Olo on lenkin jälkeen mukava ja muutakin turhaa paniikkia on sulatettu hyvillä neuvoilla. Koira oli viikon tottelevaisuuskuurin myötä lenkillä kuin unelma! Menin tahallaan yhden talon ohi, jonka pihassa iso koira haukkuu aina vimmatusti. Se näyttäisi olevan kytketty juoksunaruun, ja kuistin räystäs tai joku terassin katto mikä lie nitisee liitoksissaan, kun se siellä tempoo ohikulkevien koirien ja ehkä ihmistenkin perään. Surullinen näky...
Mutta Meirän Arttupa tepsutti mun tiukassa käskyssä ohi muina miehinä! Ensin menimme melkein koiran pihan rajalle, mutta kun se alkoi siellä haukkua kovemmin, ja Artussa oli vähän hermostumisen merkkejä, käännyimme rauhassa vähän matkaa takaisin. Sitten menimme koiran suuntaan hiukan lähemmäs, taas rauhallinenkäännös, kun näytti ottavan liian koville. Kolmannella kerralle sirryimme enää pyörätien toiseen reunaan, kun lopulta ohitimme suuren hurtan nitisevine räystäslautoineen! Eikä Arttu inahtanut, nuuski hiukan rauhoittuakseen maata, keskittyi enemmän miellyttämään minua ja kulkemaan kauniisti! Viikko sitten tuntui ettei mulla ole mitään hallintaa koiraan ulkona. Jes, mitenkähän tämä saadaan jäämään päälle. Heti kun "annat hihnaa", koira vie taas koko kylän :)
Saamme uuteen kotiin kivoja huonekaluja, vähän käytettyjä. Huomenna tehdään vuokrasopimus ja toivottavasti saan pohjapiirroksen asunnosta, koska (Nyt saa nauraa, ettekä ole ainoita) suunnittelen sisustusta valmiiksi. Siis, leikkaan tuolit ja pöydät paperista ja pruuvailen niitä piirroksen päälle, eipä tarvi niin paljon raahata kamaa vääriin paikkoihin aluks:)
Artun petin paikka on tärkein. Siitä pitää nähdä ovelle, siinä pitää pystyä rauhoittumaan ja sen on oltava sopivalla etäisyydellä emännän työpöydästä. Ymmärtäkää kukin tuo niin kuin haluatte, mikä on meidän taloudessa "sopiva etäisyys emännästä" :) Se EI ole jalkojen juuressa aamusta iltaan, sori vaan jos en ole sellainen emo kuin pitäisi. Mutta AINA kun olen saanut koiran tajuamaan, että se ei ole minuun kiinni kasvanut kiinteä uloke, se on paljon rauhallsempi, onnellisempi ja reippaampi. Nytkin riemastuttavan raisu leikki maistuu yksin pallon kanssa, viikon verran kerjäämisen ja kärkkymisen huomioimattomuutta on tehnyt tehtävänsä. Jos erehdyn heittämään tai vetämään sen kanssa jotain pehmolelua, sen jälkeen se ei yksinkertaisesti OSAA leikkiä mitään itsekseen. Mutta kerjätä se sitten osaa, kunnes saa tahtonsa läpi, ja sillä on PITKÄ pinna odottamisessa!
Koita Arttu kestää niin muutot kuin suupaltit koirat.Meidän isoherra ei kestä yhtään jos sille aukoo päätä.Se antaa samalla mitalla takasin. Ei ole oppi mennyt perille. Tai sit on ollu liian lepsut kasvattajat.
VastaaPoistameillä on ollut vähemmän kivoja juttu tässä viikonloppuna. Luulin, että Roosan aika tuli täyteen. Tytöltä meni takapäästä kontrolli lähes kokonaan.Jalat ei pitänyt alla ja peräpää kulki omia aikojaan jos kulki ollenkaan. Välillä istahti kesken kävelyn ja jatkoi hoiperrellen matkaa. Perjantaina käytettiin lääkärissä ja röntgen paljasti lievän nikaman välin pullistuman. Hoitona kortisonipiikki, kipulääkettä ja kolme viikkoa "häkkiä". ts. ei saa liikkua kun välttämättömät pissa-askeleet. No tyttö on ottanut aika lunkisti, odottaa, että kannetaan ulos ja takasin sisälle.Toipuu pikkuhiljaa.
Oikein ihania päiviä teille molemmille ja pakkailkaahan.
Kaisa ja koirat
Hihih, sinä olet kyllä tarkka muuttaja kun suunnittelet sisustuksenkin noin tarkasti etuköteen! :D
VastaaPoistaRoosalle rohkaiseva hali. Toivotaan että lepo tekee hyvää, ja selkä kuntoutuu. Tytölle tuli ikävä tilanne, mutta mäyräkoran sisulla se selviää.
VastaaPoistaMarika: Juu, vihaan sitä kun arvioin huoneiden koon ja huonekalujen sopivuuden väärin ja sitten raahaan niitä paikasta toiseen... Viime muutossa hoksasin että suunniteltu on melkein puoliksi tehty.