Kaunosieluinen perhoskoira

Jos kameran johto löytyisi, postausten tekeminen olisi hauskempaa...

Hiukan vaisu jäljestyskokeilu sai jatkoa, kun Arttu vietiin autiolle talolle, jonka alla on majaillut supikoiria. Olin kieltämättä mielessäni kiitollinen, kun koira innostui vain kerran kurkkaamaan talon alle, jossa häämötti pimeys, sadan vuoden hämähäkinseitit ja tomua...

Mutta vierailu maalaistalossa nosti riemun ylimmilleen! Otsikon mukainen kaunosieluinen perhoskoira heräsi henkiin, ja juoksi sydämensä kyllyydestä kieli ulkona suusta perhosten perässä isoa puutarhaa edes takaisin, kävi tutkimassa rantakaislikon, konesuojan ja takapihan. Koiran vapauden riemu on kesän parhaita juttuja. Sen ilon näki selvästi, kun se tuli luokseni välillä ja katsoi silmiin, kuin olisi kertonut kuinka kivaa täällä on. Tarkoittakoon se katse asiantuntijoiden mielestä nyt sitten mitä vain, ilolta se näytti. Katsekontakti oli muutenkin huipussaan, sen huomasivat talon koirattomat ihmisetkin :) Tuntui kivalta, koirani luottaa minuun ja katsoo mitä siltä seuraavaksi odotan. Eipä muuta kuin jalkojen juoksua, kunnes lähdettiin kotiin ja tultiin tosi hienosti autoon.

Näissä blogeissa kirjoittelevat usein hyvät ja onnistuneet koiranomistajat... Mitä siis vähemmän onnistuneena teen, ettei koira päivystä kotona jokaista hereillä olonsa hetkeä ulko-ovella. Työpäivinä ei yksinkertaisesti ole aikaa ja voimia lenkkeillä enää enempää, eikä se siitä varmasti paranekaan. Päivystys alkaa heti, kun silmät päikkäreiltä aukeaa, joten kyse ei ole liikunnan tarpeesta. Ei sentään parin tunnin välein! Ja melkoisen stressaavaa olla koko ajan koiran dominoivan tuijotuksen alla.

Kaikista kuulemistani vastaväitteistä huolimatta annan neuvon aktiivisen koiran hankkimisesta haaveileville: varmista ensin oma energiatasosi, liikunnallisuutesi ja aktiivisuutesi, samoin harkitsemasi rodun. Varsinkin jos aiot asua yksin koiran kanssa. Tähän olen saanut vastauksia, että monella yksinelävällä on koira. Mutta painotan uudelleen nuo adjektiivit, jotka ainakin Artun tapauksessa tarvitaan kaikki yhtä aikaa ja joka päivä :) Jos joku mäykkykuumeessa miettii koiran hankkimista, mieti ensin tuota näkökulmaa. Koira muuttaa ihmistä ja ihminen koiraa, mutta luonteiden ja ominaisuuksien yhteensovittaminen on helpompaa etukäteen. Kun meillä käy vieraita tai olemme pitkään reissussa, "lauman" keskellä, kaikki on toisin. Mikään aktivointi ei runsaankaan liikunnan lisäksi tunnu riittävän, siihen tarvitaan säännöllistä laumakokemusta, ihmisiä ympärillä.

Enkä tosiaan kadu kanssani asuvan koirakaverin hankkimista, mutta kokemuksien kertyessä niitä voi jakaa :)