perjantai 1. huhtikuuta 2011

Vesikeli

Tuhatjalkaisesta mäyräkoirasta tuli hidasteleva, vedenpaisumuksen pelkoa päässään pyörittelevä tassuttelija. Sporttisten mäyräkoiranomistajien kauhistus, mutta kyllä minulle kelpaa vaihteeksi kauniisti rinnalla teputtava koira!

Minusta märkä lumi on märkää. En menisi siihen kainaloitani myöten! Mutta koira kahlaa epätoivon vimmalla asfaltin reunaan jääneessä loskaisessa lumessa, kunhan ei tarvitse astua asfaltille. Asfaltilla ei ole lammikoita eikä vettä, mutta se KIILTÄÄ niin kuin märkä asfaltti, joten siihen ei voi astua. Fobiat tekevät niin ihmisistä kuin koiristakin taitureita välttämään pelon kohdetta todella äärimmäisesti, vieden kirjaimellisesti ojasta allikkoon ;D)))

Juuri siinä asfaltin reunassa, lumen ja pyörätien rajalla, on koko talven KASAT. Joten ehkä pitää todeta, että koira joutuu vesikammossaan ojasta allikon kautta suoraan liejuun! Ellei lenkittäjä ole tarkkana, ja pidä koiraa sivullaan, kunnes seuraavan katuvalon kohdalla voi olla varma siitä, mitä sen tassuttelemassa kohdassa on.

Luopuminen lumesta tuntuu muutenkin liittyvän koiran suurimpiin murheisiin. Talvella se oli jopa haluton hyppäämään lumeen, nyt sen suurin huvi on poukkoilla märässä lumessa, kaivaa sitä vimmatusti kuin hiekkaa kesällä ja odottaa että joku heittäisi lumipallon mahdollisimman kauas hankeen. Eli ottaa kaiken irti ennen kuin se on liian myöhäistä.

Kainalot on syytä taas peittää noilla lumi/kuralenkeillä. Niihin ei juuri kajota päivisin, mutta punotuksesta päätellen yön hiljaisuudessa koira mussuttaa hiukan kutisevaa ihoa. Ostin Nutrolin-öljyä, toivon ihmeitä siltäkin. On kuulemma mainio lisäravinne, jos on kuiva tai atooppinen iho. Jospa auttaisi tähänkin. Viime viikolla näin myös ensimmäisen kerran Artun hilseilevän! Sitä kesti tasan ne päivät, kun annoin sille uutta kuivamuonaa, joka piti olla luomua ja ilman mitään lisäaineita. Olisiko tämä nyt minulta viimeinen kokeilu, toivon niin! Ostin säkin kuivalihaa ja Beiflocke-hiutaleita, tein kattilallisen Yrjölän puuroa ja yritän pysyä näillä linjoilla. Kevään tullessa ei sovi urheilla tällä allergialla enää yhtään. Kurainen maa, siitepölyt ja mikä lie nostavat riittävästi näppylöitä ilman, että emäntä suuressa viisaudessaan leikkii koiran ruualla.

PS:pupuneiti on hetkeksi jätetty rauhaan, mutta makuuhuoneen vaatekaapin päällä on koristetyyny, jossa on koiran kuvia. Arvatkaa, kuka päivystää sitä!!!

12 kommenttia:

  1. Olli on onnellinen, kun asfaltti paljastuu ja saa kävellä kuivalla alustalla. Huomasin kyllä tänään saman jutun, että koira pelkää tumman kohdan olevan vettä ja kiertelee ja kaartelee jäisiä kohtia.

    VastaaPoista
  2. Mutta voi sitä suihkuttelun määrää ennen kun tiet kuivuu! Varsinkin kun lunta on komen talven edestä sulamassa ja valumassa pitkin teitä :)

    VastaaPoista
  3. Ovat nuo hassuja nuo meidän mäykyt. Kuten sanoit ojasta allikkoon joutuvat helposti. Täällä satoi tänään sellaista alijäähtynyttä vettä joten sain heittää hyvästit taasen lenkeille. Toivottavasti Nutrolin auttaa omalta osaltaan Artun kainaloihin. Tuskin se ihmeitä tekee mutta varmaan jotain pientä. Ainakin toivotaan näin. Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  4. Hassuksi minäkin sanoin tänään Arttua, kun tuttava kyseli mitä sille kuuluu :) Ottaako Ossi rauhallisesti tämän tilapäisen lenkkien vähenemisen? Toivottavasti aurinko sulattaa ja kuivaa pian teidän pihatiet ja pääsette luontoon. Tein eilen Artun kanssa reilun tunnin kierroksen pääasiassa metsäpolkuja. Ne on vielä niin lumisia, tosin tallattuja, että ei ole liukastumisen vaaraa. Metsässä rauhoittuu kummasti, vaikka mäyräkoira tohottaakin kantapäillä valmiina ohittamaan, kun silmä välttää. Ilman sitä koiraa en kai ikinä niitä metsäpolkuja tallaisikaan tähän aikaan vuodesta.

    VastaaPoista
  5. Meillä kävellään noissa liukkaissa kohdissa tiellä huomattavasti mieluummin kuin asfaltilla. Alfieta ei yhtään tunnu hirvittävän peilikirkas jää, mutta asfaltti sen sijaan. Varmasti osittain siitä syystä, ettei sitä ole vielä koneellisesti käyty lakaisemassa joka paikasta puhtaaksi pienistä kivistä ja ne pistelevät ikävästi tassuissa.

    Mutta lumien katoaminen on koiran mielestä todella syvältä! :D Mikä tahansa nuoska/loska/likainen lumikasa on parempi kuin ei mitään...ja taas mennään pesuhuoneen kautta puunaamaan rapajooseppia! :D

    Ihana tuo Artun pehmofiksaatio! :D Mä naureskelin täällä itsekseni tuolle pupuneitijutulle ja nyt sitten tälle tyynylle! :D Voi noita poikia, ne on sellaisia yhden-asian-miehiä sille päälle sattuessaan ja musta tuntuu, että sitä tapahtuu suhteellisen usein! :)

    VastaaPoista
  6. Meilläkin kevään tulo ei ole miellyttänyt koiraa. Tietysti on kiva, kun ei tarvitse pukea niin paljon kampetta niskaan, mutta kuralätäköt on ihan kauheita! Koira kiertelee ja yrittää etsiä vähiten märän kohdan ja jos sitä ei millään löydy niin tuijottaa minua epätoivoisesti, reppana

    VastaaPoista
  7. Ossi on ottanut lunkisti lenkkien vähenemisen. Tosin parina pnä huomannut että se on ollut suorastaan riemuissaan kun on päässyt päivälläkin vajaan parin kilsan lenkille. Minusta vaan vähän näyttää siltä kuin se olisi hieman lihonut. Voi voi. Eikä viikon paastoakaan ole tiedossa kun naapurista lopetettiin Ossin morsian ennen joulua
    terveisin Ossi ja M-L

    VastaaPoista
  8. Kurjaa tämä kelirikkokausi! Saisi jo kuiva kausi tulla.
    En tiedä Artun koko historiaa, mutta oletko kokeillut, että voisiko hiilihydraatit aiheuttaa tuota kainalokutinaa ja tassujen ärsyyntymistä?
    Joka koira on yksilönsä, mutta meidän Vilillä on selkeä syy-yhteys hiilihydraattipitoisen ruuan syömisen ja tassujen jyrsimisen välillä.
    Kevääntuloa odotellen...

    VastaaPoista
  9. Ihanaa on kuitenkin, että mäyräkoirat kai enimmäkseen karttaa vettä ja kuralammikoita. Tiedän toisenlaisiakin rotuja...

    Maria: Tosiaan, ne pikkukivet. Mietin samaa itsekin tänään, kun Arttu tassutteli yli tunnin aivan kiltteyteen sairastuneena vierelläni. Tottahan ne pistelee tassunpohjia, ja lumi on joka tapauksessa pehmeää asfalttiin verrattuna.

    Sunan: Voi pientä, pyytää apua valtameren yli :)
    Kurakelien kamppeet vasta on kurjia. Arttu ei voi sietää Hurtan sadepukua, eikä lenkistä tule yhtään mitään. Kärsin tänäänkin mieluummin sosiaalista häpeää, ja laitoin koiralle lahkeellisen fleecen katseista välittämättä. Päästiin edes hiukan eteenpäin sen kanssa.
    Kotiin palattuamme fleecen maha ja kyljet oli aivan mustat. Mieluummin niin kuin koiran nahassa ja kainaloissa sekin kaikki moska.

    M-L: Kyllä Ossin linjat palautuu, kun kesä koittaa. Jos se kirmailee pihassa ja lenkeillä taas koko kesän, hauis kasvaa ja vyötärö sulaa :)
    Mutta ihan hyvä pitää huolta mäyriksen linjoista. Olen tyytyväinen, että Arttu ei ole lihovaa sorttia, ainakaan vielä. Olen nähnyt aika paksujakin samanikäisiä...

    HooPee: Enpä usko, että hiilarit on syypää. Ellei sitten joku yksittäinen hiilarinlähde. Olen koko ajan antanut pääasiassa keitettyä riisiä, silloinkin, kun kainalot oli ihan puhtaat. Eikä ne onneksi vieläkään ole hirveän pahat. Se salaa pistelty kissanmuona pahensi tilannetta huomattavasti, mutta kyllä tämä tästä taas. Päivisin ei juuri tassut ja kainalot vaivaa, joten tilanne on hallinnassa, kunhan koira ei yöllä pitäis kainaloa tuttina ;D//

    VastaaPoista
  10. Meilläpäin valitettavasti paljastuu lumen alta muutakin kuin kakkakasoja: Toissäpäivänä Nelli käveli melkein jonkun nistin jättämään nelaan! Onneksi huomasin ajoissa ja ehdin vetämään neidin sivuun. Ties mitä tauteja siitäkin olisi tullut. :( Mielestäni koirankakkakeskustelu on täysin turhaa kun ottaa huomioon mitä kaikkea muuta sieltä paljastuu. Ikäväähän se on kasaan astua, mutta sen saa sentään pestyä pois. Jos oma koira tai lapsi sen sijaan astuu toisten huumeneulohin ja saa hepatiitin tai hiv:n on asia kuitenkin jonkin verran vakavampi. :(

    VastaaPoista
  11. Nelli ja emäntä: Olipa hyvä, että huomasit, eikä käynyt kuinkaan. Kun kevät koittaa ja ruoho kasvaa, vielä vaikeampi on huomata lasinsirut, neulat ym. vaaralliset esineet, joita vastuuttomat ihmiset jättää luontoon.

    En halunnutkaan herättää keskustelua kakkakasoista. Se on turhaa, koska koiranulkoiluttajia on moneksi, keskustojen alueellakin ja lasten leikkipaikkojen läheisyydessä. Satuimme vaan lenkillä niin valtavan kakkakertymän kohdalle, josta oli juuri lumi sulanut, että siinä oli pätenyt laumaeläinten laki: kun kun yksi kakkaa, kaikki kakkaa. Kun yksi ei käytä pussia ja VIIDEN METRIN päässä ollutta roskista, ei sitä käytä muutkaan. Tyhmyyden tiivistymä, puistonpenkin vieressä.

    Turvallisia lenkkejä sinulle ja Nellille!

    VastaaPoista
  12. Hellurei ja muuten vaan terveiset täältä meiltä! Meille on yön aikana ilmestynyt luistinradat pihoille ja teille, hädintuskin saatiin aamulehti käytyä. Arttu käyttäytyy tyynyn ja pupun kanssa samoin kuin Terapeutti oravien kanssa, aina kyttäämässä puun latvoja :)

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)