sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Messukeskus 15.12.2013

Etutassu sutii jo, eikö päästä liikkeelle...
 
(Malttia, Arttu!)

Mamma on tuolla päin!
Kato nyt, kun mun etutassut on suorassa, vaikka sä muuta väität.
 
(Eikä valkoinen rintatäplä edes kunnolla näy tuossa asennossa, hyvä Arttu!
Ja unohda nyt mamma, tämä on niitä tilanteita, joissa en taatusti kutsu sinua tulemaan luokse...)

Tässä ollaan kaikki.
Ihme kuikuilijoita noi mun takana olijat...
 
(Arttu on parhaiten elementissään jonon ensimmäisenä, onpa hyvää tuuria, että kasvattaja aloitti pennut A-kirjamella!)

Tuomari katsoo mua...
 
(Oli kuulemma erityisen tiukkana tuona päivänä, joten Hyvä tulos tuli tuomarin katseen alla.)

Apua, hui kamalaa, onko toi eläinlääkäri...
 
(Ei vaan tarkka ja hyvä tuomari.)

Mitä se tekee, mun takajalat leviää, kun pöytäkin on niin kiikkerä!
 
(Tuomari ihailee sun hyvää selkää, ja ihmettelee mitä sä kyykötät, Mies!)


-jalo kokonaisuus
-pää saisi olla jalompi
-hyvä kaula
-etuasentoinen lapa
-lyhyt olkavarsi
-riittävä eturinta
-erinomainen rintakehän pituus
-hyvä selkä
-matala säkä
-kaareva lanneosa
-lyhyt ja luisu lantio
-lyhyt sääri ja korkea kinner
-liikkuu lyhyesti edestä, takaraajat rungon alla
-kaunis karva ja väri

Arvosana oli H. Olen siitä tosi iloinen.

"Lyhyet ja luisut" ovat ihan puhki päivän touhuista, mutta kivaa oli!

23 kommenttia:

  1. Olen jännännyt koko viikon teidän puolesta ja pitänyt peukkuja rystyset valkoisina! Ja kyllä kannatti, kun noin loistavan arvion saitte - hyvä Arttu, hyvä te, hyvä teidän joukkue! :)))

    PS. Tollasesta _pikku_ näyttelystä onkin ihan hyvä aloittaa noi kehätouhut. ;D Eipähän sitten tarvii paljon jännittää sellaisessa norminäytelmässä. :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritettiin mennä ihan hissukseen ja salaa näyttelyyn ;) Mutta ei tainnut onnistua, ja vaikka oltiin hännänhuippuja, ei yhtään harmita. Oli hyvä aloittaa korkealta, kun sain rohken handlerin. Hänen kanssaan Arttu siellä tepasteli ja minä jännäsin kehän laidalla.

      Poista
  2. Jalo kokonaisuus - vau! Arttu on niiiiiiin suklaisen ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö :) Mutta arvelinkin, että tuomari ei ole niiiiin rakastunut suklaamäykkyyni, että totuus hämärtyisi. Kukaan ei ole täydellinen ;)

      Poista
    2. No niin, kuvienkin perusteella Arttu oli suklaisin :) Aikas yrmykkä täti oli näemmä tuomarina.

      Poista
    3. Vain pennuissa (vai junioreissa, en enää muista) oli yks samanvärinen. Suklaa on ihan ehdoton etulyöntiominaisuus :)
      Täti oli varmaan kulma rutussa sen takia, kun Arttu kyykkii tossa pöydällä...

      Poista
  3. Oli kiva nähdä Mai ja se minun ajoitus oli loistava. Arttu on hieno ja kun noin "vaatimattomasta" näyttelystä aloittaa, niin eiköhän niitä vielä parempiakin titteleitä tipu, jos vain jaksatte kiertää näytelmissä. Ossi on jo suolistanut yhden ininäapinan. Seuraava annetaan sitten jouluna. Tuommoiset kahden ja kolmen euron lelut ovat aivan loistavia, kun niille joka tapauksessa käy huonosti ja pikaisesti. Terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä melkoinen aikataulujen kohdistus! Onneksi juna ei ollut myöhässä minuuttiakaan ;)
      Saa nähdä, ollaanko titteleiden perään. Oli kiva saada virallinen arvostelu mäykystä, joka tietysti mun mielestä on Jalon lisäksi Super ja Laadukas ja Paras ;))

      Yks apina on nyljetty täälläkin. Uutta ruokaa on myös testattu ja hyvin maistui.

      Poista
  4. Wau, te olitte siis siellä isossa näyttelyssä! Me kun ei noista näyttelyistä mitään ymmärretä, niin ollaan superiloisia kaikista kamujen saamista arvosanoista. H=HUIPPU, eikös?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinne mentiin ilmoittautumaan ja olihan se kivaa :)
      Huippu kuullostaa hyvältä! Ellei sitten Huippuhyvä ;)

      Poista
  5. Onnea! =) Ja olipa mukavan pitkä arvostelu - ja yksityiskohtaisen tarkka! :) Harvoin näkee, että tuomari viitsii noin paljon sanella, mutta sehän on vain tosi kiva juttu, varsinkin ekalla kerralla, että näkee mitä kaikkea siitä koirasta syynätään ja kuinka ammattilainen näkee sen.

    Arttu on näemmä kanssa mallia 'elegantti', kuten arvelinkin jo etukäteen =) Ja hieno oli kyllä kokonaistuomio, ihme ettei kuitenkaan EH:ta antanut, kun kyllä noilla arvosteluilla sekin olisi voinut irrota. Ei sillä, etteikö H olisi mellevä tulos, vieläpä ekoista ja noin vaativassa seurassa! :)

    Jännittikö Arttua ekaa kertaa kehässä - meinaan vaan tuota liikkumisesta tullutta huomiota, että lyhyesti edestä ja takaraajat rungon alla? Joustoa kyllä tulee askeliin kun varmuutta tulee lisää, meilläkin oli Affonsilla aluksi liian kireä takapotku, kun ei varmaan oikein osattu kumpikaan ihan heti säätää sitä ideaalia vauhtia kehässä. Liian pieni kehä on kanssa harmillinen, kun siinä ei pääse välttämättä kunnolla vauhtiin.

    Mutta, hieno on tulos, tosi hieno ja mahtava on mäyriäisherra! :)

    ps. peukkuja pidettiin kovasti! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Tykkäsin itsekin, että arvostelussa oli plussat ja miinukset noinkin tarkkaan. Siitä on hyvä lähteä miettimään, mihin asioihin voi vaikuttaa, mitkä ovat rakenteellisia.

      Siitä olenkin niin onnellinen, että Arttu-pieni-repsukka pärjäsi siellä konkareiden joukossa. Ja saimme hyviä neuvoja ystävällisiltä ihmisiltä ennen kehään menoa. Vaikka "Armas" on tuloslistan viimeinen, ainoa H, mua ei harmita tippaakaan :) Olen vaan hurjan onnellinen, että me teimme sen!

      Arttua jännitti selvästi hiukan. Koko paikan hulina oli sille aluksi jännää, koska se pyrki koko ajan mun luo ja syliin, kun istuttiin penkillä ennen omaa vuoroa. Sitten kun handleri treenasi pöydälle nostamista, Arttu veti pyllyn pöytään ja hännän masun alle. Menin itse siinä treenivaiheessa pöydän luo ja Arttu laittoi pään mun kainaloon... tajusin, että se luulee olevansa eläinlääkärillä, reppana. Sitten maanittelin sen namilla eteenpäin, että nousi seisomaan, ja handleri kävi muutaman kerran pöydällä ennen kehän alkamista. Mutta tuomarin kopelointi toi taas selvästi muistot eläinlääkäristä pintaan. Ihme, ettei ollut mitään mainintaa pelokkuudesta, mutta ehkä asiantuntija näki, että kyse ei ole peloista, vaan tilanteesta. Ja se pöytä oli kiikkerä...

      Kehässä eka kierros meni vähän huulia lipoen (mun kiireessä ostamani kuristava hihna oli väärä valinta...) mutta sitten alkoi sujua. Tuo mitä sanoit liian pienestä kehästä, on varmaan totta. Mutta myös se, että handlerin on pidettävä vauhtia yllä, koska koira on parempi, kun se ravaa kunnolla eikä "jarruttele". Mäyräkoiralla kun on aina sen verran virtaa tassuissa, että hidas ravi tai puolikäynti ei ole sen paras liikkumisen muoto.

      Hieno ja väsynyt herra nukkuu peiton alla, on aivan puhki, kuten minäkin :)

      Kiitos teidän ja kaikkien muidenkin peukuille, olemme otettuja että meitä on kannustettu läheltä ja kaukaa :)

      Poista
  6. Edellisen koiran kanssa kävin messarissa. Muistona edelleen paksu kirjanen jossa meidän nimet. Siitä en luovu. Hyvä kun saitte handlerin - itse inhosin kehässä olemista eikä koirakaan välittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttelyluettelon ostaminen unohtui siinä häslingissä. Mutta onpa tuo arvostelu tallessa, sekin on kiva muisto.
      Arvostan sua ja kaikkia, jotka pystyy viemään koiransa kehään. Mutta kuka tietää, jos jonakin päivänä itsekin rohkaistun, enkä hermoilullani pilaa koiran esitystä.

      Poista
  7. On kivaa kuulla kehuja omasta lemmikistä, eikö olekin! Minulla ei ole kokemusta koiranäyttelystä, mutta lapsenlapsen kanssa olen ollut hamsterinäyttelyssä ja kyllä siinä kyynel vierähti, kun kävi niiaamassa ruusukkeen. Ihan yhtä hienolta tuntui, kuin olisi ollut koira kyseessä. ;)
    Onnittelut niin Artulle kuin emännällekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa oli saada tuollainen todistus koiran "jaloudesta" ;)
      Lemmikit ovat rakkaita, ja vaikka ei näyttelymaailmaan menisikään mukaan veren maku suussa, jokainen onnistuminen tuo hyvää mieltä, niin agilityssä kuin näyttelyssä, jopa kotitottelevaisuudessa ja yhteisessä hyvässä olossa.
      Kiitos ja terkut Wuppelle!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Joo, mutta myös uninen tällä hetkellä... ;)
      Kiitos, eikä teitäkään ole paha katsella.

      Poista
  9. Minulla on Mai jotenkin sellainen käsitys, että kasvattajat menevät järjestyksessä, niin, että ensimmäinen pentue on A ja sitten, kun kijraimet on käyty loppuun, niin rumba alkaa alusta. Ossihan on Q-pentue, enkä tiedä vaikka niin isolla kasvattajalla olisi mennyt kirjaimet jo kertaalleenkin ympäri:) Kysypä joltain, joka tietää kasvatuksesta:) minä en, mutta tämmöinen käsitys minulle on tullut. Terkkuja ja viel kerran O N N E A, M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan meneekin, mutta Artun kasvattaja teetti vain kaksi pentuetta, joista toisessa (Artun nuoremmilla sisaruksilla) nimet alkoivat ihan satunnaisilla kirjaimilla. Ehkä he jo silloin olivat päättäneet, etteivät jatka kasvatustoimintaa, eivätkä siis edes hankkineet kennelnimeä. Mutta hienon poitsun he minulle valitsivat :) Kiitti, ja mukavaa maanantaina Ossilaan.

      Poista
  10. Onpa niin liikkis kuva tuo toinen, missä Arttu katsoo suoraan sua kohti <3 Siinä on vähän sellaista, "Äiti. Apua."-ilmettä ;)

    Hienosti mäyrämies meni ja ei haittaa, vaikka vähän pöydällä jänskättääkin, siitä ei sakoteta jos pikkasen hirvittää <3 Artulla varmaankin tulikin arvostelulipukkeeseen ruksi kohtaan 'lähestyttäessä rodunomainen' :) Hienosti antoi katsoa ja tutkia vaikka pöytä olikin kiikkerä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Ja kun olen kerran kuvan ottanut, niin se on katsonut suoraan mua linssiin :)

      Ruksi tuli just siihen kohtaan. Ei mennyt hienosti pöydällä, tai eihän se mieltä osoittanut tai hampaita näyttänyt (never!), mutta toi kyyristely on säälittävää...

      Poista
  11. Hienosti meni! Tuomari oli tosiaan tiukkana arvostelemassa....

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)