Siitä ei seuraa muuta kuin itku, kiukku ja väsyminen...
Koska olen joulukorttien upottavassa suossa, enkä malta lopettaa kesken "sesongin", päättelinkin antavani itselleni lisäaikaa lupaamani villapaita-arvonnan suhteen. Eli palataan haukkujen villapaita-arvontaan tammikuussa, laitan asiasta postauksen, kun kaikki muu hulina loppuu.
Aamulenkki on kahlattu mäyräkoiran maavaran korkuisessa lumessa, iloisesti hypellen, joka puolelle metsän ääniä ja maisemia vilkuillen, korvat heiluen. Tämä kuulumisista, nyt pitää jatkaa oikeita töitä. Illalla sitten taas niitä kortteja...
Joulun allahan pitäisi rauhoittua...No monasti helpommin sanottu kuin tehty:) Täällä olisi tiellä lunta kaksi kertaa mäyräkoiran korkeus ellei mieheni olisi tietämme aurannut ja ahkerasti parina viimeisenä päivänä. Ahkerasti tarkoittaa useampaa tuntia itsenäisyyspäivänä sekä eilen. Pikkutraktori Avantissamme on vain kauha joten sitä lunta pitää nostella tien sivuun. Aura on mietinnässä mutta se on aika kallis. Kuusisataa metriä itsehoidettavaa tietä on tälläisinä tosi lumisina talvina aika paljon. Terveisin Ossi ja M-L
VastaaPoistaRauhoittua pitäis, ehkä vielä joskus. Joulun alla tuntuu tulevan joulun lisäksi kaikkea ylimääräistä, jopa vastoinkäymisiä. Ja suunnittelemattomia töitä, pakollisia.
VastaaPoistaEn tiedä, jaksaako mäyrisvillapaita innostaa ketään enää joulun jälkeen, mutta omani valmiiksi saaminen ja siitä postauksen tekeminen on nyt ylivoimaista. Muut asiat on saatava ensin pois käsistä.
Mukavaa lumikahluuta Ossile ja emännälle, tiedän paremmin kuin hyvin mitä tarkoittaa muutama sata metriä lumitukkoista tietä ihan vaan omalle pihalle... Ei nykyään, mutta koettu on sekin joskus.
Pieniä "vastoinkäymisiä" täälläkin. Ossi nikersi minun päätelasini. Tosin ostettu joskus markka-aikana mutta käytetty yhteensä ehkä 20 kertaa ja maksoivat jotain 1600...Toinen linssi poissa, toisessa iso reikä, pokat katki. Joskus tulee hetkiä, että en kestä tuota koiraa. Mitenkä liene tippuneet päätepöydältä lattialle? Ja Ossin mielestä kaikki mikä on lattialla on sen omaisuutta. Voihan itkut :(
VastaaPoistaOnko muiden mäykyt tuhonneet omaisuutta?? M-L
Lista voi olla joillakin pitkäkin, mutta tosi harmi kun Ossi keksi noin arvokkaan kapineen järsittäväksi.
VastaaPoistaMeillä kotona ei tule mieleen mitään erityistä, mutta kerran hoidossa ollessaan Arttu söi rikki oman kaulapantansa, hoitopaikan isännän kengän ja lakanan...
Kotona suurimmat vahingot on rajoittuneet Artun oman petin järsimiseen pentuna. Mulla on kengät tosi huolettomasti eteisen lattialla, eivät kiinnosta koiraa.
Yks hassu juttu sattui kerran, kun Artun luu oli mennyt lipaston alle. Aikansa sitä käpälöityään Arttu otti hampailla lipaston jalasta kiinni... Ajatteli kai syödä reitin selväksi, mutta emännän silmä oli taas tarkkana.
Terveisiä upottavaan suohon, kohta hellittää!
VastaaPoista