Iltalenkillä kohtasimme hassun luonnontapahtuman. Ohitimme aidan, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Puhelinpylväistä tai vastaavista tehdyt pystytolpat ja verkkoaitaa, koko laitos oli hieman kallistunut tietä kohti. Yksi tolppa oli melkein 45 asteen kulmassa, ja ehdin juuri miettiä, minkä lajin kotieläintä aidan on alun perin ollut tarkoitus pidätellä pihassa. Kallistunut tolppa alkoi heilua verkkoaidan varassa aika reippaasti. Pysähdyin katsomaan, kun siili hääräsi tolpan alapäässä, ihan kuin yrittäisi kammeta sitä kokonaan irti :) Totuus lienee, että lahonneen tolpan sisältä löytyi matoja tai muuta iltapalaa sillille, lihansyöjälle. Mutta piikkipallon punnerrus oli aika huvittavaa. (Arttu keskittyi heiluvaan aidanseipääseen ja siili jäi huomaamatta. Joskus ihmettelen, missä tuon koiran vaistot ovat!)
Kohtasimme koiriakin. Beagle-kuumeeni nousi taas asteita, kun puolitoistavuotias neitonen nuuskutteli Artun kanssa ja oli niiiiin suloinen. Ehkä kaunein kohtaamani beagle... (sori vaan Tyyne ja kumppanit, fanitan teitä edelleen!).
Toinen koirakohtaaminen oli erilainen, mutta päättyi hyvin. Pienikokoinen, iäkäs mies ja suuri, dominoiva koira. En ehtinyt nähdä, kumpaa sukupuolta, mutta veikkaisin urosta, jonka dominointituijotus oli sitä laatua, että jopa Arttu luovutti, nosti vaan selkäevät pystyyn. Miehellä oli täysi työ koiransa hallinnassa (pyörätien leveys ei niin sanotusti tuntunut riittävän, kun koira näytti mihin se tahtoo mennä). Mutta hän puhui hyvin lempeään sävyyn Tassu-koiralle. Toivon että heillä on kotona kumminkin parempi hierarkia... Koira tuijotti Arttua niin pitkään "yli niskojensa", että mies katsoi viisaimmaksi poiketa sivutielle. Arttu ei lopulta noteerannut koiraa, vaan nuuski tienpientareita, minkä tulkitsin kyllä tässä kohdassa välttelyksi. Tavallisesti koira kuin koira voittaa voikukat ja nokkoset ;D))
Kaikkeen sitä tuolla ulkona liikkuessa törmääkin:) Siili siirtelemässä aitaa....Täytyy sanoa, että Ossin kanssa monasti siirryn jonnekin pellon keskelle ettei se näkisi mahdollisesti vastaantulevia koiria.Tosin tämä tapahtuu ihan äärimmäisen harvoin mutta joskus näilläkin kulmilla liikkuu joku muukin kuin minä ja Ossi. Olen muuten ihan vakuuttunut että Ossi herjaa tai kiroilee sille toiselle koiralle kun se saa välittömän rähinäreaktion aikaiseksi.Artulle rapsutukset. M-L ja kuorsaava Ossi.
VastaaPoistaSiilissä asuu pieni mäyräkoira, periksiantamaton ja sinnikäs. Siinä ei aidat paljoa näköjään paina kun pitää saada safkaa vatsaan :)
VastaaPoistaJoskus kanssa ollaan törmätty niin vahvaan dominointituijotukseen, että Alfiekin tyytyy nostamaan vaan selkäevät pystyyn kun toisen katse porautuu niin tiiviisti läpi, että näyttää siltä kuin se olisi totaalisen läpivalaiseva. Suurella koiralla se voi olla melkoisen uhkaavaa, erityisesti jos koira ei ole omistajansa kontrollissa. Pahaksi siitä tekee sen jos toinen koira selvästi alistuu tai väistelee, mutta dominoivan tuijotus ei väisty eikä se välitä rauhoittavista signaaleista. Silloin sitä toivoo, että omistaja ainakin pystyy pitelemään koiransa paikallaan riittävän napakasti.
M-L: Koiran kanssa liikkuessa näkee luonnossa paljon kivoja juttuja. Ossille on varmaan ehtinyt muodostua melkoisen laaja reviiri, jos muita koiria näkyy harvakseltaan. Onko sitten ihme, jos jokainen liikkuva otus pitää hätyyttää pois ;) Ossille kesäterkkuja toiselta mäyrikseltä, joka tuli iltapäiväsiestalle sohvalle. Vieraat lähti hetki sitten, ja Arttu taisi väsähtää, kun yksi kyläilijä leikitti sitä hyvän tovin :)
VastaaPoistaMaria: Siili onkin salaa mäyris, hauskaa :)
Tuijottavat koirat ja niiden isännät ovat ehkä pahinta mihin lenkillä törmää... Onneksi useimmissa koirakoissa vain toinen tuijottaa ja dominoi ;/
Siilit on kyllä ihmeen monitaitoisia! Meillä tulee, varsinkin keväisin, usein siilejä pihaan, vaikka voisin vannoa, että ne ei mahdu aidan silmukoista läpi?!? Ollaan jouduttu kehittelemään sellaiset kunnon "ghostbusters" välineet, joilla käydään siirtämässä siilit takaisin luontoon eli aidan toiselle puolelle. Rillalta menee siilien kanssa aivan totaalisesti käämit. Ei voi raukka ymmärtää, että mikä se semmoinen sähisevä, piikikäs otus on!
VastaaPoistaMä oon myös beagle-fani, go Snoopy! Meidän Peppiähän on muuten (mm.) luultu beagleksi. Eli olisiko yksi vaihtoehto teilläkin hankkia pilkullinen mäyräkoira? ;DDD
Artulle rapsutuksia! Hän on NIIN komea poika! ♥
Ps. Myönnän potevani asteittain pahenevaa lyhkäri-kuumetta, what? Minä westie- ja karkkari-ihminen, jonka mielestä kaksi koiraa on oikein sopiva lukumäärä! Syytän tästä taudista Myrskyä ja Arttua! :)
annamari: Edellisessä kodissamme pihan läpi kulki joka ilta jono siilejä. Muutaman kerran Arttu karkasi niiden perässä naapurin pihaan ja kajautteli siellä iltamyöhään kunnon mäyräkoirahaukut, siili selkä autotallin ovea vasten suhisten... Taisin minäkin siihen kuoroon jotenkin yhtyä ;/
VastaaPoistaPilkullinen mäyräkoira olis kovasti mieleinen! Peppiä katselin just hetki sitten taas blogissanne "sillä silmällä".
Ihana kuulla, että Arttu levittää lyhkärikuumetta. Olen itse kovasti tyytyväinen kasvattajan minulle valitsemaan koiraan, vaikka en silloin ymmärtänyt mitään väreistä enkä luonteista. Mäyräkoira(karkkari)kuumetta kesti sitä ennen vuosia, mutta häpeäkseni myönnän, etten kerännyt tietoa rodusta juurikaan ennen kuin sen hankin. Nyt sitä tietoa ja kokemusta tulee päivittäin! Ja karvan laatu on myös ehdottomasti minulle sopivin. Wash and Go...
Mai tuosta Ossin reviiristä sen verran, että se raukka luulee että nämä kaikki maat tässä lähiseudulla on sen omistamia:) Sitten jostain käsittämättömästä syystä pari uroskoiraa on muodostunut Ossin suureksi inhokiksi. Jos kävelemme tuolla tiellä niin tiedän jos eräs suurinhokki (hieno lapinkoirauros) on kävellyt isäntänsä kanssa muutamaa tuntia aikaisemmin samoja polkuja:)Ossin uhokäytöksestä ei voi silloin erehtyä....
VastaaPoistaNiin siinä varmaan käy, jos lenkkipoluilla ei ole tarpeeksi muiden koirien merkkauksia. Rajapyykit hämärtyy :)
VastaaPoistaUrosten välinen sotatila on joskus ihan käsittämätöntä, mutta kyllä ne sen verran tiiviisti kommunikoivat katsein ja kehon kielellä, että varmasti ovat tehneet tarkan analyysin toisistaan.
Vedän ja käsken Artun yleensä pois maata kuopimasta, jos se selvästi uhoaa jonkun uroksen merkkaukselle, joskus murinan säestyksellä. Sen jälkeen mennään jonkin matkaa minun tahtiini, nätisti vierellä ja palautetaan mieleen, miten lenkillä ollaan.
Nyt tämä uho-uros nukkuu vaaleanpunaisella karvapeitolla... uskottavuus kärsii, mutta eihän kaverit näe ;D)))
Vähänkö mulle on tiedossa kaikkee lystiä, kunhan pääsen oikein TIELLE kulkemaan. Tuijotuksia ja siilejä ja kaikkee ihmeellistä. Hyvä King Arthur, kun vähän varottelet mua etukäteen, mitä vaarojakin saattaa olla tiedossa.
VastaaPoistaÄippä pyys sanoon, että sun korttis oli taas kerran hienoja. Kävitkö jollain kurssilla vai ittekkö oot oppinnu?
Myrskis, odotan vaan sun äipän panic-viestejä, kun uhoilet isommille... mut se on onneks vielä kaukana tulevaisuudessa ;) Nyt nautit vaan pikkusällin elämästä etkä pelkää suotta heiluvia aidanseipäitä ;D))
VastaaPoistaKortit putkahtelee äipän omasta nupista, kiitti jos tykkäsitte.