perjantai 29. maaliskuuta 2013

A&B:n kuulumisia

Ilman kuvia syntyy tämäkin postaus, mutta yritän vastapainoksi tiivistää tekstiäkin ;)

Arttu ja Basse olivat koirahoitolassa pitkästä aikaa. Edellinen kerta taisi olla viime vuonna toukokuussa (kun kampaaja/koiranhoitaja teki oharin juhlia edeltävänä iltana)!
Koirat pääsivät hoitolassa taas sisämajoitukseen, vain koiraportin erottamaan "kodinhoitohuoneeseen", josta näkee keittiöön, mitä ihmiset touhuilevat. Ja ymmärsin, että koirat oli otettu myös muihin huoneisiin, koska hoitolassa käyneet vieraat olivat ihastelleet niitä :)

Kommentti, jonka sain koirien hoitajalta sunnuntai-iltana, kun hain koirat kotiin, lämmitti tosi paljon mieltä. Arttu on hoitolassa ollut monta kertaa, mutta Basse vasta kerran aiemmin. Hoitaja sanoi, että Basse on muuttunut valtavasti ja on aivan kuin eri koira :) Totta kai reilun vuoden ikäisenä minulle tullut koira muuttuu ja aikuistuu vielä pitkän aikaa, mutta jotain suurempaakin ymmärsin noiden sanojen takana olevan. Hoitaja oli aivan myyty Bassen herttaiselle luonteelle ja rohkeudelle. Ainakaan en ole onnistunut pilaamaan koiran kehitystä, ja olen itsekin huomannut sen luonteen ja luottamuksen kehittyneen viime aikoina huimasti.

Tähän mennessä Artun suurin koirakaveri on ollut tanskandoggi, mutta nyt tuli ehkä siihenkin ennätys. Hoitolassa oli nimittäin pyreneitten paimenkoira, johon Arttu ihastui silmittömästi tajuamatta asian suhteettomuutta ;D)) Bassekin rohkaistui, kun sai vähän räksyttää jättiläiselle, joka ei ollut asiasta moksiskaan, halusi vaan leikkiä :)

Hoitoreissu oli tosi tarpeen koirille - ja emännälle. Koirat saivat paljon hyviä kokemuksia ja virikkeitä muista koirista, lapsista, aikuisista ihmisistä ja vapaana ulkoilusta. Kotiin palattuaan ne olivat väsyneitä, mutta varmasti hurjan onnellisia siitä. että olivat saaneet purkaa tassuihin kertynyttä juoksematonta energiaa kunnolla :) Emäntä taas hengähti koirien ulkoilutuksesta. Muuten ei kyllä ehtinut hengähtää, viikonloppuna oli vaativa reissu ja kädet täynnä fyysistä työtä.

Toinen mainittava juttu oli koirien käynti rokotuksella. Hurjasti referoituna voin sanoa, että siinä missä Basse yritti pistää ranttaliksi, Arttu käppäili eläinlääkärin huoneessa kuin kotonaan ;D)) Basse saatiin kyllä hoitopöydälle kauluri päässä, eikä se huomannut itse asiaa eli annettua piikkiä niskassaan ollenkaan. Samalla napsuteltiin kynnet lyhyemmiksi, kun kauluri oli valmiiksi paikallaan.

Itseäni huvitti tilanteen muuttuminen, kun toin vuorostaan Artun sisälle ja heilautin sen huolettomasti hoitopöydälle. Koira oli ihan selällään sylissäni kun nostin sitä. Arttu oli ilmeisesti oikeasti rento, koska alkoi vinkua kaipaavasti eläinlääkärin työpöydällä olevaa pehmokoiraa! Lääkäri naureskeli, että pehmokoiralle on kyllä muristu, mutta kukaan ei ole aiemmin halunnut leikkiä sillä ja antoi sen Artulle hetkeksi hoitopöydälle natusteltavaksi :)

Molemmat koirat kyllä työnsivät jossain vaiheessa päänsä kainalooni, mutta Bassen hirveällä stressiläähätyksellä ja Artun coolilla olemuksella oli ero kuin yöllä ja päivällä.

Rohkaisevia kokemuksia on tullut lenkilläkin. Arttu on ollut melko rauhallinen vastaantulevien koirien suhteen. Bassen vuoksi olen ohjannut kaksikon aina hiukan sivummalle tai edes jonkin sivutien päähän odottelemaan muiden ohitusta. Tänään yksi uroskoira jäi nuuskuttelemaan Artun kanssa hetkeksi. Artulla oli vain vähän selkäkarvoja pystyssä, mutta ei murinaa, ei mitään. Ehkä osuutensa on tuolla hoitolakeikalla, samoin koirapuistokäynneillä. Eräs koirista pitävä pikkutyttö mukanamme olemme käyneet pari kertaa koirapuistossa pitkästä aikaa, ja sielläkin meni viimeksi ihan mainiosti. Arttu ei ainakaan ärhennellyt paikalle tullelle urokselle, vaikka yrittikin astua sitä jonkin aikaa ennen kuin lähdimme pois ja annoimme muille puistorauhan ;/

(Se toinen puistokäynti, joka ei mennyt ihan niin hyvin:
Kun Arttu nosti hirveän metelin puistoon tuleville koirille, otin AB:n hihnaan ja odottelin, jos rähinä laantuisi tai tulijat olisivat yhteistyö(kykyisiä)haluisia. Ei. Komensin Arttua olemaan hiljaa, ja samalla sekunnilla Basse lopetti oman mekkalansa, tarrasi Arttua valjaista ja alkoi kiskoa sitä mua kohti, ja haukkui siinä sivussa Artun pataluhaksi unohtaen vieraat koirat kokonaan ;D)))

Lupasin tiivistää tekstiä :) Onneksi olen oman blogin puolella, koska jaaritteluksi meni.

Iloista ja rentouttavaa pääsiäistä edelleen, se jatkuu vielä :)

14 kommenttia:

  1. Omassa blogissaan saa jaaritella ihan vaikka kuinka ja paljon. Koirilla on selkeästi ollut rentouttava "loma" ja sinulla siis kädet täynnä töitä. No jotainhan sitä on tehtävä.

    Meillä ei puistoilla. Ei muuten taida olla edes koirapuistoja. Tai Masalassa (13 kmn päässä) on ilmeisesti ollut, mutta se puisto on ilmeisesti tullut tiensä päähän. Ainakin Kirkkonummen Sanomissa taivasteltiin sen huonoa kuntoa...

    AB:lle paljon rapsutuksia ja terveisiä, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun "lomani" oli kuitenkin vaihtelua normaaliin työhön, kun olin apuna aloittelemassa yhtä pitkän kaavan mukaista muuttoa.

      En minäkään erityisemmin välitä koirapuistoilusta, koska erittäin harvoin sinne osuu samaan aikaan koirakkoja, joiden kanssa oikeasti synkkaa. Vika lienee minussa ;) Mutta tänä talvena saatiin muutama kerta olla puistossa ihan keskenämme, ja koirat viilettivät siellä vapaudesta nauttien. Se oli kivaa.

      Aurinkoisia terkkuja sinnekin, täällä paiste sen kun jatkuu :)

      Poista
  2. Voi että, kun teillä on siellä kiva koirahoitola. On todella hienoa, että uskaltaa jättää koirat paikkaan, jossa tietää niiden viihtyvän ja että niitä hoidetaan siellä hyvin. Ja vielä uusia koirakavereitakin, joiden kanssa omat koirat tulee toimeen, mahtavaa!

    Hienosti meni ell-reissukin ainakin Artun osalta. Bassea ei tainnut lelukoira edes kiinnostaa, oli raukka tietysti niin peloissaan. Harmi kun elleillä ei ole useinkaan aikaa voittaa koiran luottamusta puoleensa. Jos olisi, niin monen koiran kohdalla voisi nuo ell-käynnit mennä helpommin. Mitäköhän sitä vois itse tehdä, kun välttämättä rauhallinen silittely ja paijaus ei kaikkiin koiriin tehoa. Vai vaatiiko sekin aikaa.

    Elli lähettää muiskuja koirapoikien kuonoon!
    Kivaa pääsiäisenjatkoa teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirahoitola on aarre :)
      Vaikka Arttu selvästi tykkää mennä hoitoon, joka kerta kotiin tullessaan sillä on ainakin vähän allergisia oireita kainaloissa, silmänympäryksissä tai kuonon päällä. Olen ajatellut, että joko se löytää pihamaalta jotain syötävää, joka ei sille sovi, tai sitten se yksinkertaisesti stressaa "salaa" kotoa poissaoloa. Tiedä häntä, mutta kokonaisuudessa koira näyttää voivan hyvin, ja noita kutinoita tulee ja menee muutenkin. Tietenkin olisin huolissani, jos ne olisivat kovin laajoja, mutta onneksi kyse on vain hetkellisestä ja vähäisestä punotuksesta, joka laantuu kotona pian.

      Bassella ei ole tuota pehmolelu-addiktiota :) Ja tosiaan, ell-käynnillä sille ei kelpaa namitkaan, ei edes ovella pois lähtiessä. Se on päättänyt, ettei tule huijatuksi ;)

      Olen itse jättänyt silittelytkin vähemmälle silloin, kun koira pelkää. En siis tue sen pelkotilaa, mutta olen kyllä läsnä ja pidän koirasta kiinni, kun se on hoitopöydällä. Annan laittaa pään kainalooni, voin jutella rauhallisesti, mutta pyrin olemaan lietsomatta tunnetilaa enempää. Eipä siinä muuta voi, koska ell-käynnit on kuitenkin hoidettava kohtuullisen ripeästi ja syntyneet traumat eivät siinä lyhyessä ajassa kaikkoa. Varsinkaan, kun en tiedä niiden alkuperää tarkalleen. Tämä ell oli kyllä rohkaiseva, kun huomasi Bassen pelkäävän ja kehui koiraa kovasti, kun se suostui toimenpiteisiin. Ja sanoi Bassea iloiseksi kaveriksi, koska sen häntä vispasi lopussa ihan hillittömästi ;))

      Muiskis ja kuiskis Ellillekin :)
      Nauttikaa pyhistä ja auringosta!

      Poista
  3. Jäin oikein miettimään... Olen ajatellut, että hoitola olisi koiralle kurja reissu - vieras paikka, vieraat koirat, vieraat ihmiset.

    Mutta joo - Nelli tykkää ihmisistä joten ainakaan sen suhteen ei olisi ongelmaa. Toistaiseksi hoitaja on löytynyt lähipiiristä mutta näin ei aina tule olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu varmaan koirasta, viihtyykö hoidossa. Mutta onneksi nuo kaverukset tykkää myös lähes kaikista ihmisistä. Hoitola on ollut sama paikka siitä asti, kun Arttu oli pentu. Siinäkin mielessä se on tullut tutuksi, ja kun Arttu on siellä kuin kotonaan, Bassekin viihtyy, koska se ottaa kaikessa mallia ja vaikutteita vanhemmasta :)

      Poista
  4. Mahtava AB-koirakaksikko, kivaa, että kummallakin on roolinsa. Onko Arttu yksinollessaan eläinlääkärillä myös rento? Edelliset lapinkoirani kun olivat yhtaikaa ellillä, nuorempi istui sylissäni (25kg) tärisi ja läähätti kuola valuen, vanhempi oli kuin kotonaan. Kun sitten olin yksin vanhemman kanssa ellillä, niin poika meni seiniä pitkin ja piti väkisin huijata toimenpidehuoneeseen, vaikka oli vain rokotuksesta kyse. Roolipeliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vein koirat erikseen ellille, toinen odotti sillä aikaa autossa. Jos vien ne yhtaikaa, lietsovat toisiinsa stressiä ja/tai ottavat muuten liikaa tilanteen omiin tassuihinsa. Erikseen niitä on parempi hallita ja saavat minusta turvaa, jos on tarpeen :)

      Olipa jännä tilanne koiriesi kanssa. Erikoiseksi sen tekee, että pelokkaan seurassa toinen koira oli rohkea. Mutta miksiköhän se yksin ei ollutkaan rohkea! Vai nousiko se johtajan asemaan vasta, kun heikompi koira oli poissa. Hassuja nämä koirien asetelmat, olisi kiva tietää, mitä ne ajattelee noissa tilanteissa. Vielä kivampi olisi selittää niille, mistä on kyse ja että suotta hermoilla.

      Poista
    2. Luulen, että vanhempi koirani halusi säilyttää kasvonsa ja pomoasemansa nuoremman silmissä. Lisäksi vanhempi oli aina hyvin huolehtivainen nuoremmasta, kuin olisi emo ollut, vaikka oli uros. Oikeesti siis vanhempi oli kuitenkin hyvin herkkä, pehmeä koira ja nuorempi olisi mielellään ollut pomo, vaan vanhempi ei sitä sallinut. Ikäeroa 3v.
      Koirapsykologiaa pääsiäisen ratoksi...

      Poista
    3. Koirapsykologia on mielenkiintoista :)
      Sitä paitsi täällä on mukava näistä keskustella, lähipiiristä ei löydy montaakaan, jotka viitsivät spekuloida koiran käytöstä. Kaikki eivät ymmärrä edes, miten koira voi syödä raakaa lihaa... ;D))

      Poista
  5. Koirilla on ollut kyllä mukava hoitolareissu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää vaihtelua niille kotona kökkimiseen :)
      Emäntä sai hetken tuijotusrauhan Artulta...

      Poista
  6. Aika mahtavankokoisia kavereita nuo teidät koirat hankkivat!:D
    Ja tuosta pitkästä vuodatuksesta vielä: anna palaa vaan!
    Omassa blogissa on lupa lörpötellä. Kyllä me vakilukijat jaksetaan pidemmätkin posmotukset lukea!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arttu tuntuu olevan sitä rennompi, mitä suurempi kaveri ;) Onneksi se sai tutustua pentunakin ensimmäiseksi aika paljon suurempaan koirakaveriin. Bassen kokemuksista en tiedä, se pörisee aina ensin varmuuden vuoksi kaikille, oli tyttö tai poika.

      Onko blogikamelitkin tottuneet jo toistensa luonteisiin, jaksavat olla läsnä vaikka toinen jaarittelee ja toinen kommentoi lyhyesti :) Hyvä kun voi olla oma itsensä.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)