Olin sellasessa paikassa, missä Arttuki on kuulemma ollu jo ennen kun mua oli haettu meille asumaan. Nimittäin palveluskodissa. Se on sellanen paikka, mihin vanhat ihmiset menee asumaan ja sitte koirat käy niitten luona huvittamassa ihmisiä.
Ekana taputtelin ne ihmiset etutassuillani, joitten luo mentiin kylään. Tai siis ketä mentiin hoitamaan. Me oltiin mamman kans hyviä hoitsuja, saatiin paljo kehuja. Ainaski mää. Ne oikeet hoitsut rupes heti haaveilemaan omasta koirasta sinne palveluskotiin.
Seuraavaks kaikki taputteli mua. Tykkäsin.
Sitte juostiin mamman kanssa pitkin käytävää pallon perässä. Mä rupesin riehumaan ja otin mammaa sukasta kii, kun ei sen olis tarttenu juosta... Muuten meni käytäväjuoksut oikein hyvin, sain taas paljon taputuksia, hyppäsin monen syliin ja poikkesin kylään kaikkiin huoneisiin, joitten ovi oli unohtunu auki. Mä vähän luulen, että ne oli jättäny ne tahallaan auki mua varten... Ainaki mua sanottiin tervetulleeks vieraaks.
Paitsi että mamma haki mua aina pois niistä huoneista, se unohti kameran koko reissusta. Niin että nyt saatte uskoa vaan mun kertomisiin. Tänään en jaksa enempiä, tassut on vielä vähä hellät, ku iltalenkuralla jotain valkosta jääty mun varpien väleihin. Mamma sulatteli niitä sen käsillä kesken lenkuran, mut loput otettiin yhdessä sit kotona eteisen lattialla. Söin ne tassuja kiusanneet valkoset, mitäs tekivät mulle kipeetä.
Haukotus, mä meen mun lattiatyynylle ja taljalle nukkuun...
oi kun mä ihailen sua, terapiakoiran pitää olla kauniisti käyttäytyvä ja tottevainen, ei musta siihen olisi :)
VastaaPoistaHyvä Basse :) Koirista voi olla valtavasti iloa muillekin kuin omistajilleen. Ja onhan se ihan tutkittukin asia, että koiran silittäminen alentaa verenpainetta ja näin ollen myös stressiä. Meillä sanotaankin poikia aina terapiakoiriksi kun jos päätä kiristää, niin helpotusta on luvassa kun käpertyy koirien kanssa sohvalle :)
VastaaPoistaRapsuja terapeuttiselle Basselle, tuo on tärkeetä työtä. Meillä täällä starttasi myös kaverikoiratoiminta, mutta emme vielä kerinneet mukaan ensimmäiseen porukkaan :/
VastaaPoistaKaunis Nelli: Vois ollakin, kun vähän vanhenet :) Vielä me ei kelvata ihan oikeiks terppakoiriks, mutta harjotellaan!
VastaaPoistaMaria: Koiran kanssa unohtuu muu maailma, kun keskittyy vain siihen hetkeen ja olemiseen. Kiitti kehuista, sanoo Basse :)
Sheriffit: Nyt oikein alko innostaa, jospa ensi syksynä yrittäisin viedä Bassen oikeaan toimintaan mukaan... Sen urosräyhykin on helpommin hallittavissa kuin Artun, ainakin kun olemme B:n kanssa kahden. Nyt pitää antaa pojan kasvaa ja rohkaistua :)