torstai 29. toukokuuta 2014

Keinolla millä hyvänsä...

Iivarin kide- ja syömishankaluuksista tämä postaus lähti. Meillä kun on tuota ruokailuongelmaa ollut myös jo useamman viikon. Aina ruokaa kerjäävästä ja hotkivasta koirasta tuli kevään korvalla ulos honkuva ruualla nirsoilija. No, kyllähän ongelma osaksi on tiedossa, mutta kun siihen alkoi liittyä jo runsasta tyhjän mahan oksuilua, (keltaista sellaista) huolestuin. Ja päätin, että ainakin jotain kostuketta sinne mahaan on saatava.

Vanha kunnon muoviruisku käyttöön, ja joka ruiskullisella koira saa jopa 11 ml nestettä... Ja jos koiran vedentarve on n. 0,5 dl/painokilo, se tarkoittaisi n. 45 ruiskullista päivässä...

Mutta onneksi homma ei mennyt ihan näin mutkikkaaksi. Parina päivänä ehdin antaa muutaman ruiskullisen vettä, kun tilanne ratkesi hassusti. Kun tulimme päivän päälenkin jälkeen illansuussa sisälle, laitoin koiralle ruokakupin, jota se ei edes vilkaissut, vaan juoksi pedille. Menin muoviruiskuni kanssa perässä, ja vastusteluista huolimatta truuttasin milli kerrallaan hukkumista näyttelevän draamakoiran poskihampaiden välistä sisään. Sillä seurauksella, että se sai suunnattoman hepulin (kuten aina, oli kyseessä mikä tahansa hoitotoimenpide) ja pyyhittyään kuononsa perusteellisesti petiin ja sohvaan se juoksi keittiöön, katsoi olkansa yli minua: "Palkka!" Sitten se vilkaisi kuppiaan ja juoksi syömään.

Seuraavana päivänä lenkin jälkeen sama juttu. Koira aloitti jo ruokarallinsa pallon kanssa, mutta lopetti senkin äkisti. Ei tullut kunnolla edes katsomaan, mitä kupissa on, vaan meni pedille. Otin juomaruiskun esille, ja kun käännyin, koira juoksi ruokakupille.

Aion häikäilemättä kokeilla vielä muutamana päivänä, toimiiko tämä! Koska syömättömyys taitaa olla kiteinä korvien välissä, josta se on saatava äkkiä pois.


Mäyräkoira, aamurähmät silmissä.

"Vie minut ulos, ihminen! Tai saan kiteitä..."

12 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar29.5.14

    Kun kyse on mäyräkoirasta, kaikki on mahdollista. Huomaavat kertaheitolla mitä heiltä odotetaan ja käyttävät tilannetta härskisti hyväkseen. Kansallisteatteri on menettänyt tosi ison mahdollisuuden, kun ei ole huomannut ottaa mäyräkoiraa näyttelijäkaartiinsa.

    Meidän ell sanoi kerran, että on aina haastavaa löytää mäyräkoiralta syy kulloiseenkin käyttäytymiseen, kun saattaa hyvinkin olla kyseessä vain nerokas näytteleminen. Silti tietenkin on lähdettävä siitä, että taustalla on jokin oikea vaivan aiheuttaja, joka pitää hoitaa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana. Nerokas näytteleminen ja asioiden uudelleen yhdisteleminen ovat mäyräkoiran valtteja. Mutta pitäähän ne oikkuineenkin ottaa todesta, ettei jää huomaamatta mitään vakavaa.

      Poista
  2. Täältähän löytyi hauskan näköinen karvakuono. On kyllä viisas kun tajuaa miten sen ruiskun välttää, toivottavasti alkaa tulevaisuudessa ennakoimaan niin ei tarvitse tuota 'rallia' joka päivä :)
    Tervetuloa tutustumaan myös tähän blogiini:
    http://amerikanbulldogginero.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä auta enää ruiskukaan... Ehkä mäyräkoira tajusi tulleensa poikkeuksellisesti huijatuksi ;(

      Kävin lukemassa Neron blogia ihan ajan kanssa. Ihana koiruliini <3

      Poista
  3. Mistä näitä mäyrien kommervenkkejä aina riittääkin?? :D Kaiken muun kanssa meillä voidaan venkoilla, mutta ei ruuan - se on niin tärkeä ja pyhä asia, että sillä eivät pojat leiki ;)

    Ehdottomasti kannattaa ruiskupelotetta jatkaa, jos se noin hyvin toimii ;) Toinen on makuvesi: verta veteen ja kuppiin, kuten tuossa Iivarinkin emännälle totesin ja aika harva mäyräkoira veren hajua haluaa vastustaa. Menee kyllä suurempikin määrä nestettä alas ;)

    Huomenna Aflonsin rokotus, siellä se taas seisoo ellin pöydällä suolapatsaaksi jäykistyneenä ja luo musertavia silmäyksiä meidän suuntaan. Että näin taas mäyrää kidutetaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Artulla lenkkeily on se juttu, missä loppuu huumorintaju :) Lenkillä ei leikitä, lenkille lähtemisellä ei lasketa leikkiä eikä aikataulun mukaista lenkkiä peruta, vaikka edellinen olisi tehty tunti sitten.

      Makuvesi ;) Pitää joskus kokeilla.

      Alfons <3 sympatiseeraan :)

      Poista
  4. Jopa on konsti löötynnä. Kuha ee vuan äet tuota hoksoes.
    Tuo uus eväs suap minut näköjjää juomaan iha ku muuttii. Että jospa ruiskuhommalta vältyn :)
    Äet totes tuossa äskön että kitteetä tulloo kohta itekullehhii jos vielä jatkossa ronkloon ruuvvan kansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistele murua rinnan alle, Iivari, niin vältyt ihmisten katalilta konsteilta :)

      Kuivamuona pistää kyllä juomaan, ja jos nyt syöt reippaammin, tulee jano ja kaikki ovat tyytyväisiä. Varsinkin äippä :) Nämä mäyräkoirien sohlaamiset kyllä kiteytyy varsin helposti tuonne hermoon ja päänuppiin, joten jatkahan syömistä mäyräpoika!

      Poista
  5. Tuupa tänne, Arttu, niin me näytetään sulle syömisen mallia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai :) Malttaisinkohan edes syödä kahden koiraneitosen seurassa <3

      Poista
  6. Ossista on tullut sellainen, että se vetäsee pääaterian vasta illalla. Aikaisemmin se söi myös aamuisin. Se on monasti tehnyt saman tempun kesäisin (ilmeisesti "rantakuntoon" ajatuksena). Luulen vähän, että koiran suolisto on sellainen putkilo, eikä se syö ennenkuin aikaisemmat safkat on tuutattu ulos. Vettä Ossille en ole ikinä pakkojuottanut. Tosin se ei koskaan ole ollut niin heikossa hapessa, että olis tarvinnut antaa jotain nestettä väkisin. Mutta koiria on erilaisia. Ihan pikkaisen olen sitä mieltä, että terve koira, kun se saa tarpeeksi liikuntaa osaa säätää noi omat syömisensä. Ainakin niin, ettei se kuole nälkään. jos sitä ruokaa vaan on tarjolla, samoin kuin nestettä.

    Tosin mä näin niin töntin kysymyksen, kun vähän kooklasin "Tarviiko koiralla olla aina vettä, vai riittääkö jokin tietty kertamäärä juottamista?" Ei hitsit mitä älykääpiöitä täältä planeetalta vielä löytyykään. Teille molemmille oikein hyvää viikonloppua, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Närästelevä koira ei oikein voi olla yhdellä aterialla päivässä. Nuo mainitsemani tyhjän mahan oksuthan tulevat usein aamuisin, vaikka ilta-ateria olisi syöty klo 20-22. Kun olen jakanut päivän aterian 2-3 osaan, mahavaivat vähenevät. Nirsoilu on varmaan osaksi tyttökoirista johtuvaa. Voihan älykäs mäyrä ajaa sillä jotain asiaansakin, ota näistä selvää. Mutta uskoisin, että syynä on myös kierre, joka johtuu nimenomaan siitä, että maha on tyhjä ja ärtyy sitten helpommin jostain ruuasta, stressistä yms. Sittenhän ei taas huvita syödä, kun vatsaa nipistää...

      Jonkun tiedon mukaan ohutsuoli on noin 3,5 kertaa koiran kehon pituus. Ruoka on mahalaukussa 2-7 tuntia (paitsi huonommin sulavat luut yms.) ja sulamaton aines on suolistossa vielä n. 12 tuntia. Ruuan keskimääräinen sulamisaika vaihtelee roduittain, siihen vaikuttaa myös koiran koko. Pienikokoisella koiralla se voi olla n. 22 tuntia, isolla jopa 59 tuntia. Näistä faktoista päästäänkin entistä vaikeampaan yhtälöön siitä, miten usein koiran olisi hyvä ruokailla :) Kolmen päivän välein tuskin toimii tuolla esimerkin suurellakaan koiralla. Uskon myös, että terve koira syö, kun on tarve. Mutta mitkä kaikki mekanismit horjuttavat tuota ruokailurytmiä ja syömisen halua. Siinäpä visainen kysymys.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)