Meistä löytyy muutakin kuin söpöilyä ;)
Tulen päivä päivältä vakuuttuneemmaksi, että juuri tämä koirakombinaatio on paras mahdollinen. En ajattele nyt kummankaan hyviä tai huonoja puolia, vaan toisiaan täydentäviä piirteitä. Osittain samaa rotua olevina ne ovat kuitenkin tyystin erilaiset, ja on erittäin suuri onni, että osuivat kohdalleni juuri tässä järjestyksessä. Ensin Arttu ja sitten Basse.
Arttu on ollut sylivauva melkein aina, ja Bassen tulon myötä se "sairastui" vakavaan hellyydenkipeyteen :) Basse turvautui alkuun minuun ja kiipeili syliin, kun uusi tilanne tuntui oudolta. Mutta hyvin pian tajusin, että se on itsenäinen nuori herra, joka tulee syliin, kun se on vapaana, mutta vetää paljon mieluummin koirakaveria korvasta tai härnää sen leikkimään takaa-ajoa.
Arttu on Aikuinen (nyyh, mun pieni mäyris...) ja Basse 1v. 1kk. melkoinen kakara, ihanan pentumainen :) Joskus vaihdamme Artun kanssa katseen, kun pieni myllertää maailmaamme ja kotiamme... joskus taas Basse tulee aivan kuin kielimään, että Arttu kiipeilee taas nojatuolin kautta työpöydälle hakemaan pehmolelua! Ota näistä selvää, mikä on totta!!
Lenkillä on Arttu itsenäinen, totinen torvensoittaja, joka ei toivo marssiaan häirittävän. Basse ehtii nuuskia sitä ja tätä, mutta vilistää Artun perässä joka paikkaan.
Arttu arvostaa vapaapäivänä pitkiä aamu-unia. Basse on tirpakkana viimeistään kahdeksalta, polkee jalkaa ja näyskii sängyn vieressä, jos emännän peitto ei ala heilahtaa :) Ja saa sitten tietysti lopulta vanhemman koiran innostumaan mukaan yhteisherätykseen... Molempi parempi, kyllä tässä talossa on nukuttu vapaapäiviä jo riittävästi ;D)
Arttu pyytää katseella lupaa, kun Basse on jo mennyt läpi esteiden ja pinkoo kohti päämäärää :) Tosin ne tasoittavat toisiaan tässäkin: Basse ottaa nopeasti mallia Artun reaktioista, mutta Arttu puolestaan alkaa oikoa asioita ruokakupilla ja ovella, kun pienempi ansiokkaasti näyttää, miten koiramaista elämä joskus voi olla :D))
Listaa voi jatkaa aina, kun tulee uusia saman- tai erinkaltaisuuksia vastaan. Tänään koirat saivat 3 ystävää. Naapurin tyttö toi kaksi kaveriaan pihalle, kun tulimme lenkiltä, ja hetken aikaa ilmassa vilisi pieniä käsiä, häntiä, nuolaisuja, tassuja ja iloisia ilmeitä :) Lasten kanssa on aina ilo tutustua, ja koirat tekevät sen parhaalla mahdollisella tavalla, mutkattomasti.
Hienoa lukea näistä kavereista, millaisia ne ovat toistensa kanssa. Voi, pisti ihan hymyilyttämään toi Artun "sairastuminen" hellyydenkipeyteen.
VastaaPoistaTässä alkaa ihan mäyriskuume taas nostamaan päätään - pitää saada Ellille kaveri. Mutta vielä ei ole sen aika, ehkä myöhemmin. Kunhan saadaan isäntä ymmärtämään ettei voida ottaa poikakarkkaria, kun tyttö jo on ennestään. En sentään kenneliä ajatellut perustaa.
Koirakuume on todistetusti yhtä tarttuvaa kuin syysflunssa, blogienkin välityksellä :) Voin suositella toisen korian ottamista, kun ensimmäinen on saanut järkeä päähänsä. Liian suuri ikäero voi tehdä hallaa, mutta mäyriksethän on ikinuoria :) Mutta kahden pennun kanssa en ryhtyis koskaan testaamaan itseäni...
VastaaPoistaSe on hyvä jos kaverit täydentävät toisiaan. Olet tainnut blogissasi joskus kirjoittaa,että harkitsit karkkaria.Nythän sinulla on puolikas:) Aika ihanaa.Toivottavasti kaveruussuhde lämpiää. Artulla on kyllä täysi oikeus olla "the Boss". Onhan se kuitenkin ollut se ensimmäinen. Pääasia kuitenkin, ettei mitään suuria riitoja synny. Terveisin M-L ja nukkuva Ossi
VastaaPoistaMukavaa kun pojat tulevat noin hyvin toimeen, kuvista päätellen ovat oikein parhaita kavereita keskenään.
VastaaPoistaIhan mielenkiinnosta kysyisin tuosta Bassen turkista, onko se nypittävää laatua vai miten sitä on aiemmassa kodissa hoidettu? Itse tässä verryttelen taas sormiani kun on tuon turilaan nyppimisurakka edessä.
Hauskoja hetkiä teille!
Voi vitsit, kuulostaa juurikin samalta kuin meillä nykyään :D
VastaaPoistaM-L: Ainakin ennen Arttua tykkäsin kovasti karkkareista :) Näin jo eilen kaverusten nuolevan toistensa naamaa, joka päivä jotain edistystä. Ja hyvin menee jo, molemmat pystyvät rauhoittumaan ja nukkumaan, kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaSohvi: Bassen turkkia on aiemmin leikattu saksilla. Enkä osaa sanoa, onko turkin laatu juuri sen vuoksi aika pehmoinen, vai tuoko lyhkäri-emo oman vaikutuksensa. Trimmattavaa laatua toivoisin sen olevan, yritän etsiä jonkun asiantuntijan joka kertoisi. Ja myös tekisi sille jotain :)
Raisa ja Funi: Kiitos onnitteluista :) Sepä lohduttaa minua, kun täällä menee touhu liian villiksi, että kohtalotovereita(emäntiä) löytyy ;))
Ihana lukea tämmöisiä juttuja <3
VastaaPoistaOllaan Oliverin kanssa oltu aika hiljaiselossa. Blogien lukemiset jääny vähän vähemmälle viime aikoina. :( Mut ehkä mekin aktiivistutaan.
Juuri kävin blogissanne ihailemassa Oliveria :) Voit varmaan arvatakin miksi ;) Kiva jos ehdit kirjoitella lisää, sulla oli hyviä ajatuksia. Koiran koulutuksessa pitää nimenomaan ajatella ensin ja toimia sitten. Kukin voi tehdä saman asian eri tavalla, tärkeintä on että koira ymmärtää, mitä omistaja haluaa ja saa tuntea olonsa koiraksi.
VastaaPoistaKuullostaa niin tutulta. Meidän kaverukset ovat samaa rotua mutta luonteeltaan hyvin erilaisia. On hauska seurata, miten vanha kouluttaa nuorta ja toisin päin.
VastaaPoista