Poolohaaste :)

Heitämme haasteen, jos joku haluaa tarttua puikkoihin:
http://plaza.fi/ellit/kasityot/neuleohjeet/kotiin/mayrakoiran-unelmapoolo

1. Tähän postaukseen voi ilmoittautua 3.10. klo 24.00 mennessä, jos haluaa lähteä heiluttamaan puikkoja ja kokeilemaan pooloneuletta. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvomme kerän ohjeen mukaista lankaa, jonka värin voittaja saa valita (kaupasta saatavuus huomioiden).

2. Jos valmiita pooloja alkaa syntyä, laittakaa valokuva omaan blogiinne. Teen uuden postauksen 30.10. omasta poolostamme, ja siihen kommentin ja oman poolokuvan linkin jättäneet osallistuvat uuteen arvontaan, yllätyspalkinto!

Kesämuistoja 1.

Treenataan taas, pistä vauhtia!


Hei pikkunen, pysytsä mukana ;)


Sit ku ollaan tooosi vanhoja, voidaan kattella tätä kuvaa ja tuntee nostalkiaa...


Olihan tää hyvä kesä. Siis ihan paras. Niinku Saimiki.

Maanantai

Joskus tarvitaan rohkeutta haasteisiin, jotka tuntuvat suuremmilta kuin voimamme, sekä nöyryyttä niihin, jotka tuntuvat liian pieniltä ja vähäpätöisiltä viemään kallista aikaamme.

Ruokakuppi kukkurallaan

Tassutteleva ruokailija on pysynyt hoikkana ja kiinteänä :)


Näytän hankkimani haudutus- ja höyrytysastiat, joilla kypsyy pöperöt samalla kertaa sekä ihmisille että koiralle. Höyryttämällä kypsennetyssä vitamiinit ja maut säilyy paremmin, astian tiskaaminen on helppoa ja sähköäkin säästyy, kun vain yksi levy on päällä :) Silikonista höyrytysastiaa voi käyttää eri kokoisten kattiloiden päällä. Kansi on todella tiivis ja koko laitos on helpompi pestä kuin erilliset kattilat ja pannut.


Kolmiosainen astia riittää mainiosti esim. 3 hengen perunoiden, kasvisten ja lihan haudutukseen. Liha kypsyy terveellisesti ilman rasvaa. Nostin kypsentyneet kanan fileet maustumaan lisää ylempään kerrokseen, kun perunat ja parsakaali höyryttyivät kypsiksi alemmassa kerroksessa.


Tässä on haudutettu monet puurot. Viime aikoina siinä on kypsynyt myös riisiä Artulle :) Yöksi hautumaan jätetty kattila voidaan aamulla nostaa jäähtymään ja jääkaappiin. Keitettyä riisiä onkin Artun ruuassa melkein joka päivä jauhelihan/maksan/mahan, kasvisten, ja vitamiinien tai kananmunan kaverina. Joskus riisin tilalla perunaa, jos on tullut keitettyä iso satsi. Tämän nimi taisi olla aromipesä :)


Näistä löytyy hyppysellinen karvan kiiltoa, tuiskaus virkeyttä, huiskaus iloista mieltä ja kukkurapäin luille lujuutta :) Etualalla merileväjauhetta


Joskus soseutan kasvikset raakana tehosekoittimessa. Lusikallinen muun ruuan joukossa tekee terää. Porkkanaa, kaalia ym.

Toisinaan kypsyy Yrjölän puuro uunissa. Olen siihen silloin sekoittanut lihatkin valmiiksi. Vaihtelua raakana syötyyn jauhelihaan, ja välillä on mukava, kun voi annostella koiralle ruuan vain yhdestä purkista, eikä ottaa puuroa sieltä, lihaa täältä... Tuohon "uunipuuroon" laitetaan vaihtelevasti niitä kasviksia, mitä kaapissa on. Joskus nokkos- tai marjajauhettakin.


Tilasin yhden pussin kokeeksi kuivamuonaa, jossa ilmakuivattua peuranlihaa, viherhuulisimpukkaa... mutta ei säilöntä- eikä lisäaineita.
Tuoteseloste löytyy täältä ja vielä paremmin täältä.
Muona on vahvaa, ohjeessa käsketäänkin totutella vähintään 5 päivän ajan. Artun vatsa olikin vähän löysällä, kun annoin useammalla aterialla uutta ruokaa. Nyt on annettu päivän annoksesta vajaa 1/3 ja vain yhden kerran päivässä riisin kanssa. Eikä edes joka päivä. Maha tuli kuntoon, varpaiden ja korvien kutina on mysteeri. Alkoiko tästä vai jostain muusta, aika näyttää.
Meille tuo ei tule koskaan pääruuaksi, vaan esim. juuri riisin täydennykseksi silloin, kun tuoretta lihaa ei ole kaapissa.

Artun päiväannos olisi 85g, mikä on 1,5 mittakupillista. Ruoka on tosi vahvaa, lihapitoisuus vähintään 65%, mutta määrä näyttää kovin vähältä, kun vertaa omiin pöperöihimme, joita syödään reilut 300g päivässä. Miten raakaruokaa syövän koiran vatsa voi täyttyä noin pienestä...
Tämän kuivaruuan hintakin tulee kohtuulliseksi, kun sen sekoittelee vain lisäkkeeksi. Tätä sarjaan kuuluu lisäksi ainakin lammasta ja kalaa, kuivana sekä purkkiruokana. Ja saamme niitä ihan omalle paikkakunnalle lemmikkikauppaan, joten ei tarvi tilata enää netistä :)


Tämän ruokasarjan pötköt on maistuvia. Useimmat niistä lisä-, väri ja säilöntäaineettomia. Ihan varma en ole tästäkään, aiheuttaako tällä hetkellä tassujen ja korvien kutinaa. Pitäisi eliminoida muut ruuat pois, että selviäisi.


Kyllä meillä herkutellaankin joskus:) Mutta mahdollisimman luonnonmukaisesti, ilman lisä- ja väriaineita. Ilman niitä hurjan värisiä ja tuoksuisia patukoita, joita olis hyllykaupalla ja halvemmalla kaupoissa. Toisaalta, herkkuja käytetään vain koulutukseen ja kynsien leikkuun lievitykseen, joten kustannus ei ole kestämätön.


Moni vastasikin johonkin edelliseen postauksistani, kun kyselin mitä teillä koirankuppiin laitetaan. (Pitkä kuono ja kieli - no heh-heh!)
Muillakin oli allergian tai yliherkkyyden vuoksi ruokaongelmia. Meillä ei oikein menestyksekkäästi olla löydetty kuivamuonaa, tämän uusimman testaus on vielä kesken.
Löysin netistä vielä yhden muonan, Taste of The Wild. Siitäkin luvataan paljon, onko kellään kokemusta?

Makoisia unia, kohta on taas aamupalan aika :)

Muotia vai piinaa...

Sadeasu oli pitkän harkinnan jälkeen hyvä ostos. Pieni maavara mäyriksen rintakehän alla kerää yleensä kuraa kuin sieni. Kun isot tassut vielä tallaavat maata kunnon roiskutustyylillä, kastuminen ja kurakerros on taattu. Puku suojasi kaiken paitsi tietty hanan ja tassujen alaosat. Lahkeensuissa on tarralla kiristettävät nauhat, eli puku on helppo pukea ja säätää sitten koiran jalkojen mukaan sopivaksi.
Mitä mieltä normaalisti lenkkeilyhullu koira oli?

"Ulos en tule! ... En ainakaan pois pihasta lähde!! ... Älä kisko tielle, en tule, en!!! ... Otin jo 3 askelta, puku pois tai takaisin!!!!"

Ihan vähäisen alkukangertelun jälkeen teimme oikein mukavan lenkin: emäntä määräsi tahdin (kipeän jalan mukaan) ja koira tuli pikkuisen harmissaan ihan vierellä koko matkan :) Sori eläinrakkaat ihmiset, mutta tuo lenkki oli yksi parhaista, kun koulutus vielä muuten on kesken ja välillä takkuilee.


"Saanks mä namia, kun näin poseeraan..."


"Päästä ny hyvä ihminen sisälle... Ei kai sateella tarvi odottaa lupaa!!"
Kotiinpaluun traditiot on muodostunu surkean pienen tuulikaapin johdosta sellaisiksi, että koira jää ulkopuolelle odottamaan, kun otan lenkkarit jalasta, laitan ne seinän viereen, että sisäovi mahtuu aukeamaan... Koira saa luvan tulla tuulikaappiin, jossa suljetaan ulko-ovi, avataan sisäovi, koira väistää mun taakse, menen sisäeteiseen, vapautan koiran sisälle (hulluna juoksee hakemaan kaikki luut ja pallot ja tuo ne mulle, saadakseen mahdollisimman äkkiä sapuskaa!) TAI käsken sen odottaa tassujan putsausta yms. ulkoiluvermeiden riisumista.
Monimutkaista? Ehei, näin on paljon helpompaa kuin pyydystellä kuraista koiraa olohuoneesta ja pyyhkiä joka lenkin jälkeen KOKO lattia.



"Jos luulet, että seison käskystä just nyt, olet erehtynyt."
Alennuksesta löytyi kunnollinen fleece lyhytjalkaiselle koiralle. Lahkeiden resorit on aika "tiiviit", joten vaatii hiukan malttia pukea vähänkään tassujaan pois vetävä koira, mutta Artun kanssa ei vissiin sovi valittaa pienistä hankaluuksista... (Viitaten muotimimmin masikseen.)


Tämäkin kuva voittaisi epäonnistuneiden otosten sarjan... Oli pakko laittaa se silti tähän mukaan, koska katsoin itse ensin, MITÄ tuossa Artun vasemmalla puolella oikein on! Klassinen moka, hintalappu/tuoteseloste oli jäänyt pukuun kiinni, ja muotinäytöksen tuoksinassa se lepatti ilmassa läpinäkyvän siiman varassa :)


"--------------------"
Meillä on toisinaan Artun kanssa eri käsitys siitä, mikä on kivaa...
Enkä yhtään kiellä pientä vahingoniloa poreilemasta tätä kuvaa katsellessani. Muistan tuoreesti hinku-vinku-vonkut, jotka oli tehdä MINUT epätoivoiseksi...



"Mitä virkaa..."
Muiden blogeista ajatuksen saaneena, löysin alennuksesta pelastusliivin Artulle :) Tänä kesänä ehdin vain kerran oikein kunnolla totuttaa koiraa veteen, kun nilkkavedessä kahlailtiin koirarannalla. Tosi hyvää liikuntaa koiralle, ja jos ensi kesänä laitetaan liivi ylle, voidaan huolettomasti lähteä uimasyvyyteen. Arttu osaa uida, mutta jos sen vastahakoisuus on yhtään turvallisuusriski, nyt sekin on poissa.


"En suostu enää kommentoimaan..."
Mukavan pehmeät valjaat löytyi nettikaupasta. Näistä ei tuntunut löytyvän mitään epämukavaa aluksi, ja eka sovituksen jälkeen Arttu mani valjaat yllä nukkumaankin, kun en huomannut heti riisua, joten "Ergocomfort"-tuotemerkki täytti ainakin siinä vaiheessa lupaukset...


"Kuvaa nyt eestä ja takaa, vaikka olenkin tosi vaatimaton."
Toinen plussa valjaille löytyy selästä; talutushihnan kiinnityslenkki ei olekaan niskassa, vaan alempana. Pienen, matalan koiran kanssa oli tosi kiva olla lenkillä, kun hihna ei takertunut kertaakaan etutassuihin. Vilkkuvalo on myös hyvä kiinnittää turvaksi syksyn pimeisiin valjaiden selkäosaan, ei heilu ja vilku koiran kaulalla häiritsevästi.


"Mitä kattomista täs kuvas on ilman mun päätä!"
Valjaiden kiinnitys oli kolmas erikoisuus. Pikalukitukset neljässä kohdassa on helppo avata ja sulkea. Säätö on täysin portaaton, eli samoihin valjaisiin mahtuu hivenen hoikempi tai tuhdimpi haukku ilman solkien hankalaa näpelöintiä. Lukitukset vaan liu´utetaan niin pitkälle kuin tarvis on. Mitään kokemusta noiden kestävyydestä meillä ei tietty vielä ole. Viime talvena harmitti säätää valjaat joko fleecen päälle tai nakulle koiralle sopiviksi. Nyt pitäis olla helppoa:)


Yksi heikkous näissä kuitenkin ilmeni. Kovin herkkäihoisen koiran ihoa voi ärsyttää kiinnitysmekanismin valjaiden SISÄpuolella oleva terävä reuna... Terävä kohta on kuvassa tuon vasemmanpuoleisen kaitaleen keskellä oleva musta pieni neliö. Miksiköhän se on eri materiaalia kuin toisen puolikkaan oranssi kiinnitys...


Laitan tähän loppuun vielä vanhat kuvat viime talven vaatteista. Löytyvät varmaan vanhoista postauksistakin.
Fleece, josta katkaisin lahkeet ja liian tiukat resorit pois. Koomista :)


Helppo pukea, ja suojaa jonkin verran myös mahan alta. Karvakaulus kerää lähinnä lunta, mutta onhan se hieno :)


Tätä kerrospukeutumista naurettiin jo viime talvena täällä blogissa :) Pakkasta oli muistaakseni reilut -10 astetta ja pureva merituuli...


Oranssi on ollut pop :)


Mielellään kuulisimme muiltakin, mistä löytyy KAAVOJA mäykyn vaatteille tai valjaat jotka ei hierrä kainaloita.

Lähiaikoina asiaa muonasta. Öitä.

Perjantai-iltaa...

Seuraava megapostaus pitäisi sisältää jo ainakin asiaa koiran ruuasta ja syysvaatetuksesta. Laitan tämän vähän kuin itselleni pakotteeksi; kun on tullut luvattua jo aihekin, kamera on otettava esille sillä sekunnilla, kun aurinko pilkistää, että saadaan vähän parempia kuvia kuin nämä tämän kertaiset.

Tehdään asia nurin kurin, kysyn jo tässä postauksessa:
1. mitä muonaa annatte koirallenne
2. joko syys- ja sadehaalarit on otettu käyttöön?

Tällainen kaunotar kukki tällä viikolla puutarhassani.


Tälle ipanalle muka pitää opettaa asioita. Kuulemma nirsoilee kotona ruokansa kanssa, mut ei ainakaan mulle jättäny muruakaan!!


Tyhjä on, ja ruokailija särpii vielä vettä päälle... no, hyvä kun maistui, mut maistuis mullekin.


Jälkkäriks taas syöjänsä kokoiset luut.


Hei ipana, älä kuule ala taas...


No ei sitte, mulle riittää ton sapuskan jälkeen tämä luu.


Keikistely on kivaa :)

Muotimimmi mököttää

Käsittämätöntä, pöyristyttävää, raivostuttavaa, noloa ja alentavaa!
En astu tassullani tähän paikkaan enää, kun pakotetaan pukemaan jotain näin kamalaa ylle! Artullakin on kuulemma joku sadeasu päällä, mut en mee katsomaan! Makaan täs ovella, siihen asti kun mamsku kykenee naurultaan lähtemään kotiin...

Laskuri sökönä

En tiedä mikä laskuria vaivaa, piti asentaa uudelleen ja kymppitonni pieneni aika rajusti :(

Enkä tiedä mikä koiraa vaivaa! Taas on alkanut hinku-vinku... Mikähän siihen keväällä auttoi. Juoksulenkiltä tullut koira seisoo ovensuussa ja vinkuu, menee petille ja hinkuu (kun en puoleen tuntiin noteerannut muita mielenilmauksia). Toki sille pitää nyt keksiä jotain aivoja rasittavaa, että unohtuu hinkumiset, mutta kesken hinkumisen en voi palkita huomioimalla. Ja hinkumisen taukoa odotellessa tulee jo tuska ja haukotus!!

Taloudenhoitajalla on luupiikki ja joku jänteen tulehdus jalkapohjassa. Aamu- ja iltapissat mennään hitaasti ja varovasti, päivälenkille on värvätty ystävällisiä tuttavia, jotka jaksavat jopa juosta. Saa nähdä mikä tästä syksystä kehittyy. Talvesta toivon lumista, että kävelytiet pehmenee. Jalka on pilalla liian matalien, kovapohjaisten kenkien takia. Nyt ei auta geelipohjallisetkaan. Täydellinen lepo auttaa, mutta siihen ei hinku-vinku-talossa ole aikaa :)

Palataan pian blogiin mannekiiniesityksellä. Arttu ja Saimi saivat uusia tamineita, ja tarkoitus on kerääntyä sovittelemaan niitä kameran kanssa lähipäivinä. Artun kanssa eka sovitus tehtiin leppoisasti makupaloilla ja iloisilla juoksuspurteilla hauskutettuna, heti kun paketti tuli. Seuraavaksi tulossa ensi-ilta, jossa Arttu jahtaa Saimia ja Saimi jahtaa vaatteita, jotka on sen päällä ja joita se ei saa kiemurtelusta huolimatta pois...