Matkanjohtajan raportti:
Minä, Arttu Arthúr olin matkanjohtajana eräretkueella (kax koiraa ja kax ihmistä)! Reitti oli lapsellisen helppo, mutta pakkohan sen oltava, kun Saimi-baby oli mukana... No, onhan se jo Nainen, mutta annoin tossa pikkusen takaisin siitä tempusta, minkä teki matkanjohtajan arvovallalle. Ei siitä sen enempiä tässä.
Suuntavaistoton emäntä tuli turvallisesti mun kannoilla koko matkan, olinhan mä mennyt saman reitin joskus ennenkin. Vaivaiset 5 km + mutkittelulisät = about kympin lenkura, aika hyvin mulle ja Saikulle. Se mutkitteli ehkä viel vitosen lisää, kun palas useammin tarkistamaan, että mammerot on mukana.
Olen muuten suorittanu asevelvollisuuden siinä sivussa. Pyrin antamaan ohjeita metsään eksyneille maastopukuisille alkoasressuille, mutta mua ei päästetty. Kun olin taas vapaalla jalalla, otin spurtin yksinään varvikossa juoksevaa kohti, mutta emännän keuhkojen vuoksi jätin aikeen puolitiehen. Houkutteli kyllä kokeilemaan, olisko emännän kurkusta tullut sen jälkeen muutamaan päivään pihaustakaan...
Saikku kävi lässyttämässä niille maastopukuisille. Väitti tuntevansa jokaisen, mutta mä kolautin sen maan pinnalle ja sanoin, ettei ihmisiä voi monistaa. Ei edes Saimin rakkainta Miästä, joka taitaa olla sitä paitti viikonloppulomilla.
Lopuks me jahdattiin perhosia parkkipaikalla. Ja juotiin vettä. NaM! Nyt olen maailman eniten väskä.
Saimin eräkokemus:
Mä olin varamatkanjohtaja, ja tulin hätiin viime tipassa! Aatu veti hienosti (My Boyfriend, by the way!) retkuetta, mut aikoks se tehdä jäynän vai saiks se Wainun, en mä tiä, mut loppumetrosilla se poikkes ihan polulta. Emännät huomas heti ja jatko matkaa oikein, mut mä menin vähäks sekasin ja lähin Aatun messiin. Äkkiä huomasin, ettei mamma oo enää kannoilla ja palasin. Aatulla otti vähän aikaa, kun se ei olis halunnu vaihtaa kurssia. Menin sitä vastaan ja komensin, kyllä se sit tuli. Otin kunnon niskaotteen, kun harmitti jätkän pualesta!
Parasta oli, kun metsästä tuli paljon Reiskoja* ja mä yritin pussata niitä kaikkia! Yks oli ihq ja rapsutteli ja hymyili mulle *huoks*.
Mamma ei vaan tykänny, että menin paukkuvan ja kepeillä osoittelevan porukan keskelle. Eikä ne tuoksunu Reiskalta, tarkistin jokaisen puntit ja pompin korkeelle, että näkisin silmien värin. Ei ollu Reiskaa...
...mut se oottikin mua kotona, kun palasin <3
(* Nimi muutettu. Jutun kuva ei liittyisi henkilöihin, jos kuva olisi muistettu ottaa.)
Kyllä te olette molemmat aika ihania. Tosin Ossi tykkäisi tietysti Saimista enemmän:) Terveisiä erämatkailijoille M-L ja Ossi
VastaaPoistaOn se hyvä, että sekä matkanjohtaja että varamatkanjohtaja olivat mukana etteivät ihmiset eksyneet! :) Ja ehkä myös ihan vähän oli hyvä, että varamatkanjohtaja piti huolen ettei varsinaisen johtajan reissu kääntynyt aivan uusille urille ;) Jokaisen harhailevan miehen takana seisoo topakka nainen =)
VastaaPoistaAi, säkö et hennonnu kokeilla sun äippäs kitapurjeiden kestävyyttä? Mä kokeilin. Ei kestänny. Ja mäkin joudun nyt raahaamaan semmosta pitkää narua perässäni. Simppu.
VastaaPoistaKyllä sä mun mielestä olet ansainnu retkejohtajan lisäks prinssievertsin arvonimen. Niim paljon hyvin johdit. Harhaankin.
M-L: Mäyrikset on :) Pojille vois tulla sanomista Saimista. Tosin ei jää Saimikaan toiseksi, mitä Sanomiseen tulee ;))
VastaaPoistaMaria: Johtajalla oli suuntavaisto, varajohtajalla huoli laumasta, yhteispelillä kaikki pysyi kasassa :)
Myrsky: Ei korvat kestäny emännän karjuntaa... Narut on kurjia. Sen verran täytyy opetella tottelemaan kutsua, että pääsee joskus juoksemaan vapaana. On se sen arvoista.
Terv. Armas von Arthúr