keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Illalla kuurosateita, aamulla selkenevää :)

Toivottavasti emme saaneet dramaturgiallamme sydämentykytyksiä muille kuin itsellemme. Illalla ja yöllä Arttu oli kipeä, ja pelkästään nukkui, mutta aamulla jalka nousi takapihalle pissalle jo paremmin. Töistä tultuani vastassa oli elohiiri-väkkärä-kippurasääri-iloinen koira.

Ajattelin kumminkin tarkistuttaa toistuvan vaivan ja viedä kaverin röntgeniin lähiaikoina. Muistuu mieleen, että se on joskus jo paljon aiemminkin vinkaissut yllättävissä tilanteissa, kun en tiedä tehneeni sen kummempaa. Koira sylissä, pieni asennon korjaus, tai ulkoilupuvun takajalan lahkeen asennus, näistä on tullut kivulias kirahdus. Plus tämä eilinen tilanne tuli jo toisen kerran, että koiran takajalat menee alta.

Episodissa oli komiikkaakin. Arttu jäi olohuoneen lattialle peittojensa alle nukkumaan. Yöllä kävin tarkistamassa, onko kaikki hyvin. Raotin päällimmäistä peittoa, seuraavaa... Koira nukkui jo selällään takakintut pystyssä. Mutta ei liikahtanut vaikka mylläsin peittoja. Ajattelin kokeilla hännästä, onko se lämmin (eli hengissä ;). Siitä koira säpsähtikin syvästä särkylääkeunestaan ihmeissään hereille. Kummallinen emäntä, kun ei anna nukkua.

Kerromme kuulumiset, kunhan ehdimme käydä kuvauksessa. Kaikki mikä ei olekaan pakollista, siirretään nyt "huomiseen"...

Aurinkoisia, kauniita kevätpäiviä muuallekin. Täällä on ihana ilma.

11 kommenttia:

  1. Mai en nyt halua olla mikään ilkimys enkä pelotella mutta se, että takajalat "menevät alta" ei ole mikään hirmuisen hyvä merkki joten ei sitä kuvausta kannata kauhean pitkälle siirtää. Jos Arttu tuntuu nyt hyväkuntoiselta niin hienoa mutta älä silti anna sen pomppia hillittömästi ennenkuin selvität mistä selän kivut johtuvat. Silloin kun Ossille tuli se selkäkipu eli lievänä tämä mäyräkoiraselkä niin se makasi kippurassa yhden päivän eli näki että sitä sattui. Seuraavana päivänä vasta sain sen lääkäriin ja se sai kipulääkettä ja kuvattiin. Siitä kipulääkkeestä ELL sanoi, että annostuksen mukaan ettei se koira luule, että se onkin terve ja ala riuhtomaan. Niitä on tosiaan eri koulukuntia noissa lääkäreissä mutta kukaan ei taida sanoa, että ihan heti kuntouttamaan ei ilman leikkausta eikä lepohoidolla. Sitten kun se selkä on "asettunut" niin sitten aletaan tekemään kävelylenkkejä sen koiran jaksamisen mukaan. Vaikka Ossi oli hyväkuntoinen niin kyllä siitä näki että se tarvitsi se selkä sitä lepoa. En tiedä mitkä nikamat siellä olivat "niksahtaneet" kun se kipu alkoi heti lenkin jälkeen. Koirastahan on paha sanoa että sillä on särkyä jos se ei esim vingu ja senhän koira yleensä tekee vaan sellaisessa äkillisessä kiputilanteessa. Voikaahan hyvin Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  2. Meillä Ella ollut aina tosi "herkkä" hännästä ja takapuolesta. Selkäkuvattu joskus nuorempana ja kaikki ok. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  3. Meidän yhdelle ed.koiralle tuli mäyräkoirahalvaus.Sillä oli niin paha,että raahasi takajalkoja perässään.Silti pystyi tarpeensa itse hoitamaan joten kuten.Kesti pari kuukautta toipuminen,mutta parani täysin.Toivottavasti selvisitte ihan vain säikähdyksellä.Jos välilevy oliskin luiskahtanut,toivottavasti luiskahti takasin paikoilleen.Nyt joo malttia lenkkeilyyn,eikä hyppimisiä.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä teille tulevaan! Selkäkuvausta minäkin suosittelen ensitilassa. Olen viime aikoina kuullut niin monesta mäyräkoirasta, jolle ilmaantui äkillisiä oireita mäyräkoirahalvauksesta, mutta laantuivat itsestään. Tästä seurauksena "hoidot" jätettiin kesken ja muutaman kuukauden päästä koira jouduttiin lopettamaan, ja kun vaiva uusiutui äkillisesti jonkinajan kuluttua, olikin jo liian myöshäistä.. :/ Nämä selkäongelmat ovat kyllä yksi murheenkryyni.. Hoidot eivät todellakaan ole ilmaisia ja ehkä kaikkein pahinta on, että koskaan ei voi tietää milloin vaiva iskee.

    Itsekin olen miettinyt tulevaisuudessa Pipsan selän kuvauttamista, jonka tulen varmasti teettämään, mutta nyt kun vielä on mahdollisuus prepata itseään valmistautumaan kaikkiin mahdollisiin tuloksiin, täytyy yrittää karaistua.. Voipi olla että pala nousee kurkkuun jos tulos sattuukin olemaan yli K2 :/

    Toivottavasti oudot kipuilut selviävät! Pipsa lähettää pusuja!

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että tilanne on vähän helpottanut. Raskasta se on varmasti ollut :/ Tämän rodun valinneena ainakin itsellä on jatkuvasti takaraivossa se ihan pienen pieni pelko... Siksi aionkin Pinja päästessä sopivaan ikään kuvauttaa selän.
    Jaksamista! :)

    VastaaPoista
  6. Arvailut sikseen ja kipinkapin ellille. Vointeja ja kivaa kevättä!

    VastaaPoista
  7. Mulla kanssa ainainen pelko siitä, että mitäs jos...siksipä yritetään varoa noitten rappusten kanssa, erityisesti koiran omatoimista alastuloa vältetään, varsinkin kun meillä nuo portaat ovat liukkaat.

    Hyvä lihaskunto, joka Artulla kuvien perusteella näyttäisi olevan, auttaa jo asiassa eteenpäin; lihaksisto tukee niveliä ja luustoa, erityisesti tuota selkää. Ylipainoiset ja/tai koirat joilla ei ole kunnollisia lihaksia ovat vielä enemmän vaarassa saada selkäongelmia. Pidämme kovasti peukkuja, että mitään vakavaa ei ilmene!
    Ja lähetetään teille positiivisia ajatuksia, roppakaupalla!

    VastaaPoista
  8. Voi miten paljon paremmalta tämä kuulostaa. Pelkäsin niin kovin lukiessani sitä aiempaa juttua etten osannut edes kommentoida. Toivottavasti Arttu nyt malttaa ottaa kuitenkin tavallista iisimmin ettei vaan käy mitään järkyttävää.

    VastaaPoista
  9. Voi hurjaa, mitä teille ehtinyt sattua. Lähetämme paljon jaksamista!

    Taikallahan venähti hypätessä selkä pari vuotta sitten todella pahasti... kipulääkettä ja lepoa, sillä meni ohi täysin.

    VastaaPoista
  10. tsemppiä, Artulle parempia vointeja!!

    VastaaPoista
  11. Kiitos teille viesteistä. Ne otetaan todesta ja kannustuksena, heti kun on mahdollista. Nyt on vaan sovitettava elämän palasia vielä viikon verran ja pysyttävä hengissä.

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)