Eilen illalla/yöllä, kun emäntä teki 50-vuotiskorttia (joka meni pilalle...), Arttu löysi uuden nukkumapaikan. Vaatehuoneen ovi oli raollaan, lattialla joku Artun monista fleece-peitoista. Lattialla on myös kasseja, joissa on askartelutarvikkeita, Artun keskeneräinen villapaita (arrggghhhh) ja muuta mukavaa. Koira tutki ensin kunkin kassin, nuuskutteli nenällä hauskasti, rapisteli reunoja pikkuisen, ja meni sitten peitolleen nukkumaan. Vaatimattomat 3 tuntia vierähti vaatehuoneen hämärässä, välillä kuului syvää unituhinaa, välillä kassien rapinaa, kun korjattiin nukkuma-asentoa paremmaksi.
Sitä ennen oli koira nukkunut riehumispäivänsä jälkeen pitkän yön, ollut eilen päivän yksin, nukkunut emännän kanssa sohvalla tirsat, sitten söi ja kävi lenkin, ja siitä lähtien vaatehuoneen unet. Puolen yön aikaan päästin pissalle takapihalle, jonka jälkeen Arttu meni sohvalle, nukkui aamuun, ja aamupalan ja pisun jälkeen meni takaisin sohvalle.
Esitinkö joskus kysymyksen, kenen koiralla on mielentiloja - ja sitten toisenlaisia mielentiloja... Tuo on nyt rento, käppäilee välillä kurkkaamaan missä olen, ottaa pienet rapsutukset ja menee takaisin (jopa eri huoneeseen) petilleen tai sohvalle.
Saa nähdä mikä on meininki, kun kotiudun illalla konserttireissulta, takana ensin tämä työpäivä, pikavisiitti kotona ennen lähtöä. No, ehkä opettelen olemaan stressaamatta, että mitä SITTEN, kun menen kotiin jne. Menen vaan. Sanon että morjes, ja koira vastaa että moro, moro, oliko kiva konsertti, osasiko pianisti läksynsä. Johon minä, että osasi, mutta kyllä me oltais se duetto paremmin vedetty. Johon koira, että samapa tuo, meillä on tuo sohva. On ollut muuten tarpeen tänäänkin, ja taidanpä tästä taas...
Pirrrrrrrrrrrrr... kuka herätti :///
PS: kortti meni pilalle, koska käytin leimakuvan kanssa uutta kultajauhetta, josta mulla ei ollut kokemusta. Jauhe ei kiinnittynyt kuumailmapuhaltimella kuten piti, ja suttasi lopulta muuten valmiin kortin kannen. Soitin tilaajalle, että marssi korttikauppaan, tämä verstas menee nukkumaan...
Voi kun oli hauska kertomus.. Hauskaa ei tietenkään ollut se, että kortti meni pilalle, mutta voin vain nähdä Artun sieluni silmissä siellä uudessa nukkumapaikassaan touhuilemassa ;)
VastaaPoistaHauska dialogi! :) Vaatehuoneet ovat kiehtovia paikkoja, meillä liiankin kiehtovia ja ovet aina kiinni, mikä vaan lisää niiden kiinnostavuutta...aivan saletisti sieltä löytyisi merkkauspissa jossa karvanaama sinne pääsisi livahtamaan. Eli ovet on pakko pitää säpissä, ainakin toistaiseksi ;)
VastaaPoistaKyllä sitä aina välillä toivoo kovasti, että Alfie olisi jo Artun ikäinen! :)
Moikku!
VastaaPoistaHarmi että kortti meni pilalle... Tässä vähän päivänpiristystä..Menepä osoitteeseen http://mfd-chezcrogutte.blogspot.com
Siellä on vähäsen Artun näkoinen vintagekortti 14.1. päivän postauksessa ;-)))
Niin ja hyvää alkanutta vuotta 2011 teille molemmille:-))
Terkuin Minnamarika
Siis osoite on http://mfd-chezcroquette.blogspot.com
VastaaPoistaKirjoitin croquetten vahingossa ensimmäisessä kommentissa g-kirjaimella :/ sori
Voi harmi ettei kortti päässytkään uuteen kotiin. Jotenkin voin sieluni silmillä nähdä Artun tutkimusmatkalla vaatehuoneessa. Meidän vaatehuone on makkarin yhteydessä ja sinne makkariinkaan ei Ossilla ole asiaa. Jotenkin siinä menee minun ja koiran raja. Sohvalla - nyt kun se on valloitettu - voimme kyllä yhdessä kölliä. Tänäänkin tuli päikkärit otettua siinä - vähän liiankin pitkät. No sukkaa valmistuu sitten taas monta kerrosta tuossa telkkua katsellessa.
VastaaPoistaToivottavasti oli mukava konsertti ja kotona rauhallinen koira. Terveiset Ossi ja Marja-Leena
Hauska kirjoitus :) Niin ne koiruudet on yllättäviä, toisena päivänä meinaa vaan mennä hermot ja seuraavan päivänä ollaan itse ihanuus. No jatkuva helppous olisi kyllä tylsääkin.
VastaaPoistaMeillä uskallan jättää vaatekomeron oven auki vain silloin kun mieskin on kotona. Silloin koira ei välitä ympäri asuntoa lojuvista tavaroista, saati kengistä. Mutta kun ollaan kaksin, koira löytää kaiken mahdollisen millä voi koetella hermojani...
maiju: touhuilu myös kuullostaa kivalta :) tuhinaa ja rapinaa, kyllä se aina levottomana ramppaavien tassujen rapinan voittaa...
VastaaPoistaMaria: Myönnetään, että ikä helpottaa asioita, mutta kasvattaa myös koko ajan mäyräkoiran älyä ja viekkautta...
Artun hyviin puoliin pitää mainita, että meillä ei olla merkkailtu sisällä koskaan.
Minnamarika: olipa ihana blogi. Ja löysin muitakin mäykkykuvia, sekä ihania kisuja. Yksi parhaita oli se missä kisut marssii jonossa sateenvarjot pään päällä :)
M-L ja Ossi: Konserttireissu virkisti ja täytti odotukset :) Kotona yritti nelijalkainen tanssia ja tanssittaa mua, mutta pistin pelin heti poikki. Rauhallista on ollut, iltalenkki on pisuteltu ja sapuskat syöty, nyt koira nukkuu sohvalla peittojensa alla. Huomenna mennään pitkästä aikaa treffeille Saimille, siellä viimeistään herää tuokin nirvanaan vaipunut.
Sunan: osataanko teilläkin valita se hetki, kun emäntä on yksin kotona, ja sitten koetellaan! Mielenkiintoista. Blogien kautta oma tuskastuminen vähenee, kun kuulee, mitkä kaikki onkin rodunomaisia juttuja, eikä vaan oman koiran päähänpinttymiä :)