Liukuhihnalta on syntynyt leikkaa-liimaa-lävistä-mittaa-taivuta-solmi-ompele-tyylillä sarja kortteja. Työvaiheita on yhdessä kortissa parikymmentä, joten minimoituani turhat vääntelyt ja kääntelyt olen päässyt huikeaan suoritukseen, yksi kortti syntyy puolessa tunnissa, jos kaikki vaiheet tehdään sarjassa.
Edellisen postauksen nuottikortti on kyseessä. Sitä on hiukan hiottu, lisätty pari reikäniittiä ja onnittelukortti nauhoineen. Joulun "tuote" on mennyt kuin kuumille kiville, ja nyt ainekset on lopussa. Kelpaisikohan seuraaville tilaajille joku perinteisempi tyyli, nopeatekoisempi...
Kun aamulla kiikutin ylpeänä yhden satsin kortteja kahvila-konditoriaan myytäväksi, tunne oli kuin "Pienen Suklaapuodin" maailmasta. Kummallinen häivähdys elokuvasta kävi mielessä, kun näin iltayön uurastukseni tulokset leivosvitriinin päällä, pienessä rottinkikorissa, houkuttelevina ja jotenkin niin suklaisen värisinä ja näköisinä... Ehkä silloin on onnistunut, jos omat tekeleet miellyttävät silmää vielä vähäisten yöunienkin jälkeen aamun kalpeassa valossa ;)
Tehtailun tuoksinasta ja korttipinoista pöydillä en ole ehtinyt ottaa kuvia.
Ai niin. Korttibisneksen luova johtaja on omaksunut roolinsa oikein. Se nukkuu paksun peittonsa alla, selällään, jalat joka suuntaan sojottaen - ja kuorsaa! Kelpaa nukkua, kun talon työväki raataa sormet liimassa.
PS: mitähän tarkoitti blogin hallintaan kirjautuessa seuraava teksti, eli onko otettava todesta vai ei: "Älä odota kunnes on liian myöhäistä. Käyttäjät, joilla ei ole palautusvalintoja, menettävät tilinsä käyttöoikeudet yhdeksän kertaa herkemmin kuin muut käyttäjät. Suojaa tiliäsi varmistamalla, että salasanan palautusvalintasi ovat ajan tasalla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos tassunpainalluksestasi :)