-Koira oli eilen illalla olosuhteisiin nähden rauhallinen (liki 9 tuntia yksin kotona oltuaan, pieni aamulenkki ennen sitä...)
-Koira käyttäytyi illalla kylässäkin hyvin, lopetti "mennään-jo-kotiin" -tuijotuksenkin heti käskystä, ei yrittänyt astua talon koiraa, antoi sen nukkua nokosensa ja lepäili itsekin lattialla
-Koira jatkoi tänään aamupisun ja -palan jälkeen uniaan ihmisen polvitaipeessa puoleen päivään (ihminen siirtyi sängystä sohvalle, totesi että päätä särki eilen ja särki yhä. Sohvalla oli mukavampi herätä.)
-Koira siirtyi sohvan selkänojalle, kerälle kuin kissa, ja nukkui sikiunessa (siis silmät KIINNI, ei ihmisen päänsärkyä vahtien!)
-Metsälenkin lopputaipaleella koira sai kutsun siirtyä ihmisen taakse (ettei saavuttaisi polun päässä olevaa autotietä ennen ihmistä...) ja koira EI roikkunut kannoilla joka hetki ohitusmahdollisuutta odottaen ja kuonoaan ihmisen kantapäihin kolautellen, vaan nuuskutteli toimeliaana ja hyvin viihtyen 1-5 metriä ihmisen perässä
-Metsän jälkeen tieosuus kuljettiin niin hienosti hihnaa kiristämättä sivulla, että ihminen yritti päätä kääntämättä nähdä, onko koira hihnan päässä.
-Ihmisen pitkä puhelu(t) ei häirinnyt koiraa, joka meni sohvalle peittojan alle EIKÄ jäänyt päivystämään, koska puhelu loppuu, EIKÄ singonnut sen loputtua odottamaan omaa vuoroaan aktiviteettiemme laajasta kirjosta
-Koira rentoili sohvan peittojen alla selällään... EI lihakset värähdellen valmiina ottamaan vastaan jokaisen ärsykkeen, joka tässä hiljaiselon ja päänsäryn huushollissa ilmaantuu - jos ilmaantuu
-Koira tuli kutsusta mukavasti sohvalle viereen lepäämään. Istuin ja luin lehtiä, koira selkä vasten reittäni, kuikuili hiukan olkansa yli, hyristen melkein nautinnosat, kun rapsuttelin sitä. Ei tuijotusta, ei ylös-alas sohvalta hyppimistä, ei vaatimuksia
-Koira ei ole roikkunut ovella kertaakaan (paitsi päivällä rauhassa makoili eteisen matolla, kun näki että puen toppahousuja, mutta siirtyi heti pois, kun lähestyin eteistä, antoi tilaa pukea loput ulkovaatteet ja tuli vasta kutsusta itse puettavaksi
-Koira EI inissyt koko ajan sitä pukiessani
-Koira EI tullut ulos ennen kuin olin itse ulkona ovesta ja kutsuin
-Koira OHITTI kolme kertaa koiria, yhden kohdalla vain hiukan inisten, ei räyhyä eikä liiallista hinkua päästä nuuskimaan
Nämä kaikki on meillä ankarimpina emännänpäivystyspäivinä kaikki toisin. Enpä vieläkään hehkuta, miten tuohon on päästy, mutta olen varovaisen toiveikas löytymäisillään olevasta Boss-kyltistä pääni päällä. Toki voin senkin tittelin vielä pilata monin tavoin. Jättää asiat kesken tai viedä ne liian pitkälle. Unohtaa johdonmukaisuuden tai tehdä kaikesta pelkkää rutiinia. Mennä koiran asettamaan ansaan tai narrata itse itseäni. Kaikkea voi vielä sattua, mutta tässä me nyt mennään. Viskotaan lumipalloja umpihankeen, etsitään niitä ihan muualta, koira sekä emäntä ;)
Seuraava etappi on perjantai, jolloin Artun tyttöystävä tulee yökylään. Kameran laturi on syytä löytyä ennen sitä, pussauskuvia täällä ei ole vielä nähtykään...
Kummallista, että juuri kun on itse menettämässä viimeisetkin hermonrippeensä koiran takia, se rupeaakin käyttäytymään mallikelpoisesti. Aivan kuin olisi vaan kokeillut rajojaan, tai emännän rajoja. Ehkä se kokeileekin.
VastaaPoistaKuulin kerran radiosta, että koiran älykkyys vastaa noin 2-vuotiaan lapsen älykkyyttä. Välillä tuntuu, että koirat osaavat kyllä olla ovelampia. Tai sitten eivät. Mikä on ihmisen kiusaamista? Senhän tiedämme vain me ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Ossi kyllä jostain kummasta tietää milloin raja on ns ylitetty ja sen jälkeen se helposti pysyttelee toisessa kerroksessakin jottemme "häiritsisi" toisiamme. Minähän olen kaiket ajat kotosalla... Kiva, että teillä Artun kanssa menee päiviä erinomaisesti:) Terveisin nukkuva Ossi ja emäntä. ps se koira vanhettuu ja laiskistuu koko ajan. Ossi on ollut sellainen ADHD että ei mitään rajaa ja nyt se vain nukkuu ja kerää aina illaksi energiat.
VastaaPoistaEhkä koirallakin on (älykkyytensä vuoksi) erilaisia päiviä. Joskus tarvitaan enemmän haastetta, ja mistäpä se sitä muualta etsii kuin kotiväestään tai sitten tuhoamalla paikkoja.
VastaaPoistaKoiran älykkyys on tietty erilaista kuin ihmisen, mutta tuohon 2-vuotiaaseen vertaaminen on vähän alakanttiin. Koiran älykapasiteetti on paljon suurempi kuin luulemme. Sopivasti haastetta, onnistumisen kokemuksia ja motivoivaa oppimista antamalla, koira voi oppia ihan älyttömästi. Ihminen on ehkä se huonompi osapuoli, joka ei osaa opettaa oikealla tavalla. Pidämme itseämme niin viisaina, ette ei jakseta paneutua siihen, että löydettäisiin yhteinen kommunikointi koiran kanssa, jota kautta oppiminen voi alkaa.
Nyt kun muistelen tarkemmin niin siinä ohjelmassa puhuttiin sanavaraston ymmärtämisen määrästä. Saattaa olla, että siinä tarkoitettiin koiran ymmärtävän saman määrän sanoja kuin 2-vuotias. Olet oikeassa koiraa ja ihmistä ei sovi lainkaan verrata keskenään. Olemmehan niin erilaisia ja koiraa ei tulisi mielestäni inhimillistää koskaan. Koira on koira ja onnellisin se on koirana:) Ainakin luulisin näin. Tosin minäkin joskus kerron juttuja Ossille ja olen NIIN onnellinen ettei se murahtele niitä eteenpäin ollenkaan:) Terveiset Sohvaperuna-Ossi ja M-L
VastaaPoista