Tein matkalla ihan oikeita töitäkin. Heti melkein kun päästiin palveluskotiin, mun työvuoro alko. Hyvä, etten myöhästyny, kun olin tosi tarpeellinen. Yks sellanen hoitotäti tahto viedä mut isoon huoneeseen, jossa oli paljon taputtelijoita. Ne oli just sitä varten siellä, kun mä tulin. Mä olin siellä ihan rohkeena, vaikka mamma oli muualla. Ne hoitotädit luki nimilaatasta mun nimenki, ja sillai me päästiin hyvin jutun alkuun. Mä olin vaan oma itteni ja sain paljon kehuja. Mamma tuumi, että mun itsetuno kasvo sillä reissulla. Mitä lie, mut en kulje enää joka hetki kotona mamman perässä. Mulla on ihan omiaki juttuja, niinku toi työ :)
Toisen kerran yks hoitotäti sanoi, että musta vois tulla kamelikoira. Se on semmonen, joka saa oman huivin ja käy usein palveluskodissa. Mä tahtoisin olla sillai töissä, kun se on kivaa. Olen kuulemma vielä liian nuori. Mut siihen asti voin käydä mamman kans harjottelemassa aika usein :)
---
PS: Kameli = kaveri... Ja edelleen en pysty vastaamaan tällä lainamasiinalla teidän kivoihin kommentteihinne, kiitos niistä silti tosi paljon :)
EDIT: "oikeat" työt oli B:n mielipide, epävirallisestihan me siellä ihmisiä viihdytettiin.
Hei JEEEEEE! Latasin koneelle Google Chromen ja nyt ainakin kommentointi onnistuu! Kiitos Sarin! <3
VastaaPoistaJos haluat kertoa, niin kuulisin todella mielelläni lisää tästä palvelukotiasiasta. Siis siitä, että miten olet alunperin sinne koirien kanssa päätynyt.
Jeee-JeeeEEEE, onnistuu kommentointi nyt täälläkin, kiitti neuvosta <3
VastaaPoistaJuu, ja pahoittelen, jos tein harhaanjohtavan tekstin. Basse on vasta 1v 5kk eikä kelpaisikaan vielä kaverikoiraksi, mutta pääsimme kuin vahingossa testaamaan sen taitoja, kun hoitsut ihastui siihen ja halus sen johonkin päiväryhmän tapaamiseen maskotiksi :) Muutenkin B oli kaikkien lellikki, melkein kuin kaverikoira, mutta ilman muita koirakavereita :)