Olen kotona. Vähän vaikea nyt moikata pallo suussa...
Mulle oli ilmestynyt lelulaatikko! Avasin ensitöikseni siitä yhden seinän, että on parempi hakea tavaroita. Seinät ja aidat on turhia! Ja vessan ovet.
Näin menin lelulaatikkoon...
...ja löysin sen parhaan, kovaäänisen palloni! Pallo on tässä sekunnin triljoonasosaa ennen kuin isken.
Tätä olen odottanut! Pallon kuritusta!
Kokeilen tätäkin, mutta kyllä kuvassa etualalla oleva äänipallo oli parempi. Tämän tennispallon jyrsin seuraavaksi...
Emäntä luuli että poseeraan. Valokuvasta paljastuu katseeni suuntaus: emäntä oli kameran kanssa lattialla polvillaan (tiedän, kamera oli vain rekvisiitta, hän on täysin pauloissani;) ja äänekäs palloni oli hänen edessään! En tietenkään irrottanut pallosta silmiäni hetkeksikään.
PS: Kun tapasin tänään emäntäni 2 viikon, 4 päivän, 19 tunnin ja 15 minuutin eromme jälkeen, en ollut tuntea häntä! Ei mitään kampaus- tai vaatejuttuja, niistä en juuri piittaa, mutta emäntä jätti työt sikseen (ajatelkaa mikä uhraus ylisuodattajalta, vai oliko se suorittaja), istui lattialle, otti kaikki pusuni vastaan, rapsutteli ja lörpötteli, ja lopulta veti kanssani rättiä vaikka kuinka kauan. Siinä vaan emännän toimiston keittiön lattialla, keskellä kulkuväylää. Hän vei minut kesken päivän myös ulos. Eikä vaan kärttyisenä lähimmän puskan juureen ja takaisin, vaan kivan pienen kierroksen puiston ympäri, jonka aikana ehdin tuijottaa yhtä kultaista noutajaa, tehdä kakat ja nostella koipea.
Nyt en voi jatkaa pidempään. Makaan emännän vieressä, kun hän istuu sohvalla, minulla kuono hänen kämmenellään. Emäntä naputtaa saneluni (ajatteluni) mukaan yhdellä kädellä eikä raaski liikahtaa, koska olen ihan liki. En kanna kaunaa suihkusta, johon taas jouduim telmuttuani koirakaverin kanssa pihalla, kompostin vaiheilla ja vanhan, ulkoilmassa hyväksi pehmenneen räsymaton päällä.
Kotiin oli mainio tulla, unen rajamailla mietin, jatkuuko emännän palvovat katseet huomennakin? Sen näkee sitten... zzzzZZZZ
Voi lutuinen von Arthur! :D Ihanat kuvat herrasta ja hienosti avattu lelulaatikolle ovikin ;) On se niin komea poika ja tuo katse, tuo mäyräkoiramainen, tiivis katse, johon vain yksi rotu kykenee :D
VastaaPoistaArttu, sinä onnenpekka. Olet rakastettu, hyvinvoiva ja pikkiriikkisen lellitty;)vekara.
VastaaPoistaSulla on mahtava lelupalloarsenaali.Osaat valkata ne parhaimmat, heh.
...ja voi tuota sinun ulkomuotoasi, aaahh meidän Roosa tykkäis varpilla jos näkis sut. Timmi jäbä, täytyy sanoa.
Iloisia ja tunnelmallisia yhteisiä hetkiä teille kumpaisellekin.
Kaisa, Kusti ja Roosa
Vähänkö nauratti tuo Artun lelulaatikolleen tekemä tuunaus. Artussa on asennetta!
VastaaPoistaOi ihana Arttu. Kiva että Arttukin sai oman lelukopan ja sai vielä sitä hieman tuunatakin :) Huomaa muuten että pallot ovat Artun mieleen, niitä on erivärisiä ja kokoisia :)
VastaaPoistaKuinka muuten kestit noinkin kauan erossa Artusta? Milo jos on päivänkin hoidossa, olen kuolemassa ikävään.
Kiva saada koira kotiin, vaikka lomapaikka kuullostaa olleen mitä mainioin (komposti, koiran paras ystävä)!
VastaaPoistaIhania kuvia! On siinä pallo poikineen...
VastaaPoistaMaria: Koira kannattaa antaa aina joskus hetkeksi hoitoon, sen jälkeen se tuntuu kauhean ihanalta :) Jos pitäisi nimetä yksi mainioimmista ja ärsyttävimmistä tavoista, se olisi juuri tuo Tiivis Katse. Ja Arttu käyttää sitä rodunomaista luonnonlahjakkuutta hyvin runsaasti...
VastaaPoistaK & K & R: Roosalle pusuja Artulta, joka on otettu noista sanoista ;)
Kaisalle ja kaveruksille iloisia kevätpäiviä.
Myrsky-mamma: Asenne on vissiin synonyymi jollekin itsetietoisen ja juntturapään välimuodolle :)
Veera: Taidan olla itsekäs koiranomistaja: ihan päivässä ei vielä ikävä yllätä :) Mutta nyt täytyy myöntää, että odotin jo koiraa kotiin. Ja nyt kotona on kaikki kohdallaan, kun koira tuli kasaamaan matot ja sohvapeitteet, viskelemään sohvatyynyjä ja lelujaan, eikä ruokakupin ympäristökään enää ihan siisti ole :)
Sohvi: Arttu teki melkoisen kierroksen lomallaan, loppuhuipennus oli koirakaverin iso puutarha, jossa on myös komposti...
Olli: Ainoat ehjinä säilyvät lelut... Paitsi että nuo halpis tennispallotkin menee silpuksi, kun niiden noutamiseen kyllästyy.
Kiva varmaan saada koiruli kotiin. Artulla hieno pallokokoelma.M-L ja Ossi
VastaaPoistaOoh - yläkuvassa mainio pallohamsun ilme:) Rapsut Artulle!
VastaaPoistaM-L ja Ossi: Olihan se kivaa, ja lenkitkin maistuu taas ihan uudella lailla, kun koiran poissaollessa ehti tulla kesäiset kelit.
VastaaPoistaTänä aamuna sitten jo laiskuus iski: kun Arttu meni takapihapisun jälkeen takaisin peiton alle, siirsimme ulkoilua hiukan myöhemmäksi. Ihanaa että kotona on omat tavat, kylässä omat :)
Pau: Hamsuhan se, rapsutan kovasti sinun puolesta :)