perjantai 28. joulukuuta 2012

Lumilenkki

Rakennustyömiehiä, lumipaakkuja ja mielikuvitus-susia uhmaten lähdimme pitkästä aikaa metsälenkille. Tai oikeasti metsäautotielle, joka ei johda mihinkään. Ei se ole oikein umpikujakaan, koska toisessa päässä tie tekee hienon silmukan korkean mäen harjalla ja palaa takaisin. Näkymät siellä ylhäällä on upeat, vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta. ALApuolella näkyy metsä, jota saa katsella lentokoneperspektiivistä. Huurteiset puut, punertavaksi muuttuva talvihämärä ennen auringonlaskua...


Karvakasa? Kuka, en ainakaan minä!
Just mua eilen harjattiin. En tykänny.


Mitäkö rakennusmiehet tekee metsätiellä? Rakentavat sen varrelle, ihmettelevät emännältä, mistä me siihen tielle tulimme ja emme kai olleet rakennustyömaalla (HALOO!!!) ja ovat muutenkin pitkin syksyä räjäytelleet ja melunneet yli tarpeen. Mutta nyt MEIDÄN tielläMME on taas lunta ja marssimme nenät pystyssä metsälenkille. Eikä yksikään rakennusmies tullut ihmettelemään, mistä me tulimme tai minne ajattelimme mennä. Käsitättekö, umpikujalla kulkevilta ei voi kysyä noin tyhmiä!


Voihan vitsi, poltin kuononi tollasessa kynttilässä!
Hyvä, ettei partakarva kärähtäny...


Mielikuvitus-sudet. Ei tarvita kuin pari uutista iltapäivälehdessä, miten sudet jolkottelevat ihmisten pihoilla ja tiluksilla, ei-niin-kovin-kaukana meistä. Emäntä on saman tien vauhko kuin peura. Katselee taakseen, pysähtelee kuuntelemaan jokaista oksan rapsahdusta ja kääntyy takaisin, jos vähän isomman koiran jäljet kulkevat tiellä ilman taluttajan jalanjälkiä.

Lenkki tehtiin nyt kokonaan, olimme kaikki kaivanneet tätä reittiä. Vaikka tie oli aurattu, lenkin "silmukassa" oli muutama sata metriä umpihankea. Arttu kulki lumenhalkaisijana, Basse sukelteli perässä jaloissaan lumipallot, joista tuli kummallinen mielleyhtymä cheerleaderin bom-boneihin ;))

Matkalla oli jänisten, kettujen ja ties minkä jälkiä. Ne tutkittiin tarkkaan. Lumipenkka tien reunassa houkutteli Arttua vähän väliä kurkkaamaan, mitä sen takana oli. Metsä siellä oli. Ja Basse-riepu matki jokaista Artun kurkkausta :)

Emännän farkunlahkeet kastuivat, lenkki oli hyväksi hänenkin jouluiselle keholleen...

Ketään ei haitannut, lumi karistettiin umpihangen jälkeen kengistä, suurimmat paakut Bassen jaloista, ja loput liukenivat kotona lämpimässä suihkussa :)


PS: olemmeko kertoneet kohtaamisesta ketun kanssa? SE tapahtui ihan pyörätiellä, joten missä nyt sitten oikein onkaan turvallisinta lenkkeillä täällä "kaupungissa"...

12 kommenttia:

  1. Ai, teilläkin on tommonen säikky äippä! Mettäretket on poikaa ja me kyl tykätään myös kaupunkiretkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säikky on, vaikka on kaks vainukoiraa mukana...
      Harmi, kun ei saada enää olla vapaana noilla mettäretkillä. Sen jälkeen, kun tuli se kettu perässä iltalenkillä, emäntä on vannonu pitävänsä meidät kiinni maastossa.

      Poista
  2. Hui Kettu! Onneksi te pojat ootte emäntänne turvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan Tuki & Turva ;)
      Emännät ja äipät ei vaan luota tarpeeks.

      Poista
  3. Melkein vannon, että kettu juoksee kovempaa. Yleensä näin on kun otus juoksee henkensä edestä, siis sananmukaisesti. Mutta siinä tulee ikävä kiire mäyräkoiran omistajalle. On nääs kokemusta tuosta koiran perässä juoksemisesta, et ties edes suunnan... Silloin Ossi meni kauriin perässä useamman kilsan. Terveisiä teille ja ihania metsälenkkejä:) M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ketun juoksutaitoa minua pelottikin, nimittäin kun se kettu ei lähtenyt karkuun, vaikka ärähtelin ja hätistelin. Sai nälissään makoisat vainut kahdesta pikkukoirasta ja tuijotti niitä niin kiinteästi, että hirvitti, ja tuli perässä aina uudelleen. Ja kyllä oli ketulla kokoa! Koira se ei kumminkaan ollut, ellei sitten joku risteymä...

      Poista
  4. Anonyymi28.12.12

    Nellin emäntä painaa eteenpäin mitää kuulematta ja näkemättä ja sitten yllättyy kun eteen tulee käärme tai hirvi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnossa liikkumisesta pitääkin nauttia, toivotaan, että eteenne ei eksy mitään noin vaarallista :)

      Poista
  5. Joo, mähän oon kans kiertänyt sen lenkin, tosin silloin siellä ei ollut lunta, ja voin kertoa, että mahtava paikka on. Kaamea ajatus noi sudet ja täälläkin emäntä oli kauhuissaan erään lumisateisen yön jälkeen, nähtyään hirmusuuret tassunjäljet ilman taluttajaa, juuri pihasta tielle tullessa. Ei kyllä tehty pitkää lenkkiä.
    Bassella toi turkki taitaa kasvaa puolta nopeammin kuin Ellillä. Soma humppatukka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä tuutkin joskus meidän kanssa tarpomaan lumessa sinne lenkuralle :) Ei siellä mitään susia oikeasti ole. Kai. Otetaan emännät mukaan, varmuuden vuoksi siihen satumatkaan ;))

      Me saatiin Bassessa yhdessä paketissa monta mäyristä :) On pitkäkarvasta humppatukkaa, karkkaria (oikeasti) ja hiukka ripaus terrieriä maustamassa miksausta :) Mutta turkin kasvuvauhti on tosi rasittava. Enkä ymmärrä, milloin se kannattais nyppiä, että sais helpotusta kevät- ja syyskuraan SEKÄ liialliseen lumen paakkuuntumiseen.

      Poista
  6. Onneks te ootte säikyn emäntänne tukena ja turvana! Jos tulee susi vastaan, ni se kyllä jolkottaa äkkiä pois, ku kohtaa kaksi suurta ja mahtavaa koiraeläintä!

    Talvi on kivaa aikaa, ainut varjopuoli on noi tassuihin ja kainaloihin ikävästi kertyvät lumipaakut. Herra koiran kokohaalari olis tervetullut asuste tähän talouteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hyvä tietää, että susi vois väistää meitä :)

      Meiltä löytyy kokohaalari, mutta lämpimällä kelillä sitä ei kehtaa/viitsi tunkea koiralle, jolla on muutenkin aina kuuma turkkinsa kanssa. Täytyy kai noille umpihankireissuille yrittää pukeutua, silloin paakut kertyy kyllä lahkeensuihin.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)