Kummallinen päivä

Huomenta täältä sohvalta.

Heräsin jostain kainalosta.

Ette kyllä arvaa, kenen :)

Unikaverini lähti asioille.

Emäntä palasi töistä.

Vielä hassumpaa,

että sain uuden lelun!

Vähän on joskus paljon

Luolakoira.

Peitto oli yöllä taas huonosti (toi siniruudullinen) eikä ihminen tullut apuun. Pakko tunkee siis samaan pussiin tyynyn kanssa...

Toisaalta saamaton (kiitos migreeni), toisaalta toimelias viikko. Raivoisaa siivoamista (hiekkaa oli eteisessä varmaan enemmän kuin kaduilla ennen kevätsiivousta) ja pyykkäämistä, parvekkeen siistimistä ja lenkkeilyä.

Putosin pitkospuiden läpi suohon, raivostuin puhelinmyyjälle, tahrin siivotun kylppärin pussitonta pölynimuria tyhjentäessäni ja missasin viikolla migreenin takia ainutlaatuisen luennon ja konsertin. Mutta se nyt on kaikki elämää. 

Tyynyliinaansa jumittunut koira nauratti heti aamulla: tästä oli pakko tulla hyvä päivä :) Löysimmehän kuitenkin ne pitkospuut kivassa metsässä sekä valtavan koirapuiston. Pieni Arttu oli liikuttava näky siellä viipottaessaan. Lenkin jälkeen odotti molempia hyvä ateria. Nyt on kodissa kesälauantain rauha, se seesteinen tunne, kun paljon on tehty ja saatu aikaan ja voi istahtaa väsyneenä, mutta onnellisena.

Hyvää viikonvaihdetta sinulle myös.

Nalle kouluttaa koiraa

Kevät on kiireistä aikaa!

Olen vahtinut parvekkeella lentäviä itikoita ja varjoja.

(Kuten näkyy, meillä ei ole vielä kesäkukkia.

Ihminen odottaa hallaa tai muuta tekosyytä...)

Olen mennyt metsään.

 Ja tullut sieltä pois :)

Haastavinta oli opettaa mammalle ja nallelle uusi temppu!

Näin se menee:

Mamman kuuluu heittää nalle mahdollisimman kauas (helppo juttu pienessä kaksiossa,  mutta tarkoitus ei tietääkseni ollut osua koriste-esineisiin...) Niin, ja nallen saa heittää vain, jos kosken sitä kuonolla tai menen maahan. Jos mua siis huvittaa.

Ai, eikö mennyt noin? Mummiälestä!!

PS: Opetin Artun koskemaan kuonolla nallea (ei syöksähtämään kita avoinna nalle-paran kimppuun ja puremaan sitä tappomielialalla). Laitoin oman käteni harjoitusalustaksi, koska sitä ei purra. Ei koskaan. Lisäsin juttuun ärsykkeen ja samalla vihjeen heiluttamalla nallen päätä sivulta toiselle. Siitä tuli siis nallen antama sanaton käsky, "koske". Maltti on valttia (koiralla) ja aika pian oli vauhdikas noutoleikki opittu :) Palkkioksi kuonolla koskemisesta tuli siis aina nallen heittäminen eteiseen noudettavaksi. (Ja vain kerran koriste-esineisiin...)

Toinen harjoitus meni sitten niin, että Artun piti mennä maahan aina, kun nalle nyökkäili päätään. Tässäkin tarvittiin vähän tutulla käsimerkeillä avustamista aluksi, mutta tehtäväkin oli paljon vaikeampi. Päätään nyökyttävä nalle näytti nostavan koiran kierroksia, joten itsehillintää ja keskittymistä koeteltiin aika mukavasti.  Nyökyttäminen oli ilmeisesti jotenkin haastavaa, koska maahan menoa edelsi aina valehyökkäyksiä ja mörähdyksiä. Tämänkin tempun lopulta opimme :)

Saman tunnin eri mietteet

Kesä vai?

Olkoon vaan.

Peitosta en luovu.

No ehkä hetkeksi.

Aurinko ottaa paremmin kylkiin,

kun antaa paistaa suoraan... zzzZZZZ.

Vaihtelua

Näin ne päivän rutiinit vaihtelee.

Äärimmäisesta tarkkaavaisuudesta...

...tajuttomaan väsymykseen.

Huh, alakuvan masumakkarat!

Tyyppi tunkee kuvassa tassua kitusiinsa ja

yritti piiloutua petinsä mutkaan.

Julma herätyskello tuli, kuten joka aamu,

ja kiskaisi peiton päältä...

(Se kaikkein ärsyttävin tapa tulla herätetyksi, minkä

 lapsuudesta muistan!)

Artun kevätretki

Koirapoika teki pienen reissun. Ihminen näki parhaaksi jäädä kotiin ;)

Rapsutuksia tuli matkalla joka puolelta. 

Oma petiluola oli turvana mukana.

Jännittäviin paikkoihin tutustumassa.

Rapsutukset jatkuivat...

Kunnon elämysmatkaan kuului 

tietenkin myös hevosurheilua.

Arttu kiittää Even porukkaa hyvästä hoidosta.

Kaikki kuvat: © Eve.

Artun kuulumiset:

Virkistysmatka teki hyvää urhealle Artulle, jota tassut vaivasivat eri tavoin viime kesästä asti. Kevättalvella ihon kunto romahti kirjaimellisesti päästä varpaisiin ja jouduttiin menemään muutama viikko lääkekuurien voimin. Hoitajan kirjanpito oli tarkka ja lista pitkä. Päivässä oli kuurin aluksi parikymmentä lääkitystä ja/tai toimenpidettä. 

Kaikki on taas hyvin. Tassuilla pääsee juoksemaan hurjaa vauhtia kevään kuivattamilla  poluilla, joita on etsitty ja löydetty uusiakin. Vastahan me loppukesällä muutettiin, silloin ei kaikkia metsikköjä ehditty koluta, kun Artulla oli tassuvaivat ja leikkaukset riesana.

Mustavalkoinen mäyräkoira

Etkö voi leikkiä vähän edes?

Ärsyttävä? Maaninen?

Kuka? Minäkö!!??

Olen suloisin ja rennoin

tämän talouden asukkaista.

Eikä perusteettomia vastaväitteitä.