Pienempi karvanassu herättää räyskäytyksellä sängyn vieressä. Olenpa nukkunut hyvin, ensimmäinen herätys vasta nyt. Arvioin kellon olevan jo yli kahdeksan.
Nukahdan. Yö oli sittenkin liian lyhyt. Kirjoittelin illalla liian myöhään, katsoin jonkun ohjelman ja suunnittelin selaavani vielä yhden lehden. Perjantai-iltana haluaisi ehtiä kaikkea, mikä ei muina päivinä ole muka sallittua ;) Laiskottelua ja lukemista, kaupasta ostettu herkku ja hyvää teetä...
Isompi nelijalkainen antaa matalan, vaativan herätysäänen, kun kello on puoli yhdeksän. Siitä arvaan, että on aika nousta. Se on ottanut tavaksi toistaa pienemmän pyyntö, jos en heti reagoi. Kuvittelenko, vai tuleeko se kertomaan, että nyt tolla kakaralla on hätä, toimitaan ripeästi...
Kiskon makuuhuoneen hämärässä vaatteita ylle, otan koirat kylppäriin mukaan, ettei se kakara vain toimita itseään sillä välin nojatuolin jalan luo. On ollut vaikea muistaa, miten hätäinen rakko voikaan vuoden vanhalla vielä olla. Varsinkin kuivamuonan rouskuttajalla, joka vetää vettä kupista tolkuttomat määrät. Viikko sitten aloin antaa molemmille samaa ruokaa. Se on helpompaa, ja juominen on vähentynyt tosi paljon. Kasvissoseet, raaka jauheliha ja muutkin barf-pöperöt sisältävät paljon nestettä. Vettä on toki aina tarjolla.
Ensimmäiset metrit ulkona tekevät melkein kipeää, kun väsyttää. Mutta ilma on raikas, vastaantulijoita vähän eikä yhtään räyhättävää koirakkoa tänä aamuna :) Tämän vuoksi kannatti herätä. Poikkean metsään, kun pienempi näyttää sinne päättäväisesti haluavan. Unisena ja ajatukset vielä sikin sokin ei jaksa ottaa kenenkään kohtaamisen riskiä. On mukavampi mennä rauhassa kapeaa polkua, katsella ja pysähdellä koirien tahtiin. Pienempi kiilaa usein ison edelle, työntää nenänsä samoihin ruohotupsuihin, nostaa jalkaa samoihin puihin. Apinoita ovat, mutta ihmettelen taas, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä aamuhetket metsässä. Kun minulle näytetään, että täällä on paras olla ja hengittää, täällä ei autot kaasuta eikä ole kiirettä.
Lenkin jälkeen olen herännyt ja minulle on muodostunut selvä käsitys tästä päivästä. Koirat odottavat ovensuussa hihnojen ja pantojen riisumista. Mietin taas, miten nopeasti ne senkin oppivat. Muutama viikko sitten yritin kuoria lenkkivaatteita, jarrutella kuraisia koiria ja lenteleviä flexejä...
Koirien jalat ja mahat pyyhitään suurin piirtein kuiviksi - pesu odottaa myöhemmin. Koirat makkariin, ruokakupit perässä. Moppi esille, pikainen roskien lakaisu ja sitten moppaamaan kahdeksan tassun tallaamat lattiat. Protestit makkarissa vaimenevat, niille on tullut selväksi, mitä "odota" tarkoittaa. Se on paikalleen jäämistä, poistumiskielto, kirjaimellisesti odottamista :) Ei loputonta tunnetta siitä, että joku on unohtanut, vaan palkitsevaa. Odottamisen jälkeen tapahtuu aina jotain kivaa. Saa juosta hulluna ympäri taloa, hakea namia kätköstä, lähdteä lenkille, mitä milloinkin.
Tällä hetkellä koirat touhuilevat omiaan, kirjoitan lauantaiaamun rauhassa ja kaikkien odotus on palkittu. Sain lattiat puhtaiksi, koirat saivat minut takaisin :) Koirien pesu on vuorossa heti, kun makkarin lattia on mopattu.
Rauhaisat hetket ovat niitä parhaita hetkiä. Ne ovat niitä "ansaittuja". Ihanat kuvat Artusta ja Bassesta. Varsinkin tuo alimmainen on jotenkin mielestäni todella suloinen. Näyttää siltä kuin Basse olisi juuri nuolaisemassa Arttua. Kiva, että niistä on tullut kavereita. Terveisiä M-L ja Ossi
VastaaPoistaNyt on juurikin sellainen rauhallinen hetki :) Tehtiin päivällä toinenkin lenkki, sitten koirat suihkuun. Hurjat villistykset sen jälkeen ympäri huoneita, ja nyt iski väsy. Pieni nukkuu, vaikka Arttu syö puruluuta vieressä. Sinnittelee taas unta vastaan, höppänä :)
VastaaPoistaTuon kuvan aikoihin ei vielä siedetty toisen naamannuolaisuja, mutta kamera on vanginnut idyllisen sekunnin :) Nyt koirat on jo kuin paita ja peppu, pieni kömpii usein Artun viereen yöllä nukkumaan samaan ahtaaseen petiin. Tuplakuorsausta makkarin nurkasta, kyllä mun kelpaa ;D))
Terkkuja sinnekin.
Sinä olet todella taitava kuvaamaan tunnelmia sanoin. Tekstiä lukiessa pystyin ihan kuvittelemaan itseni teidän seuraan, wau!
VastaaPoistaItse koen myös usein samanlaisia etuoikeutuksen tunteita koirien kanssa. Ajatella, että juuri minä saan kokea ne kaikki pienet onnen hetket. <3
Leppoisaa lauantain jatkoa ja suloista sunnuntaita koko poppoolle! AA ja BEE ovat syötävän suloinen kaksikko. <3<3
Ehkä olitkin meidän mukana, siksi lenkki oli niin mukava <3
VastaaPoistaTekstit ja sanat putkahtaa päähän aika kummallisissa tilanteissa. Joskus ihan koneen ääressäkin :) mutta useimmiten tiskatessa, siivotessa ja lenkillä oikein ryöppyää asioita, joita haluais muistaa kertoa, kirjoittaa tai sanoa jollekin. Harmitus on suuri, jos unohtaa ne parhaat jutut ennen kuin pääsee kotiin.
Uskon että Peppi Pitkulainen ja Rilla Rinsessa tuovat sulle paljon onnen hetkiä. Teillä on kuvista päätellen aivan ihana piha, jossa koirien kanssa voi ulkoilla. Sellaistakin yhdessä oloa kaipaan, omassa rauhassa, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista. Onneksi tässä on nuo metsät ja polut lähellä :)
AA ja BEE alias SukuLaku ottavat suloiset kehut ilolla vastaan ja ojentelevat unessa kaulojaan rapsuteltaviksi... pitääkin katsoa, etteivät putoa pediltään, kun eläytyvät suloisena olemiseen ;)))
Kaiken suklaa-siirapin keskellä on kyllä ärrimurriteltukin tänään, mutta mitäs siitä, kaikkea mahtuu mukaviinkin päiviin sekaan.
Rentouttavaa viikonloppua sinnekin <3
Arvaa haluaisinko olla teidän matkassa? Haluaisin. Olis kyllä mahtavaa olla osa teidän valjakkoa. Huoks. Mä oon tääl ihan yksin, siis ilman koiraveljeä. Kyl SukuLakun passaa. Hienoa!
VastaaPoistaVoi poikaa, onneks sulla on koirakavereita, vaikka ei ne omaa veikkaa korvaa. Kurjaa, kun ei voi vaan kerätä kaikkia mäykkyjä naapureiksi. Sinne olis kiva hilpasta aina, kun mamma "tuulettaa" ;))
VastaaPoistaVoi kuinka ihanalta teidän lauantaiaamu kuulostaakaan. Meillä koiruus köllii sängyssä vielä pitkään senkin jälkeen kun itse nousen ylös. Minusta tuntuu, että se pidättelee hätäänsä äärirajoilleen mieluummin kun nousee liian aikaisin sängystä ;) Minun täytyy tänäkin aamuna mennä herättelemään koiraa, että päästään ulkoilemaan ja saadaan päivä käyntiin.
VastaaPoistaUsein mieleeni tulee, että aamulenkit ovat niitä parhaita. Arkisin käymme melko aikaisin ulkona ja on mukava startata uuteen päivään rauhallisin menoin. Liikennettä on vähän, on vielä hiljaista. Koirat nuuhkivat hajuja ja välillä vastaan loikkii rusakko tai kettu. Oma mieli lepää vaikka joskus toki pinna kiristyy, kun alkaa olemaan kiire, on tehty jo pitkä lenkki ja niitä hajuja tuntuu silti riittävän.
VastaaPoista-Pimun ja Typyn emäntä-
idatoi: Arttukin oli jo oppinut aamulaiskottelun ihanuuden - ja sitten tuli Basse, pieni herätyskello ;))
VastaaPoistaPimu, Typy ja emäntä: Aamuhetki ON kullan kallis... en kehu olevani aamuvirkku, mutta kun saa vaatteet niskaan ja pääsee ulos asti, loppu sujuu itsestään. Aivan ihana oli tänä aamuna, kun maa oli kuiva, jäiset lehdet rapsahteli tassujen alla. ei tarvinnut pestä tassuja lenkin jälkeen :)))
Koirattomana sitä menetti kaikki ihastuttavat kurakelit ja kaatosateet, mutta myös auringonnousut ja -laskut, hiljaiset viikonloppuaamut, myöhäiset iltakävelyt; luonnon huomaa ihan eri tavalla näin koirallisena!:)
VastaaPoistaMeidän haukku on sen verran aamu-uninen, että toisinaan köllähtää vielä hississäkin pötkölleen, kun ei jaksais lenkkeillä. Eli aamut saadaan nukkua, mikä on etuoikeus tällaisille aamu-unisille omistajille ;)
Heips!
VastaaPoistaMitä teille kuuluu?
Meillä oli maanantaina talvi ja lunta, mutta nyt on mustaa ja pimeää ja liukasta:(((
Meillä ollaan tooosi aamu-unisia koko porukka;)
Hyvää alkanutta joulukuuta!
terkuin Tiitu ja Sirpa
Jaltsalandia:
VastaaPoistaBasse istuu ruokakupilla, mutta ulos mennessä ei malta eikä ehdi :)
Sirpa:
Kiirettä on ollut, ja on yhä :)
Meillekin lunta, ihan hiukan edes... Oli sitä pari kertaa sentin verran, sillai kiusaksi, muttei pysyvästi.
Huokaus. Yritin olla tänään aamu-uninen, mutta puoli kasilta Basse herätti erittäin päättäväisesti. Samoin päikkärit meni metsään, kun koirilla oli työpäivän mittainen energialataus päänupissa.