Heppoja tapaamassa

Artun ensimmäinenkin käynti heppatallilla noin kuukausi sitten meni hienosti, ja tänään toisella kerralla oltiin jo niin vanhoja konkareita, ettei viitsitty ihan joka heppaa vilkaistakaan! Tallin käytävällä ohitettiin isot hevoset tosi kauniisti, ulkona katseltiin haukkumatta laitumella laukkaavia hevosia, ja lopulta mentiin yhden hepan kanssa maastolenkille. Parin tiukan komennon jälkeen Arttu alkoi pysyä poissa hevosen jalkojen luota, kulki johtajana edellä, vilkaisi joskus taakseen ja palasi aina odottelemaan "laumaa", kun heppa söi ruohoa ja ihmisetkin kävelivät Artun mielestä ihan liian hitaasti :)

Tallissa useampikin hevosen omistaja ihaili ja kehui hyvin käyttäytyvää Arttua...
Kunpa taas muistaisin tämänkin, kun seuraavan kerran olen menettämässä hermoni koiran vuoksi. Ainakin hevosten kanssa sujuu hyvin. Silloin Arttua alkoi ujostuttaa, kun nostin sen sylissä lähelle hevosen turpaa. Heppa tykkäsi koirista ja olisi halunnut hamuilla huulillaan, mutta Arttu käänsi aina päänsä mun kaulalle piiloon... Ei murinaa, haukkumista tai tärinää silti.

Kaiken lisäksi, teimme pitkän metsälenkin sateessa. Artun vesikammon tietäen suurta edistystä on tapahtunut tässäkin. Ihan loppumatkasta se alkoi saada hepuleita ja tuli hoputtelemaan meitä, kun sade alkoi uudelleen aika rankkana. Mutta kun se illan päätteeksi vielä suihkuteltiin tallin vesiboksissa, olin toisenkin kerran ylpeä kauniisti seisovasta koirasta, joka nostelee vuorotellen takajalkoja pestäviksi ja on niin luottavainen ja kiltti. Huoks <3

Lomamme on sujunut hyvin, ja sitä on vielä paljon jäljellä :)