulla on!


En mä mahtunu tän kans edes sohvan alle hakeen mun palloo!!! Ai sori, se onki ihan eri suunnas, mut silti...
No entäs tää sitte... mun sanat ei riitä kuvaileen mikä kahiseva hirvitys mun päälle puettiin! Pitiki tulla sadepäiviä.

Jotain kivaaki mulle ostettiin :) Tää on jo mulle liian helppo, mut pelailen aina hetken mamman mieliks, ku noista koloista löytyy namipaloja, kyl tää ihan sen takia menettelee.

Tässä mä oon jo melkeen tyhjentäny kaikki namikolot.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Syksy tuo uutta tullessaan

Lumimarjapensaat on täynnä tällaisia "rypäleitä". Ennen olen nähnyt vain marjoja yksitellen, mutta tänä syksynä kasvavat ihan hillittöminä terttuina. Vai tunnistanko pensaan oikein, onko sama kasvi kyseessä...

Voiko lenkki olla puku päällä näin kauhean rankkaa...
Pakkasta ei ole montaa astetta, mutta iltalenkillä (pimeän turvin!) on harjoiteltu pitämään vaatetta yllä, koska ennen niitä tosi pakkasia on vielä murkkuikää ja montaa muuta luonnetta koettelevaa vastassa. Nyt Arttu kierii ruohoissa selällään ja yrittää vapautua oudosta vaatteesta. Lenkin jälkeen unohtuu eteisessä paikalla odottelu, että saadaan hihna ja kaulapanta irti. Kun kutsuin koiran takas, tuloksena oli kuvan kaltainen lakoaminen kenkien päälle riisuttavaks :)

torstai 8. lokakuuta 2009

Tunnustus

Kiitos Pajupirttiin tästä kivasta tunnustuksesta :)

Näiden neuvojen kera tunnustus tulee jakaa eteenpäin:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.
Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
Anna tunnustus seitsemälle.
Linkitä nämä blogissasi.
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta
1.PIDÄN-myöhäisillan rauhasta
2.OLEN-hajamielinen
3.INHOAN-valehtelua
4.RAKASTAN-yllätyksiä
5.NAUTIN-teestä suklaan kanssa
6.VIERASTAN-omahyväisiä ihmisiä
7.HALUAN-lomalle
HAASTE LÄHTEE:

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Viikon koirakuva: AINUTKERTAINEN

Taas on palattava ajassa taaksepäin, Artun pentukuviin :)
Kuvassa ovat ainutkertaista valjaat (jäivät jo pieneksi), suussa oleva pahvi (hetkessä silppua!), silmät (ainutlaatuisen hellyttävät) ja tietysti koko pieni koira pentuaikoineen elää ainutkertaista aikaa.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Messuilta

Terveiset Seinäjoen käsityömessuilta :)
Olipa siellä taas paljon houkutuksia, kaunista katseltavaa ja hiukan maisteltavaakin. Leimakuvien kohojauheen käyttöä varten ostetun kuumailmapuhaltimen lisäksi ostin kuvassa olevia korttijuttuja. Kun askartelu on yhä hiukan jäässä, teen poikkeuksen ja kuvaan pelkkiä ostoksia.

Orava kauniissa, tuuheassa talviturkissaan on kiepsahdellut koko päivän meidän pihassa vesisateessa. Kurre on hyvin varustautunut pakkasia varten.
Sade ei näytä loppuvan, ehkä sitten pitää karaista itsensä ja astua sinne sekaan, lenkki on tehtävä joka kelillä. Lenkkeilijä tosin nukkuu niin kauan kuin istun tässä pöydän ääressä, mutta on kohtuullista päästä jaloittelemaan, kun monta päivää meni jo ikävässä mahavaivassa nukkuen. Varoituksen sana: älä päästä raakaruokaan tottunutta koiraa kuivamuonakupin ääreen edes kylässä. Tuloksena oli pyöreä tankki, joka purkautui 1-3 tunnin välein parin vuorokauden aikana omaksi hoikaksi itsekseen :/ Meillä siis sairastettiin, mutta lempeän kermaviilin ja pakastekalan kautta ollaan taas kuosissa :)

perjantai 18. syyskuuta 2009

Huomenta...

Jokaiselle aamut ovat joskus hiukan hankalia...

...kun sisälle asti haistaa, että nurmikko on huurteessa, ilmassa pakkasta ja kello ei ole vielä edes soinut...

...mutta toisaalta, mikä pikemmin käy pisulla, sitä nopeammin pääsee takas peiton alle!

Voisko joku levittää tämän maton ulos asti, olen jo melkein menossa!

tiistai 15. syyskuuta 2009

Syysretkiä

Aamulla +4, iltapäivällä reilusti yli +20, illalla jotain siltä väliltä. Aina ollaan liikkeellä, nenä maassa tai ilmassa, nauttien raikkaista syysilmoista, hetkistä ennen talvitakkien taakkaa.





perjantai 11. syyskuuta 2009

Viikon koirakuva: ÄÄNI

Äänen avausta...

Hetki ennen yhteistä äänenmuodostusta.

Mitä sä kuiskaat, puhu ääneen!

Täyttä kurkkua!

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Luonnon ihmeitä

Kasvun ihme rapistuneen puutarhapöydän halkeamassa. Pieni männyntaimi. Luonnossa pienempi kuin kuvassa.


Luonnon oma risuasetelma syksyn aineksista.


Lämpöä pimenevään iltaan.

Viime hetket käydä uimassa? Minun puolesta saa olla.

torstai 3. syyskuuta 2009

Onnittelukortti miehelle

Miehekäs onnittelukortti syksyn alkuun :) Toisessa kuvassa näkyy kortin sisäsivulle tullut onnittelu, joka ei kuvatessa ollut vielä liimattu korttiin kiinni. Musiikkia harrastavan miehen korttiin oli yllättävän vaikea löytää kitaraa askartelukaupoista... Kävin tosi monta kauppaa ja nettipuotia läpi, ja vasta kun kortti oli jo valmis, löysin lisää kitarakuvioita. Onko musiikki aiheena vanhanaikaista tai vähemmän kysyttyä? Minusta musiikkiaiheiset kuvat ja koristeet ovat ihania, vaikka ei itse mitään harrastaisikaan.
Kylläpä tuntui hyvältä askarrella pitkästä aikaa! Ja kortti on mahdollisimman paljon käsityötä, jopa nauha on itse letitetty kolmesta nauhasta :)
Kukkia on pakko ostaa, niiden valmistamiseen eivät omat välineet ja taidot riitä, mutta useasta osasta koottuna pidän niitäkin aika itse tehtyinä. Valmiit koristeet ja askartelutarvikkeiden liika kaupallistuminen joskus kyllä harmittaa. Samalla kun itse tehdyt käsityöt, tuunaus ja askartelu on tullut muotiin, yritän olla liikaa haksahtamatta "muovikoristeisiin" käsin tehdyissä töissä.


keskiviikko 26. elokuuta 2009

Parhaat kaverukset


Ahkerasti on kesällä kyläilty ja matkusteltu. Tänä iltana sateen ropinaa kuunnellessa herää mietteitä syksystä ja talvesta, onko tiedossa kuulasta ja kylmää vai saadaanko peuhata nuoskalumessa? Muiden kesäkuvien jatkoksi vielä kuitenkin yksi kaveri, paras ja lempein kaikista. Ronjan ja Artun kohtaaminen on tässä kuvassa jo rauhallista, mutta hetkeä aiemmin on molemmin puolin aitaa kuultu itkunsekainen innostuksen yninä, Ronja pomppi takatassuillaan aidan yläreunaa tavoitellen, Arttu yritti mahtua alta :)

Viihdytään syksyssä, se on kohta parhaimmillaan, kun puut alkavat värittyä, pihlajat on punaisina ja ilma raikas ja silti lämmin. Lenkkeily on huomattavasti mukavampaa kuin kesähelteillä. Oma tunnelmansa oli kyllä paahtavan hellepäivän jälkeen viilenevässä illassa. Silloin tuntui jotenkin ihanalta laittaa sandaalit jalkaan ja lähteä luontopolulle.
Askartelusta: Yksi tilattu kortti on tarkoitus tehdä lähipäivinä, joten jotain askarteluakin on tiedossa ja syksy alkaa käynnistyä senkin harrastuksen puolesta.

tiistai 25. elokuuta 2009

Artun, Tikun ja Muskan kesälomaviikko + viikon koirakuva

Tähän alkuun tahdottiin laittaa yks kuva viime keväältä, kun mä olin vielä aika pieni. Olin mamin kans töissä, ja yhtäkkiä se lähtiki ulos ovesta ja jätti mut sinne niiden toisten työihmisten kanssa. Ne on kaikki mulle tosi kivoja, mut mä rupesin itkemää. En tykänny koko siitä puolesta tunnista ollenkaa, minkä mami oli jossain ihmeen asioilla käymäs. Odotin ulko-ovella, ja ripustauduin mamman jalkoihin heti, kun se tuli takas!

Niin koville se otti, että kun mamma laitto kassin lattialle ja istu työpöydän viereen, mä lösähdin sen kassille ja rupesin nukkumaan. Olin ihan uupunu... mut olin siis aika pieni sillon vielä, nyt mä jaksan valvoo kuinka paljon vaan, enkä rupee itkemään ku ihan harvoin.

Tää muisto tuli kai meille mieleen sen takia, kun tässä postauksessa on muutenki kauheesti kasseja ja matkustamista. Mut yhdessä onneks, eikä mua jätetty mihinkään hoitoon, vaikka sekin on kyl ihan kivaa, jos ei liian pitkäks aikaa tartte jäädä.
Yhtenä päivänä kesällä mami otti esille hirveesti kasseja... Muutaman tunnin kummallisen touhuilun ja tavaroiden kanniskelun jälkeen se laitto mun petin auton takapenkille ja sit mentiin!
Yötä oltiin jossain Pietarsaaressa. Huomasin siellä vaan vimmatusti hyttysiä, ja mun selkä oli paukamilla ja häntäki ihan muhkurainen illalla kun mentiin nukkumaan, mut ei mua kutittanu kauheesti. Emäntä yritti nukkua, mut oli kuulemma vaan kääntyilly kurjalla patjalla ja kuunnellu mun unihengitystä :D

Aamulla piti nousta ennen ku olin heränny kunnolla. Taas hyttysten sekaan pissalle, ja sit jäin vähäks aikaa YKSIN siihen kummalliseen pieneen mökkiin. Mami kävi kai jossain vessassa, mut en ymmärtäny miks, kun kotona se käy sisällä, meillä on yks pieni huone ihan sitä varten...

Mut sit jatkettiin matkaa, kaikki pussit ja kassit kannettiin taas autoon ja etuikkunaan laitettiin sama kummitus möykkäämään ku alkumatkasta. Jotain erkanemiskaistoja se yritti mammalle selittää, eikä pahemmin eksyttykään, ainaki mun nenä sanois niin.

Iltapäivällä olin jo ihan kyllästyny, kun yritin torkkua että aika menis nopeemmin, ku jotain kivaa oli selvästi tulossa. Mamma ei oikein käsittäny, kun mä en menny kunnolla koisimaan, vaan pidin päätä urhoollisesti pystyssä, silmät puoliummessa ja nenä välillä meinas ottaa penkkiin kii. Mut olin aika hyvä valvomaan aina kun se etuikkunakummitus rääkäsi tai määkäsi, joittenki tolppien kohdalla tuli pahimmat äänet, mut ei sitä laitettu hiljaseks tai eiks mami sit uskaltanu matkustaa ilman sitä kummitusta, en tiä vaan.

Yhden levähdysalueen jälkeen mamiki virkos sen ohjausratin takana ja rupes höpötteleen mulle jotain koirista. Mua nukutti, enkä käsittäny mitä se nyt yhtäkkiä alko bamlaa (ton oon oppinu mun hesalaiselta ehkä toisiks parhaalta ihmiskamulta) ku yleensä se autossa vaan istuu ja hiukan liikuttaa käsiä ja jotain pientä puuta, joka kasvaa auton lattiasta.
Hetken päästä mun nenään tuli aavistus, ja sit mä näinki samalla kun pysähdyttii, että oltiin tultu johonki paikkaan, missä mua vastaan tuli ainaki neljä ihmistä ja kaks koiraa... Vähän kyl pelotti, et jos niitä koiria oliski tullu sen talon sisältä viel lisää, mut ei onneks. Se toinen ei antanu mun kunnolla ees haistella (eikä muuten koko viikon aikana sit antanu mitään muuta ku pikkusen haistella) mut se toinen oli pienempi ja vissiin vähän pentu kans viel, vaikka paljo mua suurempi. Sen kanssa me alettiin aika pian leikkiin, ja sitä me tehtiin melkein koko viikko.


Toisessa kuvassa leikitään muun muassa niitten koirien kuivamuonavaraston edessä. Mä en saanu yhtään kuivamuonaa, vaik kerran kerkesin muutaman raksun napata, ku juoksin niitten kupille. Mut mamma on kauheen tarkkanäkönen (kai siks kun sillä on silmillä aina semmoset ikkunat, ja näyttäs et niillä näkee hyvin kaikkee mitä mä puuhaan) ja se otti mut aina pois toisten kupilta. Mut sillon olin kyl aina polleeta, ku mami laitto mulle sapuskat ja ne isot koirat istu kielet valuen, mut ei saanu yhtään MUN kupista. Mulla oli kai joku ruokakokeilu, vissiin et kuinka paljon mäykky voi syödä riisiä ja kalaa ja riisiä ja kalaa (ja tietty tylsiä vitamiineja kans) ennen ku se alkaa kasvattaa suomuja ja puhua kiinaa. Sit mun tassuja rasvailtiin iltaisin jollain ihme tökötillä, josta en tykänny, mut mamin sylissä on niin kiva olla, että lekottelin ihan hiljaa selällään koko ajan ja tuhistin vaan nenällä pikkusen. Sit kun rasvat oli paikoillaan, mä rupesin vähäks aikaa riehumaan ja sit taas nukuttii.

Onneks osattiin sieltäki reissusta lopulta kotiin. Koko päivä oltii taas autossa, ja välillä noustiin lenkille. Mä en olis tullu takas autoon ollenkaa, mut yhdel paikkakunnalla sainki olla kauan ulkona, ku tavattii mamman työkaveri! Sen lapsi oli mukana, oon usein ollu niillä kyläs, ja oli kyl kivaa nähdä kesken tylsän automatkan.
Nyt on oltu kotona taas aika kauan, tosi monta yötä. Mut mä luulen, että pääsen taas kohta reissuun, mua on ainaki pyydetty jo ihan joka paikkaan, ympäri Suomee. Mut reissut on siitä hankalii, kun niillä menee aina hukkaan jotaki, niinku viimeks meni mun ehkä kaikkein paras luu. Se oli varmaan mun koirakaverin temppuja, mut mä kerron siitä ens kerralla, tai jos mami tahtoo laittaa tähän väliin jotain ihmisten juttuja, olkoon menneeks. Öitä vaan, tai oikeesti mä nukunki jo, mut mami aina kirjottaa mun puolesta loppuun jos mä nukahdan.
("Ihmisten" juttuina voin siis kertoa, että Arttu söi yhdessä hoitopaikassa palasiksi yhden ison kengän, katkoi oman kaulapantansa ja talutushihnansa ja söi reijän oman kassinsa kulmaan. Että ehkäpä yhä vähän Isompanakin Koirana joskus tulee ikävä...)