maanantai 1. maaliskuuta 2010

Lähtölaskenta paniikkiin

Vielä 30 päivää aikaa pakata järkevästi, ja sitten olemme luultavimmin eri osoitteessa. Tuoreessa muistissa on vielä edellinen muutto, 20 muovikassillista kirpputoreille kannettua itselle turhaa tavaraa, silti loputtomalta tuntuva pahvilaatikoiden ja jätesäkkien täyttäminen ja niiden siirtäminen tähän kotiin.

Vielä 30 päivää aikaa käydä läpi taas vaatekaappi, liinavaatteet, varastot, askartelutarpeina hamstratut purkit ja purnukat. Kuinka paljosta nyt maltan luopua, enkä raahaa mukanani. Kirjat ovat lisääntyneet taas monella laatikolla, joten raahaamisen määrä on karsimisesta huolimatta vähintään sama.

Enää 30 päivää, ja voin itse todeta, miten nelijalkainen ottaa tämän ruljanssin. Muuttopäiväksi on tuttu hoitaja sovittu, mutta miten tämän huolien ruletin saa päästä pysähtymään. Olen jo tuhannesti "soittanut" uusien naapurien ovikelloa, kertonut koirasta joka on maailman kiltein, ja joka samaan aikaan räyhää ja tempoo hihnassa... Ei, ei kun kerron, että se voi joskus innostua haukkumaan, mutta samaan aikaan se istuu kuin enkeli jaloissani... Mistä sen voi tietää, nolaako koira minut, vai teenkö sen itse, vai meneekö kaikki nappiin.

Mitä mieltä koiranomistajat, onko kaikki haukkuminen kitkettävä pois? Eli kun lenkillä tulee ystävällinen täti vastaan, joka haluaa taputtaa koiraa (jota minä juuri yritän hillitä siistiin ohitukseen tädin leveästä, kutsuvasta hymystä ja tuijotuksesta huolimatta!) ja kutsuu sitä ihan Oikealla Sanalla "Tule tänne nyt!!!", ja koira siitä innostuneena ryntää ja pääsee rapsutettavaksi, iskee etutassut kyynärpäitä myöten maahan, poukkoilee ja haukkuen haastaa tätiä leikkimään. Onko tuossa tilanteessa paljon tehtävissä. En aio jokaiselle vastaantulijalle sanoa, että voitko jatkaa matkaasi. Kuka tahansa noista tädeistä voi olla se Artun kipeästi tarvitsema hoitotäti, jonka odotamme kohtaavamme mitä yllättävimmässä tilanteessa. Ilmoitukset kaupan seinillä, lehdessä, ruikutukset tuttujen suuntaan... tuloksettomia. Tuttavat joko pelkäävät koiria, ovat mukana samoissa harrastuksissa kuin minä (eli samat päivät varattuja, jolloin hoitoapua tarvittaisiin) tai asuvat matkojen päässä. Mutta siis se haukkuminen, ihmisiä leikkiin haastavana tai koirapuistossa muille koirille, pitäisikö se saada loppumaan?

Yhä on 30 päivää jälellä, enkä voi sitä(kään) murehtimisellani muuksi muuttaa. TÄmä muutto piti olla iloinen asia, ja olen huolten alla lähes paniikissa koko ruljanssista, joka minun pitää nyt vaan "suorittaa" sen sijaan että nauttisin uusista ihanista keittiönkaapeista, tuliterästä sähköuunista ja omasta pikku takapihasta. Jos saan nukuttua nyt yhden yön, tai osan siitä, aamulla herätessäni on yhä 30 PÄIVÄÄ jälellä...

5 kommenttia:

  1. Asioilla on taipumus järjestyä - ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
  2. Rauhoitu, hyvä ihminen!! Hengitä syvään, ja keskity positiivisiin asioihin.

    Koirat ovat erittäin tarkkoja ihmisten mielialojen tulkkeja. Jos saat villittyä itsesi paniikkiin koiran haukkumisen takia, on takuuvarmaa, että käsissäsi on ongelmahaukkuja. Kiihtymällä kiihdytät koiraasi. Siis rentoudu!

    Henk.koht. mielipiteeni on, että koira ilmaisee itseään haukkumalla, eikä siksi joka haukahdusta pidä kitkeä pois. Mutta on hyvä opetella konsti, jolla koiran saa myös hiljenemään. Jatkuva räkytys, vaikkapa kadulla jonkun kanssa jutellessa on vähintäänkin kiusallista.

    VastaaPoista
  3. Voi rähmä, kommentti hävis johonkin, minä sitten sählään tän kanssa!

    Sain jostain hyvän neuvon tuohon ohittamiseen, eihän niitä kaikkia tätejä tartte laskea koiran luo. Sanot vaan, että koulutat juuri koiraasi, ja niinhän siinä tapahtuukin.

    Haukkuminen on meillä sallittua tiettyyn rajaan saakka. Opetin Terapeutille käsimerkin: kun riittää, niin laitan käden kuin stop-merkin sen näkökenttään, ja se on tehonnut. Nehän lukevat meitä ja meidän eleitä kuin avointa kirjaa, että ei kai tässä auta näytellä mitään, ei mee läpi. Tuo merkki tuli vähän vahingossa, mutta ehkä sitä käytetäänkin jossain, on aika luonteva.

    Ehkä tuota pelkäämääsi eroahdistusta ei Artulle tulekkaan, jos se on tähän asti jäänyt hyvin yksin kotiin? Muistan kyllä tunteen oman vastaavan kanssa, olin rento kuin rautakanki kun olin jonnekkin lähdössä, mutta koira oli kyllä jo pentulaatikosta haettaessa peräänulvoja, eikä muuksi muuttunut. Toinen koira rauhoitti tilanteen, mutta sitähän en suosittele kenellekkään, unohda tämä! ...No jokatapauksessa Terapeutin kanssa on tullut selvä koodikieli: tietty takki ja kassi merkitsevät koiran kotiinjäämistä. Kassin se tunnistaa varmasti, käytän sitä läpi vuoden. Ei pitkiä jäähyväisiä, ei selittelyjä, vain ulosmarssi ja korkeintaan huikkaus: et pääse mukaan. Radion jätän auki.

    Nämä tuli viime yönä mieleen kun kuuntelin katolta puotavia lumia. Olet varmaan saanutkin miljoona hyvää neuvoa, parhaimmat taitavat tulla silti sieltä omasta päästä! Päivän jatkoja!

    VastaaPoista
  4. Huoh, ja kiitos kun tekohengitätte tätä paniikkia pois. Se sulaa helpommin, kun ei tarvi yksin pohtia.
    Asiat järjestyvät, ja jos sitä ei muista, haaskaa senkin ajan, mikä pitäisi olla kihelmöivää uuden kodin ja muuton odotusta. Kiitos kun kylvätte järkeä ja hyviä neuvoja. Sain ihan keskellä yötä pohdittuja ohjeita, olen otettu. Monesti jokapäiväiset tuttavat ei jaksa koirajuttuja tai eivät omista ja ymmärrä lemmikkien tuomaa iloa ja tuskaa.
    Käsimerkit on tosi hyviä. Stop-merkki on jo varattu paikka-käskylle, mutta pitää keksiä toinen. Haukkutilanteet on vaan niin hektisiä, että koiran huomiota ei ihan pienillä huiskauksilla saavuteta. Mietin myös, että opetan jonkin "Lupa" tai muun käskyn, jolla saa mennä tervehtimään kadulla tai ovella. "Vapaa" tarkoittaa meillä sitä, että hihna on irti kaulasta, ja saa aloittaa hullun ravin ympäri kämppää lenkin jälkeen :) Ja vielä tässä kämpässä on mahdollista postilaatikolla irrottaa koira (se jää oikein odottamaan sitä) ja vapauttaa se hurjaan laukkaan läpi pihan ulko-ovelle. Mihinkään muuhun vapautukseen koira ei sitä sanaa sisätiloissa osaakaan yhdistää!!
    Mutta nyt räntälenkille rentoutumaan, huomenna aloitetaan pakkaaminen, ja olette tosi herttaisia, kun jaksatte kommentoida.

    VastaaPoista
  5. Syksyllä itse muutin koirieni ja kissani kanssa tänne nykyiselle paikalle.Kyllä minäkin vietin monta unetonta yötä miettien,miten kaikki sujuu.Itse muuttopäivä:kamojen ohimarssi koirien nähdessä oli painajainen.Osaksi aikaa sain koirat naapuriin hoitoon,osan joutuivat olemaan jo tyhjennetyssä makkarissa.Koirat olivat aivan sekaisin :-( Mutta kun pääsimme uuteen kotiin,rauha palasi.Olihan tutut hajut ja tavarat ympärillä.Muutama päivä vanhempi koirani itki perääni,kun menin ulos joko toisen koirani kanssa tai asioille.Sitten sekin loppui nopeasti.Eli kaikki sujui paremmin kuin osasin odottaa.

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)