torstai 4. maaliskuuta 2010

Lakanan kosto 2.

Kello soi. On valoisaa, mutta hiljaista. Lenkille ja töihin, ihan kohta. Hetki vielä niin herään.

Koiran käskevä murahdus eteisestä. Johan nyt! Eilen kuvittelin olevani johtaja, nyt komennetaan ulos! Eikö koiran kuulu vinkua eikä huutaa riviin mars ihmiselle...

Koiran harmistunut äännähdys. Pidätän henkeä. Huomasiko se, että olen hereillä? En tottele komentelua, en. Varsinkaan neljalkaisen pötkön toimesta. Nyt olen nukkuvinani. Miten ollaan nukkuvinaan, jos on jääty kiinni heräämisestä??

Koiran värikkäitä vonkauksia, joukossa hiukan surkeampi, kysyvämpi ja sarja erilaisia, kokeilevia ja kummallisia ääniä. Mikä sillä nyt taas on! Vai puhuuko unissaan.

Koira ei ole eteisessä petillään, ei oven luona, eikä olohuoneessa! Nyt ei näy pyöreitä silmiä matolla lojuvan peiton altakaan. Onpas kummaa.

Kunnes peitto liikahtaa, ja näen, että sen yhdestä kulmasta, pussilakanan reijästä pistää pitkä nenä! Nenän yläpuolella näkyy silmä, joka pyörähtelee valkuaista väläytellen kulmakarvan kohdasta tiukentuneen peiton tiiviissä otteessa... koira näyttää pieneltä mummolta, jolla on otsalta liina liian tiukalla! Huomaan, että koira onkin kyljellään, ottiko se reppana vielä LEPO-asennon, kuten usein jotain oikein kovasti halutessaan!

Etsin tovin saksia, mihin ne nyt onkin kadonneet! Kyllästyneenä lakanan sisällä seikkailuun koira haluaisi HETI vapaaksi. Nirhaan saksilla toisenkin reijän kovia kokeneeseen lakanaan ja toivon sydämestäni, ettei siihen ilmaannu enää uusia päänmentäviä, kaulanmyötäisiä ja tiukkaan reunasta saumattuja h-silmukoita! Sillä epäilemättä tämä lakana on erittäin vaarallinen yksilö, kokemastaan katkeroitunut ja kostonhaluinen sekä äärimmäisen ovela.

Miksikö? Mäyräkoira ei tee KOSKAAN kahta kertaa samaa asiaa (tai virhettä) jos ei siitä ole jotain merkittävää hyötyä tai etua.

4 kommenttia:

  1. No, jos ei jo tuosta tule traumoja koiralle, niin ei sitten mistään :-) Arttu raasu. Menestystä lakanan kesytykseen ja kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista
  2. Leikkaa nyt jo se lakana tilkkutäkiksi.Tsemppiä Artulle.
    Roosa oli purrut valjaansa rikki kun ne oli sen yllä "häkkisulkeisilla". Oli reppana saanut tarpeekseen vankina olemisesta. Alkaa ilmiselvästi paranemaan:)
    Iloisia aurinkopäiviä kumpaisellekin.
    K2R

    VastaaPoista
  3. "Traumatisoitunut" koira nukkuu saman lakanan päällä rentona kuin riepu. Samassa paikassa leikattiin tänään kynnet, se on Arskan inhokkijuttu. Lakanan lumo pitää silti :) Nyt siinä on niin isot reijät joka kulmassa, että Arttu huvittaa itseään mönkimällä läpi, yhdestä sisään ja toisesta ulos. Että voi olla kokemansa jälkeenkin itsevarma patukka...

    Roosa reipastuu, hieno juttu. Häkkiin tai kuljetuskoppaan ei kokemuksesta kannata jättää mitään järsittävää, mekin olemme yhtä flexiä köyhempiä :)

    VastaaPoista
  4. Hih!Meidän Digi on kanssa muutaman kerran eksynyt pussilakanan sisään.Ihan rauhallisena ja kiltisti odottaa,että mamma tulee kiskomaan sen sieltä pois :-D

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)