Joulu. Ihmisille lyhyt ja koiralle niin pitkä.
Oltiin reissussa, keskellä ei mitään, naapurien neitikoirat ei kirjoittele kirjeitä portille asti = mäyräkoiralla ei ollut hinkua jäädyttää tassuja tiellä liki 30 asteen pakkasessa ja korvia aukean yli viuhuvassa viimassa. Pissat etupihalle, kakat takapihan lintulaudan alle. Ja viivana sisälle! Emäntä nautti, ja teki vain velvollisuudesta joka toinen päivä lyhyen lenkin.
Ennenkokematonta; mäyräkoira pyysi kesken lenkin että käännyttäisiin takaisin. Jalkakaan ei noussut siinä viimassa, piha oli paras paikka...
Lumityöt ja polttopuiden haku liiteristä tehtiin koiran kanssa yhdessä. Hankeen heitellyt lumipallot olivat emännän mielestä lihastreeniä, sisällä ympäri taloa kätketyt namit aivojumppaa. Siltä sekin ensin näytti.
Yöt koira nukkui superlonpatjasta rullatussa "teltassa". Syynä se viima, joka puski pakkasen läpi hataran lattian.
Kotiinpaluu. Ihmiselle aina mukavaa, koiralle lottovoitto!
Onhan se ennenkin majoittunut lähtöpäivänä auton etupenkille, eikä suostunut enää ulos tulemaan!
Matkaväsymys. Kesti koiralla yhden illan, emännällä pari päivää. Jonka aikana koira alkoi turhautua...
Ja turhautua.
Ja emännän hermo kiristyä.
Leudommassa säässä heitin "ohjakset naulaan" ja vein koiran vapaana metsäautotielle. Josta jo kerroinkin. Hypätään seuraavaan hankipäivään...
Menimme hevostallin pelloille; yksi ihminen ratsailla, kaksi tallaamassa polkuja koirille, Saimi ajamassa takaa hevosta hirmuisen haukunnan säestyksellä.
Arttu huomasi kolmen viikon asumuseron päättyneen, ja kulki koko hankimatkan nenä Saimin hännän alla... Eikä tajunnut, että Saimista on tullut NAINEN, joka myös tiuskinnalla osoitti sen...
Iso hevonen, jota jahtaa vieterihypyillä 4-kiloinen tyttörussel, jota jahtaa puolen metrin lumessa 10 sentin jaloilla mäyräkoira, jota yritti emäntä aluksi karjua luokseen, joka oli turhaa...
Illalla uni maistui 3 tuntia. Sen jälkeen mäyräkoira asettui ulko-ovelle...
(Sensuroitu)
Tänään metsäautotielle vapaana. Tien päässä ihmisen näköetäisyydellä pysymisen koulutusta. Kun kutsu ei kerrasta tehonnut, käännyin eri suuntaan, jäin lumikasan tai mutkan taaksen, kunnes koira tuli. Muutaman kerran jälkeen ymmärsi jo odottaa, että varmasti lähden mukana jatkamaan matkaa. Seuraavassa mutkassa koiralla aina irtiotto, ei auttanut enää "odota" eikä "tänne", se aavisti että tulen lopulta kumminkin perässä. Käännyin taas... Koira tuli pitkän ajan kuluttua hakemaan, katsoi silmiin ja pärskähti erittäin paheksuvasti. (Etkö sä muija voi lakata jauhamasta tätä samaa, sen kun kävelet mun perässä, kuten ennenkin!)
Luulin voittaneeni mäyräkoiran. (olinpa tyhmä...)
Mäyräkoira ei siedä toistoja, maksimissaan 3 tai 4. Sen jälkeen ihmisen ovelasti keksimä juoni tai keino on tuttu kuin oma napa. Kyllästyttävää, ällöttävän tylsää jauhaa samaa, tuumii koira, ja painelee menemään. Lähestyimme jo autotietä, jonka toisella puolen on koti. En nähnyt koiraa, en kehdannut huutaa (karjua) seitsemättä kertaa, annoin sen jo kauan tietämän mukaan periksi ja kävelin perässä, vaikka olin päättänyt olla aina kadoksissa, kun se menee omia menojaan.
Tulihan se lopulta, sain hihnankin kiinni. Ja osasin kävellä ihan kotiin asti, vaikka koira ei näyttänyt tietä.
Niin, ne mäyräkoiran korvat. Yliarvostetut, ylijalostetut ja turhamaiset.
Mitä virkaa olisi laivassa purjeilla, jotka olisi käsitelty tuulta hylkivällä aineella? Tai majakalla, jota merimies ei uskoisi todeksi.
Juu, vertaukset ontuu, mutta niin minun aivonikin, koska koira ei saa olla minua viisaampi kuin omistaja ;/%####
Ai niin. Tänä iltana on rauha maassa. Koira on rento!
Hyvänen aika, miten mä sen tein, meni itseltäni ohi. Olen jo muutaman kerran varovasti tarkistanut, notkuuko se ovella. Ei. Nukkuu petillä tai lekottelee sohvan selkänojalla... Ja nauraa partaansa, kun en tajua tätäkään juttua.
Hehheee, älyttää sua.Ne on viiiiiviiviisaita!♥
VastaaPoistaHauskan kuulosta ihan ku meillä. Tuo pakkaspissi on sitä viimeisintä mitä viitsii tehdä.Aamulla kun avaa ulko-oven ja sanoo et käys pissalla tutkailee sieraimet ensalkuun ovenraossa hetken, mitä mittari näyttää pakkaslukemia, sit muutama sekentti mietitään viitsiikö mennä vai voiko mennä, onko niiiin paljon pakkasta et paree pidätellä vielä jos vaikka lauhtus.Tai sit emäntä auttaa,pökkää peräpäästä ja pyllää meidät väkisin ulos ja lyö oven kiinni. Hähää sielläs olette;)
Tammikuun lauhoja ootellessa haukottelee Roosa ja Kusti terveisensä Artulle♥
Mie olen kyllä jo luovuttanut tuossa viisaampana olossa! Ja piiloutumisessakin, Terapeutti nimittäin viis veisaa menenkö piiloon vai en jos on jäniksen/oravan tai minkä tahansa elävän olennon jäljet jossain kuonon tietämissä. Siksipä vapaus koittaa vasta kun lunta on niin paljon ettei mäyris pääse umpihangessa omille teilleen. Vielä ei ole se aika.
VastaaPoistaArtulle terveisiä, kiihkeänä tuntuu virtaavan koirapojan veri. Tällaiset Arttu-pojat ne saavat emännänkin pysymään virkeänä ja verenpaineetkaan ei ole varmaan alimmissa lukemissa :) Talven jatkoja!
Olli ei voi tehdä edes pakkasella asioita pihalle vaan on lähdettävä "lenkille". Pissat voi sitten tehdäkin puolen metrin päähän portista.
VastaaPoistaOlli laittaa nelivetojarrutuksen aina päälle, kun lenkkeily ei kiinnosta. Jos lenkittäjä yrittää vaan mennä eteenpäin, saa vetää koiraa perässään. Ja sitten lenkittäjä luovuttaa. Joskus on mennyt 200 metrin lenkillä kymmenen minuuttia. Ensin 100 metriä toiseen suuntaan: 9 minuuttia. Sitten kotiin toiset sata metriä: aika maksimissaan 1 minuutti.
Voih;) kyllä nuo osaa älyttää! Täälläkin tuo vinku-iita tahto ulos äsken, ja kun sait laitettua kaikki toppahousut sun muut vermeet päälle - enmä tarkenekkaan - hui miten kylmää tulee ovenraosta. Ota sylliin, saatan juurijajuuri pikapissin tehä tuohon penkan laitaan! Hyvää loppiaista Artulle ja emännälle!
VastaaPoistaMeitin Ossi kanssa viis veisaa siitä olenko piilossa vai en joten sitä konstia on turha käyttää:( Vapaaksi voisin ehkä kuvitella laskevani kotiin päin tullessamme tuossa meidän omalla tiellä kun siinä on jo reilun metrin korkuiset lumipenkat ja takana sellainen puolen metrin hanki. Toisaalta Ossi on jo tässä vuosien aikana tottunut tuohon vapauden riistoon tai rajoitukseen niin etten tiedä olisiko sillä lyhytaikaisella vapaudella sen suurempaa merkitystä. Älyttämiseen taidan olla jo tottunut:) Jos herra ei halua lenkille niin näyttää kyllä sen. Kymmenkiloista jötikkää ei ole hauska raahata nelitassujarrutuksessa....tai jopa kyljellään Aamupissalle ei meinaisi koira millään lähteä. Kerran jopa tutki olisiko voinut tehdä kuistille. Jalka jo nousi mutta karjaisu keskeytti toiminnan eikä sen jälkeen ole miettinyt kuistille aamupissan tekoa. On nuo mäyrikset kyllä melko persoonia...Artulle terveisiä lumiselta Kirkkonummelta Ossilta ja sihteeriköltä..
VastaaPoistaKuulosti niin tutulta että alkoi ihan naurattamaan!!!
VastaaPoista