Meillä koira ei ole nukkunut yhtään yötä sängyssä, ei oleskele sohvalla eikä nojatuolissa (paitsi emännän sylissä, toisinaan, ja vain yhdessä tietyssä tuolissa.)
Monen asian ja syyn summana meille tuli toinen sohva. Käytetty, ei ihan sisustukseen passeli, mutta mukavan loikoiltava (testattu jo ainakin viidesti vuorokauden aikana...).
Mielikuvani (ja livenä blogeissa nähtynä) mäyräkoirasta, joka itsekseen vetelee päikkäreitä sohvalla ketarat pystyssä, taitavat olla sittenkin vain unta. Kun poistun sohvalta, koira jää tuijottamaan kaihoisasti, ja jos etenen huoneen toiseen päähän asti, se tulee pian perässä.
Kerran se jäi sohvalle lepäämään yksikseen. Mutta kun otin ruuan mikrosta ja rupesin syömään, koira urahteli muutaman kerran ja paineli lattialle petilleen selin minuun nukkumaan. Tämä seurausta tehokkaasta "ei saa kerjätä ruoka-aikana" -opetuksesta pentuna. Ei tarvitse vahvisteita nykyään. Melkein toivoisi, että ei olis niin kirjaimellinen. Kerjääminenhän kiellettiin pöydän vieressä, ei huoneen toisessa laidassa...
Harjoitusta vaatii siis rentoilukin, ei uskoisi.
Sinun uusi sohvasi ei ehkä vaan ole tarpeeksi mukava Artun mielestä:) Siitä se johtuu. Sitäpaitsi mäyrikset ovat millähän sanonnalla sen ilmaisisi "silmää palvovia". Ossikin nukkuu nyt hetkisesti tuossa selkäni takana. Kun hetken päästä nukkumaan mennessäni suljen makkarin ovan ja pääsen sänkyyn kuulen tassujen äänen ja BLOP-äänen kun se loikkaa ylähallin sohvalle missä se tietenkään ei saisi olla. Usko pois jos sohvasi on mukava niin Arttu viettää siinä enemmän aikaa kun tiedätkään:)Sitäpaitsi nyt Ossi ei odottanut edes minun nukkumaanmenoani. Se loikkasi jo sohvalle:)
VastaaPoistaTerveiset lumeen hukkuvilta Ossi ja M-L
Meillä oli ensin tiukat säännöt - ei asia petiin. Vaan kun on 25 cm korkuinen futon suht helposti tavoitettavissa, isäntä on tottunut pienempänä tutimaan koiran kanssa ja kun emäntäkin on vilukissa, niin piankos (noin vuoden iässä) säännöistä lipsuttiin ja nykyisin kyllä Taika loikoilee suht usein jalkopäässä. Viileämmissä yöpaikoissa jopa koko yön, muuten kavahtaa pois pienimmästäkin rapsahduksesta.
VastaaPoistaHyvä, että olet tiukka kerjäämisen suhteen!
Meillä nukutaan sohvalla ja sängyn päällä. Makuuhuoneen ovet ovat kiinni päivisin, kun Olli on yksin kotona, muuten poika kävisi nukkumassa jokaisen sängyssä vuoron perään.
VastaaPoistaKerjäämistä ei harrasteta. Jos Olli tulee norkoilemaan keittiöön, sanotaan vaan "Olli ei saa mitään" ja niin poika kääntyy ja lähtee allapäin tassuttelemaan toiseen huoneeseen. Huokaisee vielä mennessään.
Ai niin pari kehua. Vaikka tuo meidän Ossi ei kauhiast mitään osaa niin onneksi se EI osaa kerjätä pöydästä. Siitä me ollaan pidetty tiukasti kiinni ja meidän sänkyihin se ei myöskään pääse. Tästä olen joutunut kaksi kertaa lipeämään kun meillä on ollut yövieras joka nukkuu "Ossin" sängyssä. Kun Ossi on makuuhuoneessa se on samantein myös meidän sängyssä ja tuntui, että minulta meni koko yö sitä ensin potkiessa takaisin lattialle. Sitten luovutin ja mäyräkoira vei voiton sitkeydellään.... Terveisin Ossi ja M-L
VastaaPoistaMeidän labbis Oona osaa kerjätä vähän joka paikassa :=) !! Samanlainen on, kulkee perässä seuraten kuin hai laivaa. Joskus pitää komentaa omalle petille kun on aina tiellä. Meillä on kans sellanen vanha rottinki tuoli mihinkä Oona itsensä kerälle panee. Ihmettelen mitenkä se siinä viihtyy, kun tuntuu että tuoli on sille liian pieni. Molemmissa tosin viihtyy kun se aika koittaa päivästä= kun me katselemme TV:tä.
VastaaPoistaHyvää Joulua sinulle ja tietenkin Artulle myöskin, löhöilyä uudella sohvalla :=) !!!
Alan epäillä sohvan tarpeellisuutta... se tosiaan kelpaa vain, jos minä olen ensin sohvalla, ja koira saa syödä luuta mahani päällä. Mieluummin tietysti sohvalla olen luualustana kuin kovalla lattialla...
VastaaPoistaOssi: Harjoittele viimeistään joulunpyhinä hyppäämään äänettömästi sohvalle ;)
Marja-Leena: Kisko lyhytsäärinen Ossi ylös lumesta, ja kanna sisälle lämpimään...
Pau: Kerjääminen on ja pysyy kieltotaululla. Samoin sänky :)
Olli: Huoks ** Koiran elämä ei ole aina helppoa.
Oona: Älä ole moksiskaan. Meilläkin koira käsketään petilleen, kun emäntä haluaa joskus kulkea kodissa ilman nelijalkaista varjoa.