Sähköpostiystäväni kanssa vaihdamme kuulumisia koirista, harva se kerta. Usein joukkoon mahtuu sitä itseään, koiran kakkaa, eri olomuodoissa ja tilanteissa, joko liikaa tai liian vähän, ripuloituna tai pantattuna. Tiedättehän te tämän koiraperheen elämän, joka ei paljon poikkea lastenhoidosta :)
Eilisellä lenkillä Arttu otti vihdoin kirjaimellisesti opikseen Bassen, tuon pienen hätähousun mallista. Basse on nyt ollut meillä reilut kolme kuukautta, ja varsinkin alkuaikoina se kyykistyi asioilleen melkein heti, kun päästiin kadun yli pyörätielle, aivan keskelle kulkuväylää. Ja sama toistui yhden lenkin aikana kolmekin kertaa. Tottumatta aloitettu barf-ruoka luu-lihamurskeineen vaikutti varmaan asiaan myös.
Artun asiointitavat taas ovat rieponeet lenkittäjän hermoja melkein täydet 3 vuotta. Vähänkin vapaammin hihnassaan juoksentelemaan päästettynä Arttu ei löydä kunnollista kakkapaikkaa joka lenkin aikana ollenkaan. Mutta etsimiseen käytetään runsaasti aikaa ja hyörimistä. Jos lenkittäjä erehtyy hoputtamaan, Arttu jähmettyy teatraalisesti paikoilleen tuijottamaan lenkittäjää, tai pyörähtelee lumipenkan vieressä kymmenkunta kertaa puolelta toiselle, kunnes nostaa silmänlumeeksi hiukkasen takajalkaa ja kohdistaa erittäin hämmästyneen katseen...
Ostin kiskomiseen ja ajoittaiseen ryntäilyyn suivaantuneena kahden koiran taluttimen jo ennen joulua, ja sen avulla olen päässyt lenkeillä tilanteen herraksi. Koska koirat kulkevat sivullani rinnakkain, hihna sen verran löysällä, että liikkumavaraa on sopivasti, kumpikaan ei niin sanotusti päätä, koska penkka kutsuu. Basse on ottanut uudelleen käyttöön äkillisen "kyykisty ja kakkaa" -toimintamallin. Muuta eilen Arttu ilmeisen kyllästyneenä tasaiseen tallaamiseen teki saman tempun. Ihmettelin, miksi se vetää TAAKSEpäin poikkeuksellisen kovasti, ja siellähän se tulosti patukoita keskelle tietä.
En ole vielä selvillä, onko tilanteessa siis tapahtunut muutos parempaan (ei enää jatkuvaa kiskomista tien reunaan ja turhaa pyörimistä) vai onko mäyräkoira taas vetänyt minua nenästä. Jos pyöriminen estetään, jäljellä on enää yksi vaihtoehto, että koira saa tahtonsa läpi, ja se on kakkiminen siihen, mihin huvittaa, edelleen! Taidan kysyä sähköpostiystävänkin mielipidettä, tämä menee taas yli ymmärryksen. Lauhoja lenkkipäiviä kaikille!
PS: Kakkalenkki päättyi tulokseen 3-1, Basse johtaa :))
Olli on kaavoihin kangistunut tässä kakka-asiassakin niin kuin monessa muussakin asiassa. Aamulenkkiä meillä kutsutaankin kahden-kakan-lenkiksi, koska koira tekee melkeinpä säännönmukaisesti kahdet isot asiat ja melkeinpä aina samoilla hoodseilla (aamulenkki noudattaa yleensä aina samaa reittiä).
VastaaPoistaToinen pinttynyt tapa liittyy itse kakkauspaikkaan. Kesäaikaan paikan tulee olla aina pensaan alla, puun juurella tai heinikon reunassa. Ei koskaan siis avaralla paikalla ihmisten silmien alla. Talvella asiointiin tulee taas löytää lumikinos, jonka päälle kiivetään tai yritetään kiivetä. Tässä hankalassa kiipeämisasennossa on sitten ilmeisesti hyvä ponnistaa. (Vähän niin kuin synnytystuolissa synnyttäminen alamäkeen.)
Mukava, että nostit tällaisen arkaluonteisen, mutta niin arkipäiväisen asian kirjoituksen aiheeksi. Mistäpä sitä ei osattaisi keskustella asiallaisesti kuin myös siitä itse asiasta?
Heh, tämä on jo niin arkista, kun joka päivä saa heilua tuolla kadun varsilla, jopa 4 kakkapussin kanssa ;=))
VastaaPoistaTuo lumikinoksen päälle kapuaminen on selitetty niin, että mitä korkeammalle koira asiansa haluaa tehdä, sitä machompi uros se yrittää olla. Eli vähän niin kuin merkkaa aluettaan.
Tästä aiheesta riittäisi, vaikka juttusarjaksi :) Mutta enpä taida niittää mainetta puhumalla p:tä liian paljon ;D))
Kiva kun otit osaa keskusteluun!
PS: Mikä ihme uudistus on Bloggerissa, kun postauksen tekstikin tuli kaikki yhteen pötköön! Taatusti tein kappalejakoja...
Hmmm. Lisätään nyt oma kortemme kekoon. Onhan mäyriksen ja minkä muun tahansa koiran saatava tehdä läjänsä ihan minne se itse haluaa.Onhan se nimenomaan reviirin merkitsemistä. Ossilla nyt ei ole sen ihmeempiä rituaaleja mutta yhdet tortut tehdään päiväkävelyllä ja loput säästetään iltakävelylle. Nykyään kuulemma mahdollisimman lähelle inhokkikäppänöiden talon tienristiä.Ja mies enkä minä hääri kakkapussien kanssa. Täällä landella ei ole tapana kerätä kakkeja.Kaupungissa kylläkin ja tietysti appiukon luona. Tässä keräämättä naapurin lähettýviltä on kyllä se ajatus takana, että jos hänen koiransa saa hyökkäillä Ossin kimppuun niin vastineeksi meidän koiramme saa kyllä kakkia hänen tonttinsa reunalle joka muuten on ihan julkinen hiekkatie. Aikaisemmin olin hyvin tarkka siitä, että Ossi ei kaki lähellekään hänen tonttinsa rajaa mutta tapahtunut heitti vähän sotakirvettä kehään.Tunnustan.
VastaaPoistaSitä muuten jaksan ihmetellä päivästä toiseen kun sitä paikkaa pitää etsiä ja etsiä... Jos olisi meillä ihmisillä samanlaista niin olisipa huusholli täynnä sitä itseään..Miten se voikin olla koirilla niin vaikeaa? Ihmettelvä M-L ja Ossi jolta ei saa vastausta asiaan:)
Kääk, täällä niin paatunut ihminen, että en edes tajunnut aiheen 'arkaluontoisuutta'. :o Isosisko kyllä taannoin mainitsikin, että puhun asioistani (yli)avoimesti..hitsi. Täytynee alkaa harkita sanojaan vähän tarkemmin..uuups ;DD
VastaaPoistaMeillä on semmoista, että Pepillä menee sekaisin sanat "kakka" ja "pappa". :DD Nyt, kun on ollut kylmät ilmat, niin Pepiltä on jätetty päivän "pitkä lenkki" aika usein pois. Silloin saattaa käydä niin, että illalla huomaan selvästi ennen nukkumaan menoa Pepillä olevan kakkahädän. Avaan oven takapihalle ja sanon: "käy tekemässä kakka". Peppi kääntyy kannoillaan ja lähtee etsimään sisältä Pappaa (olemme koirille "mamma" ja "pappa"). ;) Sitten täytyy vaan toivoa, että kun Peppi tajuaa vihdoin mennä pihalle sanottuani: "käy tekemässä pissa", että kakka kuitenkin tehtäisiin samalla reissulla.
"Kiiltokuvatyttö" Rillalla sujuu (tietenkin) myös nämä kakka-asiat helposti ja luontevasti. *koputtaa samalla puuta* Tosin, hänellä menee kyllä maha tosi helposti ruikulle ja se ei ole kivaa. :/
Teidän poitsujen 'kakkatouhut' kuulostaa kyllä melko hauskoilta näin luettuna. Hermoja saattaisi silti kiristää aika laillakin, jos itse joutuisin heitä lenkittämään.. ;)
Siskontytön Jimi-chihulla on muuten niiiin omituinen tapa kakkia, että en ole moista ennen nähnyt. Hän kakkaa nimittäin täysin samalla tavalla kuin pissaakin eli toista takajalkaa nostamalla. Siinä pitää olla ulkoiluttajalla kehittynyt katse, jotta huomaa, milloin "pissa-asennossa" tuleekin kakka. :DD
PS. Bloggerin kanssa on mullakin ollut ongelmia (taas). Oon huomannut esim. just ton 'riviväliongelman'. Välillä pitää luonnokseen laittaa kaksi riviväliä saadakseen yhden julkaistuun tekstiin tai vastaavasti ei yhtään riviväliä lopputuloksen ollessa yksi riviväli tms. Raivostuttavaa!
Jopas jotakin, nyt onnistun ilmeisesti tässä kommentoinnissa!!!!
VastaaPoistaBlogissani olisi teille jotain....;)
M-L: Niinpä, ihmetellä saa noita koirienkin tapoja. Mutta tiukka talutusmetodini on osoittanut, että kakka ei sitä paikan etsimistä kaipaa :) Ennen mentiin jopa kilometritolkulla, pyörittiin vähän väliä, ja nyt asiat hoituu kovinkin pian... Minähän en sitä hyörimistä katso, jos aika on kortilla ja lenkki tehtävä. Heh :)
VastaaPoistaOssi merkkaa reviirinsä oikein tuhdisti, mitäs kiusaavat mäyräkoiraherraa, mokomat käppänät ;/ Toivottavasti tuohonkin tilanteeseen tulee joskus muutos, ei ole kiva aina olla sydän syrjällään naapurin koirien takia.
annamari: Paatunut luonnonlapsi? Tai avoimesti paatunut? Heh, sana "paatunu" ei oikein sopinut sinuun, yritin maalata sitä hiukan :)
Rilla-my-Darling, ruikulivatsa ei ole kiva :( Meillä helpotti Artun kanssa heti, kun Basse muutti meille. Eli se stressasi yksinäisyyttä vatsallaan, olen tämänkin varmaan kertonu jo sadasti, sori...
Pennuilla olen nähnyt tuota, mitä Jimi harrastaa :) Ja Arttu pakitti nuorempana ihan liki puuta, takajalat ihan rungon alaosassa kiinni, melkein kiipeämisasennossa ja kakki päin puuta! Sydän syrjällään katsoin hiiskumatta, ettei koira vaan peruuta senttiäkään siinä puuhassa!!!
Siis näistä sais todella juttusarjan...
Sirpa ja Tiitu: Kiitos, ihana vaaleanpunainen cupcake <3 Otan haasteen vastaan ja vastailen joku päivä siihen mielelläni.
Nyt kun sanoit, niin 'paatunut' kuulostaa juu ihan pöllöltä - hyvin maalattu, tänks! ;)
PoistaEn muistanut ollenkaan tuota, että Artun massuvaivat parani Bassen tultua. Meillähän kävi aikoinaan ihan samalla tavalla: Rosan vastaavanlaiset vaivat paranivat kun Ines tuli. Sen takia olenkin ihmetellyt Rillan massua, kun hänhän ei ole koskaan täysin yksin kotona. Mutta voihan sitä stressata muitakin juttuja. Tai sitten joku asia ruokavaliossa ei vaan sovi?
Kakkitarinoista saisi todellakin juttusarjan! :DDD
Suukkoja SukuLakulle!
SukuLaku lähettää tytöille mojovat pusut :D)
PoistaJoo, mä vetäsen ne pökäleet myös sisälle. Edelleen, huutaa äippä kuuppa punasena. Ja teen taa pissejäkin sisälle. Tässä välillä jo olin fiksu, mutta nyt merkkailen paikkoja. Ja mielellään silloin ku äippä ei oo kotona. Kostoks.
VastaaPoistaUlkona pyörin pari kertaa akselini ympäri ja sitten nykäsen tortut mieluiten ojaan (maaseudulla kun ollaan). Sitten mä saan palkkioks nambbaa, joten kantuis tietysti mielummin ulos, ku sisälle tehtynä sama tuotos saa aikaseks vaan syvää huokailua. Äipältä. Tässä tätä haisevaa tunnustusta olikin. Nauttikaa :D
Heh, hyvältä kuullosti :)
VastaaPoistaSä oot murkku, siitä kaikki johtuu. Sillon kaikki opitut asiat unohtuu hetkeks. Mutta kyllä ne sieltä taas palautuu, kun tajuat, että sun pitää totella äippää isonakin.
Meillä auttoi Artun sisälle pökälöintiin, kun suljin siltä muutamaksi viikoksi pääsyn niihin paikkoihin, joihin kakit ilmestyi. Ja nyt Bassen vuoksi ostin urine OFF -litkua, jolla saatiin pissaprotestien kohdat hajuttomiksi.
Onnea teille matkalla aikuisuuteen :)
Meillä on myös tämän arkisen toimituksen kanssa hiukan ongelmia... Nuoremmat herrat tekee asiansa suhtellisen nopeesti ja ok. Jimiä kävelytetään metsässä ja hoitamattomilla alueilla ja sen täytyy kyykähtää aina jonkun talon ja vieläpä sen kyseisen talon keittiön ikkunan alle. Ei jaksa enää naurattaa, kuin vähän... Onneksi olen sellainen omistaja joka kerää ne shaisset, mutta silti tuntuu niin nololta.
VastaaPoistaTuttua. Monen metsälenkin jälkeen on pökäleet tekemättä ja sitä varten sitten kieputetaan takapäätä juurikin talojen kohdalla tai muuten vaan hyvin näkyvällä paikalla ohiajelevien autojonojen iloksi.
VastaaPoista