Onko muille koiranomistajille tullut joskus mieleen, asuuko taloudessa nelijalkainen teatteriopiskelija, synnynnäinen sirkustähti - vai ihan vaan Vaahteranmäen Eemeli, joka on joka paikassa yhtä aikaa :)
Mietin aamulenkillä postaukselle otsikkoa. Aamuhetki kylppärissä (ketä kiinnostaa!), Sirkus kodissamme (lauma lapsia vai?), "Arttu ei vedä!!!" (tuo ei ollut otsikko vaan arkista lenkkiä...)
Mutta kaikki kyllä alkoi aamulla kylppärissä. Olin lajitellut pyykkiä ja Arttu sai tällä kertaatyynyliinoista inspiraation esiintymiselle. Se asettui mukavuudenhaluisena lakanakasan päälle makaamaan, valitsi yhden tyynyliinan, jonka perimmäiseen nurkkaan se työnsi nenänsä ja sulloutui itse perässä.
Basselle on alusta asti ollut käsittämätöntä ja outoa, että toinen koira hautautuu peittojen alle nukkumaan. Mutta tämä meni jo yli kaiken ymmärryksen. Arttu keikaroi valkoisena haamuna, nenä tyynyliinan kulmassa, aivasteli, kiemurteli ja yritti hamuilla Bassea hampailla :) Basse tietysti poukkoili ja näykki elävän tyynyliinakoiran ympärillä.
En saa tästä nyt mitään draamaa enkä pysty kuvailemaan koirien monimutkaisia leikkikuvioita. Mutta kun Arttu lopulta tyynesti kääntyi ympäri tyynyliinan sisällä ja tuli ulos tuosta vaan, alkoi tuntua vahvasti siltä, että ei se sinne vahingossa joutunutkaan.
Aamunäytännön jälkeen mentiin lenkille, jossa emäntä yritti tirehtöörinä kunnostautua eilistä paremmin. Bassen tassu jäi nimittäin lenkittäjän kengän alle, ja tilanne oli paitsi surkea, myös nolo, kun juuri oli vastaantulijoitakin. Parkuva koira, ja lenkittäjä on juuri hetkeä ennen tilannetta komentanut koiria turhankin kuuluvasti...
Iloisia hetkiä jokaisen koirakodin arkisiin näytelmiin. Suloisesti nukkuva koira on paras elokuva :)
PS: parin viikon päästä meillä on kunnollinen kamera...
Mäyräkoira on luolakoira, myös tyynyliinan sisällä, paremman puutteessa. Kekseliäs poika!
VastaaPoistaHihih, eihän tätä voinut nauramati lukea. Olispa varmaan ollut mukava olla kärpäsenä katossa poikien teatteriesityksen aikana :DDD
VastaaPoistaJa kyllä varmaan sattui Bassen tassua, Ellilläkin on pari vastaavaa kokemusta. Sirkustirehtööri-emäntä olis tietenkin voinut laukaista jonkun nasevan kommentin, kuten että "kuka noita rotanloukkuja täällä oikein kylvää?" Ne heh, mitään nasevaa ei kyllä itselle tulis mieleen vastaavassa tilanteessa.
Minä aina joskus mietin, että millaisia persoonia nuo koirat olisivat jos ne olisivat ihmisiä. Siinä on joskus hymy herkässä kun yrittää kuvitella tilannetta! :D
VastaaPoistaHyvin keksitty Artulta."tyynyliinaluolakoira":) Eiköhän meidän jokaisen mäykyn omistajan luona asu näyttelijä tai klovni. Terveisiä. Tämä kone tekee mut kaistapäiseksi ja ajatus siitä, että alakerrassa on toimiva kone kunhan vaan joku asentaisi... Tai edes auttaisi asentamaan... M-L ja Ossi
VastaaPoistaHooPee: Tosiaan, luola siltä puuttuikin :) Onneksi osasi rakentaa itse sellaisen.
VastaaPoistaEllieli: Tai sitten olisin pillahtanut itkuun ja tyrskinyt, että kun tuo koira AINA astuu mun varpaille, ja se sattuu ;//
Marika: Kyllä yhtäläisyyksiä löytyy ihan lähipiiristä :)
Marja-Leena: Ymmärrän tietokone-ahdistuksesi... Ilman apua en asentaisi minäkään, mutta sun on nyt aika nostaa se kone keskelle ruokapöytää ja sanoa, että soppaa ei tipu ennen kuin... ;))
Kaikenlaisia hullunhauskoja esityksiä on meidänkin huushollissa riittänyt! Hyvää Ystävänpäivää Artulle ja Basselle sekä emännälle myös!
VastaaPoistaHauskojahan nämä karvakorvat on;)Tiitukin menee sujuvasti peiton alle! Meillä oli Kitte, joka kaivautui aina petinsä päällyksen pussiin. Peittopussi oli kerran pesussa ja en heti pesun jälkeen kerenny ommella pussin suuta kiinni, niin Kitte oli aina siellä pussissa. Kerran hoitolassa ollessakin Irja oli etsiny sitä, että missä se koira on vai onko päässy karkaamaan sieltä häkistä!!!
VastaaPoistaHauskoja hetkiä näitten ystävien kera jatkossakin;)
Kiitos :) Iloa ystävänpäivää jokaiselle.
VastaaPoistaBasse pelästyi kerran, kun aikoi mennä kuljetushäkkiin nukkumaan, ja siellä olikin Arttu peiton alla :)
Mai: IIIIIhanaa. Nyt toimii uusi kone. Luulen, että meidän perheessä minä olen se joka periaatteessa paremmin saa nämä vehkeet toimimaan. nyt vaan kun tuon näön kanssa on noita piskuisia ongelmia niin on helpompi kun mies asentaa laitteet. Menevät piuhatkin oikeisiin reikiin. Mutta on tämä kuin yhtä juhlaa:) Taidanpa viettää oikein nettipäivän. Pari päivää olinkin nettipimennossa. Uusi kone oli jo asennettuna mutta sitten totesimme, että Elisan tietoturva edellyttää asennusta ja se taas edellytti minun soittoani Elisan tekniseen tukeen. No nyt kaikki pelittää. JEE. Rapsutukset Artulle ja Basselle. Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaMarja-Leena: Onnittelut! Nyt laitat kaikki perheen miehet lenkille ja nautiskelet sujuvasta surffailusta :))
VastaaPoistaMä odotan omaa, uudenveroista konettani huollosta... Se oli se viheliäinen mehulasi, joka vei multa rakkaimman esineen ja työkalun toimintakyvyttömäksi. Omppu on onneks taas kunnossa, tulossa jo kotia kohti :)