Mitä mieltä normaalisti lenkkeilyhullu koira oli?
"Ulos en tule! ... En ainakaan pois pihasta lähde!! ... Älä kisko tielle, en tule, en!!! ... Otin jo 3 askelta, puku pois tai takaisin!!!!"
Ihan vähäisen alkukangertelun jälkeen teimme oikein mukavan lenkin: emäntä määräsi tahdin (kipeän jalan mukaan) ja koira tuli pikkuisen harmissaan ihan vierellä koko matkan :) Sori eläinrakkaat ihmiset, mutta tuo lenkki oli yksi parhaista, kun koulutus vielä muuten on kesken ja välillä takkuilee.
"Saanks mä namia, kun näin poseeraan..."
"Päästä ny hyvä ihminen sisälle... Ei kai sateella tarvi odottaa lupaa!!"
Kotiinpaluun traditiot on muodostunu surkean pienen tuulikaapin johdosta sellaisiksi, että koira jää ulkopuolelle odottamaan, kun otan lenkkarit jalasta, laitan ne seinän viereen, että sisäovi mahtuu aukeamaan... Koira saa luvan tulla tuulikaappiin, jossa suljetaan ulko-ovi, avataan sisäovi, koira väistää mun taakse, menen sisäeteiseen, vapautan koiran sisälle (hulluna juoksee hakemaan kaikki luut ja pallot ja tuo ne mulle, saadakseen mahdollisimman äkkiä sapuskaa!) TAI käsken sen odottaa tassujan putsausta yms. ulkoiluvermeiden riisumista.
Monimutkaista? Ehei, näin on paljon helpompaa kuin pyydystellä kuraista koiraa olohuoneesta ja pyyhkiä joka lenkin jälkeen KOKO lattia.
"Jos luulet, että seison käskystä just nyt, olet erehtynyt."
Alennuksesta löytyi kunnollinen fleece lyhytjalkaiselle koiralle. Lahkeiden resorit on aika "tiiviit", joten vaatii hiukan malttia pukea vähänkään tassujaan pois vetävä koira, mutta Artun kanssa ei vissiin sovi valittaa pienistä hankaluuksista... (Viitaten muotimimmin masikseen.)
Tämäkin kuva voittaisi epäonnistuneiden otosten sarjan... Oli pakko laittaa se silti tähän mukaan, koska katsoin itse ensin, MITÄ tuossa Artun vasemmalla puolella oikein on! Klassinen moka, hintalappu/tuoteseloste oli jäänyt pukuun kiinni, ja muotinäytöksen tuoksinassa se lepatti ilmassa läpinäkyvän siiman varassa :)
"--------------------"
Meillä on toisinaan Artun kanssa eri käsitys siitä, mikä on kivaa...
Enkä yhtään kiellä pientä vahingoniloa poreilemasta tätä kuvaa katsellessani. Muistan tuoreesti hinku-vinku-vonkut, jotka oli tehdä MINUT epätoivoiseksi...
"Mitä virkaa..."
Muiden blogeista ajatuksen saaneena, löysin alennuksesta pelastusliivin Artulle :) Tänä kesänä ehdin vain kerran oikein kunnolla totuttaa koiraa veteen, kun nilkkavedessä kahlailtiin koirarannalla. Tosi hyvää liikuntaa koiralle, ja jos ensi kesänä laitetaan liivi ylle, voidaan huolettomasti lähteä uimasyvyyteen. Arttu osaa uida, mutta jos sen vastahakoisuus on yhtään turvallisuusriski, nyt sekin on poissa.
"En suostu enää kommentoimaan..."
Mukavan pehmeät valjaat löytyi nettikaupasta. Näistä ei tuntunut löytyvän mitään epämukavaa aluksi, ja eka sovituksen jälkeen Arttu mani valjaat yllä nukkumaankin, kun en huomannut heti riisua, joten "Ergocomfort"-tuotemerkki täytti ainakin siinä vaiheessa lupaukset...
"Kuvaa nyt eestä ja takaa, vaikka olenkin tosi vaatimaton."
Toinen plussa valjaille löytyy selästä; talutushihnan kiinnityslenkki ei olekaan niskassa, vaan alempana. Pienen, matalan koiran kanssa oli tosi kiva olla lenkillä, kun hihna ei takertunut kertaakaan etutassuihin. Vilkkuvalo on myös hyvä kiinnittää turvaksi syksyn pimeisiin valjaiden selkäosaan, ei heilu ja vilku koiran kaulalla häiritsevästi.
"Mitä kattomista täs kuvas on ilman mun päätä!"
Valjaiden kiinnitys oli kolmas erikoisuus. Pikalukitukset neljässä kohdassa on helppo avata ja sulkea. Säätö on täysin portaaton, eli samoihin valjaisiin mahtuu hivenen hoikempi tai tuhdimpi haukku ilman solkien hankalaa näpelöintiä. Lukitukset vaan liu´utetaan niin pitkälle kuin tarvis on. Mitään kokemusta noiden kestävyydestä meillä ei tietty vielä ole. Viime talvena harmitti säätää valjaat joko fleecen päälle tai nakulle koiralle sopiviksi. Nyt pitäis olla helppoa:)
Yksi heikkous näissä kuitenkin ilmeni. Kovin herkkäihoisen koiran ihoa voi ärsyttää kiinnitysmekanismin valjaiden SISÄpuolella oleva terävä reuna... Terävä kohta on kuvassa tuon vasemmanpuoleisen kaitaleen keskellä oleva musta pieni neliö. Miksiköhän se on eri materiaalia kuin toisen puolikkaan oranssi kiinnitys...
Laitan tähän loppuun vielä vanhat kuvat viime talven vaatteista. Löytyvät varmaan vanhoista postauksistakin.
Fleece, josta katkaisin lahkeet ja liian tiukat resorit pois. Koomista :)
Helppo pukea, ja suojaa jonkin verran myös mahan alta. Karvakaulus kerää lähinnä lunta, mutta onhan se hieno :)
Tätä kerrospukeutumista naurettiin jo viime talvena täällä blogissa :) Pakkasta oli muistaakseni reilut -10 astetta ja pureva merituuli...
Oranssi on ollut pop :)
Mielellään kuulisimme muiltakin, mistä löytyy KAAVOJA mäykyn vaatteille tai valjaat jotka ei hierrä kainaloita.
Lähiaikoina asiaa muonasta. Öitä.
Nyt on Artulla vermeitä joka lähtöön!
VastaaPoistaViime talvena Olli sai fleecepuvun kiristävine lahkeineen, mutta eihän siitä mitään tullut. Pätkäisin puvusta takaosan pois, ja resorit etulahkeista. Alkoi passata pojalle paremmin.
Meillä ei ole edes sadepukua. Koira ei nimittäin suostu lenkkeilemään sateella ja kuka jaksaa maleksia koiraa vetäen sataa metriä kauemmaksi kotoa... näin meillä.
Muistelen, että yhdessä Pirkka-lehdessä (löytyy nettisivuiltakin varmaan) on ollut koiran villapaidan ohje. Joskus on puvun kaavat olleet myös Hesarissa.
Ihana postaus Mai ja Arttu:)Kyl on Arttu saanut viimesen päälle vaatetukset,sade asu WAU aivan upea.Mannekiinista kävisi Artun poseraukset.Sä hellit hoivaat ja opastat,niin mäkin tein rakkaalle Wililleni,hänkään ei pitänyt lainkaan kun laitoin talvella hänelle suojaa.Tein itse hänelle ruskeasta nahasta(huom!aito se piti olla)ja punaisesta paksusta fleessistä puvun.Wili jäykisty siihen paikkaan:)alus piti kantaa ulos.Oi niit ihania aikoja.
VastaaPoistaMeilläkään ei neiti kovin innostunut, kun emäntä into piukassa raahasi kotiin uuden sadepuvun, niin ikään alennuksesta. Metriäkään ei sillä suostuttu oikein liikkumaan, vaati siis harjoittelua. Tosin puku saattaa kokea saman kohtalon kuin uusi fleece: lahkeet pois. Nuo tiukat resorit kun meinaa hidastaa pukemista liikaa koiran rimpuillessa. Mutta nyt on kyllä Artulla hyvä puvusto valmiina keliin kuin keliin :)
VastaaPoistaItse asiassa mulla odottaa julkaisua saman tyylinen postaus Pinjan tulevan kauden vaatteista :D
Heh, en voinut kuin nauraa sadeasu monologille :D Myötäelin jo vienon punan lenkittäjän kasvoilla, kun vastahakoista koiraa joutuu kiskomaan perässään ja hymyilemään vastaantulojoille, joilta saa pahan mulkaisun tyyliin "koiranrääkkääjä!!" :D
VastaaPoistaArtulla onkin kyllä tosi monipuolinen vaatevalikoima! Meillä hankintalistalla on ainakin Hurtan vettä hylkivä fleece, myöskin tuo talvimantteli on kyllä syötävän söpö ^-^ Tilasin äidiltä Pipsalle sellaisen kokovartalo villasukan kuivia pakkasaamuja ajatellen :)
Minulla on pari ohjetta mäyriksen villapaitaan, toinen taitaa olla juurikin tuo Ollin mainitsema Pirkka -lehden ohje.. Toinen oli muistaakseni novitasta. Itsekin kaipailisin kyllä jotain manttelin ohjetta, jos vaikka joskus innostuisin kaivamaan ompelukoneen varastosta.. Itse tekemällä saa kyllä ainakin sellaiset kuosit kun tahtoo ja se houkuttelee ainakin minua suuresti :)
Kyllä Artun nyt passaa;) Kattelin noita valjaita tai lähinnä noita lukkoja - hankaako tuo lukko Artun kyynärpäätä? Tiitulla on yhdet pehmovaljaat jotka on aika hyvät, mutta kesävaljaina on sellaiset joissa lukko ei ole oikei hyvässä kohti.
VastaaPoistaMäykylle on kai joskus ollut jossain lehdessä kaavoja, koska tein jonkun vaatteen, mutta kyllä niitä piti muokata aika lailla.
Mukavaa ja lämmintä syksyn jatkoa!
Olli: olet viisas koira, sateella on kohtuullista pysyä näköetäisyydellä kotoa. Arttu toivottavasti vanhetessaan hoksaa saman asian. Fleece saa meillä pitää takalahkeet, koska ajattelen että takajalkojen lihakset mäyriksellä tykkää lämpimästä. Se on toinen juttu, jos mäyris jumittuu vaatteet päällä, huono homma.
VastaaPoistaKaija: Arttu antaa pukea tosi hyvin, mutta jos jäädää seisoskelemaan, vielä ainakin sisällä tulee noita hepuleita tai sitten lässähdetään matolle kuin raato kerjäämään sääliä :) Olisipa kiva nähdä, minkälainen nahkapuku sun koiruudella oli!
Sunan: yritä pitkällä pinnalla saada koira tajuamaan, että pukeminen on vaan pakko. Niskaote ja silleen... Artun kanssa pukeminen on sujunut hyvin, mutta ehkä Pinjan ikäisenä toin kaupasta jo yhden Hurtan sadeasun, jonka kanssa ei sitten kävelty kuin 3 metriä kotipihassa, ja sitten stoppi. Vein puvun kauppaan ja vaihdoin sen muuhun tavaraan. Mutta nyt on ikä ja muut pukeutumiset viime talven aikana tehneet tehtävänsä, ja sadeasu vain hidasti, ei kuitenkaan estänyt liikkumista. Ilman takalahkeita olis Pinjan sääli joutua kastumaan hienosta puvusta huolimatta... Innolla odottelen Pinjan puvustoa!
Idatoi: Juu, "rääkkääjä" olen varmaan muulloinkin, kun pidän koiralle koulutusta sivulla kulkemisesta, ja kieltämättä äänikin kohoaa joskus...
Puolestani mulkoilen vastaan tulevia, joiden koiran leuhottaa pitkin poikin kävelyteitä, ihmiset tuskin muistaa, että kas heillä on koirakin hihnassa!!! Onneks sentään hihnassa...
Onko Hurtan "vettähylkivä fleece" joku uutuus? Vaikka toi meidän hassu fleecekin pitää ihmeen kauan kosteutta, vesi ja lumi helmeilee aikansa, ennen kun imeytyy.
Pipsa on niin namin värinen koira, että haluan nähdä, miltä se sukassaan näyttää :)
Kunpa löytäisin sen Pirkan ohjeen. Novitan ohjeella aloitettu (tietenkin oranssi) villapaita on yhä kesken, kun tuli taas klassinen moka silmukoiden laskemisessa tai neuletiheydessä, paidasta tulee liian suuri.
Sirpa: Kiitos edellisistä matkaterkuista, kiva kun olet palannut :)
Lukko ei hankaa kyynärpäätä, mutta Artun arat kainalot ärtyy niistä valjaiden sisäpuolella olevista vahvikkeista, jotka on sellaista nailonnauhan tuntuista, reunta terävät, kuin olisi sulatettu rispaantumattomiksi. Olen kainaloista muutenkin huolissani, kun niihin on tullut sellaiset ylimääräiset nahkatyynyt, ja aina tilaisuuden tullen se mussuttaa niitä, puoliunessa... En voi pitää kauluria koko ajan, en usko että ne "norsunnahat" enää koskaan katoaa.
Minkä merkkiset pehmovaljaat teillä on?
Kuvittelin, että tuo teidän oranssi fleecetakki on juuri tuollainen hurtan veden pitävä asu.. http://www.hurttacollection.com/pro_lampoasut Tuolta tuo vedenpitävä fleecepusakka? Pahoittelut, käyttämäni termit eivät välttämättä ole oikein ja varmaankin johtavat harhaan :P
VastaaPoistaTarkoitukseni on kokeilla tätä (mahdollisesti) pirkka -lehden ohjetta joku päivä, en nyt enää olekaan niin varma siitä, onko kyseessä juurikin pirkan ohje, se vaikuttaa melko samanlaiselta kun novitan ohje, on vain kooltaan pienempi. Mäykkyfoorumilla oli tietoa, että se ohje on ollut pirkkassa syyskuu 2005 numerossa.
Idatoi: No niin tietty onkin, kävin Hurtan sivuilla, mutta en ollut vaan tajunnut, että sekin on fleece, kun kangas on niin erilaista kuin tavanomainen fleece.
VastaaPoistaFleecepusakka on kiva pukea, mutta viime syksynä (kun Arttu oli alle vuoden) tuntui, ettei se pystynyt kunnolla kulkemaan sen kanssa. Näytti kuin etutassujen lahkeet olis hiukan liian takana, eli koira joutuu tekemään töitä, että saa etutassut liikkumaan. Mutta en tiedä sitten, oliko vaan muuten outoa kulkea vaate päällä. Lopputalvesta sujui jo ihan hyvin :)
Voi miten komia on malli! Hymy huulilla katselin teidän vaatekertoja, onneksi jollain toisellakin on useampi vaate koiralle. Siis juuri tämmöisiä käytännöllisiä vaatteita kannatan! Noita todella huomaamattomia valjaita olin itsekin tilaamassa Jimille. Sitten kuitenkin jätin tilaamatta, kun aattelin ettei se sitten pääse vetämisestä eroon, jos ovat niin miellyttävät päällä.
VastaaPoistaIhania kuvia :))
VastaaPoistaMinä väsäsin itse "jokasäänvaatteen", tosin eihän se mikään viimeisen päälle hienosti tehty ole, koska en todellakaan ole mikään ompelijaihminen, mutta kelpaa ;)
Viime talvena ostin Funi -neidille samanlaisen hurtta -toppiksen kuin artullakin, mutta oli niin lyhyt selästä että pitänee ostaa ensi talveksi uusi (ja ottaa koira matkaan sovitteelle ;))
Hurtan "vanhemmissa" lahkeellisissa malleissa oli ongelmana lahkeensuiden kireys. Ostin asiasta tietämättömänä sellaisen alenuksesta meidän ajokkitytölle, mutta olihan se koomisen näköinen kävellessään kuin tönkkösuolattu muikku, kun oli niin tiukat lahkeet. Piti vähän tuunata.
Käsityökerhon jostain vanhasta lehdestä löysin siis ohjeen takille jonka tein (voin lehden numeron katsoa kaavoista kunhan muistan...) oli ainakin Funille juuri soppeli ja istui hyvin.
VastaaPoistaSheriffit: Meillä on edistytty vaihteeksi lenkkeilyn suhteen, joten valjaita voisi sen puoleen ajatella. Artun ikuiset kainalot on sitten eri juttu... Eikös Jonella ollut kesällä joku vaiva kainalossa? Mikä ja miten parani?
VastaaPoistaRaisa ja Funi: Olis kiva jos ehtisit/löytäisit sen käsityölehden numeron...
Nettikaupasta ostaessa oli aika helppo löytää oikea koko. Mittasin koiran selän niskasta hännänjuureen, ja katsoin kokotaulukosta, mikä kokonumero sopii. Samassa taulukossa oli (Hurtalla) vielä eri pituisille jaloille eri koot, ja nappiin meni tilaus. Eläinkaupoissa voi toki sovittaakin. Ja on kivaa olla haukun kanssa ostoksilla, kun myyjiä parveilee ja pukuja kannetaan kuin suuremmallekin herralle ;))
Talvimantteli on passelin kokoinen, mutta minusta tuntuu että kaikki vaatteet kinnaa mäyriksellä tuosta rinnan piikin kohdalta. Miksei pukuihin voisikin tehdä muotoa sen kohdalle, en usko että vaate satuttaa, mutta ei tunnu kivaltakaan jos aina kiristää luun kohdalta...
olin kirjoittanut kaavan laitaan SK (suuri käsityö??) 4/2005. Lainasin muistaakseni kirjastosta... Oon tehny pienimmän kaavan mukaan. selän mittakin täsmäsi justiinsa ja säätövaraa on kiinnityksessä.. kuvia löytyy http://tyttojamayris.blogspot.com/2010/09/mission-impossible-made-possible.html
VastaaPoistaHieno puku, pitää käydä kirjastossa katsomassa, jos lehti löytyisi. Kiitos :)
VastaaPoistaJoo, Jone sai sen ihotulehduksen. Kainalot pestiin kesällä 2 krt/vko Malaseb -shampoolla. Nyt sateiden tullen ongelma on jälleen riesanamme ja pesuja jatketaan taas. Lisäksi sateisille päiville täytyy yrittää viritellä ulkoilupuku joka suojaa. Ikävä riesa.
VastaaPoistaSuuri Käsityökerho -lehti löytyi, nyt voi alkaa ommella vaihtopukuja syksyn kurakelejä varten. Ja Pirkan neuleohje löytyi, joten hommaa riittää ;)))
VastaaPoista