Pikku apulainen osoitti luovuutta, ja veisteli miehekkäästi itse paperiroskiksesta hakemastaan munakennosta tällaisen taideteoksen:
Leimasimia kohtaan apulainen tunsi suurta ja valikoivaa kiinnostusta. Kuuntelin jonkin aikaa kummallista rapinaa, ja kun tulin katsomaan, mikä laatikko onkaan jäänyt koiran ulottuville, se tutki tarkkaan leimojani, nenä syvällä laatikossa. Vasta pitkän haistelun jälkeen se poimi varovasti hampaisiinsa yhden. Oli sääli puuttua asiaan niin hartaan perehtymisen jälkeen...
Voi mikä ihana pikkuapulainen sulla siellä onkaan. Millä ihanalla antauksella hän onkaan valintansa tehnyt... pitkään ja harkiten ;)
VastaaPoistaOnko leima vielä käyttökelpoinen? Meillä on kyllä syytä tutkia välittömästi mitä Ossilla on suussa kun kuuluu rapisteluja. Onneksi se ei ole keksinyt vielä pöytien päälle loikkia:) Ossi aika helposti tuhoaa sen minkä se saa hampaisiinsa ja varsinkin jos joku jutska on tippunut lattialle niin Ossi on sitä mieltä, että se on sen eikä kenenkään muun. ps. Kuvat Ossista on otettu jo. Nyt kestää vielä vähän aikaa. Kamerassa oli otettuna nimittäin noin 600 kuvaa ja kaikki lähes mieheni työkuvia joten ne siityvät ensin hänen koneelle töihin ja sieltä sitten tänne. Terveisin Marja-Leena ja Ossi
VastaaPoistaArttu on kyllä aito Kovakorvainen Mäyräkoira, mutta ilmeisesti emännän ääni on otettu todesta joissakin asioissa. Lattialle tippuvia (varsinkin mun tavaroita ja vaatteita) katsellaan useimmiten välinpitämättömästi tai kunnioittavasti, ja vain hyvin kiinnostavia (leimoja!) tutkitaan tarkemmin.
VastaaPoistaLeima ei kärsinyt, olin vieressä ja otin eleettömästi sen hampaista talteen, ei tarvittu edes irti-käskyä tähän. Taisi koira olla hiukan hämmentynyt itsekin siitä, mitä teki :) Tai sitten leimat kärys niin kovasti puhdistusaineelta, ettei houkutellut...
Onhan se kiva, kun mäyris on kotona kuuliainen - pihalla tilanne "vähän" muuttuu.
Ja eilinen askarteluilta meni yllättävän hyvin... Tainnutin koiran lenkeillä ja leikillä ennen kuin aloitettiin. Kovaa työtä se vaati, mutta saatiinpa työrauha moneksi tunniksi.
Hyvä että valokuva on tulossa, toivottavasti löytyy 600 muun joukosta :)
Meillä on vähän sama tilanne ku Marja-Leenalla, et kaikki mikä suuhun saadaan on pian rikki. Uusimman lelun korvaki irtos just äsken ja Oliver on leikkinyt sillä öh... muutaman minuutin? :D
VastaaPoistaMut tää on vielä pieni ja oppimista paljon.
Kaunis kortti kyllä. Olisipa itselläkin samanlaisia käsityöllisiä lahjoja.
Nyt kun Arttu on ollut siellä apurina niin voitaisiin lainata herraa opettamaan meillekin tuo askartelun taito. Meidän joulukortit häpeävät niin näiden rinnalla!
VastaaPoistaLelut on tietty ihan oma lukunsa, niiden hajottaminen näyttää olevan ihan kunnia-asia, mitä nopeammin, sitä parempi.
VastaaPoistaOlisi siinä riemua, neljä mäykkyä askartelemassa ;) Kerätään nyt kumminkin vielä vähän aikaa tyhjiä munakennoja ja vessapaperirullia, ettei tuu materiaalista kiistaa...
Meillä hävetään laiskuutta temppujen opettamisessa ja koiran muussa aktivoinnissa, ainakin tällä alkavalla viikolla...
Heips! :) Nyt menee hieman OT, mutta pistän kuitenkin kyssärin, että minkälaista jälkiliinaa suosittelisit? Mä olen käynyt etsimässä sopivaa, mut tuntuu etteivät kaikki haluamani kriteerit täyty: olis kiva jos se ei polttais käsiä rakoille eikä takertuis ihan joka varvikkoon...tiedän, et monet suosii vaijeria, toiset taas muovipäällysteistä narua jne. Mä olisin halunnut ostaa puuvillaista, joustavaa köydentapaista, mutta tiesin jo heti ensi vilkaisulla, että se sit vetää mukaan kaikki risut ja männynkävyt. Hmph. Millainen teillä on käytössä?
VastaaPoistaNimimerkki "neuvoton ja neuvottoman mäyrislapsukainen" ;)