Elämänsä ensimmäistä karkauspäivää odottelevat koirapojat lähtivät hivenen pelonsekaisin tuntein hoitoon (lue: karkuun). Emännän flunssainen kunto ei riitä vieläkään lenkittämiseen, joten vaihtoehtoja ei ollut. Bassen esimerkistä Arttu oppi kerrasta tekemään myös kakat takapihalle, mutta silloin Basse päättikin ruveta panttaamaan! Puhumattakaan siitä, kuinka paljon poikien tassuihin alkoi kertyä juoksematonta juoksua.
Hoitopaikkaan hakija oli muuten nainen... Basse peruuttikin ensin mamman turviin asian laidan huomattuaan ;) Mitähän tämä kalenterin kummajainen vielä tuokaan tullessaan!
Koti on tyhjä ja hiljainen, kun kukaan ei kitise ulos, ruokaa, pallottelua tai muuta aktiviteettia... olisiko nyt siis minun aikani hipsiä sohvalle viltin alle, kirjan ja kuuman mehun kanssa? Heh, tuntuu oudolta ylellisyydeltä, onko se edes luvallista ;)
Entä ensi yönä? Kun voinkin hiippailla unettomana vapaasti, kukaan ei komenna leikkimään keskellä yötä? Onneksi elämäntilanne on tilapäinen. Turha siis tottua ylellisyyksiin liiaksi.
Voi Mai. Parane pian. Kalevalan päivän kunniaksi ehdottomasti kirja käteen, jos vain jaksat lukea. Nauti pikkuisesta lomasta ja ota vähän vaikka rommitotia niin ei tunnu flunssa niin pahalta (ehkä). Tuhannet, tuhannet kiitokset sanavahvistusten poistosta. Kohta nähdään toimiiko. Torstaina tehdään (ehkä) pikavisiitti Tallinnaan ukon kanssa. Herra haluaa mennä katsomaan Harley Davidsoneja ja minä ostamaan pellavalankoja. Voi apua. Kohta meillä on miehellä kaksi moottoripyörää.... Terveisiä M-L ja Ossi joka meinasi äsken hukkua lumeen:)
VastaaPoistaKiitos :) Kotoa ei löydy tyrnimehua vahvempaa, sitä lipitän. Ostakin paljon niitä lankoja, että on motskarin verran kudottavaa. Ja muista laittaa blogiisi kuvia, kun teet ihania käsitöitäsi.
VastaaPoistaParane pian! Eikös olekkin hiljaista jos tassujen ääntä ei kotoa löydä?
VastaaPoistaHiljaista on... Yritän toipua, että pojat pääsee kotiin metelöimään :)
PoistaJoo, täälläkin sairastetaan:( Kyllä onkin kamala olo tässä flunssassa, ei jaksa mitään...
VastaaPoistaParanemista sinulle, toivottavasti pojat pääsee pian kotiin.
Tämä tauti täytyy vaan väsyttää pois, ei se konsteilla lähde :/
PoistaTervehtymistä sinnekin, toivottavasti Tiitu hoitaa sua :)
Voi, kurjaa toi sairastelu. Mulla tuppaa keuhkot vieläkin prakata sen taannoisen lentsun jäljiltä vaikka muuten jo olenkin ihan kunnossa. Vähän niinkuin olis tomusokeria keuhkoissa, yskittää.
VastaaPoistaOn se varmaan outoa, että pojat on poissa. Mutta toisaalta hienoa, että saa sairastaa rauhassa. Ihana ystävä sulla. Paranemista sulle ja rapsuja pojille kun palaavat kotiin.
Ihan oikeaan koirahoitolaan menivät tällä kertaa :) Lenkittäjiä on vaikea löytää.
PoistaKeväiset ilmat ainakin meillä päin, aurinko lämmitti tänään jo kovasti ikkunan läpi :) Puhalletaan talven tomu(sokeri)t pois ja piristytään.
Pikaista paranemista! Kipeänä on surkea omistaa koira, mutta kipeänä on surkeaa olla ilman koiraa.
VastaaPoistaTotta! Täällä alkaa tauti olla jo taakse jäänyttä ja lauma koossa :) Nautin pari päivää hiljaisuudesta (ilman ulos vinkuvia karvanaamoja), mutta nyt nautin taas tassuttelusta ja pienistä kuonon töytäisyistä ympärilläni...
PoistaKarvaemon olo on rankkaa varsinkin vielä sairastellessa. Vaateita kun tulee kaiken aikaa. Ei ne ystävämme täysillä ymmärrä mikei se ykkönen olekaan täydessä tehossa. Vaikkakin hyviä hoitajia ne on. Alituiseen nuolemassa jalkapohjia tai tökkimässä kuonolla, herää jo.
VastaaPoistaTää lunza-aika alkaa jo ottaa päähän ihan tosissaan. Meilläkin on kuin sairastuvalla väki ja Kustinkin korvat kaipaa lääkitystä.
Auringon myötä toivotaan parempia aikoja kaikille.
Terkuissa mukana Kusti ja Kaisa
Toivottavasti nämä flu-ajat on pian ohi, onneksikin ennen kunnon kevättä. Kurjaa, että teilläkin sairastetaan, siinä onkin sulla emona olemista...
VastaaPoistaParanemiset teille ja Kustille helpotusta korvien kanssa myös.
Terveisiin haukahtavat omansa mukaan A+B