Koira mokeltaa pientä keksinmurusta pitkän tovin, ottaa suuhunsa ja pudottaa pois, noukkii valkosuklaamurun, sylkee pois, aukoo suutaan kuin hengen hädässä saatuaan kuivatun karpalonpalasen keksistä hampaisiinsa…
Sama koira käy raakaan lihaiseen luuhun alkuvoimaisella taidolla ja vaistolla, vaikka edes emonsa ei varmaan ehtinyt tuota opettaa ennen kuin julma maailma ja ihmisten lemmikinkaipuu erottivat nöösipojan muusta perheestään.
Olet rakas, keksinmokeltaja ;)
Täytyykin kokeilla kumpi uppoaa paremmin luu vaiko keksi.Veikkaisin luuta:) Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoista