Idea Herkkulauantaista syntyikin annamarin jalanjäljissä. Ensimmäisen herkuttelureseptin kokoamisen olin aloittanut kauan ennen tätä blogipostausajatusta (täyteen ahdetut yhdyssanat ovat kivoja, ainakin lukijalle...). Itse asiassa herkkukin on ollut jo suhteellisen pitkään leivottuna.
Perusteellisena perfektionistina haluan esitellä teille tämän ensimmäisen Herkkulauantain namipalan tarkasti.
Historia:
Ulkomailta tulee paljon asioita, joita en ihaile. Mutta sieltä tulee jotain hyvääkin. Jo vuodelta 1796 on Wikipedian mukaan peräisin ensimmäinen maininta tästä herkkuleivonnaisesta. Vuonna 1828 se esiintyi ensimmäisen kerran keittokirjassa nykyisin muoti-ilmiöksi muodostuneella nimellä, cupcake.
Tarvikkeet:
Kun suunnittelin Herkkulauantai-postausta, ajattelin erikoistua resepteihin, joissa on vähän sitä sun tätä, pääasiassa jotain mitä kaapista sattuu löytymään. Vähän niin kuin tuunaus-kierrätys-idealla.
Ensimmäinen herkku, siis juurikin cupcake, muffinsi, kuppikakku, vuokaleivos... what ever you want it to be, täyttää hyvinkin Herkkulauantain kriteerit. Mitään en lähtenyt ostamaan kaupasta, kaikki löytyi kotoa eikä reseptissä ole mitään täsmällisesti muualta kopioitua.
Valmistus:
Onnistuu varsin hyvin ilman uunia. Et tarvitse vatkainta, kulhoja etkä muotteja. Tästä leipomuksesta ei synny tiskiä.
Ota esille ruokalehdet, viime viikon suoramainokset, lasten askartelupaperit, liimaa, sakset ja kaikki mahdolliset hileet, pursotettavat koristeet, värikynät ja pensselit.
Leikkaa hyvin paistuneen taikinan värisestä paperista vuokaleivoksen pohja. Siis se, jonka paistaisit uunissa, jos tämä olisi syötävä paakkelssi.
Piirrä leivoksen pohjaan raitoja, jotka näyttävät paperivuoan painaumilta. Maalaa vesiväreillä leivokseen kolmiulotteisuutta.
Leikkaa erivärisistä papereista leivokselle hattu. Tee siitä monikerroksellinen ja herkullinen, kuorrutettu, strösselipintainen tai pinkillä kermavaahdolla pursotettu. Käytä kerrosten kohottamiseen ja yhdistämiseen tarrapaloja tai silikonia.
Tarjoile leivos esimerkiksi äitienpäiväkortissa toukokuun toisen sunnuntain aamuna :)
Olkaa hyvä, herkkujen ystävät, Everlasting Cupcakes!
Ai tämmösiä herkkulauantaipostatuksia, njami. Kiitos receptistä, pitääkin kokeilla joskus ;D
VastaaPoistaSuosittelen, ei tuu kaloreita ;)
PoistaMutta näihinkin voi jäädä koukkuun...
Olen sanaton - hämmennyksestä, ihastuksesta ja vaikka mistä! Sä OOT hauska ja askarteluNERO!
VastaaPoistaLuin postauksen alun ja punastuin. Jatkoin lukemista ja innostuin. Tässä kohdassa:
Valmistus:
Onnistuu varsin hyvin ilman uunia. Et tarvitse vatkainta, kulhoja etkä muotteja. Tästä leipomuksesta ei synny tiskiä
yllätyin. Vielä vähän matkaa ja ihastuin, ikihyviksi!
Herkkulauantai on syntynyt - WAU! <3
Hih, yllätys onnistui :)
PoistaNeroudesta en tiedä, paitsi että siihen on tosi pitkä matka :)
Kiitos sulle kauniista kommentista, kiva kun tykkäsit leipomuksestakin. Mielessä pyörii jo seuraavat kalorittomat herkut ;)
Kertakaikkisen upeita muffinsseja! Minulta valitettavasti ei löydy tarvikkeita ei syötäviin eikä tuollaisiin ihaniin jotka ovat "everlasting":) Luulen, että syötävistä versioista minulla olisi teoriassa mahdollisuus saada oikeasti syötäviä. Tuollaisia hienouksia en pystyisi millään rakentamaan räpyläkäsilläni. Viikonloppuja. Täällä minä yökyöpelöin:) M-L ja Ossi joka kylläkin nukkuu jo kellon käydessä 01.00
VastaaPoistaHei kyöpeli, meitä on muitakin :)
PoistaKummempi juttu, kun noita paperisia on helpompi rakentaa kuin syötäviä. Taloustyöt tuntuu kai enemmän "työltä", askartelu on lasten leikkiä...
Rauhallista yötä toivottavat nukkuvat mäyrikset ja minä.
Kommentti oli melkein jo valmis kun näin otsikon ja luin vähän matkaa "en mä kun en mä osaa leipoa ja kaikki pitää ite syödä"...
VastaaPoistaHauska ylläripostaus, sulla on kädentaidot kohdallaan. Mulla vähän toisissa asioissa :)
Se on tärkeintä, että jokaisella on ne omat jutut, joista pitää ja on niissä hyvä. Sitä paitsi, ei harrastuksissa kannata pitää rimaa korkealla, tekee sitä mikä kivalta tuntuu :)
PoistaHienoja kuppikakkuja.
VastaaPoistaTuollainen kortti sopisi ihan vaikka pikkutauluun kehystettäväksi.
Nyt odotamme, että seuraavassa ruokaperjantaissa on syötäviä versioita :) Annamarille vähän paineita...
Helpotus, ettei mun tarvi askarrella kaikkia monimutkaisia aterioita, joita Annamari loihtii!
PoistaSiinä sais purkaa vanhoja villapaitoja, jos pitäis nuudeliakin tuottaa keinotekoisesti :D))
Uusia ideoita satelee, kunpa ehtis toteuttaakin keittiön pikkutauluja leipureille ja aiemmin toivottuja neuleaiheisia kortteja lisää.
Seuraavaa herkkua odotellessa... Tämmöset kuppikakut on terveellisiä, ei tuu kertymiä, hih.
VastaaPoistaMut arvatkaas kuinka paljon täällä kertyy materiaalia kaappeihin ja komeroihin...
PoistaHarrastukselle kun antaa pikkusormen, se vie koko käden :)