keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Heinäkuinen tiistaipäivä

Aamulla satoi, ja satoi...
Koirapojat nostivat jalkaa takapihan puskaan ja puuhun - ja juoksivat petille takaisin. Eivätpä tienneet, mikä yllätys odotti :) Paitsi että iltapäivällä ilmestyi lämmittävä aurinko esille, autolla huristeltiin tapaamaan Elliä.
Perillä meitä oli vastassa Elli iloisen emäntänsä kanssa, meidät otettiin sydämellisesti vastaan.

Harvinainen kuva, kaikki kolme koossa :)
Arttu ilmeisesti pokkaa Ellille, joka juuri pussaa Bassea...

Basse ja Elli tavattiin useaan otteeseen kuiskuttelemassa...

...tai tuijottelemassa toisiaan!

Vaiherikkaan päivän päätteeksi päästiin kotiin tuliaisten kimppuun!
Arttu on ominut erityisesti Basselle osoitetun naruPallon!

Mutta Basse pelasti naruPallon ja toi sen kuvattavaksi.

Näin mä huisputan sitä!!
Paras lelu ikinä!!


Tässä koirapoikien muut tuliaiset, jotka Elli lähetti kotiin testattavaksi. Näistä irtosi riemu seuraavana päivänä, naapureiden vuoksi en uskaltanut SukuLakun vaativasta kerjäämisestä huolimatta avata tuliaiskassia keskellä yötä, jolloin kotiuduimme. (Emme me Ellillä niin kauan olleet ;) jatkoimme matkaa uimarantaan, josta ei tietenkään ole kuvia!!)
Nämä vinkuotukset saavat ihan oman postauksen, kunhan kone seuraavan kerran toimii näinkin vilkkaasti :)



Minä sain ihanan kaulakorun, kiitos Ellin emäntä!!
Korukuumeeni nousi sata astetta tällä reissulla, kun katsoin hänen tekemiään ihania korusettejä.

Kiitos tuhannesti vielä ihanasta iltapäivästä. Vieraat viihtyivät niin, että eivät melkein huomanneet lähteä ollenkaan kotiin :)

6 kommenttia:

  1. Pojat eivat tainneet erityisemmin arvostaa sadeilmaa. Onneks se aurinko sieltä tulikin sitten esiin.
    Mun selkäni takana taisi ollakin enempikin vipinää ;)
    Voih, niitä narupalloja olis sitten saanut olla kaksi, mä luulin et' se olis Bassen "yksinoikeus" noi narupallot. Mut jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :)

    Voi pojat, eikö mamma antanutkaan teidän heti leikkiä niillä vinkuvonkuilla. Niistä olis varmaan kuulunut niii-in ihana ääni tooosi kauas hiljaisessa yössä. Naapuritkin olis varmaan tykänneet ;DDD

    Mä en muistanutkaan itse kuvata sitä korua, kun yleensä kaikki kuvaan. Mä oon varman tainnut joskus sanoakin, että koruja on tosi vaikea kuvata, noi ruskeat helmet siinä kolmen sarjojen keskellä näyttää milteistä punasilta. Hihih, korukuume tartutettu ;DDD

    Hei, kiitos itsellesi, kiva että tulitte ja vielä mukavampi kun viihdyitte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhapöydän alla <3 oli useita lähestymisyrityksiä ja kuononkosketuksia ;)

      Joo, Basse rakastaa narupalloja, mutta Arttu on kade ja haluaa KAIKKI uudet itselleen, olipa niitä miten monta tahansa. Olisitpa nähnyt tämän aamun leikkiriehan niiden vinkulelujen kanssa. Artulle ei kelvannut muu kuin Bassella oleva, toimintaa ja ärinää ja tuolin alle piiloutumisia riitti pitkäksi aikaa :)

      Nyt mun kuvat blogissa on entistäkin enemmän pielessä värien suhteen, kun yritän tällä PEECEEllä (ärrrhhh) pienentää kuvia eikä ole kunnon kuvankäsittelyohjelmaa. Toi kangaskin punertaa, vaikka se on oikeasti vitivalkoinen.

      Poista
  2. Ihanat koirakaverit kuvissa :) Ja kuvista päätellen Ellillä ja Bassella on ollut sielujen sympatiaa keskenään :)

    Tuo Artun väri on kyllä niin kaunis ja näemmä samanlaiset mustat, valtavan paksut kynnet kuin Aslanilla...kynsienleikkaajan painaijaiset ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arttu antoi Ellin olla ihmeen rauhassa. Iltalenkillä sitten taas vastaantullut Nelli, leikattu 7-vuotias tyttö sai Artun sekoomaan... Onko tuolla uroksella kaikki kohdallaan???

      Olen kyllä mielissäni, että mulle valittiin nimenomaan ruskea mäyris (keltaisin merkein, että ollaan prikulleen tarkkoja :) koska väri on paitsi hiukan harvinaisempi kuin muut myös suklaisen ihana.

      Basse lähestyy leikkisästi ja tyytyy pussailemaan, johan siinä tyttöjen sydämet sulaa :)

      Poista
  3. Blogikoirat tapaamassa toisiaan. Tosi kivaa!! Vai et heti antanut tulskuleluja. Onneksi pojat eivät kuitenkaan tainneet tietää asiasta mitään:) Terveisii M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun suurin osa blogikamuista asuu niin kaukana, että tapaamiset on harvassa, jos koskaan.
      Kyllä koirien nenä kertoi, missä vinkulelu piileksii! Ja taisipa se vahingossa vingahtaakin...
      Nyt Arttu päivystää saunan ovella, johon vingut on vietävä "jäähtymään" välillä ;)

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)