perjantai 23. elokuuta 2013

Lähihoitajia ja hengenpelastajia

Elokuu on ollut kiireistä. Olen ajanut Etelä-Suomessa pitkiä matkoja paikasta toiseen, lastanut ja purkanut autoa, kantanut tavaraa ja puhelimen luuri on kasvanut korvaan kiinni. Suuria muutoksia yrityksessä, mutta loppusuora häämöttää ja kaikki jatkuu taas organisoidummin ja tehokkaammin.

---

Arttu ja Basse pääsivät emännän työhulinaa pakoon tuttavan mökille. Päivän kaava on kuulemma vakio: aamulla ryntäys ulos, sitten Arttu päivystää kaikki hiekkarannan ötökät ja pääskyset sekä niiden varjot. Puolen päivän aikaan päivystäjällä on ruokatauko. Ruoka maistuu nyt paremmin kuin edellisillä kerroilla, kun Bassekin on mukana. Sitten öttiäisten päivystys jatkuu, kunnes aurinko lakkaa paistamasta pihalle ja rantaan.

Basse seuraa koko päivän tarkkaavaisena mökillä tapahtuvia pieniä rakennusprojekteja, tuo välillä pallonsa heitettäväksi ja huolehtii rakentajan taukoliikunnasta.

Bassen pallo meni kerran liian kauas veteen. Lyhyet kahluujalat ei riittäneet, ja B juoksi ihmisen luo räyskyttämään, kunnes pallo haettiin vedestä pidemmillä koivilla.

Kun ihminen ei vieläkään viitsinyt heitellä palloa, Basse juoksi viemään pallon rantaveteen - ja meni takaisin ihmisen luo räyskyttämään... Bassen logiikka on kehittynyt ihailtavasti Artun suuntaan!

---

Iltapäivän siestan aikaan mökin isäntä oli ottanut torkut terassin sohvalla. Hän heräsi siihen, että Arttu tökkii kuonolla. Ihminen kuvitteli, että torkut riittää koiran mielestä ja heitti ylös kömpiessään pallon rannalle. Arttu palasi kuitenkin heti takaisin ja jatkoi tökkimistä. Ihminen(kin) hoksasi, että jostain muusta on kyse. Ihmetteli, mikä on ja lähti koiran perään.

Terassin lattian alta kuului porua. Basse oli livahtanut jostain kolosta sisään eikä löytänyt reittiä takaisin (tai ei mahtunut samasta hiirenkolosta...). Ihminen otti muutaman kivenmurikan pois ja Basse pääsi vapaaksi. Arvatkaa, olenko ylpeä MÄYRÄkoirastani. Siis Artusta.

---

Vierailimme hoitolaitoksessa läheisen ihmisen luona äitini kanssa. Otin Artun mukaan tervehtimään asukasta, joka ilostui silminnähden ja muisti koiran nimenkin. Arttu paikoitti itsensä pyörätuolin viereen, lähelle jalkoja, ja istui niin rauhallisena, että luulin koiran vaihtuneen...
Mutta olin taas ylpeä ja onnellinen. Artulla on tilannetajua.


Aurinkoista ja mukavaa elokuun loppua!


20 kommenttia:

  1. Anonyymi24.8.13

    Olen ihmetellyt koirien aktiivisuutta mökkiolosuhteissa. Kun ajattelee, että normaalisti esim Nelli nukkuu päivät niin mökillä se ei todellakaan nuku vaan aina riittää ihmeteltävää.

    Arttu tosiaan vaikuttaa hengenpelastajalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt on todistettu, että mäyräkoirakin voi nukkua koko yön, vaikka mökin ulko-ovi on auki... Mökin asukkaat nukkuivat yläkerrassa, koirat alhaalla, ulko-ovi tosiaankin auki. Kovin suurta metsästysviettiä ei unisella Artulla ole, kun ei vapaus houkuttele :) Hyvä niin.

      Ehkä koirat ovat niin kovin sopeutuvia kotioloissa, että ottavat sitten kaiken irti ulkoilmaelämästä, kun sinne pääsevät.

      Poista
  2. Hyvä Arttu, saat hengenpelastusmitalin!! Hyvä, ettei Artulla ja Bassella ole suurta metsästysviettiä. Muuten niitä saisi hakea ympäri kyliä...Terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitalista käyvät ne grillatut pihvit, joita Arttu söi viikon verran...

      Arttu metsästää mieluiten kärpäsiä ;) Ja Basse kulkee nenä maassa eniten Artun seurassa, muuten se tepsuttaa lenkillä pää pystyssä.
      Terkut Ossilaan :)

      Poista
  3. Ihana Arttu! Muiskut sankarille!<3 Ja muiskut myös Basselle, joka ilmiselvästi yritti hiiret häätämällä pelastaa talonväen - sankariainesta siis Bassessakin!:D

    Tuo hoitolaitosvierailu kuulostaa tosi virkistävältä. Olen itse miettinyt, että Mirkun kanssa olisi kiva käydä jossain tuollaisessa paikassa virkistyskäynneillä, mutta meillä ei ole esimerkiksi kaverikoiraryhmää. Tuntuu jotenkin hankalalta ryhtyä itse kyselemään, voiko hoitolaitoksiin mennä. Luuletko, että ottaisivat vierailijoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sankarit muiskauttaa Mirkulle takaisin, kastematoparfyymi vetoaa nuoriin koirapoikiin...

      Jos et tunne henk. koht. ketään, kenen luona voisit vierailla Mirkun kanssa, uskoisin että voit kysyä palvelutalosta, ottavatko vastaan. Viralliset kaverikoirat käyvät hyvin harvakseltaan (kerran kuussa?), joten ei noissa paikoissa koiria ruuhkaksi asti ole. Mirkku on niin pieni, että hellyttää varmasti monet asukkaat, joilla on ollut itsellä koiria. Tuollakin, jossa vierailemme, yksi mies tykkää Artusta kovasti. Ja kysyy joka kerta, onko se poika vai tyttö...

      Kerro, miten kävi, jos otat yhteyttä johonkin. Ja voithan sinä olla teillä päin kaverikoiraporukan alkuun laittaja :) :) Suomen Kennelliittoon yhteyttä, niin asia voi edistyä. Pidän peukkuja :)

      Poista
  4. Wau, olipas vaikuttavia tarinoita poikien nokkeluudesta! Sekä tuo Bassen "pallohuijaus", että varsinkin Artun toiminta velipojan jouduttua pulaan, on melkoisen kekseliästä! Kyl siun pojat on viksuja molemmat! <3

    Terkkuja sinne kiireiden keskelle ja poitsuille suukkoja meitin "juoksevilta" neidoilta.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen luullut, että nuo on nokkelia vain oman etunsa vuoksi. Mutta hädässäkin ystävä tunnetaan, näköjään.

      Kiitos, kerrotaan suukkoterkut, vaikka lenkkikäytöksestä päätellen noita "juoksevia" on täällä päinkin riittämiin...

      Tänään muuten juoksutin Arttua ensimmäistä kertaa fillarilla :) Olikin aluksi vaikea ajaa niin hissukseen, että koira voi ravata rauhallisesti. Mutta pakkohan tuolle elohiirelle on jostain keksiä ylimääräistä liikuntaa.

      Poista
  5. On ne vaan fiksuja nuo koirat :) Raisakin ymmärtää ja tajuaa Elmerin nimen..Siitä sitten blogissa enemmän lähi aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :)
      Odotan mielenkiinnolla postaustasi. Olen yrittänyt opettaa noita menemään toistensa luo, mutta onnistuu vähän vaihtelevasti... Jos toinen menee pois näköpiiristä, saan toisen etsimään "kadonnutta", mutta pian leikki vaihtuu lelujen etsimiseksi :)

      Poista
  6. Kyllä on viisas koira. Varmasti vanhuksille oli hyvää terapiaa. Ainakin tuosta asiasta paljon näen kirjoituksia, että eläimet ovat vanhuksille ja muillekin iloksi.
    Meille ainakin meidän koiruli on ilon antaja arkipäivisin sekä sunnuntaisin :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni ikäihminen sai iloa koirista saman viikonlopun aikana :)
      Eläinten terapeuttisesta vaikutuksesta saisi olla enemmänkin tietoa ja käytäntöä. Onhan hevoset ja koirat saaneet autistiset lapsetkin kommunikoimaan enemmän. Eikä terapiakoiraksi tarvita ihme koulutuksia, valitaan vaan yksilöt, jotka on ystävällisiä ja rauhallisia tilanteessa.

      Koirasta on moneksi, eikö olekin kiva kun arkena voi puuhailla yhdessä, sunnuntaisin vaikka torkahtaa koiran kanssa :)

      Poista
  7. Voi miten ihanasti kirjoitat taas koirapojista:) Arttu on tosi fiksu, kun hakee kaverille apua:)
    meillä on vaikeeta - ollu jo ainakin kolmisen viikkoa:( ja mä en kohta jaksa tuota "piskiä"!!!
    Pojille muiskut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onko Tiitu taas "dieetillä"... Tiedän melko varmasti, että koirakaveri vois auttaa, mutta mistä sellainen nyt tähän hätään! Eikä apu ole pysyvä, siitäkin on kokemusta ;/

      Huoli lemmikistä on aika musertavaa, jos ei tiedä miten auttaisi. Oletko käynyt lääkärillä, löytyykö sieltä mitään apua?

      Tuplamuiskut Tiitulle <3

      Poista
  8. Olipa mukava mökkikertomus. Pojilla kuullostaa olleen varsin kiva reissu! Kyllähän mökkitouhut on hieno juttu, meidänkin ikäneito nuortuu ihan silmissä, kun mennään mökille.

    Lämmintä loppukesää teidän poppoolle!

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat nauttii vapaudesta kun pääsee tutkailemaan ja nuuskimaan mitä haluaa :)
      Mukavia syyskesän mökkireissuja teille!

      Poista
  9. Voi Arttu, ihana sankari! <3 Pienimmistä täytyykin pitää huolta ja se pikkuinen Basse jumissa, voi apua! :) Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin - kiitos Artun sinnikkyyden :)

    Mahtavaa myös, että Arttu osasi niin hyvin lukea tilannetta, että oli höntyilemättä hoitolaitosvisiitillä...koirista on paljon iloa terapiakoirina ja Arttuhan selkeästi nyt toimi sellaisena loistavasti :)

    ps. Basse näyttää selkeästi, ettei Arttu ole perheen ainut mäyräkoira tuolla pallotempullaan! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pikkuinen" pullero ymmärtää itsekin pienuutensa ja matkii Arttua kaikessa :) Myös pallotempuissa ;)
      Mukavaa, että eläimet huomaavat toistensa hädän, samoin ihmisten. Tuollaisen lemmikin kanssa on turvallinen olo, vaikka se ei koolla komeile, aivoissa tapahtuu enemmän kuin uskoisi.

      Artusta olen toivonut joskus terapiakoiraa, mutta sen yletön innostus ja touhottaminen vei uskon asiaan. Nyt koira näytti, että se osaa rauhoittua, kun siihen on tarpeeksi hyvä syy ;))

      Poista
  10. Basse ja Arttu, siinä vasta hieno kaksikko! Mäyräkoira on koiramaailman filosofi. Kyllä se osaa olla tilanteen mukaan, jos katsoo sen tarpeelliseksi ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tekisinkin niille tarpeelliseksi rauhallisen odottamisen, iloisen kotiin jäämisen ja omatoimisen leikkimisen.
      Huoh, tuli vähän pessimistinen vastaus, kun väsyttää sikana, eivätkä koirat tee sitä helpommaksi ;/

      Kiitos, kaksikko on hieno, en kiistä :)

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)