lauantai 5. kesäkuuta 2010

Konna

Koira pääsi huomaamatta rupikonnan kimppuun. Suu vaahdoten tuli pyytämään apua... Yritin saada oksentamaan, mutta ilmeisesti tuloksetta. Maitoa juotin vasta aivan liian myöhään, että sillä olisi ollut mitään vaikutusta.

Soitto kahdelle eri päivystävälle eläinlääkärille tuotti seuraavat vastaukset:
"Minulla ei ole mitään kokemusta asiasta, mutta muistiinpanoissani lukee, että ennuste on todella huono... lopputuloksena sydänkohtaus."

"No, jos siitä on jo kaksi tuntia, mitä sitten vielä hätäilet? No, eikö kaikki ole hyvin, jos koira on kerran pirteä? Omat koirani törmäävät joka kesä sammakoihin ja ovat yhä hengissä."

Jälkimmäinen vastaus tuli kalliin palvelunumeron päivystyksestä kaupungista, kun ajattelin olla luottamatta maalaislääkäreihin...

Ilmeisesti ainut jälkiseuraus on jonkin asteinen limakalvovaurio suussa. Koira maiskuttelee suutaan, ja ikenessä on tummempi raita keskellä. Maanantaina rokotuksen yhteydessä sitten vissiin vasta saadaan jälkikommentit, kun Päivystävät numerot eivät ota asiallista kantaa.

Itse olisi pitänyt tajuta ainakin seuraavat asiat:
-koiran suu olisi pitänyt huuhtoa runsaalla vedellä
-jos konna meni mahaan, oksentaminen pitäis saada tunnin sisällä aikaan
-maidon juominen sitoo myrkkyä
-lääkehiili samoin
-lääkärikirjan mukaan kiireesti lääkäriin ???

Onko kenelläkään omaa kokemusta asiasta?

Kun sattuu ja tapahtuu, niin yleensä aina viikonloppuna, pyhinä tai illalla myöhään! Niin koirille kuin ihmisille, ainakin tässä taloudessa.

11 kommenttia:

  1. Ohhoh, en tiennytkään, että rupikonnat ovat myrkyllisiä! En siis osaa asiaan mitään sanoa, mutta todella hyvä nyt tietää, että osaa varoa. Vaikken kyllä ole sammakoita nähnyt täällä päin vuosiin, että toivotaan, ettei koirakaan niitä löydä... Mutta niinhän se on, kun lääkäriä tarvitaan niin on ilta tai viikonloppu :/

    VastaaPoista
  2. Rupikonna on myrkyllinen jos sitä puree... Konna kuulemma purskauttaa niskan takana olevista kyhmyistä mönjää joka on myrkyllistä -tekee saalistajan huonovointiseksi jos sitä joutuu suuhun. Koirakirja kyllä suhtautui asiaan yksiselitteisen vakavasti: heti eläinlääkärille. Siis ainakin jos koira syö konnaa.
    Miten kummassa noille nelijalkaisille saisi turvallisesti opetettua, että amppareihin, käärmeisiin ja rupikonniin ei kannata koskea... Kantapään kautta voi viedä hengen.

    VastaaPoista
  3. Pitää siis seuraavaksi googlettaa miltä rupikonna näyttää :D
    Meilläkin neiti tollona oikein metsästää amppareita. Tosi turvallista toimintaa. Ja tuolla kovakallolle tuskin edes kantapään kautta saisi mitään opetettua, eikun uudestaan vaan.

    VastaaPoista
  4. No onneksi ei tullut luettua eläinlääkärikirjaa silloin kun Ossi söi rupikonnan. Tai no mieheni kertoi vasta jälkeenpäin. Ei mitään muita seurauksia paitsi että Ossi EI koskekaan sammakoihin enää. Maistui varmasti pahalta. Olen kyllä tiennyt, että rupikonnan iho erittää myrkkyä mutta en tiennyt, että eläinlääkäriin pitäisi mennä. Melkein voit olla varma, että Arttu ei tule enää syömään rupikonnia (eikä muitakaan sammakoita) Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  5. Vielä noista pihan "pikkuelikoista". Itse olisin paljon huolestuneempi jos koira osoittaisi kiinnostusta käärmeisiin. Meillä kun aina välillä ilmestyy kyy pihaan. Kesän ensimmäinen kyy kyllä päätti päivänsä jo pari päivää sitten. Anteeksi vaan luonnonsuojelijat. Onneksi koiralla (mme) tuntuu olevan joku vaisto ja se pysyy iskuetäisyyden päässä ja haukku on IHAN erilaista kun ihmisille haukkuminen. Neljä kyytä olemme saalistaneet 17 vuoden aikana ihan portaiden edestä. Tosin telon niitä tuolta hiekkatielenkiltämmekin (anteeksi taas luonnonsuojelijat) Kyylle en ole keksinyt mitään käyttöä meidän ekosysteemissämme. No siilit kai niitä syövät ja jotkut isot linnut. Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  6. Mun puolesta kyitä saa listiä ihan vapaasti. Ovat pelottavia ja jos koiria ei ole niin kannattaa huolestua lapsien takia, pikkuisilla myrkky etenee nopeasti ja jää traumat.

    VastaaPoista
  7. Sunan: rupikonnan rupisesta olemuksesta ei sitten voi erehtyä :)

    Kisu: Samat sanat, itsekin pikkutyttönä näin mökkipolulla käärmeen, ja muistan sen vieläkin. Samoin uskoin aikuisten juttuihin, että käärme ottaa hännän suuhunsa ja pyörii kuin polkupyöränrengas pitkin tietä! Arvaa pelkäsinkö, että semmonen rengas saa minut kiinni!!

    Hyvä että Ossikin pärjäsi konnalle! Todella pahan makuista se myrkky täytyy olla, kun Artulla tosiaan suusta tuli jonkin aikaa runsaasti valkoista vaahtoa. Se lienee joku elimistön suojamekanismi.
    Käärme kohdattiin kerran viime kesänä, kun olin pennun kanssa metsässä pitkospuilla. Pentu kulki edelläni, ja näin että sen edessä vajaan metrin päässä pitkospuun alla kiemurtelee kyy! Pistin salamana juoksuksi, nappasin koiran kainaloon ja jatkoin matkaa, kunnes jalat vispaten uskalsin jonkin matkan päässä pysähtyä... Kumpikin säästyttiin onneks.
    Käärmeen puremaa tässä ehkä eniten olen pelännyt pienen koiran kanssa, kun se isommillekin on totinen paikka. Sitten tulikin yks vaivanen rupikonna ja säikäytti emännän melkein hengiltä ;D)))
    Minusta jokaisen kyyn saa pistää päiviltä, sori vaan minunkin puolestani, en tunne mitään sääliä. Ei ne lopu, joten anna mennä vaan, jos tulevat Ossin reviirille!
    Aion nyt opiskella samasta lääkärikirjasta, mitä pitää tehdä, jos käärme puree koiraa. Jos yhtä lailla sekoaa siinä tilanteessa kuin sammakon vaahdosta, ei hyvä seuraa... Kaikki järkevät neuvot jäi käyttämättä ja syötin vaan suolaa, että koira oksentais! No, sen jälkeen sitten juotin sitä koko illan, kun ei oksentanu, että suola tulis äkkiä pois... jugurttia, piimää ja vettä, ja sitähän upposi janoiseen nakkin! Pissalla juostiin yölläkin, mutta helpottuneena sekin tuntui juhlalta, kun olin jo ajatellu, että seuraavana aamuna ei ehkä olekaan lenkitettävää!!! Niin paljon se sydänkohtausennuste säikäytti.

    VastaaPoista
  8. Onneksi Arttu selvisi ilmeisesti vähin vammoin! Kamalaa ja pelottavaa tuollainen. Juuri eilen Nelli jahtasi mansikkamaalla tavallista sammakkoa. Ovatkohan ne myrkyllisiä? Onneksi ei saanut kiinni kun pääsi piiloon.

    Varmasti ollut tosi järkytävää ja pelottavaa!

    VastaaPoista
  9. Juu, Arttu on ollut pirteä ja iloinen, oikea hunajapupu koko viikonlopun ;) Huomenissa rokotuksella kysyn, onko ikenien ruskeat laikut voineet tulla sammakosta, kun en niitä ennen ole huomannut... En silti kovin usein ole kaverin suuhun kurkkinutkaan, mutta olisin kai joskus havainnut. Suun jatkuva maiskuttelu on tänään jo loppunut, onneksi.
    Tavalliset sammakot ei ole myrkyllisiä, ja ne kyllä erottaa rupikonnasta, jonka nahka on täynnä kyhmyjä. Sammakot on märkiä, konnan nahka voi olla aivan kuivakin. Kukapa sitä kokeilemaan, hui kauhistus!!
    Kun etsin perjantai-iltana hädissäni netistä tietoa rupikonnasta, sitä kyllä toiset pitävät lemmikkinäkin! Voi kuulemma elää terraario-oloissa jopa yli 50 vuotta... Olen sanaton.

    Olis hienoa, jos edes eläinlääkärit tietäis faktaa näinkin mahdollisesta tilanteesta. Siis kuvittelisin, että se kuuluis jo perustietoihin. Ilmeisesti konna vaikuttaa eri tavoin eri yksilöihin (ja miten paljon koira sitä on ehtinyt syödä ym ym), niin ihmekö sitten, että tietokin on kovin hajanaista.
    Mutta jäin kaipaamaan tietoa, kuinka pian mahdolliset pahat oireet tulevat, ja koska voi oikeasti huokaista helpotuksesta.

    VastaaPoista
  10. En kyllä osaisi koskaan kuvitella itseäni pitämässä rupisammakkoa lemmmikkinä :D

    VastaaPoista
  11. Jos kyy nappaisee koiraa niin samat ohjeet kuin ihmiselle: ei liikuntaa eli sen koiran voi sitten vaikka kantaa kotiin. Onneksi mäykky ei paina kuin sen kympin. Sitten muistaakseni voi antaa sitä ihmisten kyypakkausta ja äkkiä lääkäriin. Yksi tuttu kävi juuri ja sanoi, että Bromarvissa oli kyy purrut lammasta ja se lammas oli ollut tosi sairas 3-4 päivää. Selvisi kuitenkin. Terveisin Ossi ja M-L

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)