sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

... ja sunnuntai :)

Illalla kotiutin koiran hoitopaikasta, toivottavasti tällä erää pidemmäksi aikaa. Ymmärrän jo, mitä on ikävä lattialla tassuttelijaa, sen verran paljon olen sitä joutunut kuskaamaan pois kotoa viime viikkoina. Kotiin palaavan riemukaan ei jäänyt mitenkään epäselväksi. Se jaksoi vetää railakkaan riemurallinsa läpi ennen kuin sammui petilleen. Josta sen herätin iltapalalle ja -pissalle 3 tunnin kuluttua. Koira ei voisi näyttää enempää pöllähtäneeltä ja uniselta...

Hoitopaikassa Arttu on tutustunut paitsi kissoihin ja lukuisiin koiriin ja lapsiin, myös uuteen koiranpentuun. Se ei ollutkaan sujunut ihan mallikkaasti, koska pentu oli onnettomuudekseen myös poika. Harmitti, kun ei ollut aikaa järjestää "tilannetta", jossa Arttu opetetaan kohtaamaan pentu oikein. Uskon nimittäin, että ongelman pystyy ratkaisemaan, olipa se remmiräyhy tai muu päähänpinttymä. Se vaatii vaan tilanteeseen menemistä, ei sen väistämistä. Tietenkin on oltava suht varma, mitä itse aikoo tehdä, kun merkit mäyräkoiran syttyvästä sapesta alkavat näkyä. Uskoakseni selviän.

Pidin pentua hetken sylissä. Arttu jäi lapsiportin taakse ja aloitti mielenilmaukset heti, kun lähestyin pentua. Käänsin päätäni ja sihahdin sille. Volina alkoi uudelleen, kun otin pennun syliin. Käännyin ja sihahdin. Sillä seurauksella, että mäyräkoira meni kuljetusboksiinsa, mylläsi ja melskasi siellä hetken ja vaipui sitten urahtaen boksin lattialle, kuono maata pitkin, katse käännettynä meistä pois päin mököttämään. Minä voitin. Mutta miten käy pennun, kun ne seuraavan kerran tapaavat... Olen paikalla, koska tiedän, että lempeimmänkin mäyräkoiran kosto elää, kun on mustasukkaisuudesta kyse. Paneudun kitkemään sitä pois, koska pentuihin kohdistuvana se on todella ilkeä piirre. Ja ikävä kyllä, reilu vuosi sitten olen nähnyt tilanteen, jossa Arttu käy silittelemäni pennun kimppuun n. 5 minuutin kuluttua. Eli muisti pelaa ja kosto elää.

Teimme tänään ensimmäisen kunnon lenkin mun keuhkoputkentulehduksen jälkeen. Auringossa tallustelu tuntui niiiiiin ihanalta, viis siitä että heikotti ja hiki nousi pintaan sangen hidastempoisesta etenemisestä huolimatta. Onnekseni tuli tuttuja vastaan, ja oli luontevaa seisoskella ja kerätä voimia :)

Keräsin katseita, kun koiralla oli fleecepuku... Kyselijöille totesin, että onhan sullakin takki :) Mutta kainaloiden suojaksihan sen puvun laitoin, ettei rapa roisku ärtyneisiin kainaloihin. Kainaloihin löytyi selitys: hoitopaikan kissat tiputtelevat syödessään kuivamuonaa keittiön uunin viereen, josta kärppä-Arttu käy poimimassa ne suuhunsa... Olen helpottunut, ettei ihan tyhjästä tullutkaan tuo vaiva. Ja hoituu varmaan nyt ajan kanssa taas kuntoon.

Monta kivaa tähteä tuikkii siis tänäänkin. Pusutteleva koira on kotona ja olemme laiskotelleet urakalla :) Olemme selvinneet niin monesta, että en lannistu pennulle ärhentelystäkään. Asia kerrallaan tilanteet haltuun, kyllä se siitä.

5 kommenttia:

  1. Mukava lukea onnistuneesta viikonlopusta! :) Tuo mustasukkaisuus on kyllä ongelmana meilläkin.. Mäyris lähettää murhaavia katseita jos pidän kissaa sylissä, oli se sitten meidän kissamme tai vanhempieni kissa. Kun kissan päästää vapaaksi, käy mäyris heti "liiskaamassa" sen lattiaan. Pipsalla on outo tapa kävellä vain kaverin yli ja jäädä siihen seisomaan rinta kaarella ja häntä pystyssä. Ilmeisti kyse on jostain alistamisesta..? Kauhulla mietin jo sitä, kun joskus perheeseemme muuttaa toinen mäykkyläinen. Ehkäpä siitäkin sitten selvitään :)

    Huh, itsekin olin kaksi viikkoa kipeänä ja ensimmäinen kunnon lenkki koiran kanssa tirskautti kyllä hien huolella pintaan. Jännää kuinka lyhytkin sairastaminen voi saada sellaista aikaan.

    Hienoa että kainalo vaivoille löytyi selitys. On varmasti raastavaa miettiä, mistä kullakin kertaa allergisointi johtuu.

    VastaaPoista
  2. Mua kanssa mietityttää mustasukkaisuus sitten joskus kun perhe saa täydennystä toisesta koirasta (puolijulkinen haave olisi kaksi mäykkyä ja yksi dobberi....hmmm...kauhea työstäminen, että saa miehistön suostumaan! :D) Onko Arttu osoittanut ihan pienestä asti samanlaisia elkeitä toisia koiria kohtaan jos otat niitä syliin tai annat niille huomiota, vai onko se iän mukana tullut juttu?

    VastaaPoista
  3. Idatoi: Heh, onpa hauska tapa Pipsalla hallita kisua. Ainakin parempi kuin räyhääminen.
    Kyllä se varmaan tottuu uuteenkin tulokkaaseen, kun huolella "perehdytät" ne toisiinsa.
    Yritetäänpä toipua, vaikka täällä tuntuu vaiva seuraavan toistansa...

    Maria: Mielenkiintoiset koirahaaveet sulla, olis joskus kiva lukea miten niihin olet päätynyt.
    Arttu on ollut mustis pennusta, ainakin puolivuotiaasta muistan tilanteita. Koirapuistossa kävi kiinni, oli sitten pennunpallero tai tanskandogi vastassa, jos silittelin vierasta koiraa...
    Kun Saimi astui kuvioihin, puutuin asiaan, koska mustasukkaisuus oli noilla molemminpuolista. Onnistuinkin joskus purkamaan tilanteen pistämällä vaan natiaiset kyljelleen hetkeksi rauhoittumaan. Enkä päästänyt pois "tarkkailusta" ennen kuin lopettivat ärhentelyn. On ihan eri asia jos koirat leikkii ja taistelee vaikka lelusta, mutta ihmisen "omistaminen" on pidemmän päälle rasittavaa.

    VastaaPoista
  4. Osaavathan nuo koirat varmaan olla mustasukkaisia. Tosin Ossi ärhentelee vain uroksille. Naaraat se jotenkin katsoo, että ihan sama kuka niitä hellii kunhan hän saa sitten kanssa pusutella näitä koiria. Sitten jos tulee äkäisiä näykkäisyjä niin sitten älyää jättää rauhaan. Terveisin M-L ja Ossi ps hyvä että se allergia taas selvisi. Mokomat kisut kun kehtaavat tiputella ruokiaan....

    VastaaPoista
  5. M-L: Ärhentelyynkin on varmaan eri syitä. Lenkillä vastaan tullessa tuskin mustasukkaisuus :) Mua otti päähän, kun Arttu alko ärhentää jo vastaan tuleville pojillekin...
    Nolo juttu sattui, kun oltiin iltalenkillä. Arttu kiskoi ihan väkisin vastaantulevan naisen luo. Yritin saada sen pysymään tien sivussa, kun ei se yleensä ihmiseten luokse noin voimalla halua! Vastaantulija moikkasi, olikin tuttu, joka minun olis pitäny tuntea kai paremmin kuin koiran, joka on hänet tavannut vain pari kertaa. On noilla hauvoilla hyvä vainu.

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)