lauantai 29. elokuuta 2015

Arki muuttuu muistoiksi

Tänään vietimme ulkoillen aikaa entisen kodin kulmilla. Eikä ne olleet mitään kulmia, vaan avaria merinäkymiä, puistoa, kallionkuvetta ja leveitä rantabulevardeja. Enkä yhtään kiellä, kirpaisi taas aika kovasti tassutella niissä maisemissa. Enemmän kirpaisi tulla kotiin, ja tassutella näissä hmm... kadunpätkissä. (Siistitty versio.)

Suurkiitos Monnalle! Aamupäivämme oli täydellinen, odotan malttamattomana tuloksia valokuvien muodossa. Ihan kuin joulua odottaisi :)

Kiitos myös Kallen mammalle, pikaisesti sovittu rantakirppiskierros oli hauska yllätys! Ja kyllä pärjäsit Artun kanssa hyvin, vaikka ensin hiukan pelotti fillari-sinkoilevamäyräkoira-pehmolelu-kombo...

Hassua, kummallista ja hiukan vielä sopeutumista vaativaa. Siis se, että entinen "tavallinen arki" onkin nyt kultaisia muistoja, haikeutta, ainutlaatuista... Ja vielä kerran sanon itselleni: "Kaikkea ei voi saada kerralla."


Hirmu aikaisin piti herätä lauantainakin...


... mutta kyllä se kannatti!
Sain uuden LEIJONAN.
Opetan sille talon tapoja.

14 kommenttia:

  1. Mutta ne entiset kotj´maesemathan ee hävijä mihinkää. Sielä voep aena käävvä viilistelemässä. Eekä muistotkaa hävijä mihinkää:)
    Ja kokoaejjan tulloo uusija muistoja, joesta tulloo yhtä tärkeitä. Soppeutuminen uuteen viep aena aekasa ja haekeetahan seon.
    Teellä on sielä uus, kaanis ja valosa kotj. Ja koera on aena sen syvän. Tässätappaaksessa siis Söör Arttu :) <3 (Äet käski panna tuon syvämmen puolestasa)
    Artulle kysymys; pysykö uus leejjona minkäaekoo ehyvenä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on itsekkyyttä, kun haluaisi pitää kaikki saavutetut hyvät asiat itsellään, mistään luopumatta.
      Sopeutuminen ei ole koskaan ollut näin kaksijakoista. Toisaalta iloitsen ja nautin tästä kodista ihan suunnattomasti. Ikinä ei ole ollut näin ihanaa ja valoisaa paikkaa, missä aamulla herätä.
      Mutta ympäristön kanssa on vielä vähän tehtävä töitä. Ahkerasti olemme Artun kanssa lenkkeilleet kaikkiin suuntiin - niillekin kujille, mistä minua on varoiteltu =D Ensi viikolla suunnistetaan autolla vähän kauemmaksi, järven rannalle ja ulkoilualueille.

      Kauniita sanoja taas teiltä, Iivari ja äitee <3 Kyllä tuolla rohkaisulla jo jaksaa uskoa, että kaikki järjestyy...

      Ehjänä ovat, pupu sekä leijona. Mamma on huolissaan, kun nukun niin paljon, enkä riko enää pehmojakaan... kuulemma liian äkkiä tullut tämä muutos. Alkoi hiukan ennen leikkuuta, mutta nyt on lisänä myös väsähtäminen lenkillä. Mamma on huolesta suikulan soikea :/

      Poista
    2. Se suattaa johtuva kuule nuista hormoonista. Taekka siis siitä ettee niitä ala kohta olla. Ennen leekkuuta vaekutti se liäke ja nyt sittä leekkuu. Männöö ohite. Oljko sitä mittää liäkekuurija mänössä, ku en muista? Huava siisti? Tikit otettu?
      Kysäse kuitennii varulta liäkäriltä mittee se sannoo. Ee tarvihe hättäellä sittä. Meelle sano liäkärj että suattaa tulla haluttommuutta ja semmosta masennuksentapastahhii. Asettuu sittä ku elimistä tottuu ettee niitä hormoonija ookkaa ennee.

      Poista
    3. Aivan. Liika on liikaa, mutta liian vähänkään ei oo hyvä. Voi koira-rukkaa.
      Ei ollut muuta lääkekuuria kuin muutamana päivänä tulehduskipulääke. Lopetin senkin neljäntenä päivänä, kun ei mun mielestä koiralla ollut kipuja. Loikki ja laukkoi pitkin kämppää ennen sapuskaansa, kuten aina muulloinkin. Ruoka taitaa olla ainut, mikä sen nytkin saa innostumaan. Tietty vähän aikaa jaksaa tuoda leluja näytille, mutta lopettaa aika pian, jos en heti ehdi osallistua.
      Haava on siisti, eikä näyttänyt koko aikana vaivaavan mitenkään. Tikit olikin lopulta sulavat, eikä kontrollikäyntiä ehdotettu muun kuin furunkuloosin takia. No, osaan minä sitä putsata ja hoitaa itsekin. Jos ei parissa viikossa mene pois, katsotaan sitä sitten.

      Kiitos Iivari neuvoista. Eipä tarvi hätäillä, jos tosiaan voi olla väliaikaista. Eikä koira nyt kokonaan apaattinen ole. Mutta niin paljon laiskempi aivan kaikessa, että silmällä on pidettävä, miten tilanne kehittyy. Toisaalta ajattelin, että nyt saisi aika pysähtyä. Koira ei hidastuisi ja vanhenisi enää yhtään, mutta nyt sen vauhdissa pysyy lenkillä, eikä meillä ole sitä tolkutonta tahtojen taistelua ulko-ovelle, joka toinen tunti, kuten joskus aiemmin.

      Poista
  2. Anonyymi30.8.15

    Mamma käski sanomaan, että niin totta Iivarin joka sana - eipä tuota olis voinu enää paremmin ilmaista :)
    Ja kuulinkin tuosta teijän pyörä"tempauksesta" - ei se kuule ollu mittään! Hiukkasen vain katselit pientä leikkipupua, joka päästeli niin somaa ääntä... Et selvästikään ole nähnyt, mihin minä pystyn. Sanovat, mamma on joskus tiukilla, ja ihmettelevät pienen(suuren) koiran voimia :-O
    Tuskin maltetaan odottaa, milloin komeat kuvat komeasta Artusta ilmaantuu <3

    t. Kalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai sitten, kun te kaikki sanotte, uskottava on. Niistä painajaisunista huolimatta :/

      He-he, hiukanpa vaan "katselin" sitä houkuttelevasti vinkuvaa pupua =D Eikä muuten olis jäänyt sen pupun kanssa leikkivä lapsikaan ilman naamapesua, mutta ne tollot mammat ei päästäneet minua IRTI =D
      Ja kyllä minä mäyräkoirana tiedän, mihin göötti pystyy! Läppäkorvat on tuskin kuivuneet lepoasentoon, kun pieni tuholainen on ollut taas niiden kimpussa ;)

      Poista
  3. Hyvin on lähtenyt leijonankesytyskin vauhtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leijonaa on heitelty, raahattu, retuutettu ja sitä on tukistettu. Minä vaan silmät pyöreinä seuraan, kun vihdoinkin meillä asuva mäyräkoira LEIKKII pehmoilla, eikä suolista niitä =O

      Poista
  4. Párek ja Palvelijatar30.8.15

    Kyllä taas Iivari kiteytti hienosti meidänkin ajatukset. Eipä siihen ole lisättävää. Uusi koti on kiva asia, ja pian on uusi ympäristökin tuttu ja kotoisa. Ainahan sitä kuitenkin tulee lenkkeiltyä muualla kuin ihan niillä kotitalon vierustoilla. Suloista sunnuntaita teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannustusten voimalla etsimme lisää uusia, mukavia maisemia :)
      Aamu- ja iltaulkoilut on tehtävä kotinurkilla, kun aamulla on aika kortilla, illalla vaan käpeksitään asioimassa. Mutta päivälenkkiin voi panostaa niin paljon kuin sattuu olemaan aikaa ja mielikuvitusta =D

      Poista
  5. "Siellä koti, missä sydän, missä sydän, siellä koti". ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista, ja totta :)

      Poista
  6. Ihmisellä on loputon taito jossitella valintojaan, vaikka kuinka olisi niihin tyytyväinen ja tehnyt niitä vakaasti pohtien. Muutoksen jälkeen sitä voi kaivata niitäkin asioita, jotka ehkä vähän jopa ärsyttivät aiemmin tai niitä, joita vasta jälkikäteen ymmärtää tarpeeksi arvostaa. Mutta kaikessa on aina puolensa! Yleensä se uusi alku sisältää kuitenkin enemmän niitä hyviä puolia! :)

    Uuteen ympäristöön sopeutumisessa on toisaalta aika ihana jännityksensä. Ikinä ei voi olla ihan varma, mihin lenkkeillessä päätyy, tai mitä mistäkin kulman takaa löytyy. Jännityksellä siis kohti syksyä! Ja kyllä Arttukin piristyy, Leijona ainakin näyttää tuoneen virtaa :)

    VastaaPoista
  7. Iivari puhui taas kerran täyttä asiaa.

    Kyllä ne maisemat tulevat pian tutuiksi sen uudenkin kodin kulmilla. Ja voipa sitä hyvinkin käydä vanhoillakin seuduilla "muistelemassa". Leppoisia ja rauhaisia hetkiä uuteen kotiinne!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)