Koira juoksee pihaan lumeen lapioidun lenkuran ympäri, nuuskii pensasaidan juurella harakan varpaidenjälkiä ja talitintin tiputtamia siemeniä. Rauhallista, lunta sataa hiljalleen, piha on ihan hallinnassa, ei mitään poikkeavaa näköpiirissä...
...paitsi aidan takana, naapuri pitää kummallisia ääniä, ja kunnon vahti räyhää koko matkan juostessaan katsomaan, mitä siellä tapahtuu ja tuleeko se kova ääni vielä Meidän pihalle!
Häpeän. Ystävällinen naapuri saa taas haukut. Menen nolona hakemaan koiraa pois. Jäänkin katsomaan mietteliäänä sen yhä jatkuvaa haukkumista ystävällisen ihmisen ympärillä, ja mietin, mikä tässä koiran näkökulmasta mättää.
Kiellän haukkumasta. Kun on hetken hiljaista, juuri ennen seuraavaa haukunremakkaa alan hihkua ja kehua ja taputella koiraa! Naapuri tulee mukaan juttuun ja tekee samaa koiran toisella puolella. Tuplaläpsytämme koiranpötkylää, joka korvat hulmuten ei tiedä, kumpaa katsoisi. Emäntä vie sentään voiton, ja saa iloisen koiran huomionosoitukset. Sitten täysin haukuton koira hyppelee leikkisästi ystävällisen naapurin ympärillä, nousee etutassuilla polvea vasten, nuuhkii käsivartta työntämällä kuononsa pitkälle hihansuusta ja käyttäytyy kuten kuuluukin!
Teen vielä testin. Parit sanat naapurin kanssa vaihdettua lähden päättäväisesti kohti omaa pihaa ja kutsun koiraa. Se lähtee kuin ammuttu perässä. Suoraan kotiin.
Olen onnellinen. Tänään puhuimme koiran kanssa samaa kieltä.
Upeaa!! Juuri noin.
VastaaPoistaJa tuohon edelliseen postaukseen sen verran, että olet juuri sellainen, kuin kunnon koiranomistajan kuuluukin. Se on useimmiten koirallekin huono vaihtoehto, luulla itseään ihmisen osaksi. Seurauksena on eroahdistusta ja harmaita hiuksia.
Anskukka kiitos :) Neuvoista, ravistelusta ja kannustuksesta.
VastaaPoistaHienoa!
VastaaPoistaArttu puolustaa reviiriään.Naapuri ei kuulu
VastaaPoistasisäpiiriin. Tiedä häntä tekeekö se silloin väärin vai oikein.Ihmisten mielestä väärin kun se räyhää ja uhittelee mutta luonto kutsuu sitä toimimaan niin.
Kevätkukka teille ystäväiseni blogissani. Käykää noutamassa.
Kaisa ja karvakuonot
Onnistumisen ilo...ihana tunne, Hienoa Arttu ja Anne-Mai, täydennätte toisianne. Kyllä minustakin alkaa tuntua että kohta Vili-kisu alkaa puhumaan. tunnistan jo eri vokaalit ja äänenpainot ;-)))
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikonloppua teille!!