Joulukortti 1/2010

Irroitin aikani kuluksi yliprameasta, joulukoristeeksi tarkoitetusta kukkaoksasta terälehdet. Niistä syntyi ensimmäinen joulukortti tälle vuodelle.




Pikku apulainen osoitti luovuutta, ja veisteli miehekkäästi itse paperiroskiksesta hakemastaan munakennosta tällaisen taideteoksen:


Leimasimia kohtaan apulainen tunsi suurta ja valikoivaa kiinnostusta. Kuuntelin jonkin aikaa kummallista rapinaa, ja kun tulin katsomaan, mikä laatikko onkaan jäänyt koiran ulottuville, se tutki tarkkaan leimojani, nenä syvällä laatikossa. Vasta pitkän haistelun jälkeen se poimi varovasti hampaisiinsa yhden. Oli sääli puuttua asiaan niin hartaan perehtymisen jälkeen...

Muistoja skräppäämässä

Joskus tässä huushollissa asui kaksi kissaa. Heidätkin skräpättiin :)
Kalanruotolävistäjä on veikeä, kurssilla opettajalta lainattu tätä sivua varten.

Kaunein skräppäämäni sivu ja tärkeä ihminen...
Keskellä vaaleanharmaana kuultopaperia, josta on leikattu myös oikean alakulman kiekurakuvio.

Tältä näyttää pöytä yhden kortin askartelun jälkeen. Skräpätessä kaaos yltää keittiöstä makuuhuoneeseen - ja takaisin :D))

Upea arvonta!

Paidan sovitus

Villapaita on valmistumassa, mutta pakollinen sovitus on nyt paikallaan :)


Arttu ei ole ihan samaa mieltä vissiin. Alkaa kyllästyttää tämä ikuisuusprojekti...


Laitan sitten arvontapostauksen erikseen, kun paita valmistuu. Sukkapuikot on hukassa, aion tehdä etujaloille lahkeet vielä.

Onnea Ninnit!

Tänään tarvittiin pikavauhtia onnittelukortti. Onnea kaikille muillekin, joilla oli tänään nimipäivä :)

Kääntökortti

Eräänä iltana, kun Saimi oli ollut meillä hoidossa ja oli palaamassa hyvin leikkineenä kotiinsa, tuli mieleen tehdä tällainen kääntökortti. Vastavuoroista leikkimistä, lenkitystä, koiran kaitsemista... siitä ajatus syntyi. Vaikka kummin päin korttia katsoisi, aina jompi kumpi karvanassu palaa kodin rauhaan illaksi, käpertyy omistajansa sydämeen, tekee pesän ihan liki, nukkuu ja näkee unta päivän leikeistä. Onnellisia hetkiä. Lukulamppuun vielä hetkeksi valo, rauha täyttää mielen, koiran uni huoneen ja unelias hetki muuttuu kohta yöksi ja levoksi.


Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö
levitä huoneisiin.
- Risto Rasa -

Viikon saldo

Kolean syysviikon aikana mentiin sisukkaasti eteenpäin.

Terveys: Yskä on sinnikäs kaveri. Artun kainalot menettelee vähäisellä takajalan rapsutuksella.
Ulkoilu: Lenkkeilymme sujuvat keskinkertaisesti nyt kun sateet taas loppuivat. Kurapuvun ärsytys sai sateella aikaan vastareaktion; koira yritti jumittaa perässä... sitäkään ei emäntä sallinut, vaan sivulla piti kävellä, kuten aina. Hyvällä kelillä taas koira on palautettava nokkamiehen asemasta sivulle, joten keskiarvo lienee hyvä.
Koirakaverit: Pelkkää murhetta! Lyydi etsii uutta kotia pikaisesti, olemme metsästäneet koiratuttavien kautta, koska asialla on kiire. (Lyydi on 3v. mäyräkoira, Hki. Tarvitsee aktivointia, seuraa ja mahdollisesti pysyvän lääkityksen ihovaivoihinsa.)
Saimi on juossut lääkärissä, kamalan suolitulehduksen vaivoissa. Pikkuneiti on urhea, mutta rajansa silläkin, miten kovaa mahakipua jaksaa kestää. Antibiootit sun muut rohdot tehköön nyt tehtävänsä, koska SaimiLandia odottaa avajaisia...
Vaihtelua Artun arkeen tarjosi Ronja, jonka luona Arttu oli yökylässä :) Kaksi päivää vapaata puutarhan tutkiskelua ja kompostin maistelua... ahhh!
Emäntä: Artun minisyyslomareissun aikana emäntä askarteli kotona kaikessa rauhassa! Pitkästä aikaa ja ajan kanssa. Päällystin kenkälaatikon lehtileikkeillä decoupage-tekniikalla, ja tein koirapotilaan emännille rohkaisevan kortin. Valokuvia ei ole vielä, mutta yritän saada todistusaineistoa tännekin.
Kylläpä oli rentouttavaa keskittyä vain siivoukseen ja harrastuksiin, ilman huonoa omatuntoa koiran pitkästymisestä ja ilman lenkkeilyä...

Vauhdikasta viikkoa kaikille.

Syksyssä

Meillä ollaan väsyneitä, mutta ei uuvuksissa,
yskitään tauotta (emäntä), muuten ollaan hissukseen,
ulkoillaan sadeasuissa, kainaloiden parhaaksi,
odotellaan kuivaa keliä ja lunta,
mietitään kuluneita päiviä,
yritetään ottaa niistä opiksi
ja toivotaan valoisampia hetkiä.

Ehkä viikon päästä kaikki on toisin...
osaamme käyttäytyä,
sade on loppunut,
tauti hellittää,
päässä lakkaa humisemasta
ja olemme yhä hengissä.

Kassi heilumaan

Kirjeet alkaa olla harvinaisia nykyään. Varsinkin paksut ja pehmeät! Nyt ei ollut kyseessä (taas) nettikaupasta tilattuja vaatteita Artulle, vaan ihan kunnon yllätys. Kuoresta kuoriutui ostoskassi, jossa on käsin painettuja mäyräkoiria...

Ja toisella puolella mäykynpötkäleitä on kaksin kappalein!

Tällä kelpaa kuskata jauhelihaa ja riisiä, kaalia ja porkkanaa... Mitäpä muuta kaupasta ostetaan kuin Yrjölän puuron aineksia ;)
Kiitos kassista, badi. Oli kiva tavata silloinkin, kun kassit olivat tuotannon alkuvaiheessa...

Uusi viikko

Toivomme mukavaa viikkoa,
ei liian pitkiä työpäiviä,
ei liian tylsiä koti-iltoja,
useita reippaita nuuskutteluretkiä.

Haluamme sopivasti haasteita,
mukavaa tekemistä,
vaihtelevaa sapuskaa
ja rapsuttelua riittävästi.

Otamme osaa kaikkeen,
tulemme mukana joka paikkaan,
viemme ajatuksenne ja keskittymiskykynne,
annamme vilpitöntä rakkautta ja iloa!

Viikonlopun pilakuva

Mihin on voittaja kadonnut

Heips, tulin taas nuuskimaan onko meidän arvonnan voittajaa näkynyt. Marja-Leena ja Ossi, mihin ootte kadonneet... Meillä olis näitä rantakuviaki vaikka miten paljon Saimin kanssa julkaisematta, mut ei nyt huvita, kun odotellaan teitä takas:)
Tää kuva otettiin pari viikkoo sitten, nyt en kuulemma pääsis hiekkaan juoksemaan ennen kun iho paranee... tylsistä :(

Rohkaisu

Tästä runosta varmaan oli kyse Marikan blogissa.

Onnea Marja-Leena ja Ossi :)

Aiempaan postaukseen kommentin jättäneiden kesken arvottu palkinto osui Marja-Leenalle ja Ossille, Onnea! Lähetäthän meiliosoitteesi, että voin ottaa yhteyttä ja tiedon, minkä väristä lankaa haluat Ossin pooloa varten. Jos ohjetta (http://plaza.fi/ellit/kasityot/neuleohjeet/kotiin/mayrakoiran-unelmapoolo) oikein tulkitsen, 200g on tarvittava määrä.

Kiitos muillekin kivoista kommenteistanne. Lähempänä joulua ilmoittelen sitten siitä arvonnan toisesta osasta. Eli jos joku innostuu kutomaan tuota koiran pooloa, valmiiden tuotosten kesken järjestetään jonkinlainen arvonta/kilpailusysteemi, johon tarvitaan kuvia pooloista. Mutta tosiaan, lokakuun alku on liian pian. Joulukuun alku ehkä ennemmin, katsotaan.

PS: Arttu on tänään käynyt aamupisulla muovipussi ja sukka jalassa. Viime yö nukuttiin kuitenkin vielä valvovan silmän alla, ja ihme ja kumma, ei kuulunut mussutusta... Tukko jalassa halvaannuttaa koko koiran ;D))) Ja säälipisteiden keruu on todella vakuuttavaa.

Tätä se taas on

Tänään Artun piti osallistua eka kertaa mätsäreihin. Se kokemus jäi taas aikeeksi. Kuvasta huolimatta, ei ole jalkoja poikki tai muutakaan draamaa. Tassussa on tosi kipeä tulehtunut kohta ja rakkula, kainaloihin roihahti kunnon punotus, ja molempien järsimistä yritän estää. Tassu liotettiin lämpimässä hoitopesunesteessä, kuivattiin, suihkutettiin desinfiointiainetta, rasvattiin ja laitettiin tukkoon. Pari tuntia kulunut, ja tukko on yhä paikallaan...

Viime yö meni jo kainaloiden järsimistä vahtien... Kuskasin koiran petin makuuhuoneeseen, ja heräsin joka kerta, kun mussutus alkoi! Vauvan tutin lutkutusta muistuttava ääni kantautui vaimeana peiton uumenista, jonka alle koira oli taas hautautunut salaa mielipuuhansa kanssa. Neljä juuri-nukahtamisen-jälkeen herätystä riitti, raahasin aamulla koiran petin takaisin olkkariin ja nukuin vielä pari tuntia.

Koville otti Artullakin... Heräsi klo 12 päivällä, pienen lenkin ja ruuan jälkeen oli valmis nukkumaan. Olin poissa pari tuntia, ja kun palasin, koira tuli syliin ja alkoi kuorsata!

Nyt siis nukutaan taas eri huoneissa, kainalot on putsattu, tukko kipeässä jalassa. Katsotaan mitä huomenna keksitään. Lääkäriin vissiin. Ainakin uusi kaupan muona menee ylähyllylle edellisten kanssa, ja meillä tuuletetaan Yrjölän puurolle ehkä lopun ikämme. Jos se auttaa, en valita... Nyt väsyttää, harmittaa ja kaduttaa. Miksi uskon mainoksiin, ja testaan koira-reppanalla mitään uusia juttuja.